0

Wednesday, 28. September 2016

Valokuvaamisesta

Heidi-7.jpg

Poistutaan vielä hetkeksi sisustusaiheisista postauksista, haluan nimittäin valottaa teille vähän suhdettani valokuvaamiseen. Valokuvaamisesta on muodostunut itselleni todella tärkeä harrastus bloggaamisen myötä ja pyrin jatkuvasti kehittymään siinä. Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja sain jo ala-asteikäisenä ensimmäisen kamerani, joka on itseasiassa vieläkin tallella! Filmikamera-ajoista kuvaaminen on muuttunut radikaalisti ja opettelemista jo pelkän tekniikan kanssa piisaa loputtomiin.

Yläasteella ja lukioikäisenä vaihtui digipokkarikamerat ja kuvaaminen keskittyi lähinnä selfieihin, juuri niihin aikoihin IRC-Galleria oli kova sana. Aloitettuani mediatekniikan opiskelut, panostin ensimmäiseen järkkäriini ja kuvauskohteet vaihtuivat. Aikaisempaa kokemusta järkkäreistä oli vain muutamasta Canonin kroppikennoisesta järkkäristä, mutta päätin silti uhmata tottumuksiani ja täysin ummikkona ostin Nikonin kroppikennoisen järkkärin.

En jaksanut tuolloin koskaan kuitenkaan opetella tekniikkaa ja kuvaamista manuaaliasetuksilla, vaan räiskin lomakuvia automaatilla ja puoliautomaatilla. Lähes kolme vuotta kuvasin vain kameran mukana tulleella kittiobjektiivilla tajuamatta miten tärkeä rooli myös linssillä on. Bokeh-efektistä sain vain haaveilla, kunnes vihdoin otin asiasta selvää ja sain joululahjaksi vuonna 2012 kiinteän 50mm f1.8 linssin. Johan alkoi taustat sumenemaan ja kuvat saivat kaivattua efektiä. En kuitenkaan jaksanut vieläkään opetella riittävästi tekniikkaa, jotta kuvaaminen olisi tuntunut mielekkäältä ja iso järkkäri unohtui kaapin perälle. Samaan aikaan Olympukselta alkoi tulla ensimmäisiä Micro Four Thirds kameroita ja blogivillityksen seurauksena hankin myös sellaisen ja samaan syssyyn 45mm f1.8 linssin. Kevyen ja helposti mukana kulkevan kameran ansiosta aloin innostua myös siitä tekniikasta ja löysin nopeasti itseni kuvaamassa ainoastaan manuaaliasetuksilla.

Tekniikan opettelun myötä aloin kaipaamaan taas monipuolisempaa kameraa ja erilaisia linssejä. Olin ehtinyt jo myymään Nikonin järkkärini, joten syksyllä 2014 hankin Olympuksen OM-D E-M1 mikrojärkkärin, jonka mukana tuli M.Zuiko 12-40mm f2.8 Pro linssi. Paketti oli tuntuvassa tarjouksessa Stockmannin Hulluilla Päivillä. Tämä yhdessä 45mm linssin kanssa on ollut ihan mieletön kombo ja olen päässyt valokuvaamaan jo muutakin kuin pelkkää kotia ja omaa lasta. Nöyrästi suhtaudun vieläkin omiin kuviini, enkä esimerkiksi voisi koskaan kuvitella tekeväni tätä työstä.

Olen päässyt kuvaamaan vastasyntyneitä, taaperoita, aikuisia ja juhlia ja jokaisessa on omat haasteensa. Mieluisinta puuhaa on ollut taaperoiden ikuistaminen, mutta viimeisimpänä olin kuvaamassa kesän alussa hyvää ystävääni ja koska hänellä oli todellakin homma hallussa kameran edessä, tuntui kuvaaminen niin supersiistiltä, että janoan päästä kuvaamaan häntä uudelleen. Mallinani toimi vloggaaja Heidi. Pääsette katsomaan hänen huumorilla maustettuja kauneusvideoita täältä ja sen lisäksi Heidi löytyy Instagramista nimellä @kauneusmatka.

