Mitähän sitä tänään tekisi?

Sitä olen viime aikoina kysynyt itseltäni monta kertaa. Välillä tuntuu ettei Elikselle riitä vain äidin seura vaan actionia pitäisi olla jatkuvasti. Uhmakin pukkaa aika kovaa ja tunteet heittelehtii laidasta laitaan. Hammasta purren yritän kaiken tuon kiukuttelun kestää ja olla rauhallinen ja ymmärtäväinen. Ulkona leikkiminen käy Elikselle nopeasti tylsäksi ja hän yrittää karkailla pihalta. Sisällä lelut ei kiinnosta ja kirjojenkin lukeminen yhdessä loppuu lyhyeen, kun se muuttuu niiden heittelyksi ja sivujen repimiseksi.

Tässä kohtaa rupean usein miettimään missä kaikki omat tai Eliksen kaverit ovat. Kuvittelin päiväkodin väsyttävän Elistä sen verran ettei puhtia riittäisi enää sen jälkeen jatkuvaan touhuamiseen, mutta olin väärässä.

Huomaan nyt kesän olevan ohi, kun päivät ovat alkaneet käydä taas tylsiksi ja kaverit alkavat vetäytymään takaisin koloihinsa. Olemme kai tavallaan tehnyt saman itsekin, mutta tuntuu että olen ainoa joka huhuilee kokoajan kaikkien perään ja ehdottelee tekemistä.

Itselläni tiedän että hommia riittäisi vaikka muille jakaa, kerään jatkuvasti itselleni lisää töitä, mutta niitä kun ei valitettavasti pysty yhdistämään lastenhoitoon niin ne kasautuvat ja aiheuttavat itselleni kohta jonkun burnoutin. C:n iltapainotteinen työ ei auta asiaa ollenkaan, joten näillä mennään ja töitä tehdään sitten illalla Eliksen mentyä nukkumaan.

Elikselle kaipaisin nyt kuitenkin kovasti leikkiseuraa tai muuta tekemistä iltapäiviksi ja ehdotuksia otetaankin vastaan mitä tällaisen taaperon kanssa voisi iltapäivisin tehdä? Rahaakaan ei liiaksi löydy erilaisiin kerhojuttuihin.

Meillä on lisäännytty

Tämä lisääntyminen ei tosin liity minuun eikä lemmikkieläimiimme. Meillä on nimittäin lisääntynyt design huonekalut ja kesän aikana tänne on tupsahtanut melkoinen määrä uusia huonekaluja vanhojen tieltä. Myin meidän yöpöydät ja tilalle on muuttanut Hayn valkoinen tarjotinpöytä sekä DLM pöytä. Molemmat ovat tosin väliaikaisesti vain sijoitettu makuuhuoneeseen, sillä sinne on tarkoitus tulevaisuudessa hankkia minun puolelle Everyday Designin sarjapöytäsetti ja C:n puolelle Kartellin 3-osainen Componibili.

Olohuoneeseen meille on tullut pitkään haaveilemani Hayn iso tarjotinpöytä ja joskus tulevaisuudessa se saa kaverikseen makuuhuoneesta löytyvän keskikokoisen tarjotinpöydän. Tämä tosin ei varmasti tule tapahtumaan sinä aikana kun asumme tässä asunnossa tai niin kauan kun meillä on tuo yli-iso sohva. Etsimme siis edelleen isompaa asuntoa, mutta ajatuksena olisi myös myydä tuo vastaverhoiltu sohva ja hankkia tilalle pienempi kokonaisuus.

Tietokonepöydän tuoliksi olen saanut vihdoin ja viimein saanut myös paljon kuolaamani Hayn About a Chair -tuolin, sillä mielestäni se on NIIN kaunis. Se on tällä hetkellä ehdottomasti lempihuonekaluni. Siinä on todella mukava istua ja nyt ei enää työpiste keskellä olohuonetta ärsytä, sillä se on saanut rinnalleen niin kauniin työtuolin. Aikaisemmin työtuolina toimi Ikean jakkara.

