Kynnet

Vaikka tämä ei olekaan mikään kauneusblogi enkä ole kauneusalan ammattilainen ja vaikka kynnet on se osa-alue kauneuden ylläpitämisestäni, mistä ehkä vähiten pidän huolta, niin nyt on aivan pakko jakaa toissaviikonlopun juhlakynnet täällä. Mikä uskomattominta, lakkasin ne ihan itse vaikkakin ideoin ne muiden blogien kautta. En olisi voinut olla enää yhtään tyytyväisempi kynsiin ja ne sopi ihan täydellisesti mun nuden värisen juhlamekon kanssa. Aloin jopa miettimään josko ne voisi olla mun tulevien omien häiden hääkynnet ja en tarvitsisikaan mitään rakenne- tai geelikynsiä. Ainoa miinus eripituiset kynnet, koska mulla katkee tosi herkästi kynnet, varsinkin oikeasta kädestä ja myös vasemmasta kädestä on usein etusormen ja keskisormen kynnet huomattavasti muita lyhyemmät. Olen yrittänyt vaikka millä konsteilla kasvattaa kynsiä ja saada niistä vahvemmat, mutta ihan turhaan. Mutta tuon lakkauksen laitan ehdottomasti top 3 lakkauksiin kun mietin tulevia hääkynsijuttuja. Jos joku tietää jonkun superkeinon saada vahvemmat kynnet, niin vinkkejä otetaan vastaan!
blogiin.jpg
Kyseisiin kynsiin käytin ensiksi Gina Tricotin kynsilakkaa 137 Nude ja 129 Sparksilver. Päälle laitoin vielä Konadin Top Coatia
Vaikka Gina Tricotin kynsilakat olivat hyvin peittäviä, nopeasti kuivuvia ja helposti levittyviä, ei niiden kesto omissa kynsissäni ollut kovin hyvä. Toisaalta 3,95 euron hintaan ei paljon muuta voi odotaakaan. Löysin itseasiassa muutama viikko sitten ensimmäisen kynsilakan, jonka kesto kynsissäni yllätti minut positiivisesti ja se oli Essien kynsilakka ja aionkin haalia varastooni lisää Essien kynsilakkoja ja sysään noita vanhoja lakkoja roskiin suosiolla ja niitä onkin kertynyt jo kolmen meikkipussillisen verran.

Matkalla Simrishamniin

Tässä mä nyt kirjoittelen blogia auton takapenkillä, matkalla kohti Etelä-Ruotsia, Simrishamniin C:n isää katsomaan. Se näkee Eliksen ensimmäistä kertaa ja taitaa vähän jännitys olla molemminpuolista. Meidän matka starttasi eilen lauantaina, kun lähdettiin viiden maissa ajamaan kohti Turkua. Päätettiin lähteä Turusta Tukholmaan, koska Turusta lähtevät laivat on jo 6.30 perillä, joten päästiin ajoissa jatkamaan matkaa. Tukholmasta kestää noin 6h ajaa Simrishamniin ja siihen päälle vielä pysähdykset.

Laivaksi valikoitui Viking Linen uusi laiva Grace, joka muistaakseni aloitti liikennöimisen viime talvena. Laiva hehkui vielä uutuuttaan ja oli kieltämättä muihin Viking Linen laivoihin verrattuna ihan luksusluokan paatti. Edelleenkään ei kyllä Viikkarin laivat vedä silti vertoja Silja Linen Promenade käytävälle, siinä vaan on sitä jotain. Takaisin Suomeen tullaankin Silja Linella ja Promenadehytissä, kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Harmi, että Grace kulkee Turusta, sillä siellä on aikamoinen esiintyjäkaarti tiedossa syksyllä ja pikkujoulun aikaan. Seinillä oli tauluja, joissa pyöri mielenkiintoisia nimiä, kuten mm. Cheek, Stig, Egotrippi, Poets of the Fall ja kirsikkana päällä Olavi Uusivirta. <3

Meidän mukaan lähti siis myös C:n pikkuveli ja meistä kukaan ei ole aikaisemmin matkustanut auton kanssa laivalla eikä ajanut autoa ulkomailla, joten tämä toi vähän lisäjännitystä tähän matkaan. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin sujunut tosi hyvin. Viking Linen satamassa Turussa oli selkeät opasteet auton ajamiselle laivaan ja matkaliput sai kätevästi autoilijoille tarkoitetusta lähtöselvityksestä varausnumerolla. Mullahan on tapana aina jättää kaikkien matkalippujen tulostaminen viime tinkaan, koska meidän kotitulostimesta on muste loppunut enkä saa aikaiseksi ostaa sitä lisää ja tietenkin se tulostus sitten unohtui, mutta onneksi taas pelkkä varausnumero riitti ja se löyty kätevästi sähköpostista puhelimesta.

