Ruokapöytä ja paljon sydämiä

poyta1.jpg

Eilen se tapahtui, kannettiin nimittäin pöytälevy kotiin ja iskettiin se Hay Loop pukkijalkojen päälle. Ja se oli täydellinen! Se oli hienompi mitä olin osannut edes kuvitella ja C:tä ärsyttää ihan kamalasti, kun jatkuvasti vain ihastelen sitä. Sanoinkin ensimmäisenä, että tämän pöydän päälle ei saa kasaantua kaiken maailman rojua niinkuin edellisen kohdalla kävi. Pöytä kun sattuu olemaan keskipiste koko asunnossamme, niin siihen oli aina helppo laskea tavarat ja pikkuhiljaa pöytä olikin aina tavaran peitossa.

poyta2.jpg

poyta.jpg

Pöytää ei ole vielä ruuvattu kiinni jalkoihin, mutta seisoo ihan tukevasti ilmankin. Ruuvaus on kyllä vielä edessä ja laitetaan varmaan vielä joku tukipalkkikin pöytälevyn pohjaan, jostain blogista löysin vinkin Elfan seinäkiskosta ajamassa tukipalkin virkaa. Täytyy käydä Ikeasta katsomassa, josko sieltä löytyisi edullisempi versio.

poyta4.jpg

poyta6.jpg

Pöytä siis hiottiin ja lakattiin kolmeen kertaan ja olisi varmasti voinut jatkaa useammankin kerroksen verran, mutta kolme sai riittää. Tämä on elämäni ensimmäinen DIY-projekti ja olen kyllä ylpeä siitä. Toki olen suunnitellut mm. meidän keittiön saarekkeen ja miten se toteutetaan, mutta itse en ollut kuitenkaan toteuttamassa sitä.

poyta3.jpg

Löysin sattumalta myös viikonloppuna Prismasta House -merkkiset pöytätabletit, jotka sopii kuin nakutettu tähän uuteen pöytään. Pitää käydä hakemassa niitä vielä kaksi lisää, niin on sitten vieraillekin jos tämän pöydän ääressä joskus syö 6 henkilöä.

Illalla syötiinkin ensimmäistä kertaa uuden pöydän ääressä herkullista perunasuikale-jauhelihalaatikkoa. Mitäs mieltä olette pöydästä? 🙂

poyta5.jpg

Tonnikalakolmiot

blogiin3.jpg

Tänään juhlittiin rakkaan ystäväni babyshowereita ja päätin eilen valmistaa sinne tonnikalakolmioita, jotka ovat ihanan Kinuskikissan sivuilta löydetty resepti. Näitä tonnikalakolmioita olen valmistanut jo muutaman vuoden ajan aina silloin tällöin iltanaposteltavaksi, ne ovat vain NIIN hyviä! Ne ovat melko tulisia ja maistuvat mielestäni parhaimmalle seuraavana päivänä jääkaappikylminä. Niitä on todella helppo tehdä, mutta samalla myös täynnä ärsyttäviä vaiheita. Ostin valmiita lehtitaikinalevyjä ja niiden kaulitseminen on todella puuduttavaa, taikina käyttäytyy todella raivostuttavasti. Lopputulos on kuitenkin sen arvoista ja C popsiikin niitä mielellään napaansa. Tonnikalakolmiot olivat myös hitti babyshowereilla. Päätin nyt tehdä niitä reilusti, niin jää kotiinkin. Resepti löytyy myös Kinuskikissan sivuilta hakusanalla Tuliset tonnikalapasteijat, mutta jaan reseptin nyt täälläkin. Resepti on niinkin yksinkertainen, kuin

4 kpl lehtitaikinalevyjä
1 prk tonnikalaa chilikastikkeessa
100 g valkosipulituorejuustoa

blogiin1.jpg

blogiin2.jpg

Lehtitaikinalevyt jaetaan kahtia ja kaulitaan isommiksi, melko ohuiksi levyiksi. Tonnikala ja valkosipulituorejuusto sekoitetaan keskenään (poistetaan ensin chilinpalot ja valutetaan ylimääräinen neste veke). Kaulituille levyille läntätään reilu ruokalusikallinen tätä soossia ja taitellaan kolmioksi ja painellaan reunat yhteen. Sitten vielä voidellaan munalla ja isketään 225 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Valmista ja herkullista.

blogiin4.jpg

Näiden herkkujen valmistus vaati Starbucksin latten, nam nam. Babyshowereista lisää myöhemmin.

