Pieleen mennyt unikoulu

Enpä ole päivittänyt tänne miten meidän unikoulun kävi. Yötissittelyistä ja pullotteluista kyllä päästiin, mutta aamusin ei herätä kyllä yhtään klo 05.00 myöhempään, mikä on todella rankkaa. Nyt jo yli kuukauden kestäneiden n. 5 tunnin yöunieni jälkeen päätin sortua kokeilemaan maitopulloa aamulla, josko sillä saisi muutaman extra minuutin vielä yöunia. Tämä osoittautui todella huonoksi ideaksi, sillä Elis ei enää nukahtanut maitoon, mutta sen sijaan sen jälkeinen yö oli taas aivan kamala. Herättiin puoli kaksi yöllä ja raivottiin ja itkettiin hysteerisesti yli tunti, kunnes nukahti omaan itkuunsa, koska olin aivan liian räjähdysherkkä itse hyssytelläkseni takaisin uneen.

On siis vain todettava, että äidille ja isille ei enää yhteistä aikaa ole vaan meidänkin täytyy mennä iltaisin aikaisin nukkumaan, jotta tuon aamuvirkun kanssa jaksaa herätä.

Ensi viikolla palaan takaisin töihin ja aluksi kokeilemme hieman haastavaa järjestelyä, nimittäin C on kolme päivää viikossa Eliksen kanssa, kun hän menee iltavuoroon. Yhden päivän Elis on ystäväni luona hoidossa, joka jää hoitovapaalle oman, Elistä kaksi päivää nuoremman tyttönsä kanssa ja yhden päivän teen itse ns. etätyöpäivää. Päiväkotihakemuksen laitoin jo elokuuksi, mutta ehkä tällä järjestelyllä pärjätään hetki? Kun olisi yhdet häät maksettavana niin ei oikein vaihtoehtoja jäänyt ja en halunnut Elistä vielä näin pienenä päiväkotiin laittaa eivätkä perhepäivähoitajat ota osa-aikaisia. Ainoa ongelma tässäkin järjestelyssä on se, että C:n iltavuoro alkaa yleensä klo 13-16 välillä, joten joskus saatan joutua lähtemään aikaisemmin töistä mutta toivottavasti se tasoittuu niiden päivien kanssa kun C menee vasta myöhemmäksi. Ja mikäs siinä olisi mennä vaikka aamu viideltä töihin kun ei tässä huushollissa sen myöhempään nukuta muutenkaan. 😀

Miten muilla sujuu nukkumiset ja miten olette järjestäneet töihin paluun?

Vieraita Kreikasta

Meillä olikin lauantaina vähän erilainen päivä, nimittäin C:n lapsuudenystäviä tuli meille istumaan iltaa Kreikasta. C oli viimeksi nähnyt heitä 1,5 vuotta sitten käydessämme Kos:lla, mutta silloinkin vain pikaisesti. Sitä edellisestä kerrasta olikin tainnut vierähtää jo useampi vuosi.

kreikanvieraita.jpg

Olen usein harmitellut, kun C ei puhu Elikselle kreikkaa sillä onhan se kuitenkin lahja lapselle osata kahta kieltä. Viimeistään eilinen herätti minut ja tahdon ehdottomasti, että C alkaa puhumaan kreikkaa lapsellemme. Luulen että eilinen herätti myös C:n ja toivottavasti tässä huushollissa aletaan kuulla kreikkaa useammin.

