0

Wednesday, 21. September 2016

Toipilaana

smokeyeye.jpg

Viime viikolla Snapchatissa seuranneet tietävätkin joutuneeni viikko sitten lauantaina yllättäen sairaalaan ja siitä tähystysleikkaukseen. Viime viikko kuluikin sitten kotona toipuessa ja maanantaina palasin takaisin töihin ja alan jo voimaan paremmin.

Huomasin itsessäni hauskoja piirteitä toipuessani, enhän ole koskaan ennen pakotettu ns. vuodelepoon. En malta pysyä paikoillani juuri lainkaan ja tylsistyminen oli suurin kiukun aiheeni kuluneella viikolla. Pistin hanttiin niin lepäämisen kuin särkylääkkeiden syömisenkin suhteen.

Kaksi ensimmäistä päivää meni vielä suhteellisen kivuttomasti, heh heh. Silloin oli suorastaan mahdotonta nousta ylös kivuilta, mikä pakotti lepoon. Keskiviikkona lähdin jo lyhyelle lenkille koiran kanssa, jonka jälkeen innostuin kaivamaan meikkipussini esiin ja läppäristä YouTuben auki ja muutamat meikkitutoriaalit esiin. Olen yksi niistä, jotka päättävät kokeilla uusia meikkejä h-hetkellä kun pitäisi olla lähdössä ulos ja sehän ei koskaan pääty hyvin. Niimpä päätin nyt testata uusia juttuja kun en muutakaan tekemistä keksinyt ja olin itseasiassa aika tyytyväinen lopputulokseen.

Kerrankin onnistuneen meikin jälkeen päätin kaivaa kamerankin laukusta ja napsia muutamat kuvat. Olisihan se tietysti kiva jos joskus joku muu ottaisi näitä kuvia, mutta toisaalta itselleni ei ole ollenkaan luontevaa olla kameran edessä, joten yksin ollessa uskaltaa vähän hullutellakin. :D Kuvista ei ehkä uskoisi, että kyseessä on leikkauksesta toipuva henkilö, mutta mitäpä ei meikillä saisi taiottua. :)

kuva3.jpg

kuva2.jpg

kuva1.jpg

0

Monday, 12. September 2016

Minullako muka ikäkriisi?

mina-27.jpg

Vuosi sitten kun joku olisi kysynyt jostain ikäkriisistä, olisin nauranut. Nyt ei kuitenkaan naurata enää ollenkaan. Loppuvuodessa häämöttävä syntymäpäivä, jolloin ikävuosia kertyy itselleni se 30, saa kyllä ajatukset vaeltamaan menneessä ja tulevassa. Koko kevään ja kesän olen miettinyt olenko nyt saavuttanut kaiken mitä kuvittelin saavuttaneeni tuohon ikäpyykkiin mennessä. Samaan aikaan katson itseäni peilistä ja käyn läpi iän mukana tuomia ryppyjä ja muita ulkoisia epämukavuuksia.

Muistan aina katsoneeni lapsena kolmekymppisiä ja miettineeni että, wau kun nuo ovat niin aikuisia. Itsestäni ei kuitenkaan tunnu yhtään aikuiselta. Toki olen tähän mennessä valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin, saanut lapsen ja ostanut ensimmäisen asunnon ja auton, mutta jostain syystä en näe peilistä katsoessani sitä samanlaista aikuista, joita lapsena ihastelin ja katsoin ylöspäin.

Olen elänyt viime vuodet jonkinlaisessa horroksessa eli toisinsanoen olen elänyt lapselleni, unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Olen lakannut haaveilemasta ja huolehtimasta itsestäni. Vihdoinkin käsitin sen itsekin ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Olen alkanut miettimään tulevaisuuttani, haluanko olla nykyisessä työssäni vai pitäisikö vielä kouluttautua uuteen ammattiin. Tiedostan itsekin, että en ole haaveammatissani saati nauti nykyisestä työstäni, mutta olenko valmis tyytymään tähän? Olenkin alkanut miettimään mitä todella haluan tehdä ja katsonut jo eri koulutusvaihtoehtoja. Niistä lisää myöhemmin.