Korvatulehdus

Eilen lähdettiin puolen tunnin varoitusajalla uudestaan Pikkujättiin ja tällä kertaa tietoisesti varasin ajan eri lääkärille. Korvatulehdushan sieltä löytyi.

Eliksellä oli neljättä päivää 40 asteen kuume ja vointi oli muuttunut pirtsakasta, hyvin syövästä lapsesta flegmaattiseen, itkuiseen ja syömättömään versioon. Vain vesi ja maito kelpasi sekä äidin syli.

Edellisenä iltana hän myöskin heräsin kamalaan itkuun ja jouduin ottamaan Eliksen olohuoneeseen rauhoitellakseni hänet. Yhtäkkiä hän alkoi tekemään jotain röyhtäyksen kaltaista ääntä kurkussa jota seurasi kamala säikähtäminen ja paniikinomainen itku. Itsekin säikähdin mikä mahtoi olla vikana mutta sain kun sainkin Eliksen sekä itseni ja C:n untenmaille ja loppuyö meni hyvin.

Eilinen lastentautien erikoislääkäri oli heti sitä mieltä, että Eliksen korvissa oli liikaa vaikkua eikä hän pysty näkemään onko tulehdusta vai ei. Toisin kun edellispäivän lääkäri joka vain määräsi Vaxolia korvien puhdistukseen, tämä alkoi liottamaan ja imuroimaan korvia puhtaaksi ja samantien löytyi korvatulehdus. Voitte varmaan arvata, että väkisinkin jäin miettimään oliko korvatulehdus siellä jo edellisenäkin päivänä mutta lääkäri vain laiska. Noh, sitähän emme koskaan saa tietää, mutta hyvä että menimme uudelleen näytille ja saatiin samalla korvatkin puhtaaksi. Oli kyllä niin ihana lääkäri toissapäiväiseen verrattuna että laitampa ihan nimen muistiin ja jatkossa yritän saada aina hänelle ajan. Hän oli myös sitä mieltä, että Elis tarvitsee lääkehengittelyä ja määräsi meille vielä kotiin Ventolinea inhalaatiosumutteena ja siihen Babyhaler tilajatke. Saimme jo edelliseltä lääkäriltä Ventolinea oraaliliuoksena, mutta tämä lääkäri oli sitä mieltä ettei se tehoa tarpeeksi / riittävän nopeasti (en muista tarkalleen mitä siitä sanoi).

Tänään Elis olikin jo parempi ja kuumetta oli 38,5 astetta ja koko kropan sijaan enää pää oli kuuma aamulla ja poikakin pirteämpi. Aamupuurokin maistui. Huh huh, kyllä nuoria vanhempia säikäyttää tällainen.

Flunssa tavoitti meidätkin

Meillä kotona on yksi sydäntä särkevä potilas. Eliksellä nousi tiistai-iltana 40 asteen kuume ja nenu alkoi vuotamaan ja yskäkin putkahti jostain. Koko pienimies oli aivan tukkoinen. Jo maanantaina enteilin hieman flunssaa, sillä Elis nukkui n. 5h päiväunia vaikka oli aamulla herännyt vasta 7-8 välillä.

Sieltähän se sitten tiistaina putkahti, mutta reippaasti jaksoi olla hyvällä tuulella kaikesta huolimatta. Eilen ei enää sitten oltukaan enää niin hyväntuulisia ja kaikki itketti. Illalla Elis meni hyvin nukkumaan, mutta jo tunnin jälkeen alkoi olemaan nukkuminen todella levotonta. Hän välillä havahtui itkemään ja välillä höpöttelemään. Kun olimme itse menossa nukkumaan C:n kanssa puolen yön maissa, ehdotin Eliksen siirtämistä väliimme kun kävi niin sääliksi reppana. No siitähän ei mitään tullut, sillä Elis vain intoutui pelleilemään. Sitten ehdotin C:lle Eliksen nukuttamista matkasänkyyn huoneeseemme. Jostain hiipi itselleni kamala pelko siitä, että saako hän hengitettyä tukkoisuutensa takia ja halusin hänen olevan lähelläni voidakseni seurata hengitystä ja että hän on hengissä (näitä iltaisin iskeviä hölmöjä pelkoja). Tänään sitten lähdinkin puolen päivän maissa töistä viemään potilasta Pikkujättiin korvatulehduksen ja muiden tautien pelossa. Korvat olivat kuitenkin ok ja hengitys normaali rohinaa lukuunottamatta.

Nyt siis parannellaan vain kotona kuumetta, nuhaa ja rohinaa. Saimme kaikennäköisiä reseptilääkkeitäkin joihin saatiin uppoamaan 55 euroa, mutta onneksi on vakuutus! Tällaista siis meillä, onko muillakin sairasteltu?

