Itsetehdyt soseet vs. kaupan soseet

Meillä on nyt ongelmana ollut alusta asti, ettei nuo kaupan kasvissoseet ole uponneet Elikselle. Olen asiasta jo maininnutkin aikaisemminkin, mutta en ole tätä soseasiaa käsitellyt sen tarkemmin. Hedelmäsoseet kyllä menevät, mutta kasvissoseet ja lihasoseet saavat yökkäämään samantien ja olenkin nyt luovuttanut niiden suhteen. Maanantai ja eilinen menikin soseiden väkertämisessä pakastimeen ja huvikseni laskeskelin paljon yhdelle soseelle tulee itsetehtynä hintaa ja ainakin tälle erälle tuli n. 65snt / per sose. Se on siis tyyriimpää kuin valmiit soseet.

Tein nyt ensimmäistä kertaa lihasoseita ja olinkin valinnut tätä varten naudan paistisuikaleita sekä broilerin fileesuikaleita. Jos olisin valinnut lihan tarkemmin ja vertaillut hintoja, olisin varmasti säästänyt muutaman sentin ja ajattelinkin seuraavaa erää varten yrittää metsästää hieman edullisempaa lihaa tai kokeilen naudan sijasta possua. Täytyy kyllä muistaa, että nyt Elis ainakin saa ruokaa, jonka kaikki ainesosat on tiedossa ja raaka-aineet valittu tarkasti. Tähän sose-erään tuli seuraavia kasviksia:

– bataattia
– perunaa
– porkkanaa
– kesäkurpitsaa
– kukkakaalia
– parsakaalia
– palsternakkaa

Tein erilaisia kasvismixejä valmiiksi pakastimeen Orthexin 3dl pakastusrasioihin ja tästä riittää juuri kaksi ateriaa eli yhden rasian kun otan edellisenä iltana sulamaan, saan sillä päivän molemmat lämpimät ateriat. Lisäksi tein jääpalakuutioihin sekä naudanliha- ja broilerikuutioita. Lisään sitten aina jokaiseen soseeseen vaihdellen nautaa ja broileria. Suunnittelin, että Elis saisi aina per päivä samaa kasvismixiä, mutta toisessa ruoassa sitten juuri nautaa ja toisessa broileria. Eikai se ole liian yksitoikkoista?

Mausteiden lisäämistä olen soseisiin miettinyt, mutta vielä tähän erään en niitä uskaltanut laittaa, kun olen todella huono maustamaan muutenkin, enkä tiedä mitkä yrtit sopivat minkäkin kanssa. Ehkä seuraavaan erään uskallan jo kokeilla mausteita. Saimme yhdestä erästä ruokaa 18 päiväksi eli 36 sosetta. Tein pakastimeen seuraavanlaisia kasvismixejä:

– bataatti – kesäkurpitsa – kukkakaali
– bataatti – parsakaali – palsternakka – kesäkurpitsa
– peruna – porkkana -kesäkurpitsa
– peruna – porkkana – kukkakaali – palsternakka

Tähän erään meillä tuli siis uutena sekä lihat että palsternakka. Yllätyin palsternakan olevan makea, porkkanan kaltainen kasvis. Kävikin heti mielessä, että voisin siitä kokeilla tehdä meillekin jotain ruokaa. Tarkoituksena oli kuvata soseiden teon eri vaiheita, mutta olin malttamaton ja en jaksa kuvata tuolla vanhalla objektiivilla, kun niistä kuvista tulee niin surkeita. Otin kuitenkin kuvan yhdestä tekovaiheesta, kun olin pilkkonut kaikki ainekset valmiiksi omiin kulhoihinsa odottamaan höyrytystä.

soseet.jpg

Eilen illalla intouduin vielä tekemään myös banaani-päärynä hedelmäsosetta ja siitä tulikin aika hyvää. Banaanit olivat jo muutaman päivän seisseitä, joten niille riitti pelkkä soseutus, mutta päärynöitä keitin hetkin ja jäähdyttyä hieman, heitin banaanin joukkoon ja soseutin ja purkitin. Aamulla ei kyllä tuo sekoitus uponnut vielä puuron kanssa, mutta iltapäivällä se meni jo mukisematta sellaisenaan. Ensi kerralla teen pelkkää päärynäsosetta, mitä oli alunperinkin tarkoitus tehdä. Ja lihasoseista meinaan ensi kerralla tehdä lohta tai possua naudan sijaan ja ehkä lisätä taas muutaman kasviksen ja toivottavasti myös niitä yrttejä! Edelleen kaipaan hyviä sosevinkkejä..