Eilinen ilta koostui aikamoisesta sekakielestä nimittäin suomesta, kreikasta ja englannista. Samoin kun C hänen pikkuveljensä kanssa, myös nämä meillä vierailleet veljekset ovat puoliksi kreikkalaisia ja puoliksi suomalaisia, mutta toisin kuin C, he ovat aina asuneet Kreikassa. Oli ihana nähdä miten innoissaan C oli vieraistamme ja taisi siinä tulla jokunen kutsu häihinkin jaettua. 😉
Oli myös mukava, kun nämä veljekset puhuivat sekä suomea että sujuvaa englantia, joten opin illan aikana paljon Kreikasta! C:n isän kanssa kun oli hieman haasteellista keskustella, kun en osaa kreikkaa eikä häneltä suju suomi eikä englanti. Toinen veljeksistä näytti Youtubesta mielenkiintoisen videon ’To be greek’ ja laitankin tähän linkin siitä. Kuulin myös hulluja juttuja Kreikan fanikulttuurista, joka on aivan älytöntä ja kuunneltiin kreikkalaista räppiä, mm. toisen veljeksistä tekemää räppiä mikä oli jopa yllättävän hyvää vaikka sanoista en mitään ymmärtänytkään. Ja koska häät ovat kuulemma Kreikassa The Biggest happening, niin taitaapa tuo häiden vieraslista tuosta vähän kasvaa, hups!

Arvonta suoritettu

Noniin, nyt on ensimmäinen blogiarvonta suoritettu. Koska kyseessä oli ensimmäinen arvonta, oli hieman miettimistä miten sen suoritan. En jaksanut alkaa kirjoittelemaan paperilapuilla nimiä, Googlen kautta sitten löysin jonkun Random Generaattorin. Tämä siis toimi arpaonnettarena ja paketti 1 menee nimimerkille Jelena ja paketti 2 nimimerkille mirzu. Onnea siis molemmille voittajille, olen yhteydessä teihin! Voi olla, että arvon lähiaikoina myös toiset Oriflamen tuotepaketit, tämä oli niin kivaa. 🙂

05:00

Nyt on kahtena aamuna herätty 05:00, eikä siihen enää auta unikoulu. Elis on aivan valmis nousemaan ylös tuolloin ja kiipeilee vaan ylös ja juttelee ja jos yritän poistua huoneesta, alkaa itkemään. Puoli tuntia olen jaksanut siinä vieressä istua ja tassutella, mutta jotenkin siitä lapsesta vaistoaa, että ei ole enää nukahtamassa sänkyyn. Hän kun elää jo ihan aamua siinä. Olen sitten nostanut Eliksen viereeni, mutta eihän tuo siihen tissille enää nukahda vaan tänäänkin riekuttiin melkein 2h vieressä niin, että äiti sai vähän vielä torkahdella ja sitten pakotin C:n nousemaan ylös Eliksen kanssa.

Toki unikoulu on auttanut siihen, että ei enää heräillä keskellä yötä ja jos heräillään niin tutin laittaminen suuhun riittää, mutta olisihan se ihan kiva pystyä nukkumaan aamullakin vähän pidempään. Eilen mentiin vielä 1,5h päiväunilla, joten on se kyllä ihme jos ei enää viiden jälkeen aamulla nukuta. En uskalla ottaa pulloa ja korviketta takaisin tuohon aamu viiden heräämiseen, koska pelkään että se lisää taas niitä yöheräämisiä kun tottuu siihen. Mutta ei se sinne tissillekään nukahda, joten mitä tässä voi tehdä? Olen aivan pulassa, jos tästä tulee meidän joku uusi rytmi että viideltä noustaan ylös.
Neuvoja otetaan mielellään vastaan.

Kyllä tämä tästä

Nimittäin unikoulu selvästi tuottaa tulosta ja odotettua nopeammin. C on edelleen skeptinen ja on sitä mieltä, että kaupasta pitää hakea vähintään 20 tuttia pöydän reunalle yöheräämisiä varten. Viime yönä herättiin kerran n. klo 01 ja riitti vain tutin palauttaminen suuhun ja peittely. Seuraavan kerran herättiinkin C:n herätyskelloon 05.30 ja ensimmäinen ajatukseni oli ”voiko kello olla tosiaan jo näin paljon, onkohan Elis vielä hengissä”. 😀 No sitä ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä C:n avatessa vessan ovea höpötys alkoi.

