ÄN YY TEE NYT

Mainitsinkin jo aikaisemmin aloittavani Fitfarmin Lite in Shapen, joka saattaakin vaihtua kolmen kuukauden PT-pakettiin ja näin ollakaan päätin valita jälkimmäisen. Tänään sitten treffasimme ensimmäisen PT-tunnin merkeissä läpikäyden mitä seuraavat 3kk tulee pitämään sisällään ja nyt minun pitäisi pitää kolme päivää ruokapäiväkirjaa, johon naureskelinkin että alan varmaan skarppaamaan jo pelkästään sitä varten, mutta PT:ni kielsi ehdottomasti tehdä näin! 😀 Aloitimme myös kuntotestillä, jossa piti tehdä 30 sekunnin aikana niin monta vatsalihastaliikettä, punnerrusta ja kyykkyä kuin ehti. Sain kaikkia tehtyä 18-22 toiston välillä (toivottavasti en muista väärin edellämainittuja lukuja), joten en kai nyt ihan rapakunnossa ollut, mutta kehitettävää on silti! PT:ni aikoo viedä minut pois omalta mukavuusalueeltani laittaen minut treenaamaan vapaapainojen puolelle ja odotankin sitä innon ja kauhun sekaisin tuntein. Lisäksi luvassa treeniohjeita kahvakuulilla, jolloin voin tehdä treenit kotona vaikka Eliksen nukkuessa ja menemme myös ulos treenaamaan kesän tullessa.

Koko projektin tavoitteenani on kiinteytyä häitä varten eikä niinkään pudottaa painoa. Aloitamme C:n kanssa molemmat noudattamaan PT:ni laatimia ruokaohjeita, mutta hieman eri määrillä, luonnollisesti. Itselleni projektissa on myös erittäin tärkeää fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Olen koko aikuisikäni kärsinyt todella kipeästä niska-hartiaseudusta ja nyt kaksi kuukautta sitten se äityi huimaukseksi, joka olikin viimeinen niitti, miksi päädyin turvautumaan personal traineriin.

Suurin ongelmamme C:n kanssa on kuitenkin se, että syömme todella huonosti, ei niinkään sen takia että mässäilisimme kamalasti vaan syömme liian vähän. Saatamme toisinaan syödä vain yhden lämpimän ruoan ja aamupalan ja unohtaa toisen lämpimän ruoan ja kaikki välipalat. Tämä taitaa olla monella muullakin suurin ongelma ja olen jo pidempään tiedostanut sen olevan huono ratkaisu, mutta en vain ole saanut otettua itseäni (ja C:tä) niskasta kiinni parantaaksemme tätä tapaa, joten tähänkin tarvitsemme PT:tä laatimaan meille ruokaohjeet, joita noudattaa orjallisesti ja piiskaamaan meitä, jos emme niitä noudata. Ja toivon, että kolmen kuukauden jälkeen nämä uudet ruokailutottumukset olisivat iskostunut takaraivoihimme niin, ettemme tarvitse ketään enää vahtimaan meitä. 🙂

Ja buustatakseni tätä kolmen kuukauden PT-jaksoa, päätin kirjoittaa siitä myös teille ja tämän avulla saan ehkä minimoitua itseni ja muiden huijaamisen treenien ja ruokien suhteen. Mitään treeniblogia tästä ei kuitenkaan tule, mutta haluan itseni ja omien tavoitteideni saavuttamisen vuoksi kirjoittaa siitä myös tänne, julkisesti.

Jatkoa siis luvassa… 😉

Babyshowerit

babyshower-1.jpg

babyshower-10.jpg

babyshower-8.jpg

Meillä juhlittiin tänään rakkaan ystäväni babyshowereita, joita olen hampaita kiristellen yrittänyt pitää salassa, sillä olen niin malttamaton ja odottanut näitä juhlia jo pitkään. Juhlat tulivat täytenä yllätyksenä ystävälleni ja hän olikin kovin hämmentynyt avaessani oven ja nähdessään omat ystävänsä ja sukulaisensa huutamassa yllätys. Huijasin hänet paikalle sanomalla juhlivamme Eliksen syntymäpäiviä, mutta juhlat muuttuivatkin hänen juhlikseen. Ihanaa. <3

babyshower-2.jpg

Koska olen ehkä hieman perfektionisti, ei juhlien järjestäminen ole sujunut kovin helposti ja vaivattomasti. Olen ravannut ties kuinka monta kauppaa läpi etsien täydellisen sävyisiä paperilautasia ja -mukeja, servettejä, rekvisiittaa ja vaippakakun tekotarvikkeita. Jos 10 hengen babyshowereiden järjestäminen on näin työlästä, en tiedä miten selviän häidemme järjestämisestä. 😀