Eka flunssa ja puoli vuotta mittarissa

Meillä ollaan nyt kaksi viikkoa oltu flunssassa ja nyt toipilas alkaa vihdoin olla paranemaan päin. Tänään on ollut jo selkeästi parempi päivä, vaikka vähän vielä yskittääkin ja normaali päivärytmi alkaa taas olla ennallaan. Nämä kaksi viikkoa on ollut todella raskaita, vaikka Elis onkin nukkunut erinomaisesti yöunet, mutta kun päivällä ei olla suostuttu nukkumaan eikä ruoka ole maittanut ja itkettää vain. Melkein kaikki yöt on mennyt ilman ainuttakaan heräämistä n. 20-08, välillä jopa 19-09. Ei ihmekään että ei sitten ole päiväunet maittanut. Päiväunien jääminen vähälle on sitten aiheuttanutkin aamusta iltaan kestävää kitinää ja vain syli on kelvannut jos sekään aina. Ruokailut ollaan jouduttu siirtämään välillä sitteriin, sillä syöttötuolissa on ollut todella haasteellista syöminen.

Tämän viikon tiistaina tuli meillä täyteen puoli vuotta ja sen kunniaksi leivoin isille suklaamuffinseja 😀 Myös toinen mummeista tuli käymään kahvilla ja tuomassa lahjan. Sen kummemmin meillä ei puolvuotispäivää juhlittu, osittain johtuen Eliksen kiukkuisesta voinnista. Aamupäivällä Eliksen ollessa vielä hyvällä tuulella, yritin ottaa hänestä ”virallisia” puolvuotiskuvia. Hohhoijaa sanon vain. Edelleen haaveilen siitä uudesta objektiivista kameraani. Toki uusi ja valoisampi kotikin olisi mukavampi kuvauspaikka ;D Ja kuvaustaidot voisivat olla miljoonasti paremmat. Niin kuin miljoonat muut ihmiset, myös minä haaveilen taidosta osata kuvata kuin ammattilainen. Rakastan kauniita kuvia ja voisin katsella niitä päivät pitkät. Kävin koulussa yhden valokuvauskurssin, mutta en todellakaan voi kehua sitä kovinkaan ammentavaksi ja siitä ei juuri mitään käteen jäänytkään.
Toisin kuin monen muun lapsen, Eliksen lempiruokaa on puuro. Olenkin jo tainnut aikaisemminkin kertoa miten teen puuron, mutta kertaus on opintojen äiti. Olen osittain soseuttanut perus Elovena kaurahiutaleet sauvasekoittimella jo etukäteen ja aamuisin teemme sen veteen ja iltaisin korvikkeeseen. Yhteen annokseen tulee kaurahiutaleita n. 0,5dl ja vettä/korviketta 1dl. Teen puurot mikrossa, ensin puoli minuuttia, sitten sekoitus ja tämän jälkeen toinen puoli minuuttia. Mikron jälkeen sekoitan siihen n. 1/3 hedelmäsosetta ja nyt meille onkin löytynyt ehdoton lemppari mikä saa Eliksen oikein hotkimaan puuronsa, nimittäin Ruusunmarja-vadelma. Se on niin hyvää, että äidillekin kelpaa 😉
Mitä sitten tulee kasvissoseisiin ja hedelmäsoseisiin muuten, niin ne onkin vähän haastavampia. Toistaiseksi olen tehnyt kasvissoseet itse, mutta ideat alkavat loppua. Meillä on kokeiltu sekaisin nyt bataattia, porkkanaa, perunaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia ja kukkakaalia. Viimeksi tein ison kasan sosetta, jossa oli sekaisin bataattia, kesäkurpitsaa ja kukkakaalia. Sitä Elis onkin nyt syönyt jo toista viikkoa ja ei ihmekään ettei enää nappaa. Nyt pitäisi kai ottaa lihat mukaan, mutta mulla on ihan hirveä kynnys alkaa valmistamaan itse lihasoseita. Kaipailisinkin vinkkejä miten ne on järkevintä tehdä. Onko helpompi tehdä aina yksi ruoka-aine kerrallaan ja yhdistellä sitten pakkasesta ottaessa vai tekisinkö valmiita soseita? Huoh. Haluaisin kunnon sauvasekoittimen/tehosekoittimen/monitoimikoneen, jolla olisi miellyttävämpää tehdä soseet itse. Olisi myös mukava, jos Elis suostuisi syömään kaupan soseita, mutta ei toivoakaan. Niiden pelkkä haju on jo omaankin nenään niin kammottava, että en ihmettele niiden huonoa uppoamista. Hedelmäsoseista päärynä on Eliksen ehdoton lemppari sellaisenaan.
Näihin tunnelmiin ja kuviin:
elis1.jpg