Tulevaisuuden lisäksi olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota ulkoiseen olemukseeni sekä fyysiseen ja sen mukana tuomaan henkiseen hyvinvointiin. Toki nämä sanat on ennenkin kuultu, monen monta kertaa - alan urheilemaan enemmän. No nyt ainakaan en voi enää vedota ajanpuutteeseen, nimittäin saanhan joka toinen viikko melkein kokonaisen viikon verran pyhittää itselleni. Mainitsin myös myyneeni auton ja siirtyväni pyöräilemään työmatkat ja tästä on edelleen pidetty kiinni. Pyöräilymatka kuitenkin on sen verran mitätön, ettei sillä kuntoa kasvateta. Marraskuussa avautuu työpäikkani viereen upouusi kuntosali, joka on auki joka päivä 05-24 ja hintaa tuolla on vaivaiset 13,90e/kk, joten voitte arvata että liityin heti jäseneksi.

Tämä kaikki pohjustuksena kerron aloittavani blogin puolella pienen postaussarjan, jossa käsittelen erilaisia asioita, joilla itse lievennän tätä aivan mahdottomaksi paisunutta ikäkriisiäni. Tiedossa on sekä tulevaisuuden suunnitelmiin paneutumista sekä ulkonäköön liittyviä toimenpiteitä. Yksi toimenpide tehtiin jo kesällä ja aion siitä myös kertoa teille, mutta kaikki aikanaan. :) Toivottavasti te odotatte kuulla näistä yhtä paljon kun minä odotan kertoa!

0

Thursday, 8. September 2016

Habitaret ja vastarannan kiiski

habitare-1.jpg

Eilen vihdoin starttasi Habitaret ja itse lähdin sinne suoraan töistä ystäväni kanssa. Odotukset olivat korkealla, sillä olin ehtinyt jo kuulla ja lukea kehuja. Tämän vuoden Habitareja oli jopa kehuttu viime vuotisia paremmiksi, jotka olivat jo omasta mielestäni todella hienot. Kuten otsikosta voi arvata, koin itse lievän pettymyksen ja huomasin myös jälkikäteen kameraan tallentuneita kuvia katsoessani, ettei kuvattavaa juurikaan ollut. Vain kaksi messuosastoa sai haukkomaan happea, toinen oli sänkyvalmistaja Matri, suomalais-saksalainen perheyritys sekä tietysti oma ehdoton lempparini Hakola. Myös Marimekon osasto oli kauniisti laitettu, mutta ei ollut kuitenkaan mitenkään mieleenpainuva.

Mielenkiintoisia tuotteita Habitaressa oli kyllä esillä ja haluankin nostaa tähän nyt muutaman. Hakola lanseerasi Design Marketissa ja Habitaressa sohvan käsinojalle asetettavan lehtitaskun. Nahasta valmistettu tasku oli aivan äärettömän kaunis muotoilultaan ja ehdottomasti harkitsen sen hankintaa. Meillä kaukosäätimet on aina hukassa ja erilaisia lippulappusia kerääntyy sohvapöydälle, joten tällaiselle olisi todella tarvetta. Yleensä nämä lehtitaskut ovat myös aivan järjettömän rumia, mutta Anna-Leena vihdoin päätti ratkaista ongelman pyytämällä Iina Kettusta, joka on Fieldday yrityksen takana, suunnittelemaan Hakolalle tyylikkään lehtitaskun.