Mutta taas työ palkitaan, sillä en voisi tyytyväisempi olla aikaansaamaani vaippakakkuun sekä koristeluihin. Yritin etsiä isoista marketeista, Tigerista ja Confetista mm. viiriä, jossa lukisi babyshower tai jotain vastaavaa, mutta ei löytynyt. Eikä löytynyt mitään söpöjä hammastikun päässä olevia babyshower -aiheisia koristeita muffinsseihin, joten jouduin molemmat väsäämään itse. Ei muuta kuin Illustrator auki ja suunnittelemaan ja olenkin aika ylpeä aikaansaannoksistani, vaikka yksinkertaiset ovatkin. Söpöt pöllöt hammastikkujen päässä on kuvapankista ostettuja, mutta viirin suunnittelin täysin itse.

babyshower-5.jpg

babyshower-11.jpg

babyshower-12.jpg

Neljä kimppua tulppaaneja hain lähikaupastamme jo keskiviikkona, sillä jälleen ei-niin-kukka-asiantuntijana kuvittelin näidenkin kestävän että aukeavat kauniiksi, kuten terttuneilikoilla kesti, mutta hieman alkoivat jo näin neljäntenä päivänä lässähtämään. Kauniita olivat silti!

Alunperin tarkoituksenani oli tehdä jotain ihania suklaaleivoksia, mutta pääsiäisen jäljiltä edelleen suklaaövereissä pyöriessäni päätin tehdä porkkanakakun, joka muuttikin muotoaan porkkanamuffineiksi, sillä löysin Clas Ohlsonista ihanan hempeitä muffinivuokia. Lisäksi leivoin C:n lemppareita chilitonnikalakolmioita, joiden resepti on Kinuskikissan sivuilta. Ja koska kyseessä oli nyyttärimeiningillä järjestyt juhlat, toivat myös vieraat omat herkkunsa pöytään.

My Little Pony -foliopallo oli heräteostos, kun näin sen kaupassa ja ystäväni on My Little Pony -fani henkeen ja vereen ja sopivasti vappukin tulossa. Mielestäni se oli paljon parempi ostos kun joku vaaleanpunainen tuttipullopallo tai pallo, jossa lukee It’s a girl tms.

babyshower-6.jpg

Vaippakakkuun jouduin katsomaan netistä ohjeita, sillä en halunnut tuhlata hirveätä määrää kuminauhoja kieritellen jokaista vaippaa omaksi rullaksi (mikä on kaiketi yleisin tapa tehdä vaippakakku) ja kuinka ollakaan Google oli taas täynnä vaihtoehtoisia ideoita ja lopputulos onkin kauniimpi kuin tämä kuminauhatyyli, tosin haastavampi toteuttaa. Leveää lahjanauhaa en löytänyt mistään, joten päädyin ostamaan fuksianpunaista lahjapaperia ja toteutin sillä leveän lahjanauhan. Ikeasta ostin tuota kapeampaa vaaleanpunaista lahjanauhaa. Postissa asioidessani bongasin pyöreän Geisharasian ja samantien näin sen koreilemassa vaippakakun päällimmäisenä kerroksena ja se sattuikin olemaan juuri sopivan kokoinen. Yritin viime hetkellä etsiä vaaleanpunaisia vauvan Converseja, mutta niitä ei tuntunut löytyvän kuin nettikaupoista ja siihen ei enää aika riittänyt, joten kierrellessäni kaikki vaatekaupat, löysin KappAhlista nämä vieläkin söpömmät tossut ja sieltä lähti mukaan myös tuo söpö pupupehmolelu. Elodie Detailsin tuttinauhan nappasin mukaan käydessäni BabyStylessa ostamassa kantistarjouksessa olleen Cybexin Pallas 2-Fix -istuimen meille (siitä kenties lisää myöhemmin) ja tutti on meidän omasta varastosta niiltä ajoilta, kun Elikselle ei vielä tutit kelvanneet ja tämän vuoksi se onkin vaaleansininen. Lindexistä ostin lastenosastolta perhosaiheisen pannan ja pinnit vielä koristeiksi, joten niillekin löytyy vielä tulevaisuudessa käyttöä ystävälleni. 🙂 Mitäs pidätte, oliko onnistunut vaippakakku?