Tykkään kuvata vallitsevalla valolla, ainoana lisänä olen hankkinut heijastimen. Heijastimen käytössä vain tarvitsee usein toisen henkilön sitä pitelemään, joten sitä ei ole tullut niin paljon käytettyä. Olisi mahtavaa joskus päästä opiskelemaan studio-olosuhteissa valokuvaamista ja tutustua salaman käyttöön sekä lisävaloihin, mutta kaikki aikanaan.

Nyt kun olen kohta kaksi vuotta kuvaillut tuolla Olympuksen vähän järeämmällä mikrojärkkärillä, olen alkanut janoamaan täyskennoista järkkäriä. Olen miettinyt jälleen Canonin ja Nikonin välillä, Suomessa tunnutaan suosivan paljon Canonia, kun taas muualla maailmassa Nikonia. Kävin kesällä hipeltämässä molempia ja kyllä vain omaan käteen Nikon tuntuu niin paljon paremmalta. Olympuksen OM-D E-M1 nappuloihin tottuneena, Nikonissa on paljon samaa ja suljinajan ja aukon rullat löytyvät samoista paikoista, mitkä tuntuvat itselleni luonnollisilta.

Tässä lisää kuvia Heidistä, eikö hän olekin aivan mieletön?

PS. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, kuvat pakkautuvat todella huonolaatuisiksi tänne ladattaessa ja olenkin asiaan hieman pettynyt. :/

Heidi-4.jpg

Heidi-41.jpg

Heidi-6.jpg

Heidi-27.jpg

Heidi-10.jpg

Heidi-35.jpg

Heidi-33.jpg

Heidi-5.jpg

Heidi-31.jpg

Heidi-14.jpg

Heidi-28.jpg

Heidi-25.jpg

Heidi-3.jpg

0

Tuesday, 27. September 2016

Aamuiset maisemat

usvainen_aamu-1.jpg

Meillä on nyt kotona sen verran härdelliä, että sisustusaiheiset postaukset ovat väkisinkin jäissä vaikka muutamia juttuja onkin ollut teille tarkoitus kuvailla. :) Sen sijaan tänään aamulla olin ulkoiluttamassa koiraa ennen töihin lähtöä ja kiinnitin huomion upeaan aamuiseen usvaan ja päätin napata kotoa kameran mukaan työmatkalle. En voi tarpeeksi hehkuttaa miten nautin pyöräilemisestä tällä hetkellä ja valehtelematta päivän kohokohtia on ollut nimenomaan työmatkapyöräilyt. Siinä sielu lepää, kun nappikuulokkeista tulee lempimusiikkia eikä tarvitse pyöräillä urheilusuoritteisesti, vaikka väkisinkin olen alkanut huomata laittaneeni isompaa vaihdetta silmään joka aamu.

Tällainen näky aamuisin tuo kyllä tarvittavaa energiaa päivään. Tuntia aikaisemmin jos olisin ollut kameran kanssa paikalla, olisi kuvat olleet moninkertaisesti kauniimpia, mutta ei näissäkään mitään vikaa ole. :)

Tähän loppuun sopiikin hyvin Eliksen suusta eilen aamulla kuultu hauska kommentti. Mistä tietää, että poika on viettänyt liikaa aikaa äitinsä seurassa? Kun hän aamulla matkalla päiväkotiin toteaa "Äiti, katso miten kaunis maisema, siitä saisi hienon kuvan!". Ihanaa viikkoa kaikille. <3

usvainen_aamu-14.jpg

usvainen_aamu-7.jpg

usvainen_aamu-5.jpg

usvainen_aamu-3.jpg

usvainen_aamu-2.jpg

usvainen_aamu-13.jpg

usvainen_aamu-11.jpg

usvainen_aamu-12.jpg

0

Wednesday, 21. September 2016

Toipilaana

smokeyeye.jpg

Viime viikolla Snapchatissa seuranneet tietävätkin joutuneeni viikko sitten lauantaina yllättäen sairaalaan ja siitä tähystysleikkaukseen. Viime viikko kuluikin sitten kotona toipuessa ja maanantaina palasin takaisin töihin ja alan jo voimaan paremmin.

Huomasin itsessäni hauskoja piirteitä toipuessani, enhän ole koskaan ennen pakotettu ns. vuodelepoon. En malta pysyä paikoillani juuri lainkaan ja tylsistyminen oli suurin kiukun aiheeni kuluneella viikolla. Pistin hanttiin niin lepäämisen kuin särkylääkkeiden syömisenkin suhteen.

