0

Saturday, 27. May 2017

Ensimmäiset kuvat uudesta lattiasta

olohuone-3

Moni on varmasti jo kaipaillut kuvia lopputuloksesta kun lattia meni vaihtoon tuossa reilu kuukausi sitten. Samalla tehtiin myös pieniä muitakin muutoksia, mm. keittiössä ja muutokset näkyvätkin näissä kuvissa hyvin. Rappusten vierestä siis kaadettiin pieni seinän pätkä ja jää-pakastinkaappi siirrettiin tuonne peräseinälle. Tämä ratkaisu siksi nyt, koska haaveissa häämöttävä keittiöremontti vaatisi kuitenkin nämä toimenpiteet ja näin saatiin nyt lattia tehtyä jo valmiiksi yhteneväiseksi.

Keittiössähän oli aikaisemmin laattalattia ja sen alla tee-se-itse miehen asentama lattialämmitys, jonka vaihtoehdot olivat olla joko kokonaan pois päältä tai sitten pauhata täysillä. Lattialämmityksen päällä pitäminen näkyi välittömästi sähkölaskussa, joten sitä ei ensimmäisen talven jälkeen ole käytetty. Laattalattia on myös äärimmäisen kova jaloille ja kun itsekin vietän varmaan puolet ajasta kotona köökissä, milloin ruokaa valmistaen ja milloin kakkuja leipoen, niin halusin eroon laattalattiasta. Pidän muutenkin enemmän yhteneväisestä lattiapinnasta, joten keittiön laattalattia sai väistyä vinyylilankun tieltä.

Monien mietteiden päätteeksi päädyin siis vinyylilankkuun, koska se on kaikista kestävin tällaisessa lapsi- ja eläintaloudessa. Meidän uusissa toimistotiloissa kun sattui olemaan myös vinyylilankkua ja puoli vuotta sen päällä tallustaessa en oikeastaan enää muuta vaihtoehtoa miettinyt. Vinyylilankku kestää kosteutta ja kolhuja, se on pehmeä ja lämmin jaloille ja hei mikä parasta, puhelimen näyttö ei hajoa tippuessaan lattialle. :D

Meidän vinyylilankku on Pergon Nordic White Oak ja olen siihen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Olin ehtinyt jo valitsemaan toisen hieman harmaamman sävyn, kunnes aivan viime hetkillä päädyin tähän. Valinta oli kyllä aivan äärettömän vaikea ja painiskelinkin sen parissa varmaan useamman viikon.

Asensimme vinyylilankun suoraan alkuperäisen parketin päälle, ainoastaan keittiön laattalattia jouduttiin tasoittamaan laastilla samalle tasolle parketin kanssa, muuten asennus tapahtui todella vaivattomasti. Makuuhuoneiden oviaukoista poistimme myös kynnyslistat ja uusimme karmit. Kynnyslistattomat oviaukot ovat mielestäni todella kauniit ja jollain tapaa avartavat myös tuota pitkää eteiskäytävää, mutta kaikki pölyt kulkeutuvat nyt kyllä paljon herkemmin makuuhuoneisiin ja aikaisemmin kun riitti kerran viikossa makuuhuoneiden imuroiminen, niin nykyään saan myös niitä imuroida päivittäin.

Tässä nyt kuitenkin ensimmäiset kuvat uudesta lattiasta, pitäisi varmaan kuvata ilman mattoa niin siitä saa paremman käsityksen, mutta näillä nyt mennään. :) Huomatkaa myös tuo aivan upea mattapintainen terracotan värinen ruukku sohvapöydällä. Bongasin sen Plantagenissa enkä epäillyt hetkeäkään napata sitä mukaan. Vaihdoin myös mattojen paikkoja ja olohuoneessa ihastuttaa nyt ainakin hetken tuo makuuhuoneessani aikaisemmin ollut VM-Carpetin Valokki.