babyshower-4.jpg

babyshower-3.jpg

babyshower-7.jpg

Pitkä viikonloppu ja paljon aurinkoa

Siis pääsiäinen… Jota meillä ei millään muotoa vietetä eikä se näy meillä kotona, paitsi tietenkin C:n oli käytävä perjantaina hakemassa läjä suklaamunia kotiin mukamas mulle, mutta taisi niistä suurin osa mennä kuitenkin C:n suuaukosta sisään. Aikaisemmin pääsiäiset on aina mennyt baarissa notkuen monta iltaa putkeen, mutta äidiksi tulon myötä sitä ei edes tajua, että kyseessä on normaalia viikonloppua pidempi viikonloppu eikä siltä myöskään tunnu.

Sen sijaan aurinko ja lämpö olivat meidän pääsiäisen avainsanat ja niistä kyllä nautittiin sen mitä pystyi. Kävimme kävelylenkeillä ja puistossa yhdessä ja menihän perjantai toki Eliksen syntymäpäiviä juhliessa ja vielä sunnuntaina menimme syömään C:n isovanhemmille. Suklaaöverit tuli kyllä vedettyä niin leivonnaisten kuin suklaamunien muodossa ja Fitfarmin Lite In Shape alkaakin juuri sopivasti viikon päästä, johon aiomme C:n kanssa molemmat osallistua tai ainakin näin olimme kaavailleet asiaa, kunnes….

Satuinpa tuossa kuitenkin käymään keskustelua vanhan kaverini kanssa, joka on kouluttautunut personal traineriksi ja perustanut oman yrityksen, jossa tarjoaa niin kauneudenhoitopalveluita kuin personal trainer palveluita ja nyt yritän tässä miettiä kumpaan lähden mukaan. Toki personal trainer palvelut ovat moninkertaisesti kalliimpia Fitfarmin nettivalmennuksiin nähden, mutta niissä tulee myös extrana tsemppaus kerran viikossa käytävillä yhteisillä salitreenikerroilla, jotka ovat itselleni kultaakin kalliimpia tässä projektissa. Noh, vielä on viikko aikaa päättää lähdetäänkö (C:lle tulisi jälkimmäisestä vain ruokaohjeet, jotta koko perheellä olisi samat ruoat) mukaan Jutan valmennukseen vai kaverini valmennettavaksi, veikkaan jälkimmäistä. 😉

paasiainen-1.jpg

paasiainen-2.jpg

paasiainen-3.jpg

paasiainen-4.jpg

paasiainen-5.jpg

paasiainen-6.jpg

paasiainen-7.jpg

paasiainen-8.jpg

paasiainen-10.jpg

paasiainen-11.jpg

paasiainen-12.jpg

paasiainen-13.jpg

Lapsimessut

lapsimessut-1.jpg

lapsimessut-2.jpg

No käytiinhän mekin siellä Lapsimessuilla ja vaikka normaalisti en messutapahtumissa tykkää käydäkään sen ihmismäärän vuoksi, niin Lapsimessuille päätimme silti lähteä. Viikon viiveellä julkaisen tämän postauksen, sillä oli jostain syystä jäänyt roikkumaan luonnoksiin ja mietin ensin, julkaisenko enää ollenkaan. Kameraa en ottanut ollenkaan mukaan, sillä siinä tungoksessa en todellakaan olisi jaksanut kuvailla, vaan halusin keskittyä olennaiseen eli näytteilleasettajien tuotteiden hipeltämiseen. Tämäkään reissu ei onnistunut meiltä ilman pientä kaaosta, nimittäin Eliksellä vuosi vaippa niin pahasti, että koko toinen lahje oli litimärkä. Siinä sitten lähimmästä pisteestä nappasin musta-valkoraidalliset sukkikset matkaan ja vaipanvaihtopisteelle. Olinkin jo aikaisemmin ihastellut juuri kyseisiä sukkiksia ja C tietenkin lyttäsi koko sukkikset ja ihmetteli mitä hienoa on tavallisissa musta-valkoraidallisissa sukkiksissa ja ettemme todellakaan laita 12 euroa sellaisiin. 😀 Noh, tämän vahingon ansiosta sain tekosyyn ostaa ne. 😉