Kaikessa hiljaisuudessa olen myös antanut pois meidän keinonahkaiset baarituolit ja hankkinut tilalle Hayn Hee -baarituolit. Nämäkin on hankittu hieman jo katse tulevaisuudessa, sillä nykyisen asuntomme baaritaso on jäänyt täysin hyödyntämättä eikä siinä kukaan koskaan istu. Baaritaso on myös aavistuksen liian korkea Hayn Hee -baarituoleille.

Haaveilinkin aikaisemmin meille Vitran DSW tai DSR -tuoleja ruokapöydän ääreen, mutta nuo Hayn Hee -baarituolit ovat kyllä niin kivat, että olen vakavasti laittanut tavalliset Heet mietintämyssyyn ruokapöydän kahdeksi muuksi tuoliksi noiden Ikean tuolien kaveriksi.

Innostuin samalla käymään läpi viimeisintä maaliskuussa tekemääni listaa asioista joita haluan. Edellisellä kerralla olin saanut melkein kaikki asiat toteutettua, mutta tällä kertaa vain 3/7. Tämä tosin johtuu siitä, että nämä edellä mainitut hankinnat ovat etuilleet tuolla listalla olevia asioita. 😉 AVAn sänky meidän huoneeseen on edelleen listalla, mutta koska nykyisessä sängyssämme ei sinänsä ole mitään moitittavaa, saa tuo hankinta edelleen odotella. Lisäksi se ei ole ihan halvimmasta päästä, joten ottaa oman aikansa säästää rahat sitä varten. DSW / DSR -tuolit taas ovat jäähyllä, koska en ole varma haluanko niitä sittenkään meidän ruokapöydän ääreen vaikka kauniit ovatkin.

Blenderi taas odottelee vielä sitä, että tekisin jonkun päätöksen minkä hankin. Kaikki elektroniikkatuotteet ovat itselleni aina yhtä mietiskelyä ja vertailua mikä olisi paras. En koskaan luota että joku olisi tarpeeksi hyvä ja sitten hankinta venyy ja venyy.

C:n rannekello odottelee jotain sopivaa juhlapäivää, sillä huomenlahjaksi hankin hänelle lahjakortin tatuointia varten Kajaste Artiin. Olin alunperin päättänyt ettei hankita huomenlahjoja toisillemme, mutta sitten keksin tämän tatuointilahkakortin ja tiesin miten mieluinen lahja se olisi C:lle, niin halusinkin että hankimme toisillemme huomenlahjat. C on viimeiset kaksi vuotta puhunut tatuoinnista ja viimeiset häitä edeltävät kuukaudet olivat kyllä melkoista sinnittelyä itselläni, sillä tuntui ettei C muusta puhunutkaan ja päivät pitkät hän notkui Pinterestissä selailemassa ideoita tatuointia varten. Vähintään kerran viikossa hän kysyi saman kysymyksen, että voidaanko heti häiden jälkeen ensimmäisenä säästää hänelle rahaa tatuointia varten. Voitte varmaan kuvitella miten hankalaa tässä tilanteessa on pidätellä sellaista jymy-yllätystä toiselta että rahat onkin jo kerätty. 🙂

Minäpä taas sain tuon maaliskuun himotuslistalla olevan Marc by Marc Jacobsin Rock Chrono Watchin valko-punakultaisena C:ltä lahjaksi keväällä, itse asiassa ei minkään vuoksi? Hän vain halusi ilahduttaa minua. Kello on tosin jäänyt melko vähäiselle käytölle, sillä sen raskas paino yllätti meidät molemmat ja olen muutenkin taipuvainen saamaan jännetupentulehduksen ranteeseeni herkästi eikä tuollainen raskas rannekello edesauta asiaa ollenkaan.