elis2.jpg

elis3.jpg

Tripp Trapp

Meillä siirryttiin viime viikolla syöttötuoliin, joka onkin ollut aika sotkuista touhua. Tähän asti olemme syöneet sitterissä ja siinä Elis ei ole päässyt heilumaan ja kädetkin ovat pysyneet paikoillaan. Viime perjantaina kävin hakemassa Huutonetistä ostamani vauvasetin sekä pehmusteet meidän Stokken Tripp Trappiin ja olihan sitä samantien kokeiltava. Syöminen on tämän jälkeen ollut yhtä haastavaa kuin aloittaessa, sillä Elis ei malta pysyä aloillaan siinä ja olemmekin muutaman kerran vaihtaneet sitteriin syömään loppuun.

elis.jpg

PA190004.JPG

Syömistä ei yhtään edesauta Eliksen flunssa ja hän onkin nyt viikon verran kakonut lähes kaikkea ruokaa, jopa niitä aikaisempia lemppareitaan. Kävimmekin tänään Pikkujätissä katsomassa ettei häntä vaivaa mikään vakavempi, mutta kurkkukin punoitti vain hieman. Lääkäri tosin sanoi, että se saattaa jo vaikuttaa siihen että ei ruoka maistu ja rään meneminen mahaan saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Voi meidän pientä. 🙁 <3 Yöt menee todella hienosti, mutta päivät ovat olleet yhtä itkua, toivottavasti kohta paranee.

Äiti ja isi vapaalla

Viikko sitten lauantaina pääsimme taas pitkästä aikaan ulos yhdessä, lähdimme päiväristeilylle Tallinnaan tulevien kaasojen ja bestmanien kanssa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa kuohuviinitarjonta ja etsiä meidän häihin sopiva kuohuviini pienellä tastingilla jonka järjestin sinne. Tämä kuoharitasting ei turhaan koreillut hienoudellaan, vaan haimme Alkopörssistä muutaman eri kuohuviinipullon, jotka olin jo etukäteen valinnut. Suomesta olin ostanut kertakäyttökuohuviinilasit mukaan sekä taiteillut hienot arvostelulomakkeet ja napannut ikeakyniä mukaan. Onneksi sää suosi meitä ja maistelu onnistui kivasti pussikaljameiningillä satamassa auringonpaisteessa. Tastingin lopputulos oli tosin hieman kaaottisempi. Kuoharihan tunnetusti nousee mukavan herkästi päähän ja viimeisten kuohuvien kohdalla taisi kaikki olla jo sen verran maistissa, että arvostelusta ei tullut enää mitään. Hauskaa meillä oli senkin edestä ja ehkä se oli tärkeintä kuitenkin.

