Seitsemän vuoden pitkä taival

Olen pitkin blogiani kertonut opiskelevani, mutta en ole tarkemmin avautunut asiasta. Matkani fuksista insinööriksi on ollut kivinen ja mutkainen tie. Aloitin kouluni syksyllä 2007 kun Metropolia Ammattikorkeakoulu oli viimeistä vuotta EVTEK ja Stadia. Ennen tätä olin ollut kaksi vuotta työelämässä ja halusin päästä takaisin koulunpenkille. Hakiessani kouluun, en tiennyt oikein tarkalleen mitä olen menossa opiskelemaan, mutta koulutusohjelman esittely vaikutti mielenkiintoiselta. Olen jo yläasteikäisestä saakka tykännyt puuhastella tietokoneiden parissa, ensimmäiset kotisivunikin tein jo yläasteella ja kuuluihan tuohon ikään reilulla kädellä kuvien photoshoppailukin IRC-Galleriaa varten. Ajattelin insinööritittelin tulevan vain siinä sivussa opiskellessani mediatekniikkaa, mutta se olikin täysin päinvastoin.

Koulutusohjelmaan kuului iso määrä todella haastavaa matikkaa sekä fysiikkaa, jotka eivät todellakaan olleet vahvuuteni ja tajusin jo ensimmäisen vuoden aikana tämän tuoden vielä monet ongelmat opiskeluuni. Asiaa ei auttanut silloiset ihmissuhdekuviot, aloitin opiskelut eläen etäsuhteessa ja jouluun mennessä tiemme jo erosivat saaden omat ajatukset harhailemaan opiskelusta. Samoihin aikoihin minulla todettiin paniikkihäiriö. Ensimmäisen opiskeluvuoden kevät ja seuraava lukukausi meni melko rankoissa juhlakuoseissa eri opiskelijabileissä, kunnes seuraavana keväänä aloin taas seurustelemaan. Samoihin aikoihin perustin toiminimen ja aloin tekemään töitä erääseen mainostoimistoon. Työt ja uusi suhde vei taas mukanaan ja vietin aikani mieluummin töissä tienaamassa rahaa kuin koulussa. Usein tein jopa koulussa kesken tunnin töitä etänä. Tenttiviikot meni töitä tehdessä, tuntui mukavalta tienata rahaa työssä, jota varten oikeasti opiskeli eikä esimerkiksi kaupan kassalla. Usein tuntui myös siltä, että opin enemmän työssä kun koulun penkillä.

Seuraavat kolme vuotta meni työhuuruissa ja pitihän sitä tehdä töitä, jotta pystyin kustantamaan kahden aikuisen ihmisen elämisen, sillä silloinen seurustelukumppani ei erinäisistä syistä kyennyt ns. tuomaan leipää pöytään. Painoin niska limassa töitä ja yritin samalla suoriutua koulusta, koulun kuitenkin jääden kakkoseksi. Kolmen vuoden jälkeen todellisuus iski tajutessani parhaan kaverini, jonka tapasin aloittaessamme opiskelemaan samaan aikaan, valmistuvan keväällä ja itselläni opiskelujen olevan aivan puolitiessä. Tässä vaiheessa opiskelua oli takana jo viisi vuotta. Päätin lopettaa työni mainostoimistossa, sillä työpanostani ei siellä tunnuttu arvostavan ja samalla päätin lopettaa suhteeni, sillä arvostusta ei sielläkään tullut. Kevät 2012 oli muutosten aika, löysin C:n ja aloitin työt vanhempieni yrityksessä. Olin pitkästä aikaa taas onnellinen ja aikani riitti myös koululle.

Aika koululle loppui kuitenkin lyhyeen, kun loppukesästä sain tietää olevani raskaana. Yritin kaikin keinoin saada keväällä aloittamani insinöörityön päätökseen ennen Eliksen syntymistä, mutta loppuraskautta kohden mennessä alkoi ajatukseni harhailemaan tulevassa vauvassa ja insinöörityö sekä viimeiset rästissä olleet kurssit jäi taas taka-alalle. Elis syntyi ja tiesin, että nyt on pakko saada koulu päätökseen ja syksyllä jouduin jo toistamiseen hakea lisäaikaa opiskeluille. Koko viime syksy ja tämä kevät meni tsempatessa koulun kanssa, sillä tiesin sen olevan nyt tai ei koskaan ja vihdoin ja viimein voin huokasta helpotuksesta!

Seitsemän rankkaa vuotta takana ja kaikki 240 opintopistettä on vihdoin kasassa. 9.6. olen virallisesti mediatekniikan insinööri ja tätä tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla.