Huhhh, olipas melkoisen rönsyilevä kirjoitus, mutta saimpahan vähän ajatuksia taas kirjattua ylös. 🙂 Tällaista siis täällä, olenkin pommitellut tänne kirjoituksia melko tiiviisti nyt häiden jälkeen. 😀 Tuntuu kyllä mukavalta kun enää ei illat mene hääkoristeluja miettiessä. Tuntui välillä että ne tuli ajatuksiin väkisin ja vei yöunetkin välillä.

Bongaatko kuvista kaikki uudet Hayt? Makuuhuoneesta tosin löytyy kaksi 🙂

20140826_181736.jpg

20140826_183801.jpg

Lentokoneessa lapsen kanssa

lentokone.jpg

Tämä on asia, joka ahdistaa ihan kamalasti. Olemme suunnitelleet epävirallista häämatkaa Kos:lle ja mukaan olisi lähdössä myös Elis ja C:n äiti. C on kotoisin Kos:n saarelta, joten tarkoituksena on myös mennä näyttämään Elistä sukulaisille. 

Juttelin eräänä päivänä pihallamme naapurin lasten isän kanssa ja kerroin lähtevämme ulkomaille ja hän totesi vain, että mahtaa tulla kivat lentomatkat. En ollut aikaisemmin asiaa edes miettinyt, sillä viime kesänä Espanjaan lentäessämme Elis vain nukkui lentomatkat ja hänet pystyi rauhoittamaan tissillä tai tutilla, sillä oli vielä niin pieni. Toista se on nyt ja vielä kun lapsi sattuu olemaan tuollainen hieman yliaktiivinen ja vilkas kaveri kuten Elis. Mietin vain miten saamme pidettyä Eliksen paikoillaan 4h kestävän lennon ajan.
Paluulento sattuu onneksi olemaan yölento, joten jos hyvä tuuri käy Elis nukahtaa silloin syliin. Menolento on kuitenkin iltalento eli lähtee n. klo 18 ja on perillä n. klo 22, joten siinä pitäisi ainakin muutamaksi tunniksi keksiä tekemistä… sylissä.
Nyt siis ottaisin avosylin vastaan KAIKKI hyvät ideat miten todella vilkasta 1,5 vuotiasta viihdytetään lentokoneessa 2-4h? Jos et itse ole joutunut kokemaan sitä, mutta tiedät lähipiirissäsi jonkun, joka on kokenut niin olisin todella kiitollinen jos viitsisit kysyä ja jakaa sen tänne. 🙂

Uni ei tuu

Ensimmäinen kokonainen viikko päiväkodissa on nyt takana ja heti viikonlopun iskiessä sen kyllä huomasi myös Eliksestä. Perjantaina Elis oli todella itkuinen koko iltapäivän ja halusi kokoajan olla äitin sylissä. Aikaisempina päivinä vastaavanlaista ei ole ollut havaittavissa, vaan Elis on ollut hyvällä tuulella myös päiväkodin jälkeenkin. Perjantaiaamu alkoikin pienellä itkulla, kun jätin Eliksen päiväkotiin, mutta oli loppunut samantien.

Tänään lauantaina äidillä olisi muutaman tunnin päästä tarkoitus lähteä Stadionille katsomaan mitäs muutakaan kuin Cheekiä. Olin vielä tunti sitten valmis luovuttamaan ja myymään liput eteenpäin, sillä tänään on ollut aivan kamala päivä Eliksen kanssa ja olen TODELLA VÄSYNYT. En tiedä johtuuko päiväkodista vai ei, mutta aamupäivällä vietiin C hänen työpaikkansa kesäpäiville ja jo silloin Elis oli itkuinen, ihan kuin olisi luullut joutuvansa taas päiväkotiin. Kaikki aamutoimet suoritettiin samalla tavalla, joten eipä tuo ole ihmekään jos luuli.