Yökylässä

blogiin-1.jpg

Siskoni nuorimmainen oli meillä yökylässä lauantaina ja oli kyllä mukava saada Elikselle kaveri. A on n. 1,5 vuotias tyttö ja erinomaista seuraa Elikselle. Kuten aikaisemminkin olen jo maininnut, niin Elis on viimeaikoina ollut todella vaikea ja etenkin minun seurassa haluaa vain olla sylissä tai roikkua tissillä ja itkee ja kiipee pitkin jalkoja niin, että mitään en saa tehtyä. Jotenka seura tuli kyllä todella tarpeeseen Elikselle, vaikka eivät varsinaisesti vielä yhdessä osaakaan leikkiä. Selvästi Elis kuitenkin oli kiinnostunut kaikesta mitä A teki ja yritti matkia esimerkiksi kun A hyppi säkkituolille. Päätin uhkarohkeasti myös laittaa lapsokaiset nukkumaan samaan huoneeseen ja he menivätkin samalla sisäänheitolla nukkumaan ja nukkui todella hienosti aamu 5.30 saakka, kunnes Elis alkoi itkemään ja herätti kaikki. Noh, eipä tuo 5.30 tunnu enää missään kun on jo joulusta asti herätty noihin aikoihin ja tiedettävästi myös A on aikamoinen aamuvirkku.

blogiin-2.jpg

Paavo Pesusieni vahtii Eliksen huoneessa. Kuvassa näkyy myös uusin hankinta, musta-valkoinen pallokuvioinen pussilakana, joka varapeittomme kanssa toimii sänkysohvan päiväpeittona. Idean sain jostain ulkomaalaisesta blogista, harmi kun en napannut ylös linkkiä. Lisäksi taka-alalla nojailee String hyllyjärjestelmän lattiapaneelit, vieläkään ei olla saatu niitä kiinnitettyä. Muutenkin huone on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viime kerrasta ja kun vielä loput rojut sieltä saan veke, voisinkin tehdä siitä oman kuvapostauksen.

blogiin-3.jpg

blogiin-4.jpg

blogiin-5.jpg

blogiin-6.jpg

blogiin-7.jpg

blogiin-8.jpg

Ennen nukkumaanmenoa käytiin vielä pomppimassa meidän sängyssä, Eliksen kanssa siitä on tullut jo ihan vakiintunut iltarutiini että sinne mennään vielä loikoilemaan ennen nukkumaanmenoa. Elis rakastaa dyykkailla sängyssä ja tiedostaa selvästi että siellä on pehmeää ja niin voi tehdä. Välillä tosin Elistä kiinnostaa paljon enemmän yöpöydiltä löytyvät tavarat. C tilasi Ebaysta Elikselle Paavo Pesusieni -yöpuvun ja se on ihan mahtava! C on melkoinen Paavo Pesusieni fani ja sitä selvästi tyrkytetään myös jälkipolvelle.

Aamuherätyksistä vielä, Elis on kohta noin viikon verran herännyt 7-8 välillä lukuunottamatta tuota sunnuntaiaamun heräämistä. Silloinkin Elis olisi varmasti nukahtanut vielä uudelleen, mutta koska herätti A:n, oli siitä turha enää edes haaveilla. Eräänä aamuna emme olleet laittaneet herätystä C:lle töihin, sillä olemme luottaneet Eliksen aikaiseen heräämiseen ja meinasipa C myöhästyä töistä kun vielä 8 aamulla Elis veteli myös sikeitä. Jee! Muutamina öinä Elis on herännyt 03-05 välillä itkemään, mutta emme ole menneet huoneeseen laisinkaan ja 10 minuutin sisällä Elis onkin nukahtanut uudelleen. Huudatus! Toimii! Jes!

Aktiivisempaa päivitystä

Koska olen laiskanpuoleinen blogin päivittäjä nykyään sekä kuvien käsittelijä ja lataaja, voi meidän elämää seurata aktiivisemmin Instagrammista, jota tuleekin nykyään päiviteltyä tiheämmin saatuani huollosta takaisin uuden puhelimeni. Sain siis C:ltä joululahjaksi Samsung Galaxy S4 Zoomin, jonka onnistuin hajottamaan jo kolmantena päivänä ja vasta nyt sain sen huollosta takaisin käyttööni. Nyt kuvien laatu on parantunut siedettävälle tasolle ja Instagramminkin päivitys on miellyttävämpää. Olen tosin lataillut Instagrammin puolelle myös minijärkkärillä otettuja kuvia, siitä kun on helppo wifin avulla siirtää kuvia suoraan puhelimeen.