Mua ja C:tä jännitti ehkä eniten ajaminen laivasta ulos Ruotsin päässä ja löytäminen oikealle tielle, vaikka navigaattori matkassa olikin, mutta sekin meni tosi näppärästi kun aluksi seurattiin perässä muita laivasta ulos ajaneita autoja ja sama tie veikin suoraan E4 motarille ja nyt on matkaa taittunut jo noin puolet. Nyt ikkunoista ulos katsellessa tajusin, että olisi kannattanut käydä pesemässä ikkunat sekä sisältä että ulkoa ennen reissuun lähtöä, koska kauniiden maisemien sijaan näen vaan meidän koiran kuivuneet kuolat ja kuvien ottaminen jää nyt lähes kokonaan ajomatkalta. Ehkä siellä Simrishamnissa saadaan vähän huuhdeltua pahimpia kuolia pois ja kotimatkalla sitten tiistaina pääsisi nauttimaan paremmin maisemista.

Uskomatonta mutta totta

Hääjuhlista toipuneena (ei nyt ihan täysin vieläkään) voin onnellisena kirjoittaa tätä tekstiä, nimittäin meidän yhteinen ilta C:n kanssa meni aivan nappiin! C:n äiti tuli meille lauantaina noin kahden maissa ja pakkasin hänelle kassiin kaikkea tarvittavaa ja otin maitoja sulamaan pakastimesta ja laitoin erilaisia tuttipulloja valmiiksi. Olin koko päivän niin kamalan stressaantunut Eliksen pärjäämisestä, mutta hän päättikin näyttää äitille ja isille miten hienosti pärjää hoidossa. C:n äiti kyyditsi meidät Helsingin Tuomiokirkolle Eliksen kanssa ja ensimmäinen ”wow” tuli jo automatkalla, nimittäin Elis alkoi syömään tuttia ja nukahti tutti suussa kaukaloon! No, se olikin toistaiseksi ainoa kerta kun tutti on kelvannut. 😉

Jännittyneissä fiiliksissä odottelin alkuiltaan ennen kuin kehtasin laittaa C:n äidille viestiä miten siellä pärjätään. Aivan turhaan, nimittäin Elis ei ollut tuntunut vieroksuvan pulloa ollenkaan ja ensimmäinen pullotus Aventin tuttipullolla oli mennyt kuin vanhalta konkarilta. Elis ei ollut koko päivänä ja iltana kertaakaan itkenyt eikä kitissyt. Saimme n. 30 sekunnin videopätkän Eliksestä, jossa setä naurattaa Elistä ja valehtelematta katsoin tuon videopätkän illan aikana kymmeniä kertoja ja valehtelen jos väitän että en esitellyt videota myös itselleni täysin vieraille ihmisille. 😀

Yöunille Elis oli mennyt noin yhdeksän aikoihin ja tämä pullotus oli tapahtunut Ainon luonnonkumituttipullolla ja siinä oli ollut pientä vänkäämistä aluksi, mutta kuulemma aivan yhtä loistavasti söi tästäkin pullosta. Nukkumaan oli mennyt todella kiltisti, C:n äidin ei ollut tarvinnut kun vain käydä peittelemässä Elis pinnasänkyyn ja hän oli jäänyt sinne kiltisti nukkumaan. Seuraavan kerran Elis oli herännyt vasta puoli viiden aikaan aamulla. Ihanaa <3

Meidän ilta meni myös yhtä hienosti. Viihdyimme juhlapaikalla neljään asti ja olimme kotona noin viiden maissa. Oli aivan uskomattoman ihanaa olla C:n kanssa yhdessä ulkona ja vielä nauttia ja olla rennosti huolehtimatta Eliksestä. Tätä me tarvittiin ja olo oli sen mukainen aamulla ja vieläkin päässä jomottaa. 😀