Sukkiksien lisäksi matkaan lähti Crocsin kumisaappaat, jotka olivatkin todella kovassa suosiossa messuilla ja minkäs muunkaan väriset kuin keltaiset. Jos jollekin vielä tässä vaiheessa tulee yllätyksenä, että meille valikoitui juuri keltaiset kumisaappaat niin olen kyllä ihmettynyt. 😀 Värivalintani aiheuttavat jo huvitusta ystäväpiirissäni. Lisäksi ostimme aivan syötävän suloisen Silverjunglen lippapipon tupsulla. Näin sen jo kaukaa ja hyvä etten rynnännyt pisteelle ihastelemaan sitä (okei, ryntäsinkin ja jätin C:n kauas jälkeeni Eliksen kanssa) ja huusin vielä kauas kovaan ääneen C:tä tulemaan katsomaan pipoa ja onneksi hänkin ihastui siihen ja ostimme senkin, keltaisena.

Lisäksi C bongasi eräältä pisteeltä suihkusukat Elikselle, jotka ovat siis sukat kumipohjalla ja ilmeisesti tarkoitettu uimahalliin ja rannalle (sukissa lukee swim & beach), mutta toimii meillä erinomaisesti myös suihkussa, sillä Elis kokoajan kaatuilee siellä mutta eipä kaatuile enää. F-musiikin pisteeltä ostin vielä punaiset marakassit, mutta Elis on kyllä mailamiehiä eikä soittimet näytä kiinnostavan. Niin ja pitihän se uusin Kidd.O -lehtikin ostaa ja ehkä hieman olin pettynyt lehden sisältöön, vaikkakin kauniita kuvia se on täynnä.

Kanebon ripsivärille haastaja

Olen uskollisesti käyttänyt Kanebon ripsiväriä yläasteelta saakka ja tuhlannut euroja millon mihinkin ripsiväriuutuuksiin todeten niiden olevan kelvottomia omille ripsilleni / silmilleni. Kanebon Sensai Mascara 38°C on ollut ainoa, joka on saanut silmäni säihkymään ja ripset näyttämään upeilta, pitkiltä ja kaarevilta jopa ilman ripsientaivuttajaa. Ainoa miinus ripsivärissä on hinta sekä se tunne, että repisit ripsiä silmistä irti aina meikinpoiston yhteydessä sillä ripsiväri irtoaa silmistä ”paloina”.

ripsivari-1-3.jpg

Nyt Kanebon ripsivärini on jo tovin ollut ihan finaalissa ja olinkin aikeissa ostaa Hulluilta Päiviltä uuden, mutta en ennättänyt ajoissa ja sunnuntaina käydessäni Iso Omenan Stockmann Beautyssa olivat tarjousripsivärit jo loppuneet. En käytä ripsiväriä päivittäin ja siksi ripsivärin oston viivästyminen ei ole haitannut. Muutama päivä sitten tarvitsin kuitenkin ripsiväriä enkä jaksanut enää yrittää saada Kanebosta jotain irti ja kaivelin laatikoitani, löytäen sieltä Oriflamen Giordani Gold Supreme Length Mascaran, jonka olen saanut jonkun tekemäni tilauksen kylkiäisenä ja päätin kokeilla sitä. Ja vastoin kaikkia ennakkoluulojani siitä taisi tulla uusi lempiripsivärini. Lopputulos oli yhtä ihana kuin Kanebon ripsivärissä ellei parempi ja ripsiväri pestään normaalisti pois meikinpoistoaineella eikä kuten Kanebon ripsiväri yli 38-asteisella vedellä irroten niinä ärsyttävinä palasina. Mitäs tykkäätte, aika hyvä vai mitä?

Olen muuten tehnyt huomion näiden selfieiden lisääntyessä, että siristän toista silmääni enemmän kuin toista ja tuo enemmän sirillään oleva silmä on paljon kivemman näköinen. Yritin peilin edessä treenata molempia silmiä siristellen, jotta oisi samankokoiset, mutta toinen silmä vain on laiskempi. Höh.

ripsivari-1-4.jpg

Syntymäpäiväjuhlat – Round 1

synttarit-12.jpg

synttarit-11.jpg

Eliksen syntymäpäivät ovat ensi viikon tiistaina 22.4. ja meillä juhlitaan niitä kahdessa osassa. Eliksen isovanhempien kanssa meni ristiin viikonloput jolloin he pääsevät juhlistamaan tätä hienoa juhlapäivää, sillä minun vanhempani lähtivät nyt pääsiäisviikonlopuksi mökille ja C:n äiti on ensi viikonloppuna työmatkalla.