Elis muistuttaa kovasti serkkutyttöä, joka on aamuyöstä todella herkkäuninen ja herää pienimpäänkin meteliin. Meidän vessanovi on vielä narisevaa sorttia ja kentis jostain kosteudesta turvonnut ja pitää aina kamalaa ääntä avatessa ja kiinni laittaessa. Hain sitten Eliksen viereeni tissille ja nukkumaan vielä C:n aamutreenien ajaksi ja n. klo 7.30 C tuli hakemaan taas Eliksen pois ja antoi minun jatkaa unia vielä yhdeksään saakka!!! Nyt on äidinkin univaje selätetty.

Mutta sen suuremmat hurraahuudot jätettäköön vielä toistaiseksi pois, sillä suunta tästä voi olla oikeastaan ihan mitä vaan. Kuinka nopeasti muilla on unikoulu auttanut yöunien laatuun?

Löhöpäivä

Tänään on meillä vietetty löhöpäivää eli äiti on ollut koko päivän yökkärissä. Koirakin ulkoilutettiin vain heittämällä verkkarit jalkaan ja pitkä toppatakki päälle. Viime yönä unikoulu antoi taas toivoa, että se voisikin toimia. Illalla hörpättiin tissin lisäksi 180ml korviketta eli masu täyteen. Ensimmäinen herätys olikin vasta 4.30 ja sitä seurasi tunnin mittainen väsytystaistelu. Monta kertaa luulin jo Eliksen nukahtaneen ja aina ehdin juuri päästä omaan sänkyyn ja silmät kiinni, kun itku taas alkoi. Jokaisesta yskäisystä seurasi nimittäin tutin tippuminen suusta ja herääminen. Lopulta tunnin päästä juuri ennen C:n herätyskelloa Elis nukahti ja niin nukahdin minäkin. Nukuttiinkin molemmat 7.30 asti kunnes C tuli kotiin treeneistä ja haki jo tovin itsekseen höpötelleen Eliksen pinnasängystä ja pian siitä nousin minäkin ylös.
Pientä flunssaa tuntuu pukkaavan ja osittain myös siksi yökkäri ei vaihtunut itsellä koko päivänä. Tänään oli aikaa taas tehdä hääsuunnitelmia kun isikin oli kotona ja viihdytti Elistä. Intouduin jopa pitkästä aikaa virkkaamaan pitsiliinoja häitä varten, pitäisi virkata vielä muutama kymmen. 😀
Kuuden maissa käytiin kylvyssä ja Eliksestä onkin kuoriutunut aikamoinen vesipeto. Kylvyn jälkeen Elis oli aivan loppu, johtunee varmaan yhteensä 2,5h nukutuista päiväunista ja vahingossa nukahti tissille kun sen siihen hetkeksi otin puuroa odotellessa. Iski pieni paniikki, että siirränkö siitä suoraan nukkumaan vai herätänkö puurolle ja maidolle ja lopulta tilanne ratkesikin itsekseen, kun Elis heräsi yrittäessäni siirtää hänet sänkyyn. Siispä jatkoimme puuron syönnillä ja maitopullolla ja uusi yritys nukkumaan. Jännityksellä odotan millainen yö taas tulossa! Stay tuned! 😉