Samalla päiväristeilyllä sattui olemaan myös n. 30 hengen porukka muita kavereitani juhlimassa erään ystäväni kolmekymppisiä ja se nostikin paluumatkan tunnelmaa entisestään. Laiva oli takaisin Helsingissä puoli yhdeksän aikoihin illalla ja siitä kävikin suoraan matka kotiin juhlakunnon vuoksi. Onnistuinpa hukkaamaan laivalle takkinikin sekä tuliaiset. Takki oli onneksi löytänyt tiensä Suomen löytötavaratoimistoon ja haimme sen perjantaina, jee.

Elis oli hoidossa ensimmäistä kertaa siskoni luona koko lauantaipäivän sekä yön ja oli mennyt todella hyvin taas. Soseita ja puuroja oli kuulemma syönyt huonosti mikä hieman ihmetytti, sillä kotona ne on mennyt meillä tosi hyvin ja puuro onkin Eliksen lempparia. Se tosin taisi johtua osittain huonosta ohjeistuksesta, sillä kotona olemme soseuttanut kaurahiutaleet ja siskoni luona tätä ei tehty. Päiväunet oli kuitenkin nukuttu hyvin ja samoin yöunet, joille Elis oli mennyt jo melkein tuntia aikaisemmin kuin kotona ja kerran oli yöllä herännyt vähän ennen kuutta ja saanut maidon ja nukahtanut uudelleen. Kahdeksan aikoihin aamulla aloin laittamaan siskolleni viestiä, että joko Elis on herännyt ja jouduin kehottaa mennä herättämään hänet ettei menisi päivärytmi ihan sekaisin, mutta sitten se sieltä jo huutelikin kuulemma. 🙂

Meillä on alettu nukkumaan yöunet todella hienosti, jo kolme yötä putkeen kun Elis ei ole herännyt kertaakaan, vaan on nukkunut putkeen n. 20-08. Päivät sen sijaan on jostain syystä itkuisempia eikä päiväunilla malttaisi nukkua tuntia pidempään. Ja pieni flunssakin vaivaa, Elis nimittäin oli alkuviikosta kaksi päivää 39 asteen kuumeessa ja nyt jälkitautina räkäisyyttä ja pientä yskää eikä ruokakaan maita. Huomenna menemme lääkäriin, jos tuo itkuisuus jatkuu.

Olipas tylsä postaus, mutta tällaista tällä kertaa. 🙂

Kotiäidin rahahuolet

Huomasin juuri, että en ole viikkoon kirjoittanut tänne mitään. Osa syy laiskuus ja etten ole tehnyt mitään kertomisen arvoista. Pääsyy kuitenkin on ne ainaiset rahahuolet. En niinkään elä pelossa ettemmekö pärjäisi ja saisi järjestettyä häitä tai pystyisi hankkimaan tarvitsemiamme asioita, mutta ahdistaa tuleva kun on niin typeriä rahanmenoja, jotka masentavat. Sain viikko sitten kirjeen, että mätkyjä olisi tiedossa, eikä ihan vähän näin kotiäidin tuloihin verrattuna ja keskustellessani asiasta siskoni kanssa päädyimme juttelemaan opintotuista tajuten, että joudun palauttamaan kolmen kuukauden opintotuet vuodelta 2012 korkoineen. Silkkaa omaa typeryyttä molemmat (tosin väitän tuon ensimmäisen olevan jonkun ihan muun typeryyttä, mutta ei siitä sen enempää), mutta masentaa silti. Lisäksi meillä on ollut ongelmia pankkimme kanssa, kun olemme yrittäneet toukokuusta asti siirtää vakuutuksia pankkiimme keskittämisen vuoksi ja olen TODELLA pettynyt heidän toimintaan ja meiltä meni todella hyvä tarjous sivusuun heidän hölmöilyn takia. Ja minä kun halusin ostaa ne Britaxin ihanat B-motion matkarattaat Elikselle ja antaa C:lle mahdollisuuden hankkia PlayStation 4:n ja viettää joku ihana yö kylpylässä C:n kanssa kaksin joskus tulevana talvena, mutta kaikki nuo taitaa jäädä vain haaveeksi. Eli missään nimessä ei ole kyse elämästä selviytymisestä rahaniukkuuden vuoksi, vaan kaikki tuollainen pieni kiva jää nyt vain kaukaisemmaksi haaveeksi. Ja se masentaa…