Tissimies

Meidän Elis on kyllä henkeen ja vereen tissimies. Huomenna olisi tarkoitus lähteä juhlimaan C:n ystävän häitä ja kyseessähän on siis lapsettomat häät eli Elis on menossa ensimmäistä kertaa hoitoon. Elis ei syö pullosta eikä ime tuttia. Nyt on kokeiltu Aventin tuttipullot erikokoisilla päillä, MaMin tuttipullot erikokoisilla päillä, Ainon luonnonkumituttipullo ja jopa nokkamuki ja shottilasilla hörpytys, ei niin ei. Ja pumpatun äidinmaidon lisäksi kokeiltiin tänään myös korviketta, eikä sekään kelvannut.

20130811_120302.jpg
Tämä kuvastaa aika hyvin sitä, millaista syöminen pullosta on…

Eliksen syntymän jälkeen olen kerran käynyt ulkona jättäen C:n yksin Eliksen kanssa ja silloinkin olin kotona vielä laittamassa Eliksen nukkumaan, joten C joutui pullottamaan vain kerran yöllä. Ilmeisesti tarpeeksi unenpöpperössä pullo kelpasi niin, että muutama millilitra meni myös suuhun ja kelpasi jatkaa yöunia. Mutta huomenna olisi tarkoitus lykätä jo päivällä Elis hoitoon, kun kirkko on klo 16. Mua jännittää niin paljon etten tiedä miten päin olisin. Uskon kyllä C:n äidin pärjäävän hyvin, mutta olenkin huolissani Eliksestä. En haluaisi rääkätä sitä pakottamalla juomaan pullosta, joten voi olla, että hääjuhlat jäävät omalta osaltani lyhyeksi. Meillä on nyt ollut koko viikko tiukkaa treeniä pulloilun suhteen, mutta jokaikinen kerta on ollut niin kamalaa itkua ja maitoa pitkin poikin, että pakko se on kai luovuttaa.

Ensi viikolla meillä on 4kk neuvola ja aionkin kysyä jos voisimme aloittaa soseet, josko sillä saisin itselleni satunnaisesti omaa aikaa, sillä tähän asti olen ollut sidottuna Elikseen lähes 24/7. Muutaman kerran olen päässyt käymään salilla, kun Elis on mennyt jo yöunille sekä aamulla lenkille kun Elis on nukkunut päivän ekoja päiväunia. Meidän olisi tarkoitus lokakuussa jättää myös Elis päiväksi hoitoon mummin luokse, kun olemme lähdössä tulevien kaasojen ja bestmanien kanssa päiväristeilylle Tallinnaan hieman funtsimaan järjestelyjä ja siemailemaan tulevia mahdollisia hääjuomia. 😉

Viikon päästä lauantaina lähdemme Eliksen ensimmäiselle laivaristeilylle, kun suuntaamme nokkamme kohti Etelä-Ruotsia Simrishamnia, jonne C:n isä on muuttanut töiden perässä. Ajamme ensiksi Turkuun ja sieltä Viking Linella Tukholmaan, josta sunnuntai-aamuna n. 6h ajoa Simrishamniin. Takaisin tulemme seuraavan viikon tiistaina ja ”kälysen” Viikkarin tilalle otin Promenade-hytin Silja Linelta ja paluu suoraan Helsinkiin. Syy miksi lähdemme Turusta on, että Turusta lähtevät Ruotsin laivat ovat perillä jo seuraavana aamuna 6.30 ja pääsemme ajoissa jatkamaan matkaa. Meidän mukaan lähtee myös C:n pikkuveli ja kukaan meistä ei ole ennen ajanut autoa ulkomailla, joten jännittää myös vähän tuo reissu, kuka uskaltaa ajaa. 😀 Onneksi Ruotsissa on aika samanlaista ajaa kuin Suomessa, ainakin toivottavasti?

Lastenhuoneen sisustus

Nyt on taas kaikki aika koneella mennyt sisustusideoita etsiessä lastenhuonetta varten. C:n lempiväri on keltainen ja koska tän huushollin muiden huoneiden sisustuksessa en kyseistä väriä halua käyttää, ajattelin sen olevan oikein passeli lastenhuoneeseen. Nythän on muodissa harmaan ja keltaisen yhdistely ja sehän sopii ihan loistavasti poikalapsen huoneen väriteemaksi. Ei liian tyttömäinen, ei liian vauvamainen. Ja koska meidän perheessä tehdään Paavo Pesusienestä se ykkösjuttu pojalle (lue: aivopestään), sopii väriteema tähänkin. 🙂

P8140003.JPG
Brion keltainen pehmoauto, kirppislöytö.