Viinaralli Tallinnaan

Kuten monet muutkin häitään viettävät, myös me turvauduimme hakemaan häissä tarjottavan alkoholin Tallinnasta. Tämä viinanhaku oli ehkä yksi stressaavimmista asioista häidemme suhteen, jännitti hirveästi hakea ne Tallinnasta peläten että jokin siinä menee pieleen. En ole ennen tehnyt mitään pre-order tilauksia saati raahannut Tallinnasta muutamaa yksittäistä lavaa enempää kotiin. Helpostihan tuo reissu sujui ja tässäpä siitä hieman lisää.

Minulle oli päivänselvää että teen tilauksen etukäteen Superalkon sivuilta, mutta jotenkin viime tingassa päädyin vertailemaan hintoja Tallinkin Pre-Orderiin ja kas kummaa, säästimme n. 100 euroa valitsemalla Tallinkin. Laitoin molempien sivut auki omille välilehdilleen ja raahasin ostoskoriin samat tuotteet, huomaten lopuksi Tallinkilla säästävämme tosiaan sata euroa. Tällä rahalla saimme ostettua piilopullot vessoihin sekä osan kahvin kanssa juotavista avec-juomista. Kuohuviinin jouduin ostamaan Tallinkin Tax Freestä laivalla, sillä haluamaani kuohuvaa ei löytynyt pre-order listalta eikä maista.

20140517_111850.jpg

Lähdimme viinaralliin yhden bestmanin kanssa, sillä muut eivät jaksaneet lähteä mukaan ja jälkikäteen ajateltuna parempi niin. Lainasimme pakettiautoa kaveriltani ja sinne mahtui juuri me kolme matkustamaan. Ennen juomatilausten tekoa vertailin Vikingin, Eckerön ja Tallinkin matkoja, todeten Tallinkin voittavan myös tässä kisassa ja meille kolmelle sekä autolle tuli hintaa 148 euroa meno-paluu. Lähtö oli lauantaina 13.30, matkustusaika 2h ja lähtö Tallinnasta takaisin 19.30, matkustusaikana taas 2h. Maissa meille jäi aikaa vain muutama tunti, sillä terminaalissa piti olla takaisin 1,5h aikaisemmin noutamassa pre-order tilausta ja vei myös oman aikansa päästä laivasta ulos Tallinnaan tullessa.

Kahden tunnin aikana kävimme Superalkossa hakemassa konjakit ja miesten vessojen piilopullot sekä hieman omia tuliaisia kesäksi. Ehdimme myös käydä Rotermannin kauppakeskuksessa pyörähtämässä Bershakassa, Pull & Bearissa sekä Stradivariuksessa, lempivaatekauppojani. Minulla lähti Bershkasta mukaan hihaton farkkuliivi sekä kimono, joista ehkä esittelyä myöhemmin.

20140517_182831.jpg

20140517_183240.jpg

Pre-order tilaus noudettiin Tallinkin D-terminaalista vasta auton ajettua check-in:stä sisään ja siellä ne odotti nätisti lavalla ja passia näyttämällä saatiin lava haltuumme ja survottua ne autoon. Helppoa kun mikä! Koska itse en suostunut pakettiautoa ajamaan, oli minulla ehtona nesteyttää itseni hyvin ja alun haparoinnin jälkeen alkoi juhlatunnelmaa löytyä ja paluumatka laivalla menikin hyvissä tunnelmissa. Laivan saapuessa takaisin satamaan, ajoimme suoraa päätä pihaamme ja jatkoimme iltaa Helsingin keskustaan Apolloon. Elis oli mummolassa yökylässä ja aamulla kävimmekin tyhjentämässä pakettiauton varastoon, palauttamassa sen kaverilleni ja hakemassa Eliksen kotiin. Itseni tuntien tiesin jo etukäteen tulevani potemaan kamalasta dagen efteristä eikä luuloni pettänyt tälläkään kertaan, vaan pahaa oloa on podettu vielä tänään maanantainakin. Koko työpäivä meni kauhulla odottaen iltapäivän PT-treenejä, joita PT:ni sanoi pahimmiksi. Noh, sitä se olikin mutta se onkin jo eri tarina. 🙂