Superväsynyt äiti

Meillä on nyt kaksi yötä kokeiltu unikoulua… taas. Täällähän nukuttiin jo muutama kuukausi oikein erinomaisesti n. klo 19-08 heräämättä kertaakaan, kunnes ennen joulua alettiin taas nukkumaan huonosti. Enää ei tutti ja paijailu riittänytkaan ja saatiin niin kamalia raivareita että ihan naapurien puolesta hirvitti. Aloin raahaamaan Elistä viereen tissille nukahtaen siihen itse samalla, kunnes heräten pian kantamaan hänet takaisin omaan sänkyyn, kun hän oli vuorostaan nukahtanut. Tämä toimi hetken, kunnes Elis ei enää nukahtanutkaan tissille viereen ja aloin imettämään häntä omassa huoneessaan istualteen sylissä. Se taas ei ollut minun juttu ollenkaan, koska välillä pelkäsin nukahtavani pystyyn ja tiputtavani Eliksen sylistä. Sitten kuvioon astui korvikkeet ja juotimme Elikselle maidon nostamatta häntä pinnasängystä. Pian huomasimme Eliksen osaavan pitää pullosta itse kiinni, joten kävimme vain viemässä maidon hänelle ja menimme takaisin nukkumaan. Tämäkin toimi meillä hetken ja varmasti toimisi edelleen, kunnes ärsyynnyin tuosta öisestä maidon litkimisestä, sillä Elis ei selvästikään juonut janoonsa vaan oli tässä vaiheessa jo tottunut nukahtamaan maidolla. Lisäksi korvikkeen juominen saa Eliksen pissailemaan enemmän, mikä taas aiheuttaa supermärkiä vaippoja öisin ja jokaikinen aamu on ollut löysät vellitkin housussa. Tulin siis siihen tulokseen, että tämä yöllinen tankkaaminen saa nyt loppua ja unikoulu alkakoon.

Ensimmäinen yö tuli vähän extempore, en ollut suunnitellut sitä mitenkään etukäteen ja vielä klo 00 herätessä Elis sai maitonsa. Seuraava herätys oli klo 4.30 ja silloin sen päätin, että maitoa en hänelle vie ja marssin huoneeseen laittamaan tutin suuhun. No sehän tiedettiin että tuosta toimenpiteestä seuraa vain superraivarit ja niinhän siinä kävikin. Ennen Eliksen huoneeseen marssimista lukaisin nopeasti kännykällä netistä muutaman unikouluvinkin ja näistä viisastuneena nappasin Eliksen syliin ja yritin rauhoitella häntä. Elis vain sylki tuttia pois suusta, yritti riuhtoa tietänsä tissille tai pois sylistä. Luovutin ja pistin hänet takaisin pinnasänkyyn. Menin herättämään C:n ja passitin hänet sylittelemään Elistä, sillä hänen sylissään ei yrittäisi päästä tissille. C saikin lopulta Eliksen rauhoittumaan syliin, mutta samantien sänkyyn pistäessä alkoi raivarit. Muutaman yrityksen jälkeen C tuli pois luovuttaen ja minä menin vuorostani tassuttelemaan. Monen monen monen tutin pois suusta heittämisen, itkuraivarin, ylösnousemisyrityksen ja käden pois työntämisen jälkeen Elis rauhoittui ja nukahti. WAU! Ja seuraavan kerran heräsimme hieman ennen yhdeksää aamulla.

Tästä innostuneena päätin jatkaa unikoulua, mutta tämä seuraava yö ei enää ollutkaan niin helppo. Viime yö meni siis valvoessa n. 3h Eliksen vieressä. Ensimmäisen kerran Elis heräsi n. klo 01, jolloin kaikki näytti vielä hyvältä. Pelkkä 20 minuutin tassuttelu riitti ja hiipiminen ulos huoneesta. Ehdin juuri nukahtamaan uudelleen, kun seuraava itku jo alkoi ja sitä seurasi taas 20 minuutin tassuttelu. Eikä aikaakaan kun löysin itseni jo TAAS tassuttelemasta. Kolmas tassuttelu päättyi vasta n. klo 03.20 ja siitä eteenpäin sainkin nukkua levollisesti aina sinne klo 05.30 asti, kunnes C:n herätyskello soi ja hän nousi ylös aamutreeneihin mihin Elis tietenkin heräsi myös. Ei muuta kun taas tassuttelemaan sillä minähän en vielä puoli kuudelta ylös nouse. Sain kun sainkin Eliksen vielä nukahtamaan ja lopulta nousimme ylös C:n palatessa takaisin kotiin n. puoli kahdeksan maissa aamulla.

