Yksi toteutunut haave

Kaikilla meillä on haaveita, vähän isompia ja vähän pienempiä ja kaikkea siltä väliltä. Jotkut haaveet tiedostamme saavuttamattomiksi, mutta sellaisiakin pitää olla. Ihmisen on hyvä haaveilla ja unelmoida. Sitten on niitä haaveita, joita voimme saavuttaa. Niitäkin on eri asteisia. Toiset haaveet vaativat enemmän työtä ja ponnistelua ja toiset on saavutettavissa pienemmällä vaivalla. Puhumattakaan siitä, että jollekin toiselle sama haave voi olla suuremman ponnistelun takana kuin toiselle, koska olemme jokainen erilaisia, yksilöitä.

Olen ennenkin maininnut etten ole koskaan ollut mikään urheilijaluonne. Toki pidän urheilusta ja varsinkin iän myötä siitä on tullut entistä tärkeämpi osa niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia. Mutta en ole koskaan ollut intohimoinen urheilija, en ole löytänyt sitä urheilulajia jolle sydän todella sykkisi. Minua on lapsena viety eri harrastuksiin ja olen saanut kokeilla kaikkea, mutta ei. Muistan peruskoulussakin inhonneeni liikuntatunteja, koska olin surkea kaikissa lajeissa ja tunsin häpeää ollessani niin kömpelö kaikessa.

Muistan kun joskus parikymppisenä päätin yhtenä syysiltana mennä ensimmäistä kertaa elämässäni juoksulenkille. Se oli kamalaa. Jalkoihin särki, askel tuntui raskaalta ja hengittäminen oli suorastaan tuskaista. Jossain vaiheessa ymmärsin, että sitäkin pitää harjoitella. Pitää osata oikea hengitystekniikka, oikeanlainen askel ja erittäin tärkeä rooli on tietysti hyvillä juoksukengillä. Niitä kausia tuli ja meni kun innostuin enemmän lenkkeilystä, mutta koskaan en yli 5 km juoksulenkkiä onnistunut juoksemaan. Päätin silti jo kauan sitten, että joskus vielä onnistuisin juoksemaan 10 km.

Viime viikolla se sitten tapahtui, täysin yllättäen. Yhtenä iltana päätin mennä kuntosalille purkamaan pahaa mieltä ja aloin tekemään juoksumatolla alkulämmittelyä. Siinä sitten jo tovin juostuani sain idean kokeilla josko pystyisin siihen. Ja niin vain, pienellä raivolla runnottuna 65 minuutin jälkeen kymmenen kilometriä oli saavutettu. En ole varmaan koskaan ollut niin loppu, mutta samaan aikaan niin onnellinen. Onhan se tietysti eri asia juosta juoksumatolla kuin maastossa, mutta kyllä tässä itsellä yksi haave toteutui ja matka on vain ylöspäin.

Kohti seuraavan haaveen tavoittelua!

Kaunis ja upea ystäväni

Noin kuukausi takaperin sovimme ystäväni kanssa, että käydään ikuistamassa hänet pallomahoineen kuviin jossain kivassa miljöössä ja paikaksihan valikoitui tietysti ihana villiintynyt pelto auringonlaskuineen. Olin viikon verran tarkkaillut auringonlaskua jo etukäteen, jotta ajoitamme kuvaukset oikein. Olen myös alkanut kiinnittämään huomiota maisemiin ajellessani päivisin asuntokuvauskeikoilla, jotta olisi aina valmiiksi ehdottaa jotain tiettyä lokaatiota miljöökuvauksille.

Päivää ennen näitä kuvauksia olin iltalenkillä lähimetsässä ja näin upeat kanervat kasvamassa tien laidalla. Päätin kerätä niitä ja yllättää ystäväni tekemällä niistä hänelle kukkaseppeleen kuvauksia varten. Kanervat symboloi toki vuodenaikaa, mutta ennen kaikkea viittaavat ystäväni nimeen.

Kuvauspäivä näytti huonolta, nimittäin vettä tuli koko päivän ja taivas oli tumma. Ehdimme jo perua koko homman, kunnes ollessani juuri äitini kanssa liikenteessä, soitti ystäväni että nyt se aurinko sitten paistaisi. Ei muuta kun hirveällä kiireellä hakemaan ystäväni luokseni, kihartamaan tukkaa ja meikkiä naamaan ja pikapikaa kukkaseppeleen kyhääminen maljakossa odottaneista kanervista.