Huoneen lähtötilannehan on ihan kaaos, sillä tällä hetkellä huone toimii edelleen ns. varastotilana meillä ja tulee olemaan vielä niin kauan kun nuo myynnissä olevat huonekalut, vaatteet ja tavarat eivät löydä uusia omistajia. Tosin osan tavaroista saisi nyt vietyä jo kellariin, mutta kun vain saisi aikaiseksi. Alla olevasta kuvasta myynnissä mm. verhot, Elfa -säilytysjärjestelmä, Stokken Bounce ’n’ Sleep -kehto ja sitteri, Mamas ja Papas Star-Lite Swing, Paul Frank -säkkituoli ja läjäpäin vaatteita… Huoh!

P8140005.JPG
Lastenhuoneen lähtötilanne.

Koko tämän sisustusprojektin aloitin keltaisten laatikkojen etsimisestä, jotka menisivät tuohon Ikean EXPEDIT -hyllyyn. Harmaat laatikot löytyivät jo entuudestaan ja keltaisten tilalla oli aikaisemmin kirkkaanpunaiset, jotka lahjoitin siskolleni. Laatikot löytyivät verkkosisustustavaratalo on24.fi:stä ja olin hieman pettynyt niihin, kun ne saapuivat postista. Materiaali on melko lötköä eikä laatikoihin uskalla laittaa kovin painavaa. Hinta oli melko tyyris laatuun nähden. Harmaat laatikot ovat Jyskistä ja huomattavasti jykevämmät ja niissä voikin sitten pitää vaikka läjän kirjoja pelkäämättä hajoamista.

Seuraavaksi alkoi verhojen metsästäminen, halusin keltaiset verhot. Ensiksi ajattelin että ne saisivat olla kelta-valkoiset, mutta puhtaan keltainen väri ei näytä olevan tällä hetkellä muodissa kankaissa ja niistä harvoista mitä löytyi, ei kuviointi miellyttänyt. Lähdin metsästämään Eurokankaasta yksiväristä keltaista verhokangasta ja sekin vaati kolmen eri Eurokankaan myymälän läpikoluamisen, kunnes Sellon Eurokankaasta bongasin kangastilkkuja, joista löytyi täydellinen keltainen sävy. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä oli 17,90e/m ja kankaan leveys 230cm eli sama kuin verhokorkeus, joten selvisin kahdella metrillä. 🙂 Otin tosin yhden ylimääräisen metrin vielä, ajatuksena tehdä koristetyynyjä samasta kankaasta. Seuraavaksi pitäisi etsiä vielä jotain kivaa harmaa-valkoista kangasta muutamaan muuhun koristetyynyyn, niin on mukava balanssi niissä. Olenkin jo selannut Etsyä ja sieltä löytyisi kivoja kangaskuoseja näihin harmaisiin tyynyihin.

20130814_114241.jpg
Keltainen kangas Eurokankaasta.

il_570xN.393199546_jhj9.jpg
Kuva lainattu täältä.

Koska pinnasänky on vielä meidän makuuhuoneessa, en ole siihen miettinyt päiväpeittoa tai muutakaan. Sen aika on vasta kun vauva siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan. Seuraavaksi oli siis kattolampun vuoro. Kattolamppu ei voi olla pojan huoneessa maalaisromanttinen kattokruunu, joten lähdin metsästämään keltaita lamppua. Ensiksi silmääni pisti Ikean SKOJIG -kattovalaisin, mutta koska olen perso designtavaroille, oli minun pakko saada Muuton Unfold -kattovalaisin, jonka tilasin Scandinavian Design Centeristä.

skojig-kattovalaisin__0099514_PE241580_S
SKOJIG -kattovalaisin. Kuva lainattu täältä.
111Muuto10_iso.jpg
Unfold -kattovalaisin. Kuva lainattu täältä.