Tämä toka yö ei nyt enää oikein vakuuta minua halusta jatkaa unikoulua, mutta kaipa se on vain pidettävä pää kylmänä. Sentään suuremmilta raivareilta vältyttiin, mutta väsytystaistelu oli silti kova ja unisyklit aivan liian lyhyitä ja äiti on ihan loppu nyt.

Onko muilla kokemusta unikoulusta ja kuulostaako tämä yhtään tutulta teille? Kauan teillä meni, että yöunet alettiin nukkumaan ilman jatkuvaa heräilyä ja tassuttelua?

Elmerin ensikosketus lumeen ja aikuisten ruokaan

Elmeri eli Elis, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muutama kuukausi sitten Elis näytti vielä ihan Sörsselssöniltä, mutta nyt hän on Elmeri. Kuten kaikkialla onkin jo huudeltu, niin etelään tuli lumi. Se sai myös meidät liikkeelle ja haimmekin siskoni luota vauvapulkan lainaan ja ei muuta kun ulos. Meillä tosin pulkkailu sijoittui sen verran myöhäiseksi, että ulkona oli jo pimeää. Mutta ai että miten ihanasti lumi silti valaisi sen pimeydenkin. Elis tuntui tykkäävän pulkkailusta tosi paljon hirnumisesta ja heilumisesta päätellen ja saikin ohikulkijoilta paljon ihastelevia katseita. Pääsimme pulkkailemaan näin myöhään, koska tuo ihana kirpsakka pikku pakkanen sai Eliksen nukkumaan yli kolmen tunnin päiväunet parvekkeella! Hurraa, saas nähdä miten vaikuttaa ensi yön unen laatuun…

blogiin-1.jpg

blogiin-2.jpg

blogiin-3.jpg

Sisälle palattuamme huomasin harmikseni, että kaikki Eliksen ruoat olivat loppuneet (paitsi itsetekemäni sose, jota Elis ei ole viikkoon kelpuuttanut ÄRGH!). Siispä latasin lautaselle pienen määrän meidän aikaisemmin päivällä syömäämme spagettia ja avot. Tosin ihan kun Elis olisi tajunnut, että tämä on tätä isojen poikien ruokaa ja sitä syödään itse. Se ei nimittäin kelvannutkaan yrittäessäni lusikoida sitä hänen suuhun, mutta itse sormiruokaillessa se hävisi tarjottimelta hyvinkin nopeasti. Huomatkaa myös siis meillekin on tullut tuo Playtray -tarjotin, ostimme sen tosin jo ennen joulua. Pienen miinuksen saa kyllä siitä, että oranssi väri soseista pinttyy siihen kiinni enkä tiedä saako siitä enää koskaan valkoista. Olisi pitänyt ostaa se musta tarjotin, joka oli toinen vaihtoehtoni. Hieman taisi olla suolaa tuossa ruoassa, vaikka en sitä siihen erikseen lisännytkään, koska vesi maistui sen jälkeen Elikselle paremmin kuin koskaan. Eliksen päällä näkyvä H&M:n collegepusero on muuten viimeisin vaateostokseni ja se on IHANA.

blogiin-4.jpg

blogiin-5.jpg

blogiin-6.jpg

blogiin-7.jpg

Tällainen päivä meillä tänään, mukavaa sunnuntaita kaikille! 🙂

Lipasto- ja valaisinjuttuja

Rahankulutus postauksesta päästäänkiin taas kuluttamaan, nimittäin Eliksen ollessa päiväunilla eksyin Elloksen sivuille ihastelemaan kevätuutuuksia. Siellä oli paljon ihania sisustusjuttuja ja lattiavalaisin olohuoneeseen olisi meillä yksi päivitystä kaipaava juttu. Toinen juttu on eteisen lipasto, joka on alkanut suuresti kyllästyttämään. Aikaisemmassa ns. maalaisromanttisemmassa sisustustyylissäni se oli vielä kiva, mutta enää se ei viehätä. Lisäksi lasiset kaapinovet ärsyttävät, sillä kaappi pursuaa sinne ”piilotettua” krääsää.