Kello oli jo kahdeksan kun pääsimme lähtemään luotani ja jännityksen vallassa lähestyimme etukäteen valitsemaani lokaatiota, mahtaako se aurinko enää paistaa vai onko jo ehtinyt laskemaan metsän taakse. EI! Se on juuri täydellisesti ja näkymä sen kuin parani, kun upea usva nousi maasta. Äkkiä pysähdys tien reunaan ja mamma keskelle sateen jäljiltä märkää peltoa ja kamera laulamaan.

Kuvista tuli aivan täydelliset. En malttanut lopettaa laisinkaan kuvien räpsimistä kun kaikki näytti maisemaa ja raskaana olevaa ystävääni myöten niin superkauniilta. Onneksi ystäväni antoi luvan näyttää kuvia teillekin, koska eihän tällaisia voi piilottaa pöytälaatikkoon.

Neljän seinän sisällä

Meidän viikonloppu meni sitten ihan vaan kotona, sillä Elikselle nousi perjantai-iltana kuume ja lauantaiaamuna hän valitti että suuhun sattuu eikä pystynyt syömään eikä juomaan. Kurkkasin iltapäivällä suuhun ja se oli aivan rakkuloilla. Enterorokkohan se siellä sitten, tai niin ainakin oletan. Lääkäriin emme kuitenkaan lähteneet, sillä ilmeisesti siihen ei auta kun vain aika ja särkylääke, jos menee niin kipeäksi.

Kunnon löhöviikonloppua ollaan vietetty kahdestaan, ollaan leivottu kakkupohjia yhdessä pakkaseen, pelattu Lego Ninjago peliä iPadilla (jäin muuten siihen ihan koukkuun), lämmitetty saunaa ja hassuteltu.

Aina kun näitä lastentauteja on liikkeellä, kuten rokot ja täit, niin mieleni tekee temppujaan ja alan kuvitella ja kutisemaan. Päätinkin siis lämmittää eilen saunan ja tehdä kunnon kokovartalokuorinnan. Rakastan läträtä kaikillla ihanilla ihonhoitotuotteilla ja kaappini pursuaakin erilaisia kuorintavoiteita ja kasvonaamioita. Niistä saa aina sellaista hetkellistä luksusta arkeen, kun voi laittaa lempimusiikkia soimaan, sytyttää kynttilät, antaa ihanien tuoksujen vallata hajuaistin ja vain rauhoittua ja olla tekemättä mitään.

Tänään Elis oli jo taas ihan normaali ja pystyi taas syömään ja juomaan, joten epäselväksi nyt jäi mikä häntä oikein viikonloppuna vaivasi. Tänään kävimme katsomassa Lego Ninjago elokuvan ja äsken tulin juuri pitkältä kävelylenkiltä Eliksen ollessa sen aikaa vanhemmillani hoidossa.

Toivottavasti teidänkin viikonloppuun on mahtunut mukavaa puuhastelua, oli se sitten rentoilua kotona tai jotain muuta. 🙂

Habitare 2017, 2. päivä

Nyt on messut omalta osalta koluttu ihan joka nurkkaa myöten. Raahasin viimeisillään raskaana olevan ystäväni mukaan ja oli kiva seota jonkun samanhenkisen kanssa siellä yhdessä. Tällä kertaa ei vältytty lompakon keventämiseltäkään, mutta kirjoittelen ostoksista myöhemmin omassa postauksessa.

Aloitimme Habitare Signals-näyttelystä, jonka on suunnitellut ja tuottanut trendianalyytikko Susanna Björklund yhdessä muotolija Sisse Collanderin kanssa. Signals-näyttelyssä katsastetaan sisustuksen, asumisen ja muotoilun tulevia trendejä ja pohditaan yhteiskunnallisia ilmiöitä ja megatrendejä. Todella mielenkiintoinen ja jos vielä aiot Habitare messuille niin suosittelen!

Koko messujen kauneimmat osastot olivat omasta mielestäni Glorian Koti -lehden ja Skannon. Skannon osastosta en siltä kaikelta häkeltymiseltä tajunnut edes ottaa kuvaa.

Messujen upeimmat tuotteet olivat ehdottomasti Matrin uusi kalustesarja Lempi sekä Finarten matot, erityisesti Suovilla villamatto, joka näkyi Hakolan osastolla molemmissa väreissä.