Lisäksi olen todella väsynyt. Elis nukkuu nykyään yönsä huonosti (tähän joku voisi väittää muuta), mutta koska olen tähän asti tottunut siihen, että Elis nukkuu hyvin, tuntuu nämä nykyiset yöunet todella huonoilta. Hän menee nukkumaan n. 20 aikoihin ja herää ensimmäisen kerran suunnilleen keskiyön aikoihin (ei tietenkään auta, että itse kukumme vielä näihin aikoihin hereillä), jolloin tutti takaisin suuhun riittää ja oikominen parempaan nukkuma-asentoon. Tästä se sitten alkaa ja 1-2 tunnin päästä hän herää itkuun ja yleensä tuolloin hän on liikkunut niin, että on poikittain sängyssä, mahalleen kääntyneenä, pää hakaten pinnoihin tai siihen pehmoreunukseen eli siis haastava nukkuma-asento. Tässä vaiheessa tutin iskeminen takaisin suuhun ei aina enää riitä tai oikominen sängyssä, jolloin otan hänet viereeni nukkumaan, koska olen liian väsynyt imettääkseni häntä istuma-asennossa. Tämän jälkeen heräillään koko loppuyö n. tunnin välein ja taas syödään ja nukahdetaan. Ja jos en ota viereeni nukkumaan, saan ravata puolen tunnin välein laittamassa tuttia takaisin suuhun ja oikoen sitä nukkuma-asentoa. Jollekin tämä tosiaan voi kuulostaa tosi helpolta, mutta itselleni se on silti raskasta. Siirsimme Eliksen kolme viikkoa sitten omaan huoneeseen, mutta se oli todella huono idea, koska hän ei nuku siellä paremmin ja saankin ravata huoneessa jatkuvasti. Tosin nyt olen alkanut ottamaan hänet viereeni nukkumaan sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran herää tuon keskiyön heräämisen jälkeen. Ja ei, ei auta unipussi tuohon liikkeiden määrään.

Eikä siinä vielä kaikki, Elis nukkuu kyllä ihan hyvin päivällä, n. 3-4h yhteensä, mutta siitä huolimatta suurin osa hereilläoloajasta on pelkkää kitinää. Ei kelpaa olla sitterissä, ei lattialla, ei sylissä, ei ruoka, ei maissinaksut eikä mikään viihdyke. Eikä varmasti nukuta rintarepussa saati vaunuissa, jos käydään ulkoilemassa. Tänään nukkui puoli tuntia vaunuissa kun oltiin kävelemässä ja sitten päätettiin, että enää ei väsytä ja koska tuo kävely tapahtui juuri silloin kun hän yleensä nukkuu pinnasängyssä ne 2h päiväunet, jäi yhteisunet pojalla 1,5h mittaisiksi. Voi sitä kitinän määrää.

Ja kiinteidenkin aloittaminen on tuntunut tosi raskaalta. Aamu- ja iltapuurot menee TOSI hyvin ja siitä olenkin erittäin ylpeä, se on paras ruoka koko päivässä Eliksen mielestä. Hedelmäsoseet menevät vaihtelevasti ja samoin kasvissoseet. Mutta mulla on jostain syystä ihan hirveän suuri kynnys alkaa kaivaa soseita pakkasesta ja sulattamaan niitä, kun se on niin sotkuista puuhaa ja hermoja kiristävää, kun ne ei aina kelpaakaan. Niin paljon mieluummin vain imettäisin, kun se kelpaa aina eikä mene vaatteet vaihtoon joka ruokailukerran päätteeksi.

Ompas turhia valituksia, mutta väsynyt olen ja kaikki tuntuu moninkerroin raskaammalta ja vaikeammalta ja ahdistavammalta. Ehkä se on myös tämä syksy ja pimenevät päivät? Tuntuuko nämä fiilikset yhtään tutuilta ja onko samoja ongelmia myös teillä? Mielelläni kuulisin muidenkin arjen sujumisesta.