Olen yrittänyt kaikenmaailman hakusanoilla etsiä netistä lipastoa, joka koostuisi kahdesta ovesta ilman kahvoja tai neljästä neliönmallisesta ovesta ilman kahvoja. Ei löytynyt. Idean sain Ikean Bestå -kaapista, mutta meille se on aivan liian iso. Muuramella olisi ollut hieman sinnepäin, mutta senkin mitat joko liian isot tai liian pienet tuohon meidän tilaan. Alkuviikosta kävelin Lundian myymälän ohitse ja huomasin siinä ensimmäisenä JUURI sellaisen kaappilipaston, mitä olen nyt jo kuukauden päivät etsinyt tuon eteisen kaapin tilalle. En kuitenkaan mennyt myymälään sisälle, sillä minulla oli kiire. Eilen eksyin sitten Lundian kotisivuille ja sieltä siis tärppäsi ja hihkuin innosta, kun heidän sivuiltaan löytyvällä 3D-suunnitteluohjelmalla sain luotua juuri oikean näköisen ja kokoisen kaapiston meille. Luomukseni on siis Lundian Fuuga -mallistoa ja koostuu kahdesta 45x96x45cm kokoisesta kaapista, valkoisista Tipmatic-ovista ja kansitasosta sekä tammisista Bend -jaloista. Hintaa tosin sille kertyi n. 680 euroa, joten hankintaa saadaan lykätä tuonnemmas. Mutta siinäpä minulle täksi vuodeksi yksi suurempi hankinta, johon alkaa säästämään rahaa.

Lundia_Fuugia_750e.jpg

Lattiavalaisin olohuoneeseen onkin kinkkisempi juttu, sillä en osaa tehdä päätöstä millaisen valaisimen haluan. En osaa näkemättä kuvitella millainen valaisin meidän olohuoneeseen sopisi ja vaihtoehtoja onkin useampi. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut 1. Samtid, Ikea (34,95e), mutta livenä se näyttää kauhean matalalta ja mietinkin onko se liian matala. Tälle kilpakumppani olisi 2. Trio, Hobby Hall (tarjouksessa 89,90e ovh. 189e), mutta pitäisi nähdä livenä kuinka iso se on, mutta ainakin netissä ilmoitetut mitat kuulostavat hyvältä. Toisaalta haluiaisinkin jotain ihan erilaista ja se voisikin olla 3. Ellos Home malliston lattiavalaisin (129e) tai sille hieman edullisempi versio 4. Aröd, Ikea (49,95e). En tiedä onko musta nimittäin liian hurja väri olohuoneeseemme. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä olisikin 5. Löttorp, Markslöjd (105e) tai 6. Stockholm, Ikea (119e) joka on myös saatavilla valkoisena.

lattiavalaisimet.jpg

Mitäs mieltä olette tuosta Lundian lipastosta ja tiedättekö löytyisikö jostain vastaavanlainen mahdollisesti edullisempi versio? Entäs lattiavalaisimet, mikä noista miellyttää eniten teidän silmää?

Raakasuklaakokeilu, nam

Ennen joulua, C toi kotiin raakasuklaata työpaikaltaan ja pisti mut maistamaan sitä. C kehui miten hyvää se oli ja siis C ei ikinä tykkää mistään tollasesta ”terveellisestä” ja hän rakastaa suklaata varmasti enemmän kun Willy Wonka. Ehkä C oli edellisessä elämässä Willy Wonka? tai Oompa Loompa. Olin kerran maistanut aikasemmin raakasuklaata ihanan Saaran luona, kun hän n. vuosi sitten maalasi raskausmasuani. Saaran tekemä raakasuklaa oli aivan ihanaa, mutta tästä C:n tuomasta raakasuklaasta en oikein välittänyt. Se ei ollut yhtään makeaa ja oikeastaan maistui pelkälle kaakaomassalle ja se ei kyllä ole hyvää.