Tähän päättyy omat messupostailuni, ensi viikolla esittelen sieltä tekemäni löydöt. Toivotan mukavia messuiluja vielä Habitareen viikonloppuna aikoville! 🙂

Habitare 2017

Tänään starttasi Habitare messut ja itse valmistauduin niihin tekemällä etukäteen listan niistä mukana olevista yrityksistä, jotka haluan ehdottomasti katsastaa. Näitä oli mm. Ikea, Anno Collection, Matri, Hakola ja Muji.

Olin paikalla jo heti yhdeksän jälkeen ovien auetessa ammattilaisille ja messuilla vierähtikin huomaamatta yli kolme tuntia. Huomenna olisi tarkoitus mennä sinne uudelleen, sillä paljon jäi vielä näkemättä. Esimerkiksi Matrin osasto, joka oli ihan listani kärkipäässä, jäi vielä näkemättä kisaväsymyksen iskiessä. Olin herännyt jo kuudelta aamulla lenkille ja salille toivuttuani vihdoinkin kaksi viikkoa kestävästä sitkestä flunssasta ja pelkällä aamupuurolla ei pitkälle pötkitty.

Messukierrosta hidasti myös seuranani ollut elämäntapamyyntimies, joka jäi suustaan kiinni kaikkien kanssa. ;D Muutama osasto tuli kierrettyä ohi kokonaan, kuten esimerkiksi Ikea. Ikeassa on tullut ravattua viime viikkoina useampaan otteeseen ja tärkeimmät uutuudet tuli nähtyä jo Ikean kuvaston lanseeraustilaisuudessa, joten keskityin messuilla ihastelemaan muita uutuuksia.

Mielenkiintoisin osasto oli The Block -kortteli, jossa nähtiin paljon innovatiivista muotoilua. The Block -kortteli koostuu nousevien tekijöiden töitä esittelevästä Talentshopista, prototyyppien näyttely Protoshopista, muotoilukoulujan osastoista ja alan tuoreista startup-yrityksistä. Ihan mahtavaa nähdä, miten on ratkaistu ihan käytännön sisustuspulmia. Esimerkiksi pyykinkuivausteline, jota juuri eilen viimeksi itsekin kirosin kun sen täytyy olla niin ruma ja aina esillä. Puuseppä Ivan Kulvik esitteli messuilla upean puisen pyykinkuivaustelineen, joka saa jäädäkin esille.

Maiju Uski on suunnitellut upean eteiskalusteen, joka mahtuu pieneenkin eteiseen tinkimättä ulkonäöstä. Ja se on viimeistelty niin etu- ja takapuolelta, jolloin se toimii myös tilanjakajana.

Ja sitten kaikille niille, jotka kadehtien seuraavat länsinaapurimme sisustustyyliä, niin vihdoinkin Suomeen on rantautunut nämä upeat teollisuushenkiset väliseinät, joissa yhdistyy musta metalli ja lasiruudut. Muistan vielä keväällä kun näitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mistä niitä saataisiin ja kuka valmistaisi. Habitaresta bongasin tämän Wall Up yrityksen, joka tekee niitä mittatilauksesta.

Habitare oli täynnä toinen toistaan upeampia osastoja ja sieltä sai ammennettua kyllä uskomattomat määrät inspiraatiota. Oma sydän sykkii kyllä ihan hulluna tämän hetken sisustustrendeille ja siksi onkin päästävä vielä uudestaan imemään ideoita messuilta ja suosittelen sitä myös kaikille muille!

Pinnatuolit uusissa sävyissä

No eihän siinä mennyt kun se 3 vuotta, että sain vihdoin ja viimein päätettyä pinnatuolien sävyt ja toteutettua tuon maalausurakan. Vaikka urakaksi sitä ei juurikaan voi kutsua, koska ei tuo nyt kauan aikaa ottanut kunhan vaan sain itseäni niskasta kiinni.

Maaliksi valikoitui kalkkimaali, koska sitä on kehuttu viime aikoina todella paljon. Nimenomaan sen levittämisen helppoutta, ei niinkään kestävyyttä. Ja siksi hainkin vielä suosituksesta Vintron Satin Lacquer lakan, jolla suojasin maalipinnan, jotta se kestää pyyhkimistä paremmin.

Aloittaessani levittämään tuota Chalk Paint kalustekalkkimaalia, säikähdin ensin kun jälki oli todella epätasaista, mutta annettuani sen kuivua rauhassa, se tasoittui todella kauniiksi. Käytännössä yksi kerros kalkkimaalia oli jo tarpeeksi peittävä, mutta päätin varmuuden vuoksi vetäistä vielä toisenkin kerroksen. Muutamia kohtia jouduin vielä kolmannen kerran paikkamaalaamaan, sillä suti jätti yksittäisiin kohtiin hassuja raitoja.