olohuone-2

olohuone

olohuone-8

olohuone-10

olohuone-12

olohuone-11

olohuone-7

olohuone-4

olohuone-6

olohuone-5

0

Monday, 15. May 2017

Terveiset Kroatiasta

kroatia-66

Viime viikko tuli vietettyä auringon alla, turkoosin meren ympäröimänä Kroatiassa. Tarkemmin ottaen Bračin saaren eteläosassa Bolissa. Reissu tuli maailman parhaimpaan ajankohtaan, olin todella sen tarpeessa, sekä töiden suhteen että henkilökohtaisessa elämässäni. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle missä tahansa olinkaan.

Kroatiasta tuli tämän seitsemän päivän aikana heittämällä ehdoton lempipaikkani koko maailmassa ja katselen jo lentoja sinne syksyksi. Rakastuin koko sydämestäni Kroatiaan, erityisesti Boliin, ja tähän on monta syytä. Tiedän, että maailma on pullollaan kauniita paikkoja. Sellaisia joita en tule koskaan kokemaankaan. Mutta koska olen toisinaan sellainen käytännön ihminen, oli Kroatiaan todella helppo rakastua. Sinne lentää vain kolme tuntia, suorat lennot saat noin 200 eurolla ja sinua odottaa sellaiset maisemat, joita et voisi edes kuvitella olevan kolmen tunnin lentomatkan päässä.

Koko Kroatiaa reunustaa Adrianmeri, joka on turkoosein koskaan näkemäni meri. Ei tarvinnut etsiä asumatonta saarta keskellä tyhjyyttä nähdäkseen turkoosin meren. Olisin voinut ihailla sitä merta tuntitolkulla.

Lentomme laskeutui Splitin lentokentälle, josta oli ajomatkaa satamaan noin puolisen tuntia. Siitä meidät kuljetti lautta tunnissa Bračin saarelle Supetariin. Supetarista jatkoimme matkaa taksilla puolisen tuntia saaren eteläosaan Boliin. Supetarista olisi myös mennyt bussi Boliin, mutta se olisi kiertänyt koko saaren ja matkaan olisi kulunut tunti.

Bol on tunnettu sen kauniista rannasta - Zlatni Rat ja se oli vain kivenheiton päässä meidän Airbnb asunnostamme. Valitettavasti toukokuu ei vielä ollut sesonkiaikaa Kroatiassa eikä täten myös lämpimintä aikaa, mutta se ei muuttanut mieltäni Kroatiasta. Tarkoituksenamme oli viettää koko lomamme Bolissa, mutta päätimme extempore lähteä viimeisiksi päiviksi vielä Splitiin ja hyvästelimme haikein mielin Bolin.

Splitissä vietimme viimeiset puolitoista päivää syöden ja shoppaillen. Teimme kiertoajelun kaupungin ympäri nähden toinen toistaan upeampia rantoja. Täytyy vielä mainita, että ruoan taso Kroatiassa on aivan mieletöntä!

Kuvia reissusta tuli räpsittyä oikeastaan vain puhelimella, koska en vain jaksanut kantaa kameraa mukana. Kuvia tuli muutenkin otettua melko vähän verrattuna aikaisempiin reissuihin. Aluksi otin hirveät paineet siitä, että kuvia pitäisi räpsiä paljon, jotta olisi näyttää kotona kaikille millaista Kroatiassa on. Sitten tein periaatepäätöksen unohtaa kaiken tuon ja nauttia lomasta omalla tavalla. Muistot Kroatiasta ja lomasta säilyvät sydämessäni ja ajatuksissani, se riittää.

kroatia-4

kroatia-2

kroatia-6

kroatia-34

kroatia-9

kroatia-10

kroatia-35

kroatia-36

kroatia-29

kroatia-40

kroatia-14

kroatia-11

kroatia-72

kroatia-84

kroatia-80

kroatia-74

kroatia-65

kroatia-64

kroatia-54

kroatia-86

0

Sunday, 14. May 2017

Äitienpäivänä

aitienpaiva-11

Tänään juhlitaan äitejä, joten ihan mahtavaa äitienpäivää kaikille äideille! Monet on saaneet kenties ihanan herätyksen, aamupalan kannettuna sänkyyn, kukkia ja ehkä jonkun söpön lahjan lapselta.