20140517_190714.jpg

Vaiheita

elmeri_blogi.jpg
1-vuotiaan elämään mahtuu paljon erilaisia oppimisen vaiheita, mutta sekaan mahtuu myös todella kummallisia vaiheita joista haluan kirjoittaa. Meillä on ainakin läpikäyty mitä eriskummalisimpia vaiheita, joista omituisin on tällä hetkellä meneillään oleva pään lyöminen… Elis jatkuvasti hakkaa päätään mm. seinään, lattiaan, pöytään, huonekaluihin, isoihin leluihin jne. Välillä hän lyö niin kovaa että ihmetyttää tuo touhu, miksi lapsi haluaa satuttaa itseään? En ole vielä sortunut perinteiseen tyyliini googlettamaan onko tämä normaali vaihe lapsella ja pitäisikö häntä kieltää?
Toinen, jo pitkään kestänyt tapa, on sylissä hapuilla kädellä paidan alle hiplaamaan tissiä. Ja tämä ei enää rajoitu vain äidin sylissä tapahtuvaan toimintaan vaan melkeinpä kuka tahansa Elikselle tuttu ja läheinen ihminen saa kokea tämän tissien kourimisen, myös sukupuoleen katsomatta.
Aikaisempia vaiheita on ollut myös mm. suoraan suulla esineiden keräämistä lattialta, kielellä ja suulla tapahtuvia eriliaisia päristelyitä, oman pään hakkaaminen käsillä, omien hiusten repiminen, lattian nuoleskelu jne. Nämä siis niitä eriskummallisia vaiheita, joukkoon mahtuu sitten toki vielä kaikki normaalit vaiheet kiipeilemisestä ja tv-ruudun hakkaamisesta oman pippelin repimiseen.
Olisi kiva kuulla minkälaisia omituisia vaiheita muilla on ollut?

Takkuileva alku

Tapasimme PT:ni kanssa ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten tiistaina ja nyt on takana kolme PT-kertaa. Ensimmäinen kerta meni jutellessa ja kuntotestin parissa. Seuraava kerta meni saliohjelmaan tutustuessa ja koska olin itse melko reippaasti myöhässä sovitusta tapaamisesta, ehdimme käydä vain puolet yläkropan ohjelmasta. Kävin kuitenkin heti hyödyntämässä oppimani liikkeet seuraavana päivänä salilla (tietty unohtaen muutaman liikkeen, sillä en muistanut ottaa ohjeita mukaan). Tämän viikon tiistaina tapasimme kolmannen kerran ja pääsimme käymään läpi loput yläkropan ohjelmasta.

Alunperin saliohjelmani oli kaksijakoinen, mutta koska huomasin kuluttavani salilla aikaa jo ensimmäiseen puoliskoon tunnin, päätimme yhdessä PT:ni kanssa tehdä siitä kolmijakoisen. Tämä lähinnä Eliksen vuoksi, sillä ei ole hänelle mukava joutua olla hoidossa yli tuntia kerrallaan (varsinkin niinä päivinä kun joudun jättämään hänet lapsiparkkiin), kun olen jo ensin ollut koko päivän töissä ja osittain myös sen vuoksi, ettei salilla pitäisi rehkiä kerralla yli tuntia (?).

Nyt kun yläkropan treeniohjelma on käyty kokonaan läpi, kävin taas eilen testaamassa salilla toista puoliskoa itsekseni. Hyvin meni molemmat treenit, eikä nolottanut olla vapaiden painojen puolella kun tiesi mitä tekee. 🙂 Nyt olen niin täynnä intoa taas salilla käymisestä etten malttaisi pitää päivääkään lepoa, mutta tällä hetkellä korsetti huutaa hoosiannaa, joten pakko pitää lepopäiviä eikä PT:ni antaisi varmaan käydä päivittäin. 😀

Ensi viikosta alkaen minulla starttaa viikottain vaihtuva treeniohjelma ja samalla käymme PT-tapaamisellamme läpi vihdoin alakropan, joka vähän jännittää lähinnä seuraavien päivien kiputilojen vuoksi.

PT:ni laatima ruokavalio hieman yllätti sillä miten normaalisti saamme syödä, kunhan muistamme syödä 6x päivässä. Ruokaohjelma sisältää kolme kunnon ateriaa, joista yksi on tietenkin aamupala ja kolme välipalaa. Pääruoat tuntuu olevan itselleni aivan selvää kauraa mitä niistä tulisi löytyä eli proteiinia, hiilareita ja kasviksia ja samoin määrät ovat selkeät, mutta välipalat aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia sekä minulle että C:lle ja saan olla kokoajan pitämässä molempien ruokailuista huolta, että tulee syötyä oikeaan aikaan oikeat määrät. En varmaan vieläkään syö riittävästi, mutta päivä päivältä parannan itseäni tälläkin saralla. Kuusi kertaa tulee kyllä syötyä, mutta määrät ei välttämättä ole riittävät ainakaan välipalojen kohdalla.

Tässäpä siis hieman koosteena mitä on tapahtunut ensimmäisen PT-tapaamisen jälkeen. Vielä ei oikein pysty tuloksia jakamaan tai muitakaan kokemuksia, sillä homma ei ole startannut kunnolla vieläkään vaan treeniohjelmaa odotellessa. Salikuvia on minulta turha odottaakaan, joten ei syytä huoleen sen suhteen (kuuluisat viimeset sanat)! Mitään ruokapäiväkirjaakaan en aio täällä pitää, vaikka se tekisikin itselle hyvää ja tulisi ehkä oikeasti mietittyä sitä mitä syö ja että ne vastaisivat annettuja ohjeita. Vai mitä mieltä te olette, alkaako blogi tökkimään jos jaan täällä päivittäin syödyt ateriat kuvina tai tekstinä?