Mielenkiintoinen tuote oli myös upeasti muotoiltu lastensänky, joka toimii sekä tavallisena sänkynä ihanalla katoksella tai ylösalaisin kääntäen parvisänkynä. Sen lisäksi sängystä saa tarvittaessa vielä kerrossängyn. Sänky on siis todella monikäyttöinen ja samalla pitkäikäinen. Vielä kirsikkana kakun päällä, sängystä saa sekä 160cm ja 200cm mittaisen vaihtamalla vain sivupalkit. Ihan mahtava tuote. Sängyn valmistaja on suomalainen yritys LumoKids, joka oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Harmittelinkin messuilla, että jos en olisi jo ehtinyt tehdä erästä hankintaa loppukesästä, olisi tämä ehdottomasti ollut harkintalistalla! Suosittelen käymään tutustumassa sänkyyn LumoKidsin sivuilla.

Ehdin myös pyörähtää Contura ja Nordpeis takkavalmistajien osastolla, bObles lasten huonekaluja maahantuovan yrityksen osastolla sekä Verso Designin osastolla hipeltelemässä iki-ihania lastukoreja. Monta yritystä jäi myös näkemättä, säntäilimme vähän osastolta toiselle ilman minkäänlaista järjestystä ja unohdin sitten paikan päällä aivan täysin katsastaa mm. Artekin, Muuramen ja Everyday Designin osastot.

Oletteko te jo ehtineet käydä Habitaressa ja mitä olette olleet mieltä tämän vuoden sisällöstä?

habitare-3.jpg

habitare-2.jpg

habitare-4.jpg

habitare-6.jpg

habitare-9.jpg

habitare-14.jpg

habitare-13.jpg

habitare-11.jpg

habitare-12.jpg

habitare-10.jpg

0

Tuesday, 6. September 2016

Itsetehtyä omenamehua

omenamehu-2.jpg

Ystäväni äiti toi meille viikko sitten ison kassillisen tuoreita omenoita suoraan heidän mökiltään. Omenoita oli niin paljon ettemme millään ehtinyt niitä syödä, eikä niitä saanut upotettua edes pellilliseen omenapiirakkaa. Hölmöinä annoimme omenoiden pilaantua ja ne piti lopulta heittää pois. Viikon päästä ystäväni äiti toi meille taas ison kassillisen tuoreita omenoita. Tällä kertaa muistin meidän mehulingon kaapin perukoilla ja päätettiin siltä istumalta tehdä vastapuristettua omenamehua. Siitä yhdestä isosta kassillisesta ei tullut kuin yksi kannullinen mehua, mutta mehu maistui kyllä NIIN hyvältä.

Tarkoituksena oli myös kokeilla tehdä omenahilloa, mutta siihen ei omenoita enää riittänyt. Toivottavasti meidät vielä yllätetään omenasäkillä, niin pääsisimme kokeilemaan myös omenahillon tekoa. :)

omenamehu-10.jpg

omenamehu-9.jpg

omenamehu-8.jpg

omenamehu-6.jpg

0

Friday, 2. September 2016

Syksy maljakossa

pihlajanmarjat.jpg

Olen tänä kesänä ihastunut keräämään luonnosta kukkia maljakkoon ja niin on moni muukin. Hyvähän asia se on, kun saa ilmaiseksi kauniita kukkia kotiin. Viime viikolla ihastelimme työkaverini kanssa runsaita pihlajanmarjapuita ja hän kertoi käyttäneensä useana vuonna rapujuhlissa pihlajanmarjapuun oksia osana kattausta. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että pihlajanmarjapuun oksat voisivat toimia koristeina saati maljakossa ja päätin heti kotiin päästyäni hakea muutaman oksan uuteen Marimekon Ming-vaasiin. Yllätyin miten kauniisti ne sopi maljakkoon, harmittaa vain että ne lässähti todella nopeasti. Sain kuitenkin vuorokauden verran nauttia niistä.

Mitä te olette keksinyt kerätä luonnosta maljakkoon näin syksyisin?

pihlajanmarjat-4.jpg

pihlajanmarjat.jpg

pihlajanmarjat-5.jpg