Kattovalaisin on vasta matkalla uuteen kotiinsa, mutta jatkoin jo muiden sisustusideoiden metsästämistä. Lastenhuoneen matto on vielä todella hakusessa enkä oikein edes tiedä millaista etsin. Se voisi olla jotain mustan, harmaan ja valkoisen väliltä. Seinälle haluan laittaa jonkun ihanan taulun, jossa on sekä keltaista, harmaata että valkoista ja sen lisäksi jonkun hyllyn. Ensiksi olin ajatellut ihan Ikean LACK -hyllyä, mutta ihastuin monessa blogissa jo nähtyyn String Pocket -hyllyyn, jossa tulisi samaa teollisuusfiilistä kuin kattovalaisimessa. Siinä olisi tarpeeksi designia yhteen lastenhuoneeseen. En vain osaa päättää haluanko sen harmaana vai keltaisena, mutta ehkä keltaista alkaa olla jo liikaa makuuhuoneessa? Löysin myös Ikean sivuilta edullisen vaihtoehdon tälle hyllylle, mutta sitä on vain valkoisena ja eihän se nyt ole läheskään yhtä hieno kuin aito String Pocket? 🙂

01+(1).jpg
String Pocket, keltainen. Kuva lainattu täältä.

01.jpg
String Pocket, harmaa. Kuva lainattu täältä.

ekby-jarpen-ekby-gallo-seinahylly__01856
EKBY JÄRPEN, Ikean edullisempi vaihtoehto. Kuva lainattu täältä.

Meiltä löytyy tällä hetkellä lastenhuoneesta myös keväällä sinne Jyskistä hankittu Paul Frank -säkkituoli, mutta nyt kun se ei enää sovi väriteemaan, niin täytyy se varmaankin laittaa vaihtoon ja haaveilenkin jo tilalle Fatboyn keltaisesta Junior-kokoisesta säkkituolista.

FATBOY_junior_yellow_SMALL.jpg
Keltainen Fatboy. Kuva lainattu täältä.

Siivoustalkoot

Ostin viime viikolla Huuto.netistä Ikean Gulliver -pinnasängyn ja tänään haetaan siihen patja ja pedataan Elikselle siis pinnis meidän makuuhuoneeseen. Vielä en ole valmis siirtämään poikaa omaan huoneeseen, tosin jos joku näkisi sen huoneen niin ymmärtäisi myös miksi. 🙂 Eliksen huone toimii meillä edelleen varastona, sillä en vain pääse eroon tästä tavaramäärästä.

Olen huomannut nukkuvani nykyään todella huonosti yöni Elis meidän välissä, sillä Elis on alkanut heilumaan niin paljon. Tuntuu myös, että hän herää välissämme herkemmin ja ajattelin, että siirtämällä pinnasänkyyn hänkin nukkuisi paremmin yönsä. Enää ei nimittäin riitä 1-2 kertaa tisuttelut yöllä, vaan viime yönäkin heräsimme varmaan 4-5 kertaa syömään. En usko Eliksellä edes olevan joka kerta nälkä, vaan hän vain herää eikä osaa nukahtaa uudestaan ilman tissiä, kun ei tuttia suostu syömään. Ajattelin myös käydä ostamassa isojen poikien tutin ja kokeilla vielä sellaista hänelle. Meillä on mennyt monta kymppiä jo erilaisiin tutteihin ja kaikki lojuu kaapissa lähes käyttämättöminä. Haluaakohan kukaan tuollaisia uudenveroisia tutteja? Eikös ne saa desinfioitua ihan kunnolla. Täältä löytyisi mm. Aventin, MaM:n ja Nukin tutteja. Jotkut ovat ollut kerran suussa, toiset eivät kertaakaan.
Meillä olisi muutenkin kaikennäköistä lastentarviketta ja pieniä vaatteita, joista olisi tarkoitus luopua ja olenkin miettinyt blogikirppiksen avaamista, mutta en tiedä onko blogillani juurikaan lukijoita, että se olisi kannattavaa. Meiltä löytyisi mm. ihan uusi, käyttämätön Stokken Bounce ’n’ Sleep -päiväsänky ja sitteri, jotka voitettiin Vau.fi:n kuukausikilpailusta sekä Mamas ja Papasin Star-Lite Swing -sitteri, joka ostettiin itse Huuto.netistä ja jäi meillä todella vähäiselle käytölle pojan viihtyessä paremmin siskoltani saadussa Baby Björnin sitterissä. Mielelläni siis kuulisinkin löytyykö blogiltani lukijoita ja miettiä blogikirppiksen avaamista. Olen hieman saamaton varatakseni pöytää mistään kirppikseltä, vaikka tällä tavaramäärällä olisi jo ihan suotavaa.