Instagrammin viimeisimmät lataukset näkyvätkin oikeassa reunassa, mutta voit myös liittyä seuraajakseni.

instagram.png

Ruokapöytä projekti etenee

Sain vihdoin myytyä vanhan ruokapöytämme ja vielä melko hyvään hintaan niin, että uuden pöydän hankintaan ei mene ylimääräistä rahaa. Hayn Loop Stand pukkijalathan tuli hankittua jo joulun alla -15% alennuksella ja ne ovatkin toimineet vaaterekkinä tähän asti. Eilen kävin Puukeskuksesta ostamassa 21mm paksua koivuvaneria 1220x2440cm kokoisen palan ja sahautin siitä 200x90cm pöytälevyn. Loput palat otin talteen jos niistä vaikka rakentaisin vielä jotain muuta kivaa. Pitää alkaa kaivaa jotain DIY-ohjeita mitä kaikkea kivaa koivuvanerista voisi tehdä. Sahauksineen koivuvanerille tuli hintaa n. 106e, mutta saimme siitä vielä alennusta muutaman euron. Kuitin olenkin näköjään jo ennättänyt hukkaamaan..

Eilen illalla jo hioimme ja lakkasimme ensimmäisen kerroksen ja tänään tai huomenna jatkuu projekti. Koivuvaneri on tällä hetkellä vanhempieni autotallissa ja veikkaampa, että äitini on innostunut jatkamaan tätä projektia ominpäin ja itselleni jää enää pukkijalkojen kiinnittäminen. ;D Ensi viikolla meillä siis toivottavasti jo koristaa tyhjää olohuoneen ja keittiön välistä tilaa uusi ruokapöytämme. Tässä muutama puhelinkuva eiliseltä.

20140217_183808.jpg

20140217_190335.jpg

Ystävänpäivä

Itse en oikein perusta ystävänpäivästä tai lähinnä siinä ärsyttää se kulutus. En ole edes muistanut ystäviä kiittää tänään heidän olemassaolostaan. Viimeinen vuosi on mennyt niin perhepainotteisesti, että podenkin usein morkkista siitä miten vähälle yhteinen aika ystävien kanssa on jäänyt. Tämä uusi elämäntilanne on ollut todella haastavaa sovittaa yhteen entisen elämäni kanssa, jossa ystäviä näki harvase päivä. Ystävät käyvät töissä ja ennen näimme iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuisin ravasimme ulkona. Enää kumpikaan ei ole oikein mahdollista. Meillä alkaa iltapuuhat lapsen kanssa jo kuuden maissa, joten ei tässä oikein mihinkään ehdi enää töiden jälkeen lähteä. Viikonloppu menee myös perheen kanssa puuhaillen ja todella harvoin enää käyn ulkona. Siihen voisi kyllä tulla muutos. Välillä tuntuu, että 9kk raskaana ollessa siitä tuli kaikille itsestäänselvyys, että en voi lähteä ulos ja nyt kukaan ei enää ymmärrä soittaa minua mukaan ulos. Voisin ehkä olla hieman oma-alotteisempi, mutta toisaalta minulle on todella iso kynnys lähteä ulos viihteelle. Osittain seuraavan päivän olon vuoksi, joka ei saisi olla syy laiminlyödä lasta ja osittain sen vuoksi, että kärsin niin kamalasta univajeesta että en tiedä jaksaisinko iltaa loppuun asti ja pettäisinkö vain ystäväni painuen aikaisin kotiin nukkumaan. Ompa ongelmat minulla, mutta tällaista tämä äidin arki on. Työelämään palaaminen oli kyllä ehdottomasti yksi parhaimpia juttuja vähään aikaan ja saan sillä tavalla hieman omaa aikaa Eliksestä ja jatkuvista kiukutteluista. 🙂

Toivonkin tälle vuodelle muutosta ystävien suhteen ja yritän enemmän pitää huolta ystävyyssuhteista ja käydä ulkona, sillä sekin on tärkeää jokaiselle meistä. Olen kiitollinen kaikille ystävilleni, että he ovat pysyneet mukana elämässäni tämän hullun vuoden aikana. <3

Tyhjä olo

Nyt on toka viikko startannut töissä äitiysloman päätyttyä ja täytyy kyllä sanoa, että blogin suhteen on aika tyhjä olo. Töistä kun en halua täällä kirjoittaa ja lapsen kanssa vietetty aika on nykyään kallisarvoisempaa, ei oikein tahdo jäädä aikaa bloggaamiselle. Olisi toki kaikenlaista kirjoiteltavaa, vaikkakin edes omaksi iloksi. En kuitenkaan tiedä, mitä te lukijat haluatte kuulla ja mitä ette, koska en ole oikein rajannut blogia millekään tietylle aihealueelle. Tällä hetkellä päässä pyörii mm. häät ja koulu ja sisustaminen ja vauvan kanssa arki on jäänyt vähemmälle. Myös vaateshoppailut on nyt taka-alalla, kun kovasti koitamme ponnistella viimeisten säästöjen kanssa häitä varten.