Eilinen meni siis Eliksen syntymäpäiviä juhliessa C:n äidin luona ja mukana juhlimassa oli C:n veli, isovanhemmat, eno perheineen sekä Eliksen kummisetä tyttöystävänsä kanssa. Loihdin C:n toiveesta Paavo Pesusieni -kakun yhdessä C:n äidin kanssa, joka leipoi kakun ja minä koristelin. Siitä tuli aika hieno ensimmäiseksi sokerimassakakukseni. 🙂 Lisäksi C:n äiti oli tehnyt ihania kuppikakkuja sekä vadelma-juustokakkubrownieta (NAM!).

synttarit-8.jpg

synttarit-9.jpg

synttarit-10.jpg

Elis sai syntymäpäivälahjaksi kaksi pientä sählymailaa sekä sählypalloja, jotka olikin erittäin toivottuja, sillä maila ja pallo on tällä hetkellä ainoat lelut, jotka Elistä kiinnostaa. Mailat ja pallot saivatkin juhlapäivänä kyytiä ja Eliksen pelitaidot ihastutti koko sukua. 😀 Nyt on sitten yksi maila kotiin ja yksi isovanhemmille. 🙂

synttarit-6.jpg

synttarit-2.jpg

synttarit-3.jpg

synttarit-1.jpg

synttarit-4.jpg

synttarit-5.jpg

Eilinen oli myös juhlapäivä sohvallemme, sillä se sai vihdoin ja viimein eilen paljon odotetun uuden kuontalonsa ja en voisi tyytyväisempi olla! Hyvää kannatti siis odottaa. Ne jotka seuraa minua Instagrammissa, ovatkin jo voineet eilen nähdä kuvan uudesta sohvastamme ja varmasti kuvaan sen vielä tänne bloginkin puolelle. 🙂

Vallila Interiorin SS14 – Mielentilat

Sain Vallilalta haasteen, jossa piti miettiä mielentiloja ja miten minä ilmennän mielentiloja kodissani tai tavoittelenko sisustuksellani jotakin tiettyä mielentilaa.

Mitään tiettyä mielentilaa meillä ei kyllä sisustuksessa tavoitella, paitsi yleisesti hyvää mieltä ja iloista tunnelmaa. Toki haluan myös kotimme olevan raikas ja valoisa. Itselleni hyvän mielen tuo kauniit asiat ja niiden yhdistely kauniisiin väreihin. Lempivärini on jo pitkään ollut turkoosi ja se näkyy vahvasti meidän olohuoneessa, keittiössä sekä kylpyhuoneessa. Jossain vaiheessa turkoosia tuppasi olemaan hieman ehkä jo liikaakin ja olenkin nyt yrittänyt sitä vähitellen karsia.

Koska asuin nykyisessä asunnossamme jo ennen C:tä, halusin tuoda sisustukseen myös ripauksen C:n mielijuttuja ja siihen sopikin loistavasti Eliksen huone jonka päätin sisustaa keltaisella trendivärillä. Keltainen sopi hyvin lastenhuoneen väriksi senkin puolesta että se on harvoja värejä, joita en erikseen miellä pojan tai tytön väriksi. Siispä jos vielä tulevaisuudessa saisimme myös tytön, sopisi huone lapsien yhteiseksi huoneeksi. 🙂

Makuuhuoneen sisustamisessa aikoinaan lähdin liikenteeseen siitä, että halusin sen olevan tumma ja romanttinen. Ja nyt jos koskaan se on aika osuva mielentila, sillä lapsiperheen arjessa romantiikka on aika usein kateissa, niin illalla on kiva sitten sujahtaa vällyjen väliin jospa se makuuhuoneen tunnelma saisi vaikka hieman romantiikkaa ilmaan. ;D Makuuhuoneen sisustuksen olenkin jo esitellyt aikaisemmin täällä ja siellä onkin vahvasti väreinä käytetty mustaa, fuksianpunaista sekä hopeaa.