Vielä haluaisin kertoa asiasta, josta en aikaisemmin ole blogissani maininnut. Tai noh, olenhan kertonut kihlautumisestamme alkuvuonna, mutta nyt meillä on siis suunnitteilla häät ensi vuoden elokuulle. Tämän viikon perjantaina 9.8. alkaa lähtölaskenta tasan vuoden päästä vietettäviin häihimme. 🙂 Haluaisin kovasti kirjoitella hääsuunnitelmistani(mme) blogiin, mutta toisaalta haluan pitää asiat salaisuutena vierailtamme. Noh, ehkä väliin silti mahtuu muutama hehkutus silloin tällöin tulevista häistämme. Sen verran täytyy nyt kertoa, että hääpuku ja sormus minulle on jo hankittuna ja hääpaikan varausmaksu maksettu sekä muutamia koristeitakin on jo ehtinyt kertyä. Kirkkoa emme ole vielä saaneet, sillä alunperin oli tarkoitus saada Espoon Tuomiokirkko, mutta siellä päässä mokattiin todella pahasti meidän varauksen kanssa ja olen siitä edelleen surullinen. Tämän viikon perjantaina voin soittaa Kirkkonummen kirkkoon, joka tosin on meillä vasta varaussijalla 3. ja syyskuun 2. päivä saamme alkaa varaamaan Vantaan Pyhän Laurin kirkkoa ja Vihdin kirkkoa, jotka ovat meillä varaussijalla 1. ja 2.

Kantoreput, kantoliinat, rintareput…

Nyt kun ollaan toivuttu puolialastonkuvan julkaisemisen aiheuttamasta itsehäpeästä, voisin tehdä aikaisemmin puhumani pienen vertailun Manducasta ja Tulasta. Tämä on siis vain oma mielipiteeni ja vertailuni omien kokemuksien perusteella.

Babyshowereissani selvisi minulle, että on erikseen rintareppuja ja kantoreppuja. Rintareppuja ovat mm. BabyBjörnin reput, joissa vauvaa voidaan kantaa vain etupuolella. Kantoreppuja ovat sitten Manduca ja Tula, joissa vauva voidaan myös hieman isompana pitää selkäpuolella. Itselläni on toistaiseksi kokemusta vain kantorepuista.

Manducan sain siis siskoltani lainaan täysin tietämättömänä mitään kantorepuista ja rintarepuista ja niiden eroista. Siskoni kehui Manducaa parhaaksi ja vinkkasi Tulan olevan lähes vastaavanlainen. Manduca tuntuikin käytössä todella hyvältä, ei mitään miinuksia paitsi kuosi. Mielestäni Manducan ulkonäkö oli tylsä. Ja siihen ei saanut kotiavaimia tai puhelinta mihinkään, kun lähti vauvan kanssa lenkittää koiraa. Kiinnostuin Tulasta sen kuosien takia ja koska hintaero oli hyvin pieni Manducaan ja molempiin sai vauvan laitettua jo ihan pienenä, päätin aivan sokkona tilata Tulan, Happy Dills -kuosilla.

Yllätyksekseni koin Tulan vielä Manducaakin paremmaksi. Tuntui, että siinä oli parempi tuki vastasyntyneelle ja säädöt kävivät todella näppärästi sen olevan päällä ja siinä oli lisäksi riittävän iso tasku vyötäröllä avaimille ja puhelimelle. Manducassa on ns. integroitu vauvatuki ja Tulaan tuli ostaa vauvatuki erikseen. Tulan vauvatuki on paksu vaipan näköinen lisäosa mihin vauva ensin puetaan ja sitten sujautetaan kantoreppuun. Manducassa se taas on vain ohut vaipan näköinen kangasriepu kantorepun sisällä. Toisaalta Manduca itsessään on sitten hieman jämäkämpi, kun taas Tula tuntuu olevan ohuempaa. Mielestäni myös Tula kuormitti itselläni niska-hartia seutua vähemmän ja Tulassa sai ylimääräiset hihnat kerittyä mukana roikkuviin kuminauhoihin pois roikkumasta.

