Toisekseen, monet kärsivät synnytyksen jälkeen peräpukamista. Itsekin luulin monta viikkoa kärsiväni näistä, sillä vessassakäynti jatkui kivuliaana tikkien jo sulatessa pois ja arven parantuessa. Peräpukamat ovat todella epämiellyttävä ja kivulias juttu ja sain viime viikolla aikaiseksi varata itselleni ajan lääkärille, kun erinäiset rektaalivoiteet eivät auttaneet vaivaani. Noh, eipä minulla ollutkaan peräpukamia. Ei ulkoisia eikä sisäisiä, mutta sen sijaan minulla todettiin ärtynyt peräsuoli. Voi luoja. Ei muuta kun peräpuikkoja ja -voiteita vaan käyttämään. En tosin tiedä kumpi on kamalampi vaiva, ärtynyt peräsuoli vai peräpukamat.
Ja tissit. Miten kipeät ne voivatkaan olla. Odotin koko loppuraskauteni sitä, että pääsen C:lle hierottavaksi hänen työpaikalleen ja saavani nukkua vatsallani, mutta ei toivoakaan kun tissejä särkee niin paljon. Ja niitä ei särje vain tuo vatsallaan makaaminen, vaan aina kun maito nousee niihin eli monta kertaa päivässä. Ja kun ne vuotavat lähes kokoajan. Öisin herään siihen, että uin omassa maidossani ja päivisin huomaan maidon tulevan läpi paidoistani. Ei auta kesto- eikä kertakäyttöiset liivinsuojat.
Myös ihoni on reagoinut synnytykseen. Se kutisee aivan jatkuvasti. Aluksi kutisi vain päänahka, mutta se levisi niin, että nyt kutisee koko vartalo. Se ei kuitenkaan tunnu kuivalta, mutta voi luoja kun se kutisee. Olen öisin raapinut itseni ihan rikki. Kävin eilen kampaajalla ja kysyin häneltä vaikuttaako päänahkani jotenkin todella kuivalta ja hän kertoi, että hormoonit voivat aiheuttaa sen, että iho kuivuu imetyksen aikana. Iho ja hiukset voivat muuttua raskauden aikana niin, että voivat todella hyvin ja synnytyksen jälkeen hiuksia voi lähteä huomattavasti enemmän ja iho olla kuiva.
Ja mikä kesällä on ihanampaa kuin uiminen ja auringon ottaminen. No nyt en saa tehdä kumpaakaan. Uiminen voi aiheuttaa rintatulehduksen ja auringon ottaminen voi pilaannuttaa maidon tisseissäni. Tuntuu kuin kesä olisi pilalla, mutta ehkä sitä uskaltautuu jo heinäkuussa muutaman kerran pulahtaa mökillämme järviveteen ja aurinkoakin voi ottaa maltillisesti. Heinäkuun vikalla viikolla lähdemme pojan kanssa ensimmäiselle etelän matkalle, suunnaten nokkamme kohti Espanjaa ja siellä aion kyllä jo uida ja ottaa aurinkoa.
Mutta onneksi on myös positiivisia asioista. Pystyn taas kävelemään ja kyykistymään. Saan pikkuhiljaa oman vartaloni takaisin ja pääsen pukemaan ihania vaatteita päälleni. Vielä on 3 kg raskauskiloja jäljellä. Odotan kovasti, että pääsen aloittamaan juoksemisen ja salilla käymisen. Olen kuitenkin nyt tyytynyt n. 5-12 km pituisiin kävelylenkkeihin päivittäin vaunujen ja koiran tai kantorepun ja koiran kanssa. Mutta mikäs siinä, kun säät ovat olleet lämpimät ja aurinkoiset ja ympärilläni on 4 samoihin aikoihin äidiksi tullutta ystävääni, joiden kanssa on ihana käydä kävelyillä ja jutella asioista, jotka ovat meille kaikille täysin uusia.
Vielä odottelen, että uskaltaudun lähteä ulos ja jättämään pojan C:lle hoitoon. Kävimme yhdessä terassilla viime lauantaina. Pumppasin aamulla maitoa talteen ja uskalsin juoda terassilla yhden siiderin, jonka jälkeen poika sai aamulla pumpattua maitoa, kunnes jo yöllä imetin häntä normaalisti.