Olen jo pitkään harkinnut rikkovani tuota olohuoneen turkoosia värimaailmaa lisäämällä sinne muitakin värejä. Haluaisin mm. vaihtaa seinällä roikkuvan itsetehdyn taulun sekä turkoosit verhot. Olin jo kerran Kodin1:ssä ihana Vallilan kangas käsissä, mutta sitten aloin epäröimään enkä uskaltanut ostaa kangasta.

mielentilat-1.jpg

mielentilat-2.jpg

Meillä on olohuone ja keittiö avointa yhtenäistä tilaa ja niitä yhdistää sisustuksellisesti samanlainen turkoosi verho molemmissa tiloissa ja nyt olisikin tarkoitus vaihtaa molemmat verhot ja olla niinkin rohkea, että molemmissa olisi eri printti ja ehkä jopa värikin. Tai kuten Indiedaysin järjestämässä Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa olleella Vallilan luennolla kerrottiin, voisi eri printeissä jossain kohtaa toistua sama väri tai käyttää samaa printtiä eri sävyissä. Näin joko väri tai kuosi yhdistäisi ne kuitenkin toisiinsa eikä lopputulos olisi liian rikkonainen. Jos olisi mahdollista saada verhoja testiin kotiin, olisi päätöksen teko huomattavasti helpompaa.

Vallila Interiorin SS14 Mielentilat -kokoelmasta ehdottomat lempikuosini ovat Laulu ja Korento, mutta valitettavasti kumpikaan ei meidän sisustuksessa toimisi, ainakaan tällä hetkellä. Laulussa on joutsenia ja mielestäni siitä tulee melko talvinen ja ehkä hieman jopa haikea fiilis kun sitä katselee. En osaa sen kummemmin sanoa miksi koen haikeutta sitä katsoessa, mutta sellainen tunnelma siitä välittyy itselleni. Voisin silti sitä harkita ensi talveksi meille (enpä ole aikaisemmin vaihdellut sisustustekstiilejä vuoden aikojen mukaan ;D). Korento taas on aivan ihana kuosi, rakastin pienenä katsella mökillä laiturin päässä sudenkorentojen lentelyä järven päällä. En vain osaa kuvitella pinkkiä meidän olohuoneen sisustuksessa, joten en pystyisi sitä meille valitsemaan ja tuo toinen väritys taas ei miellytä silmää laisinkaan. Vallilan Korento-serveteissä sen sijaan olisi tosi kiva sävy, harmi ettei sitä ole verhokankaana.

Laulu_blue_turquise_by_Saara_Eklund.jpg?
Vallila_SS14_Korento_pink_interior_photo Korento_multi_by_Saara_Eklund.jpg?token_

Sen sijaan voisin meillä todellakin harkita keittöön/ruokailutilaan verhoksi turkoosia Persikka-verhoa, mielestäni se sopii erinomaisesti keittiön verhoksi, kuten sitä on Vallilan fiiliskuvassakin käytetty. Se ei tosin luo mitään erityistä mielentilaa, kuten Korento tai Laulu, se on vain yksinkertaisesti kaunis kuosi. Tai ehkä se sittenkin luo juuri sen hyvän fiiliksen? 🙂 Olohuoneeseen hankkisin kaksi verhoa vierekkäin, kuten meillä on tälläkin hetkellä ja Vallilan fiiliskuvassa Syvämeri -kuosia on käytetty kahta eri sävyä vierekkäin, voisin juuri noin laittaa meillekin, mutta valitettavasti tuo kuosi ei sovi meille ollenkaan.

Vallila_SS14_Persikka_curtain_interior_p Vallila_SS14_Syvameri_curtains_interior_

Onneksi Vallilan kokoelma on melko laaja ja sieltä varmasti löytyy meille ihanat verhot, kunhan vain saisin tästä rohkeutta toteuttamaan tätä muutosta. Koko Vallilan kokoelmaan voit tutustua täältä.

5kk = 4kk

shocked-300x276.jpg

Lueskelin tuossa aikaisemmin julkaisemaani postausta liittyen hääsuunnitelmien edistymiseen ja sen aiheuttamaan stressiin ja huomasin kirjoittaneeni sinne häihin olevan jäljellä enää 5kk. Näköjään en osaa edes laskea, sillä häihin ei todellakaan ole jäljellä enää 5kk vaan NELJÄ KUUKAUTTA!!! Tämä nyt ei ehkä ole ihan oman postauksen arvoinen informaatio, mutta itselläni ainakin hyppäsi sydän kurkkuun kun tajusin kuukausia olevan tosiaankin vain enää neljä….