Elis nukahti autoon hetkeksi menomatkalla ja takaisin kotiin päästyämme syötin hänelle lounaan ja yritin laittaa päiväunille. Tässä kohtaa kaikki meni todella pieleen. Elis ei nimittäin kestänyt yhtään sitä, että yritin laittaa hänet pinnasänkyyn nukkumaan vaan välittömästi kun yritin kävellä huoneesta pois, alkoi sydäntä raastavai itku. Ihan kuin Elis olisi pelännyt äitin hylkäävän hänet ja vain silloin kun näköyhteys meillä säilyi, oli hän itkemättä. Puoli tuntia yritin saada häntä nukahtamaan pinnasänkyyn käyden välillä kaatamassa takaisin makaamaan ja lässyttämässä. Puolen tunnin päästä kävin hakemassa hänet pois ja siirryimme meidän sänkyyn makaamaan. Luulin jo hetkeksi Eliksen nukahtavan, mutta turhaan. Tuntia myöhemmin luovutin ja nousimme ylös. Seuraavat 2,5h olivat yhtä itkua, kaatuilua ja kitinää, koska Elis selvästi oli todella väsynyt, mutta ei vain suostunut nukahtamaan. Välillä itkettiin molemmat. Puoli neljän maissa huomasin Eliksen pilkkivän sohvalla istuessaan ja katsoessaan piirrettyjä ja lopulta hän nukahti ja siirsin hänet pinnasänkyyn nukkumaan.

Tähän saakka olin siis valmis luovuttamaan ja olla menemättä Cheekin keikalle, mutta nyt oli äidin hetki ottaa pienet torkut myös. Noh, turha toivo. Eihän se uni tule ja nyt istun tässä näpyttelemässä tätä tekstiä ja odottelen Eliksen heräävän, jotta päästään hakemaan isi kotiin. 😀

Päiväkodissa Elis on nukahtanut joka kerta todella nätisti, mutta kotona illat ovat olleet kauheita, nyt näistä päiväunista puhumattakaan. Toivottavasti näistä nukkumaanmenorutiineista ei tule jokin uusi tapa, vaan tämä rauhoittuisi pian ja saisimme nauttia taas ihanan helpoista nukahtamisista.

Lisäksi olemme nyt kahden viikon ajan jouduttu jokainen yö ottamaan Elis meidän väliin nukkumaan 02-03 välillä, sillä itku on aivan kamalaa jos erehdymme vain laittamaan hänelle tutin suuhun tai viemään maitoa ja poistuessamme huoneesta.

Onko muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia päiväkodin alettua?

Jälkipuintia häistä osa 1

Häät on nyt totta tosiaan juhlittu ja aloitettu totuttelu rouvitteluun. Töihin palatessani sain monta selän taputusta ja rouvittelua, joka sai itseni kuulostamaan todella vanhalta. Olisin mieluummin vaimo kun rouva. 🙂 Hääkoristeiden kuvaaminen ja myynti-ilmoitusten näpytteleminen Facebookin hääkirppiksille on verottanut oman aikansa vapaa-ajastani, samoin toipuminen häistä. Hääpäivä itsessään ei ollut kovin paha eikä toipuminen olekaan varsinaisesti siitä vaan sitä edeltävistä kahdesta viikosta, jotka olivat juoksemista paikasta toiseen ja aivan järjetöntä kiirettä.