Molemmat tuntuvat kuitenkin hyvältä päällä ja ovat riittävän tukevia pienenkin vauvan kantamiseen. Ilmeisesti kummassakaan ei saa lasta kantaa kasvot menosuuntaan, mikä on pieni miinus, mutta toisaalta kuka ei haluaisi lapsen olevan kasvot sinuun päin. Valitettavasti en saanut tähän mitään vertailukuvia Tulasta ja Manducasta, mutta siinä meidät pelastaa Googlen kuvahaku. 🙂

Tulan jälleenmyyjiä oli vaikea löytää, mutta lopulta löysin googlettamalla Espoon Olarissa ihanan pienen lastentarvikemyymälä Villiankan, joka sitä myi ja palvelu oli aivan huippua. Laitoin sinne kyselyä sähköpostitse sieltä löytyvistä kuoseista ja nopeassa vastauksessa sain valita kuosin, jonka he tilasivat minulle myymälään. Tulaa myy myös mm. Ipanainen -verkkokauppa ja huomasinkin juuri heille tulleen uusia kuoseja ja voi vitsit siellä oli ihania kuoseja taas.

Manducaa löytää useammalta jälleenmyyjältä, mutta mm. BabyStyle, jolta löytyy sekä verkkokauppa että myymälä Espoon Olarista, samasta rakennuksesta, missä Villiankka.

IMG_20130725_120626.jpg

Lisäksi olen saanut siskoltani lainaan kantoliinan, joka nyt hieman poikkeaa tästä vertailusta, mutta ajattelin kehaista sitäkin. Saadessani sen babyshowereissani, ajattelin aluksi, että sille ei tule ikinä käyttöä kun näytti niin monimutkaiselta. Leveä ja viisi metriä pitkä musta trikooliina. Siskoni piti näyttää minulle miten se kiedotaan ympärille, mutta hätäisenä löysin netistä Kantoliinayhdistyksen nettisivut, joista löytyi videotutoriaaleja erilaisten liinojen kietaisuille. Muutaman yrityksen jälkeen olin saanut pienen vauvani kiedottua tiukasti syliini kantoliinaan ja se tuntui todella kevyeltä pitää. Muutaman kerran olen kotitöitä tehnyt vauva kantoliinassa, mut nyt Eliksen viihtyessä jo maassa tai sitterissä on sen käyttö vähentynyt. Yritinpä kerran jopa imettää Elistä samalla sen ollessa kantoliinassa, kun olin siitäkin mahdollisuudesta lukenut. Se ei kuitenkaan meillä onnistunut, ei ihan ollut vauvan pää ja tissi samalla korkeudella. 😀

A Beautiful Body haaste

Mietin osallistunko haasteeseen vai en. Osaksi sen takia ettei blogillani taida olla kovinkaan montaa lukijaa lähipiiriäni lukuunottamatta, mutta myös sen oman raskauden läpikäyneen vartalon paljastamisen vuoksi. Vatsan seutu on aina ollut ongelmakohtani ja olen häpeillyt sitä. Ennen raskaaksi tulemista onnistuin kuitenkin laihduttamaan n. 7kg ja olin todella tyytyväinen viime kesänä vartalooni ja uskalsin pukeutua tiukempiin vaatteisiin. Synnytyksestä on nyt kulunut n. 3,5 kk ja raskauden aikana kiloja tuli lopulta yhteensä 16, joista 14 kg on jo onnistuneesti karistettu pois tekemättä juuri mitään. Mutta vaikka vaaka näyttää lähes samaa kuin juuri ennen raskaaksi tulemista, kroppa ei näytä. Mahanahka roikkuu ja löllyy ja jenkkakahvat ovat taas täällä. Raskausarvilta olen välttynyt sekä vatsan että rintojen kohdalta lukuunottamatta linea negraa, joka vieläkin kummittelee.

Mieheni mielestä olen kuitenkin kaunein nainen maan päällä myös tässä vartalossa ja hän jumaloi sitä, joten pitäisi kai olla tyytyväinen. Lisäksi tästä kehosta on syntynyt meille maailman upein poika ja tulee toivottavasti syntymään vielä toinenkin, joten annettakoon kaikki ylimääräinen sille anteeksi. 🙂

beautiful_body.jpg