Että ei muuta tällä kertaa, kun vaan pientä järkytyksen purkamista.

Hoitoaine ennen shampoota

tukka-1.jpg

Luin viime viikolla IltaSanomien sivuilta yllättävästä kikasta, jossa hiukset pestään ensin hoitoaineella ja sitten vasta shampoolla ja lopputulos on tuuheampi ja ilmavampi. En sen kummemmin jäänyt asiaa miettimään artikkelin lukemisen jälkeen, mutta seuraavalla kerralla suihkussa ajattelin huvikseni kokeilla tätä kikkaa ja voitte varmaan arvata mikä lopputulos oli, kun tulen sitä tännekin kertomaan. 😀 Hiukset tosiaankin tuntuivat ilmavammilta. Tuuheudesta en osaa kyllä sanoa, mutta ilmavat ne olivat ja ajattelin jatkossakin pestä hiukset tässä järjestyksessä. Toivottavasti tästä ei ole mitään haittaa hiuksille?

IltaSanomien artikkelin löydät täältä.

Lisää tästä ihmekikasta löydät jenkkiläisestä No More Dirty Looks -blogista.

Asiasta toiseen, olen nyt huomannut että joko Bloggerilla tosiaan on joku pehmennysfiltteri näihin kuviin tai sitten se jotenkin pakkaa kuvat niin, että niistä tulee tollaisia pehmeämpiä ja se ärsyttää kyllä itseäni kovasti. Tietääkö joku Bloggerin käyttäjä onko asialle mitään tehtävissä vai täytyykö alkaa käyttämään kuvien lataamiselle jotain omaa palvelinta?

Chili-lime-inkiväärikana

chililimeinkivaarikana-2.jpg

Koin maanantai-iltana sellaisen onnistumisen tunteen ruoanlaiton saralla etten ole ennen kokenut. En tosiaankaan ole mikään hyvä ruoanlaittaja, teen todella perusruokia ja aina niitä samoja. En ole koskaan mielestäni osannut maustaa ruokia oikein ja maustamattoman kanan marinoiminen on tuntunut haastavimmalta. Kaikki tekemäni ruoat ovat aina suoraan reseptistä siitä mitenkään poikkeamatta, en luota itseeni niin paljon että uskaltaisin resepteistä poiketa.

Maanantaina kuitenkin luin jostain blogista sanat chili, lime, inkivääri ja kana ja se kuulosti aivan järjettömän hyvältä ja halusin päästä samantien kokeilemaan. Yritin googlesta etsiä reseptiä, jossa olisi noita raaka-aineita käytetty, mutta en löytänyt yhtäkään eikä siinä blogissakaan jaettu reseptiä. Päätin uhmata ruoanlaittotaitojani ja kävin silti hakemassa kaupasta kanafileitä, tuoretta chiliä sekä limen, inkivääritahnaa löytyi jo entuudestaan.

Puristin limen kulhoon, pilkoin kaksi chiliä ja lisäsin yhden teelusikallisen inkivääritahnaa. Lisäksi kaivoin kaapista jonkun chili sauce -kastikkeen ja lisäsin sitä ehkä kahden ruokalusikallisen verran. Näiden joukkoon lisäsin vielä n. puoli desiä oliiviöljyä, sekoitin kaikki keskenään ja upotin kanafileet tuohon ihanalta tuoksuvaan marinaadiin. Annoin kanafileiden marinoitua muutaman tunnin ja sillä välin hoidin iltapuuhat Eliksen kanssa ja jätin ystäväni vahtimaan Elistä, kun lähdin C:n hierottavaksi hänen työpaikalleen.

Tultiin C:n kanssa yhdessä kotiin hänen töidensä jälkeen ja jännityksellä lähdin noita itsemarinoituja kanafileitä paistamaan. Hieronnan aikana varoittelinkin C:tä, että tänään on tiedossa vähän erilaisempaa ruokaa ja C ehkä hieman masentui ettei saakaan illalla hyvää ruokaa. 😀 Toisin kävi!

Itsemarinoiduista chili-lime-inkiväärikanafileistä tuli niin herkullisia, että ne taitavat jäädä hetkeksi meidän ruokalistalle. Ja taatusti terveellistä. Nam, suosittelen kokeilemaan!

chililimeinkivaarikana-1.jpg