Olisikin kiva kuulla mitä te lukijat haluaisitte lukea minun kirjoittamanani ja minkälaisia lukijoita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy. Pahoittelen myös hidastunutta postaustahtia, eiköhän se taas aika ajoin vauhditu, kun saan koulun päätökseen sekä uuden arjen rullaamaan. 🙂

Pikaista päivitystä

Minä palasin tällä viikolla töihin ja voi miten mukavaa se onkaan ollut. Ainoa miinus on Eliksen edelleen klo 05 jatkuvat aamuheräämiset, jotka vie kyllä voimat. Odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa neuvolaa, jotta saisin vähän vastauksia mitä tähän olisi tehtävissä. Sen jaksaisi vielä, jos olisin äitiyslomalla ja voisin mennä takaisin nukkumaan samalla kun Eliskin menee ensimmäisille päiväunille, mutta sen sijaan joudun painella töihin. Olemme nyt viimeisen viikon kokeilleet huudattamista tuloksetta ja pisimmillään hän on saanut huutaa reilun puoli tuntia. Hän on saattanut torkahtaa ehkä muutamaksi kymmeneksi minuutiksi ja alkanut taas huutamaan. Toissa aamuna heräsin herätyskelloon 05.34 ja minuutin sisällä siitä Eliskin heräsi ja kokemuksesta tiedän että herätyskello ei kuulu hänen huoneeseensa. Tuo oli myöhäisin herääminen aikoihin ja tuntui luksukselta. Mutta ei hyvää jos ei huonoakin, sillä tänä aamuna hän päättikin herätä 04.45. Kyllä äitiä nyt koetellaan.

Jouduimme lisäksi viime lauantaina karkaamaan siskoni luokse rauhoittumaan, kun olimme Eliksen kanssa koko päivän kaksin ja kello oli vasta kymmenen aamulla kun itkimme täällä hänen kanssaan kilpaa, olin aivan loppu. Joten sisko pelasti meidät (minut) ja oltiinkin iltaan asti heillä. Elis nautti siskoni lasten puuhailujen seuraamisesta, huomiosta ja sai äitikin käydä reippaalla tunnin mittaisella kävelylenkillä. Toivon todella, että sieltä olisi tulossa ylähampaat tuon kitinän määrästä johtuen. Eroahdistus alkaa myös käydä aivan sietämättömiin. Olen tosin kuullut näistä tapauksista, jotka ei päästä äitiä edes vessassa käymään. Sellaista meillä ei vielä ole, mutta kaikki aika kun olen Eliksen näköpiirissä, kuluu siihen että hän haluaa ja yrittää pyrkiä syliini.

Työhön palaaminen on silti sujunut todella hyvin. C on ollut Eliksen kanssa maanantaina sekä eilen, tiistaisin Elis menee kaverilleni hoitoon, torstaina ja perjantaina Elis on taas C:n kanssa. Normaalisti keskiviikkoisin pidän itse taas etätyöpäivää, mutta tällä viikolla pidän etätyöpäivän perjantaina ja eilen olin töissä. Lisäksi joudumme vielä muutaman torstain lintsaamaan töistä, sillä olin täysin ajattelematta ilmoittanut meidän joulun alla värikylpykurssille ja sitä jatkuu vielä kolmen viikon ajan. Lähden tosin kohta hetkeksi töihin ja tulen hakemaan Eliksen myöhemmin mukaani tuonne iloiseen tapahtumaan, josta nauttii sekä äiti ja poika. Tässä muutaman viikon takaisia kuvia värikylpykurssilta, pahoittelut todella surkeista photoshopskillzeistä, mutta näin käy kun hirveässä kiireessä ennen töihin lähtöä alat päivittelemään blogia ja pitäisi saada jotain kuviakin sinne… 😀 Lisäksi nuo kuvat on otettu vanhalla kököllä objektiivilla, jatkossa taustat toivottavasti blurrautuu ihan automaagisesti 😉 En nyt kuitenkaan viitsi näytellä vieraiden lapsia täällä.

kuva1.jpg

kuva2.jpg