BB1.jpg

BB4.jpg

Sitten muistin Saaran paljastaneensa reseptinsä Elämäni kunnossa -blogissaan ja kaivoin sen esiin. Tästä alkoikin sitten raaka-aineiden metsästys. En löytänyt yhtäkään liikettä, josta olisi nuo kaikki raaka-aineet saanut kerralla. Kookosöljy sekä vuorisuola löytyi jo valmiiksi kotoa, mutta muita ainesosia oli vielä ostettava. Kaakaomassan, kaakaovoin, mulperi-marjat, Puhdistamon suklaapakkauksen sekä luomuhunajan tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta, sillä heillä sattui joulun alla olemaan ilmainen toimitus. Pop-amaranttien ostaminen oli kaikkein haastavinta. Sitä löytyi kyllä muutamasta verkkokaupasta sekä Ruohonjuuresta Kampista, mutta kun itse käyn niin harvoin Helsingissä että sen takia sinne matkustaminen tuntui järjettömältä. Verkkokauppojen toimitushinnat taas olivat samat kuin itse pop-amarantti, joten netistäkin tilaaminen oli aivan naurettava idea. Ostin tavallista amaranttia, sillä myyjä uskotteli niiden paahtamisen ajavan saman asian. Olihan se tavallaan totta, mutta niiden paahtaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa. Ostin amaranttia muutaman desin verran ja yritin paahtaa niitä pannulla lusikallinen kerrallaan, onnistuen polttamaan kaikki. Etsin jopa YouTubesta videoita, joissa opastetaan niiden paahtamiseen oikein, ei auttanut, luovutin. Sitten koittikin eilen vanhan tuttavan tapaaminen, joka tuli Espooseen Helsingistä ja pyysinkin häntä tuomaan pop-amaranttia Ruohonjuuresta. Ja ei muuta kun kokkailemaan.

raaka-aineet.jpg

Kokkaaminen oli helppoa, kuten Saarakin blogissaan kertoi. Ei muuta kun kaikki raaka-aineet kulhoon ja kuuman veden alla sekoittelemaan. Itse myös jauhoin kaakaomassan blenderissä, joka nopeutti tuota sekoitusvaihetta huomattavasti. Muutama pieni palanen nimittäin ei jauhaantunutkaan blenderissä ja niitä saikin sitten odotella, että sulavat. Kaakaovoin sulamista sai myös odotella melko kauan. Lopuksi vain pop-amarantit ja jauhetut mulperi-marjat joukkoon, massan kaato vuokaan ja pakkaseen.

raakasuklaa.jpg

En nyt tarkalleen enää muista miltä Saaran raakasuklaa maistui, mutta tuskin kauas siitä mausta jäi tämä meidänkään raakasuklaa. Itse tosin jätin reseptistä pois kookoshiutaleet, sillä meistä ei kumpikaan oikein välitä kookoksesta. Omasta mielestäni myös mulperi-marjoja voisi ensi kerralla laittaa hieman vähemmän, oli melko makeaa suklaata omaan makuun. C tykkäsi tästä raakasuklaasta niin paljon, että hän sanoi heti vievänsä sitä seuraavana päivänä töihin. Minkähän arvion se saa siellä edellisen raakasuklaan maistelun jälkeen.

Oletteko te maistaneet tai tehneet raakasuklaata itse? Onko teillä erilainen resepti mikä on kokeilemisen arvoinen?

Voin siis suositella kaikille Saaran raakasuklaareseptiä, jos iskee suklaanhimo.