Kaksi ensimmäistä päivää meni vielä suhteellisen kivuttomasti, heh heh. Silloin oli suorastaan mahdotonta nousta ylös kivuilta, mikä pakotti lepoon. Keskiviikkona lähdin jo lyhyelle lenkille koiran kanssa, jonka jälkeen innostuin kaivamaan meikkipussini esiin ja läppäristä YouTuben auki ja muutamat meikkitutoriaalit esiin. Olen yksi niistä, jotka päättävät kokeilla uusia meikkejä h-hetkellä kun pitäisi olla lähdössä ulos ja sehän ei koskaan pääty hyvin. Niimpä päätin nyt testata uusia juttuja kun en muutakaan tekemistä keksinyt ja olin itseasiassa aika tyytyväinen lopputulokseen.

Kerrankin onnistuneen meikin jälkeen päätin kaivaa kamerankin laukusta ja napsia muutamat kuvat. Olisihan se tietysti kiva jos joskus joku muu ottaisi näitä kuvia, mutta toisaalta itselleni ei ole ollenkaan luontevaa olla kameran edessä, joten yksin ollessa uskaltaa vähän hullutellakin. :D Kuvista ei ehkä uskoisi, että kyseessä on leikkauksesta toipuva henkilö, mutta mitäpä ei meikillä saisi taiottua. :)

kuva3.jpg

kuva2.jpg

kuva1.jpg

0

Monday, 12. September 2016

Minullako muka ikäkriisi?

mina-27.jpg

Vuosi sitten kun joku olisi kysynyt jostain ikäkriisistä, olisin nauranut. Nyt ei kuitenkaan naurata enää ollenkaan. Loppuvuodessa häämöttävä syntymäpäivä, jolloin ikävuosia kertyy itselleni se 30, saa kyllä ajatukset vaeltamaan menneessä ja tulevassa. Koko kevään ja kesän olen miettinyt olenko nyt saavuttanut kaiken mitä kuvittelin saavuttaneeni tuohon ikäpyykkiin mennessä. Samaan aikaan katson itseäni peilistä ja käyn läpi iän mukana tuomia ryppyjä ja muita ulkoisia epämukavuuksia.

Muistan aina katsoneeni lapsena kolmekymppisiä ja miettineeni että, wau kun nuo ovat niin aikuisia. Itsestäni ei kuitenkaan tunnu yhtään aikuiselta. Toki olen tähän mennessä valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin, saanut lapsen ja ostanut ensimmäisen asunnon ja auton, mutta jostain syystä en näe peilistä katsoessani sitä samanlaista aikuista, joita lapsena ihastelin ja katsoin ylöspäin.

Olen elänyt viime vuodet jonkinlaisessa horroksessa eli toisinsanoen olen elänyt lapselleni, unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Olen lakannut haaveilemasta ja huolehtimasta itsestäni. Vihdoinkin käsitin sen itsekin ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Olen alkanut miettimään tulevaisuuttani, haluanko olla nykyisessä työssäni vai pitäisikö vielä kouluttautua uuteen ammattiin. Tiedostan itsekin, että en ole haaveammatissani saati nauti nykyisestä työstäni, mutta olenko valmis tyytymään tähän? Olenkin alkanut miettimään mitä todella haluan tehdä ja katsonut jo eri koulutusvaihtoehtoja. Niistä lisää myöhemmin.

Tulevaisuuden lisäksi olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ulkoiseen olemukseeni sekä fyysiseen ja sen mukana tuomaan henkiseen hyvinvointiin. Toki nämä sanat on ennenkin kuultu, monen monta kertaa - alan urheilemaan enemmän. No nyt ainakaan en voi enää vedota ajanpuutteeseen, nimittäin saanhan joka toinen viikko melkein kokonaisen viikon verran pyhittää itselleni. Mainitsin myös myyneeni auton ja siirtyväni pyöräilemään työmatkat ja tästä on edelleen pidetty kiinni. Pyöräilymatka kuitenkin on sen verran mitätön, ettei sillä kuntoa kasvateta. Marraskuussa avautuu työpäikkani viereen upouusi kuntosali, joka on auki joka päivä 05-24 ja hintaa tuolla on vaivaiset 13,90e/kk, joten voitte arvata että liityin heti jäseneksi.