Hääviikko kului askarrellen ja tehden viimeisiä hääostoksia ja taisin törsätä melkoisen summan rahaa hääkoristeisiin, paniikin iskiessä hääpäivän lähestyessä. Onneksi osa on jo myyty eteenpäin. Keskiviikkona kävimme lastaamassa automme täyteen hääviinaksia työpaikkani varastolta ja C roudasi ne pitopalvelumme kylmiöön. Pitopalvelu sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä juhlapaikaltamme, joten he tarjoutuivat säilyttämään kylmässä juomiamme, mikä oli melkoinen taivaanlahja, koska tilanpuute olisi kyllä juhlapaikalla iskenyt. Samaan aikaan olin itse siskoni luona tekemässä tieopasteita vanhoista laudanpätkistä. Illalla menin vielä laittamaan ystäväni luokse hääkynsiä ja siellä menikin puoleen yöhön saakka.
Torstaina pääsimme juhlapaikalle ja teimme pitopalvelun kanssa tällit siellä puolen päivän jälkeen. Samalla alkoi juhlapaikan koristelu, jota jatkui iltakahdeksaan saakka. Melkein kaikki saatiin torstaina laitettua, lukuunottamatta unohtuneita koristeita, jotka mentiin sitten laittamaan perjantaina. Kuvittelin perjantaista tulevan helppo päivä, kun lähes kaikki saatiin valmiiksi jo torstaina, mutta toisin kävi. Perjantai alkoi kukkien haulla tukusta ja niiden viemisellä juhlapaikalle. Samaan aikaan C kävi Eliksen kanssa hakemassa hänen isänsä lentokentältä ja tulivat nappaamaan minut kyytiin juhlapaikalta paluumatkalla. Tämän jälkeen mentiin hetkeksi kotiimme, jossa C:n isä ystävättärensä kanssa majoittui häidemme ajan. Vaihdoimme kuulumisia ja lähdimme ajamaan Kirkkonummelle viemään jo etukäteen Eliksen matkasänkyä ja muita tarpeita C:n isovanhemmille, jossa Elis siis vietti hääyön. Kirkkonummelta tullessamme takaisin kotiin, jätin vain C:n sinne ja lähdin hakemaan kahta kaasoa kyytiin, suunnistaen takaisin juhlapaikalle. Matkalla haimme vielä viimeisiä ostoksia ja koska itse olin syönyt koko päivän aikana vain yhden omenan aamulla, pääsi autossa järkyttävä itku stressin ja väsymyksen ja nälän seurauksena. Dj:n kanssa oli sovittu tällit viideksi juhlapaikalle, mutta saimmekin odotella häntä juhlapaikalle 1,5 tuntia!!!
Juhlapaikalta pois päästyämme, toinen kaasoista muistutti minua tieopasteista että pitikö nekin vielä kiinnittää. Tässä kohtaa aloin TAAS itkemään, sillä halusin jo kotiin. Olin ollut tähän mennessä jo perjaatteessa kaksi päivää erossa Eliksestä ja ikävä alkoi käymään sietämättömäksi. Laitoimme toisen tieopasteista kiinni ja jätimme toisen sulhasen ja bestmanin hoidettavaksi lauantaiaamulle. Ajoin tuhatta ja sataa kotiin, sillä kello oli jo paljon ja Elis oli vietävä vielä siskoni luokse yökylään, koska olin varannut meille bestmanien ja kaasojen kanssa huoneet Långvikista. Koko perjantai meni niin hullussa drivessa aamu seitsemästä saakka, että olin todella väsynyt päästessämme perille Långvikiin. Unohdimme mm. hääkimpun ja kaikki muut kestokukkasysteemit kotiin pahvilaatikkoon.
Olin odottanut paljon Långvikilta ja sen huoneilta, mutta ne olivatkin todella pieniä ja pimeitä ja hieman harmistuin päästyämme perille. Noh, tärkeintä oli saada olla kaasojen ja bestmanien kanssa yhdessä viimeinen ilta ja aamulla herätä heidän kanssaa laittautumaan tärkeään päivään. Kävimme tyttöjen kanssa syömässä Långvikin ravintolassa ja joimme pullon valkoviiniä. Jäimme vielä ruoan jälkeen baariin hetkeksi notkumaan, sillä Teemu Selänteellä oli samaan aikaan läksiäiset Långvikissa ja verhoista huolimatta kuulimme koko shown ja näimme paljon tuttuja kasvoja.
Levollisesti käytiin nukkumaan ennen puoltayötä ja tuhisimme omien peittojen alla seuraavaan aamuun.