Meillä ei ole kukaan kantamassa minulle aamupalaa tai keräämässä kukkia saati sanomassa hyvää äitienpäivää. Mutta sitäkin tärkeämpää itselleni on se, että saan herätä tuon tyypin vierestä joka on minusta äidin tehnyt.

Elämäni sai aivan uuden merkityksen neljä vuotta sitten, kun tulin äidiksi ja nautin nykyään täysin eri asioista, joista en osannut ennen edes uneksia.

Ne on pieniä hetkiä, jotka tekevät minut aivan äärettömän onnelliseksi ja tuntuu kuin sydän pakahtuisi. Ne hetket ovat kun:

Elis tulee halaamaan kovaa

Elis sanoo ulkona kävellessämme haluavansa kerätä minulle kukkia

Elis haluaa ylpeänä esittää minulle uusia taitojaan

Elis juoksee minua vastaan päiväkodin portille, tunnistaessaan autoni jo kaukaa

Elis sanoo äidin olevan kaunis tai söpö

Elis kertoo ikävöineensä minua

Elis kuiskaa luottamuksellisesti, kuinka häntä pelottaa jokin asia ja haluaa, että äiti tulee mukaan

Elis nukkumaan mennessämme käpertyy aivan kiinni minuun

Elis aamulla herätessään käpertyy aivan kiinni minuun

...Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Muistetaan arvostaa jokaista päivää äitinä ja olla läsnä lapsen arjessa. Lapsen muistot koostuvat niistä pienistä arkisista hetkistä. 

aitienpaiva-4

aitienpaiva-2

0

Thursday, 27. April 2017

Ohimenevää

y4mMzqqdmOSgBGF6CvXpsd3RFr1cnH1pPZAGnye_

Viime viikkoina olen usein pysähtynyt ikävöimään ja haikailemaan taakse jäänyttä elämää. Eilen postiluukusta kolahti päätös, jossa minut ja Eliksen isä tuomittiin avioeroon. Huhh, kuulostaa aika rankalta sana tuomittu, mutta niinhän se nyt vain menee.

Juuri ennen tuota postia riitelimme exäni kanssa hoitosysteemeistä ja riita kasvoi lumipallon lailla jo aivan epäolennaisiin asioihin. Sellaisiin asioihin joihin meillä ei enää ole oikeutta puuttua toistemme elämässä.

Monet aina kysyvät meidän väleistä ja vastaukseni on aina sama, riippuu kuun asennosta. Asia nyt vain on niin että meillä on molemmilla hyviä ja huonoja päiviä. Useimmiten huonot päivät johtuvat siitä, että jompi kumpi meistä ei ole toiminut toisen toivomalla tavalla, lapsellista touhua.

Mutta siis, palataan aiheeseen. Olen ollut alusta saakka varma, että ero oli meidän kohdalla oikea ratkaisu. Olimme lopulta todella erilaisia ihmisiä ja tuntui kun olisimme tukahduttaneet toinen toisemme. Emme saanut yhteistä arkea rullaamaan ja ajauduimme erillemme. Pitkään kestäneessä ongelmien oravanpyörässä ne kasvoivat lopulta liian suuriksi ja muuta keinoa ulos ei enää ollut kuin erota.

Mutta nyt kun tuosta erosta on kestänyt jo useampi kuukausi, havahdun siihen ikävän tunteeseen. Sain eilen vahingossa kuulla exäni tapailleen jotain jo viime marraskuusta lähtien ja myös lapsemme tavanneen tämän ja täytyy myöntää että rintaani alkoi välittömästi puristamaan ja kyyneleet vierimään poskia pitkin. Olin töissä vielä kuullessani tämän ja huulta purren yritin siirtää ajatukseni pois, jotta pystyin selvitä työpäivästä.