Sävytin tuon Chalk Paintin kalustekalkkimaalin Tikkurilan sävyillä Y411 pirtelö, H440 Aalto ja S491 Petrooli. Kahden tuolin maalaamiseen riitti erinomaisesti tuollainen 0,225 litran pieni maalipurkki ja jäipäs sitä vielä sen verran ylikin, että maalailin niillä Ikean jakkaroita kaksi kappaletta. 🙂

Mitäs tykkäätte pinnatuolien uusista sävyistä?

 

Kun suodatinpussitelineenkin pitää sopia sisustukseen

Viime keväänä kun lattiaremontin yhteydessä jääkaapin paikka siirrettiin, siirtyi myös jääkaapin paikalta tuo vanha puinen avohylly vanhalle jääkaapin paikalle. Samalla siirsin kahvinkeittimen siihen, tuo hylly toimii nyt vähän niinkuin omana pienenä kahvinkeittopisteenä. Alemmalta hyllyltä löytyy nimittäin Nespresson kapselikone ja siihen kapselit.

Kahvinkeittimen paikan siirryttyä keittiön tasolta tuohon, nostin myös kaapista kahvit ja suodatinpussit keittimen viereen esille. K-Raudasta löysin jo aikoja sitten tuon söpön mintunvihreän peltipurkin kahville, mutta suodatinpusseille oli suorastaan tuskaista löytää nättiä telinettä. Olin jo suunnittelemassa erilaisia DIY ratkaisuja, kunnes silmiini pomppasi tämä HILE Designin Sola suodatinpussiteline.

En epäröinyt hetkeäkään sen tilaamista, vaikka hinta hirvittikin. On harmi, että usein juuri nämä käytännöllisimmät tavarat jäävät ilman tyylikästä designia. Samoin jouduin nimittäin aikoinaan etsiä pitkään silmää miellyttävää talouspaperitelinettä, sehän on keskipisteenä ruokapöydässä.

Paras ja odotettu comeback

Siis nyt on kyllä sellaista sisustusuutisten helmeä että oksat pois. Nyt kun ollaan jo melkein toivuttu Ikean uutuustuotteiden lanseerauksesta, niin tulla tupsahtaa lisää upeuksia! Nimittäin sisustusbrändi Anno Collectionin paluu markkinoille. Aika monta sisäistä jippii huutoa kuului kun luin tästä ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan siitähän on vihjailtu mm. Instagramissa jo helmikuussa, mutta itse olin ainakin jo ennättänyt unohtaa koko jutun.

Anttila Oy:n konkurssista jäin itse eniten suremaan Anno Collectionin brändiä. Enkä taida olla suinkaan ainut, vaan monelle muullekin sisustajalle Annon tuotteiden loppuminen oli suuri pettymys. Mutta nyt ahh, tämän ihanan uutisen myötä pääsemme pian kaikki ostamaan taas näitä tuotteita, kun Anno Collectionin on ostanut Anttila Oy:n konkurssipesältä suomalainen perheyritys SGN Group, josta Anno on saanut arvoisensa kodin.

Olin myös erityisen innoissani kuullessani Susanna Venton Annolle suunnittelemasta yhteistyökokoelemasta, joka kantaa nimeä Myrtillus. Sieltä löytyy mm. paljon rakastettu Jalpaikka-matto uudessa sävyssä. Oma suosikki löytyi tuosta villamaisesta ryijymatosta, jota haaveilenkin jo omaan makuuhuoneeseen. 🙂

Annon uusi mallisto julkistetaan Habitare messuilla ja samalla aukeaa brändin oma verkkokauppa. Annon uudessa mallistossa palataan takaisin juurilleen ja nähdään paljon luonnonmateriaaleja, skandinaavista minimalismia ja kestävää suunnittelua. Hurraa!