Ihana Justin

Kuten moni muu, myös minä olin maanantaina siskoni kanssa kuuntelemassa Justin Timberlakea ja olihan se hieno show. Itse kun en nyt ihan niin kuitenkaan Justinia fanita, ei puoletkaan biiseistä ollut tuttuja. Tuntui kun kaikki biisit olisi venytetty monen moooonen piiiiitkän minuutin pituiseksi ja se oli hieman jopa puuduttavaa väliajan jälkeen. 😉 Äitimäinen väsymyskin painoi ja muistan laittaneeni C:lle jo ennen keikan alkua viestiä miten väsyttää. Melkoinen hurjapää olen. Joka tapauksessa loistava esitys, seksikäs Justin ja blaa blaa tässä kuvia keikalta…

justin2.jpg

justin3.jpg

justin4.jpg

justin5.jpg

justin6.jpg

justin.jpg

Hiljaisuus

Viime postauksen jälkeen on tuntunut siltä ettei ole ollut mitään sanottavaa. Päivät on mennyt töissä ja kotona Eliksen kanssa. Vappua juhlittiin kavereiden luona ja Elis oli yökylässä C:n äidin luona ja oli todella mukava päästä yhdessä ulos C:n kanssa. Vapusta toivuttiin useampi päivä ja sen jälkeen onkin ollut keskeneräisten töiden ja muiden asioiden hoitamista. Olen valmistumassa insinööriksi tästä päivästä katsoen tasan kuukauden päästä ja ompahan muuten samalla tasan 3kk aikaa enää häihinkin… Jännittävää. 🙂

Insinöörityötä on tullut siis viilailtua ja toimitettua koululle äidinkielen opettajalle korjattavaksi, fysiikankursseja on suoritettu, muutama kotisivuprojekti on saatu päätökseen ja aloitettu uusia, Eliksen päivähoitopaikka-asioita, hääpuvun kavennusta ja pitopalvelun järjestämistä on selvitelty, Tallinnan juomahakureissua on varailtu ja pakettiauton metsästystä ollut ja onhan noita asioita… ja kaikki tämä päivätöiden ja Eliksen hoitamisen ohella.

PT-valmennus on alkanut, mutta varsinaista treenaamista ei ole vielä aloitettu. Eilen sain ruokaohjeet sekä salitreeniohjeet, mutta viime PT-tapaamisella olin reippaasti myöhässä ja ehdimme käydä vain murto-osan salitreeniliikkeistä läpi. Keskiviikkona kävinkin heti niitä testaamassa salillani ja ensimmäistä kertaa jätin Eliksen lapsiparkkiin hoitoon. Koko salillaoloaika meni kelloa vahdaten ja rappusiin kuikuillen, millon tullaan hakemaan Eliksen vain itkiessä. 😀 No näin ei käynyt, mutta hieman murheellisen näköinen lapsi siellä silti odotti hakemista ja tuli paha mieli. Ehkä ajan kanssa hän alkaa tottua käymään siellä ja jopa innostuu päästessään touhuamaan vierailla leluilla. Yritän kuitenkin ajoittaa salilla käymiseni viikonlopuille ja sellaisille päiville kun C:llä on mahdollisuus olla kotona Eliksen kanssa.

Hääbudjettimme ylittyy muutamalla kolme nollaa seuraavilla luvuilla ja se järkytti eilen melko pahasti. Puolet hääbudjetista on vielä maksamatta, josta toinen puoli vielä keräämättä edes kasaan, joten nyt täytyy alkaa säästämään todella tehokkaasti. Tämän kulutuksen keskellä olen kuitenkin ylpeä siitä tosiasiasta, että noin vuodessa olemme saaneet säästettyä aika suuren summan rahaa! Jos häiden jälkeen jatkaisimme samalla tavalla säästämisen, olisi meillä mahdollisuus neljän vuoden sisällä jo hankkia oma asunto. Jee.

Tein aamulla aikamoista excelhirviötaulukkoa uuden ruokavaliomme pohjalta ja yritin laskea kuinka paljon jatkossa meillä tulee menemään rahaa ruokakauppaan ja tämän hetkiseen summaan se tuplaantui, mutta toisaalta tämän hetkinen ”ruokavaliomme” sisältää kaikenlaisia mieliteko-ostoksia, joita ei todellakaan ole laskettu mukaan, joten todellisuudessa ruokakauppaan menevä summa on todennäköisesti +-0 ruokavaliomuutoksen myötä.

Ettäpä sellaista tällä kertaa, huomenna meille tulee ystäviä kylään katsomaan Suomen peliä.