En voi kieltää ettenkö olisi itsekin tavannut uusia ihmisiä eromme jälkeen, mutta toistaiseksi olen pysynyt tyytyväisesti sinkkumarkkinoilla. Pieni kateellisuus ja katkeruus nosti nyt kuitenkin päätään enkä pysty oikeastaan edes selittämään läpikäymääni tunnereaktiota.

Aika kultaa muistot ja alan pikkuhiljaa unohtamaan ne kaikki huonot hetkemme ja ärsyttävät luonteenpiirteet. Exäni on yrittänyt vuoden alusta saakka kysellä milloin avioeron lopullista päätöstä voi hakea, mutta joka kerta olen kieltäytynyt selvittämästä asiaa, ärsyyntynyt ja vältellyt keskusteluja aiheesta. Olen yrittänyt unohtaa asian ja siirtää sen hoitamista loppuun, se kaikki tuntuu niin lopulliselta ja se sattuu vaikka sitähän juuri halusin?

Viimeinen kuukausi on ollut aika rankkaa aikaa ja olen alkanut iltaisin saamaan taas paniikkikohtauksia ja huomaan etten ole voinut niin hyvin mitä voin syksyllä ja talvella. Olen yrittänyt tukahduttaa tunteitani käymällä taas enemmän ulkona. Nukun liian vähän, syön huonosti enkä enää liiku. Kesä tekee tuloaan, valon määrä lisääntyy ja päivät pitenee ja pitäisi kai mielen piristyä, mutta tuntuu kuin itsellä mentäisiin täysin vastakkaiseen suuntaan.

Lopullinen ero on nyt kuitenkin sinetöity ja siitä muistuttaa tuo eilen käräjäoikeudelta saatu päätöskirje. Sanokaa että tämä on vain ohimenevää?

0

Tuesday, 25. April 2017

Eliksen 4v synttärit

synttarit-25

Meillä vierähti viikonloppu Eliksen 4-vuotis syntymäpäiviä juhliessa. Mitään teemaa ei varsinaisesti ollut, inhoan kattaa pöydän jollain teemalla, mutta tietysti värisävyä yritin vähän katsoa että toimisi kakun kanssa. Kakkuna meillä oli Turtles-kakku, Eliksen lempivärit on vihreä ja punainen, joten kakun koristeeksi laitoin punaisella naamiolla varustetun Raphaelin.

Olin taas järjestänyt itselleni kyllä oikein sellaisen sopan, sillä lupauduin tekemään myös tutulleni ja hänen tyttärelleen 3-vuotis kakun samalle päivälle. Hommaa siis riitti torstaista saakka ja jalat kipeinä väänsin tarjoiltavia vielä lauantaina niin, että en ehtinyt itse laittautumaan ennen synttäreiden alkua lainkaan.

Synttärit menivät kuitenkin kaikenkaikkiaan mainiosti, vieraat saatiin kylläisiksi ja Elis sai toivomiaan synttärilahjoja. Tämä kevät tuntuu olleen poikkeuksellisen kiireinen kaikkien työ-, koulu- ja remonttikiireiden vuoksi ja siihen päälle vielä monen monet synttärit, niihin leipominen ja hohhoijaa. Blogi siis on joutunut väistämättäkin hieman koetukselle, mutta takataskussa on jo paljon juttuja teille. Pääsen vihdoin esittelemään teille meidän uuden lattian, pienen muutoksen keittiössä ja ehkä pian myös vessan remonttikuulumisia. Malttakaa siis!

synttarit-13

synttarit-3

synttarit-2

synttarit-16

synttarit-8

synttarit-18

synttarit-10

synttarit-26