Tämä kaikki pohjustuksena kerron aloittavani blogin puolella pienen postaussarjan, jossa käsittelen erilaisia asioita, joilla itse lievennän tätä aivan mahdottomaksi paisunutta ikäkriisiäni. Tiedossa on sekä tulevaisuuden suunnitelmiin paneutumista sekä ulkonäköön liittyviä toimenpiteitä. Yksi toimenpide tehtiin jo kesällä ja aion siitä myös kertoa teille, mutta kaikki aikanaan. :) Toivottavasti te odotatte kuulla näistä yhtä paljon kun minä odotan kertoa!

0

Thursday, 8. September 2016

Habitaret ja vastarannan kiiski

habitare-1.jpg

Eilen vihdoin starttasi Habitaret ja itse lähdin sinne suoraan töistä ystäväni kanssa. Odotukset olivat korkealla, sillä olin ehtinyt jo kuulla ja lukea kehuja. Tämän vuoden Habitareja oli jopa kehuttu viime vuotisia paremmiksi, jotka olivat jo omasta mielestäni todella hienot. Kuten otsikosta voi arvata, koin itse lievän pettymyksen ja huomasin myös jälkikäteen kameraan tallentuneita kuvia katsoessani, ettei kuvattavaa juurikaan ollut. Vain kaksi messuosastoa sai haukkomaan happea, toinen oli sänkyvalmistaja Matri, suomalais-saksalainen perheyritys sekä tietysti oma ehdoton lempparini Hakola. Myös Marimekon osasto oli kauniisti laitettu, mutta ei ollut kuitenkaan mitenkään mieleenpainuva.

Mielenkiintoisia tuotteita Habitaressa oli kyllä esillä ja haluankin nostaa tähän nyt muutaman. Hakola lanseerasi Design Marketissa ja Habitaressa sohvan käsinojalle asetettavan lehtitaskun. Nahasta valmistettu tasku oli aivan äärettömän kaunis muotoilultaan ja ehdottomasti harkitsen sen hankintaa. Meillä kaukosäätimet on aina hukassa ja erilaisia lippulappusia kerääntyy sohvapöydälle, joten tällaiselle olisi todella tarvetta. Yleensä nämä lehtitaskut ovat myös aivan järjettömän rumia, mutta Anna-Leena vihdoin päätti ratkaista ongelman pyytämällä Iina Kettusta, joka on Fieldday yrityksen takana, suunnittelemaan Hakolalle tyylikkään lehtitaskun.

Mielenkiintoinen tuote oli myös upeasti muotoiltu lastensänky, joka toimii sekä tavallisena sänkynä ihanalla katoksella tai ylösalaisin kääntäen parvisänkynä. Sen lisäksi sängystä saa tarvittaessa vielä kerrossängyn. Sänky on siis todella monikäyttöinen ja samalla pitkäikäinen. Vielä kirsikkana kakun päällä, sängystä saa sekä 160cm ja 200cm mittaisen vaihtamalla vain sivupalkit. Ihan mahtava tuote. Sängyn valmistaja on suomalainen yritys LumoKids, joka oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Harmittelinkin messuilla, että jos en olisi jo ehtinyt tehdä erästä hankintaa loppukesästä, olisi tämä ehdottomasti ollut harkintalistalla! Suosittelen käymään tutustumassa sänkyyn LumoKidsin sivuilla.

Ehdin myös pyörähtää Contura ja Nordpeis takkavalmistajien osastolla, bObles lasten huonekaluja maahantuovan yrityksen osastolla sekä Verso Designin osastolla hipeltelemässä iki-ihania lastukoreja. Monta yritystä jäi myös näkemättä, säntäilimme vähän osastolta toiselle ilman minkäänlaista järjestystä ja unohdin sitten paikan päällä aivan täysin katsastaa mm. Artekin, Muuramen ja Everyday Designin osastot.

Oletteko te jo ehtineet käydä Habitaressa ja mitä olette olleet mieltä tämän vuoden sisällöstä?

habitare-3.jpg

habitare-2.jpg

habitare-4.jpg

habitare-6.jpg

habitare-9.jpg

habitare-14.jpg

habitare-13.jpg

habitare-11.jpg

habitare-12.jpg

habitare-10.jpg