Instagramin puolella käynnistin eilen arvonnan, jossa voi voittaa kaksi (2) lippua Habitare-messuille itsellesi ja kaverille. Joten jos halajat päästä näkemään mm. tämän Annon uuden malliston livenä, niin suosittelen käydä osallistumassa kilpailuun siellä. 🙂

Haluan vielä mainita toisen uutisen, josta luin aamulla. Nimittäin viime joulukuussa uuden omistajan saanut Kodin1 avaa 8. syyskuuta ensimmäisen myymälänsä Espooseen Kauppakeskus Merituuleen. Tietenkään Annoa emme siellä taida nähdä, vaikka mistä sitä ikinä tietää, mutta aion kyllä uteliaisuudesta käydä heti kurkkimassa valikoiman myymälän avauduttua. 🙂

Syysväreissä

En yleensä yritä rynnistää kohti syksyä, vaan nauttia kesästä niin pitkään kuin mahdollista. Muutama viikko sitten kuitenkin käydessämme ystäväni kanssa Vantaan Ikeassa en voinut olla ihastumatta näihin tummanpuhuviin sävyihin ja oli pakko hankkia ne kotiin. Pastellinsävyt saivat väistyä näiden tieltä ja antaa syksyn tulla. Johan ne pastellinsävyiset tyynyt ovat kaksi vuotta tuossa ollut kesät talvet, joten oli jo aikakin mennä eteenpäin. Olimme etsimässä ystävälleni uusia tyynynpäällisiä ja ehdotin ensin hänelle näitä sävyjä, mutta hän tokaisi samantien että ompa synkkää. Heitin siihen vitsillä, että synkkää niin kuin mun mieli, taidanpa ostaa ne itselleni. 🙂

Murrettu tummansininen sisustuksessa on miellyttänyt silmääni jo pidempäänkin ja edelleen haaveilen mm. makuuhuoneen seinän maalaamista Tikkurilan Denim -sävyllä. Samoin pinnatuolien maalausprojekti on ollut kesken jo 2,5 vuotta ja saivatkin vihdoin uudet sävyt päälleen. Niissäkin nähdään tummempaa sävyä, mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsee, joten myös hentoisia pastellisia sävyjä valikoitui. Tuoleista kuitenkin lisää myöhemmin. Tuo sinapinkeltainen tyynynpäällinen tuli Ikean kuvaston lanseeraustilaisuudesta, mutta sopii niin hyvin tuohon, että pääsi heti käyttöön. Mitäs tykkäätte?

Kännykkäkameran nurja puoli

Kännykkäkamerat, ne pirulaiset. Niillä on niin helppoa ottaa kuvia ja niiden kuvanlaatu on ihan järjettömän hyvä. Hyvin harvoin enää tulee otettua esimerkiksi itsestään kuvia muuten kuin kännykkäkameralla, koska se kulkee mukana joka paikassa. Tiesittekö mitä niiden laajakulmainen optiikka kuitenkin tekee henkilökuville? No saa meidät näyttää hurjan paljon hoikemmilta kuin mitä oikeasti olemme.

Itsekin olen tässä tyytyväisenä jo muutaman vuoden kerryttänyt massaa ja katsonut kehonkuvaani vain kännykkäkuvien kautta ajatellen, että hyvältä näyttää vielä, ei huolta. Pelkän kuluneen kesän aikana painoa on tullut peräti 3 kg, siis vain muutaman kuukauden aikana! Silti kuvissa näyttäytyi ihan samannäköinen typy. Ihmettelin miten se on mahdollista, koska olen painanut näin paljon viimeksi yli 10 vuotta sitten, jolloin ne kilot myös näkyi.

Käydessämme ystäväni kanssa kuvailemassa pellolla kunnon järkkärillä ja 50mm linssillä, tajusin sen. Olin suurimmassa osassa kuvia sellainen turvonnut porsas, että kuvat päätyivät suoraan roskakoriin. Kuvat ei osoittanut tälle suruunsa syöneelle ja juoneelle tyttöselle yhtään armoa. Ja hyvä näin, sillä nuo kuvat herättivät etten voi enää elää näin. Päätin jälleen kerran, ties kuinka monetta kertaa, että nyt on tehtävä jotain. En olekaan nyt kolmeen viikkoon lipittänyt iltaisin sitä viinilasillista enkä käynyt syömässä pikaruokaa, herkuista puhumattakaan. Olen palannut takaisin salille ja sen lisäksi myös lenkkipolulle. Käyn Benin kanssa pitkillä lenkeillä lähes joka päivä, joko aamulla aikaisin tai sitten illalla. Ja voin sanoa että se tuntuu hyvältä! Kyllä se on urheilu ja ulkoilma joka tähän pahaan mieleen auttaa eikä alkoholi ja ruoka.

Miten sitä onkin niin helppo aina repsahtaa? No niin tai näin, en aio jäädä sitä suremaan vaan katse eteenpäin.

Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tarkoitus kertoa uusista elämäntavoistani, vaan muistuttaa, että se kamerakännykkä on kyllä yksi viheliäinen paskiainen, älkää luottako siihen. Se valehtelee ja vääristää.