Päiväkodin aloitus

Häät on nyt juhlittu ja niistä postailen erikseen jahka saadaan kuvaajilta kuvia, joilla saan vähän kuvitettua kertomuksia. Häiden valmisteluiden lomassa me olemme kuitenkin pikkuhiljaa aloittaneet myös harjoittelun päiväkodissa.

Toissa viikko käynnistyi ensin omahoitajan tapaamisella, jonka oli tarkoitus tapahtua meillä kotona mutta meidän omahoitaja olikin kissoille allerginen, joten se siirtyikin päiväkodin tiloihin. Loppupäivät käytiin leikkimässä päiväkodin pihalla n. klo 9.30-11, jonka jälkeen mentiin kotiin syömään ja nukkumaan.

Viime viikko starttasi samalla meiningillä paitsi maanantaina jätettiin välistä, sillä C:n isä oli täällä vielä kylässä Kos:lta. Torstaina oli ensimmäinen päivä kun jäätiin päiväkodille syömään lounas ja perjantaina jäätiin vielä nukkumaan päiväunetkin. Me jäimme aulaan hengailemaan siitä kun tultiin ulkoa sisälle siihen, kun Elis heräsi. Hoitajat tulivat antamaan väliaikatietoja ja Elis oli syönyt todella hienosti itse ja nukkumaankin mentiin nätisti. Tämä jännitti meikäläistä eniten, mutta Elis nukkuikin lähes kaksi tuntia. Herättyään hän tuli huoneesta ja nähtyään meidät aulassa, juoksi hymyissä suin.

Tällä viikolla Eliksellä alkoi sitten ihan oikeasti päiväkoti ja mennyt kaksi ensimmäistä päivää todella hienosti, lukuunottamatta huonosti syömistä. Veikkaan sen johtuvan kuitenkin siitä, että Elis on jo ruoka-aikaan liian väsynyt. Eilen hoitajat mainitsivat Eliksen aivastelleen jonkin verran ja itsekin huomasin nenän vuotavan ja tänään sitten herättiinkin kuumeisena, joten ura päiväkotilaisena katkesi lyhyeen. 😉

Eliksellä on mennyt todella hienosti päiväkodin aloitus eikä ole pihalla roikkunut juuri ollenkaan äidin tai hoitajien helmoissa ja on todella hienoa huomata miten päivä päivältä Elis lähtee nopeammin mukaan leikkeihin ja touhuamaan itsekseen. Eilen oli aamupäivällä hetkeksi mennyt porteille haikailemaan, mutta muuten ollut todella reipas.

Äidin reippaus onkin sitten toinen asia, sillä olin varma että olen vahva enkä itke kun jätän Eliksen päiväkotiin sillä en ole pitänyt asiaa ollenkaan surullisena vaan tiennyt sen olevan ainoastaan hyvä energiselle Elikselle. Kuitenkin maanantaina kun veimme Eliksen ensimmäistä kertaa sinne koko päiväksi, aukesi meikäläisen hanat samantien kun hoitaja istutti Eliksen aamupalapöytään ja sanoi Elikselle että hän voi nyt vilkuttaa äidille ja isille hei hei. C joutui tönäisemään minut ulos huoneesta ettei Elis näe äidin itkevän. Huhhuh. Rankkaa puuhaa äidille tällainen.

Eliksen päiväkodissa on sekä pienien ja isojen puoli ja pienien puoli on jaettu kahteen ryhmään. Eliksen ryhmän nimi on Telkät ja toisen ryhmän nimi on Tavit. Eliksen ryhmässä aloittaa nyt syksyllä kahdeksan uutta lasta ja ryhmän koko on sen jälkeen 14 lasta, iältään 1v4kk – 3v7kk. Hoitajia ryhmässä on kolme.

Innolla jään seurailemaan Eliksen kehitystä päiväkodissa, josko siellä vaikka oppisikin jotain. ;D