Ylösnoussut kuolleista

Halloween-pumpkins.jpg

Siltä todella tuntui tänään vaikka ei vielä terveitä ollakaan kumpikaan. Elis ei edelleenkään syö ja itselläni on edelleen pää kipeä tukkoisuudesta ja räästä. Päätin silti, että tätä päivää ei vietetä sohvan pohjalla kuten viimeiset kaksi viikkoa. Liekö tämä ajatus tullut siitä ihanasta sarastavasta auringonpaisteesta, joka sälekaihtimien läpi asuntoomme pääsi vai turhautuneisuudesta, mutta tuntui ihanalta liikkua johonkin.

Aloitin aamun harjoittelemalla kiharoiden teolla uudella Cloud Nine merkkisellä suoristusraudalla ja olin hyvinkin tyytyväinen kun monen vuoden treenin tuloksena vihdoinkin tajusin oikean tekniikan siihen. Iloitessani onnistuneista kiharoista, päätin myös puuteroida naamarin kuntoon. Kokeilin uutta tekniikkaa, jossa tein utuisen rajauksen sekä ylös että alas silmän ulkonurkkaan tummahkolla luomivärillä ja vaikka se nyt ei ihan kympin arvosanaa saanutkaan, kehtasi sillä lähteä ulos ja näytti sen verran kivalta, että pitänee alkaa treenaamaan!

Sillä aikaa Elis oli kaatanut sohvapöydällä olleen maljakon nurin, mutta tässä kohtaa kiitin kyllä sohvapöydän muotoilua, nimittäin Hayn tarjotinpöydässä on nuo laidat, niin eipähän päässyt maljakon vedet valumaan pitkin mattoa. 🙂

Lähdimme käymään Eliksen kanssa työpaikallani tekemässä muutaman työjutun sekä tulostamassa parit paperit ja skannaamassa lääkärikulut vakuutusyhtiölle. Työpaikallani äitini sai jotenkin ihmeen kaupalla syötettyä Elikselle näkkileipää kunnon voikerroksella. Tämän jälkeen ajoimme Vepsäläisellä käymään juttelemassa sisustussuunnittelijan kanssa sohvista, mistä jäi tosi kiva fiilis. Aikamoinen sattuma, nimittäin meidän uuden sohvan verhoiluksi valikoitui tismalleen sama Lauritzon’s Darwin kangas, jolla verhoilin tuon nykyisen sohvamme. Iskin siihen heti silmäni ja jo hetkeä myöhemmin tajusin ennen kuin myyjä ehti edes kertoa kankaan nimeä, että se on sama kangas. Maku ei ole siis vieläkään muuttunut sen suhteen, ainoastaan sohvan suhteen. Jos joku yhtään miettii siis nykyisen sohvamme ostamista, niin voin kertoa siinä olevan TODELLA laadukas kangas, Vepsäläisen valikoiman kalleimmasta hintaryhmästä. 😉 Voin lähettää lisätietoja ja -kuvia kiinnostuneille.

Vepsäläisen jälkeen menimme hetkeksi kotiin päiväuniaikaan ja Elis nukahti jo autoon, joten ensimmäistä kertaa moneen viikkoon ei tainnut päiväunien kanssa taistella kun sai siirrettyä suoraan autosta sänkyyn. Päiväunien jälkeen suuntasimme Eliksen kanssa isoisovanhemmille leikkimään samalla kun itse menin näyttämään suutani hammaslääkärille. Onnekseni isoisovanhemmat asuvat samassa rakennuksessa kuin missä hammaslääkärini on, joten hoitopaikka on aina taattu. Yläikeniäni alkoi kummasti särkemään viikko sitten lauantaina niin jumalattomasti että oli pakko varata aika hammaslääkärille. Totesimme sen johtuneen alkavasta flunssasta, sillä nyt se oli jo muutaman päivän ajan ollut poissa. Sen sijaan katsoimme alahampaiden tilanteen, nimittäin siellä taas on ollut vihlontaa ja särkyä jo muutaman vuoden, mikä johtuu vetäytyneestä ikenestä, jolloin hammaskaula pilkottaa ja niihin alkaa helposti vihlomaan ympäristön ärsykkeistä. Sain samalla lähetteen röntgeniin koskien jo kohta kolme vuotta kestänyttä vaivaani, joka alkoi flunssan yhteydessä. Korvani menee jatkuvasti lukkoon ja availen niitä ”lonksuttelemalla” leukoja tai pitämällä kiinni nenästä ja puhaltamalla. Välillä leukani ovat tuosta niin jumissa, että ihan särkee ja korvissa tinnittää. Röntgenillä poissuljemme jotain suuhun ja hampaisiin liittyviä ongelmia, jotka voisivat sen aiheuttaa. Toivon, että sieltä löytyisi syy tähän ongelmaani ja saataisiin se vihdoinkin korjattua.

Hammaslääkärin jälkeen istahdin vielä kahville ja pullalle miehen isovanhempien luokse ja sen jälkeen suuntasimme postin kautta oman äitini luokse moikkaamaan heitä ja siskoni kuopusta, joka tuli sinne hoitoon. Elis selvästi jo kaipasi omanikäistä seuraa 2,5 viikon kotona oleilun jälkeen, sillä siitä paistoi sellainen ilo ja riemu kun pääsimme leikkimään siskon lapsen kanssa. Hän matki _kaikkea_ mitä siskon lapsi teki ja nauraa räkätimme äitini kanssa heidän puuhailuilleen.

Kyläilyn jälkeen kävimme vielä ruokakaupasta hakemassa viime hetken tarpeet ja nyt alkaa operaatio lohen valmistus ennen kuin mies ehtii kotiin töistä. 🙂 Ihanaa viikonloppua ja hyvää Halloweenia kaikille sitä juhliville!

Oho.

Meillä Elis on oppinut muutama kuukausi takaperin sanan OHO ja sitähän on siitä saakka lausuttu täällä tilanteissa kun tilanteissa. Tänään viimeksi hän tiputti rekan pöydältä, sen mennen palasiksi, todeten perään vain ”oho” ja katsoi pyöreillä silmillään viattomasti. Kuulostaako tutulta? Tätä käytetään nykyään häikäilemättömästi hyväksi tässä huushollissa pahanteossa.
Kun smoothiesta revitään pilli irti ja se roiskii mustikkaiset pisarat pitkin äidin sohvaa tai mattoa, sanotaan ”oho”.
Kun pissataan matolle, sanotaan ”oho”.
Kun revitään äidin tärkeitä papereita rikki, sanotaan ”oho”.
Kun heitetään lattialle äidin juuri viikkaama vaatepino, sanotaan ”oho”.
Kun kaadetaan ruokalautanen tai vesimuki, sanotaan ”oho”.

Kun äiti näpyttelee puhelinta ja Elis tulee nappaamaan sen kädestä tehden samalla jotain peruuttamatonta, sanotaan ”oho”.

Kuvituskuvia ei näistä tilanteista nyt ole, sillä ensimmäisenä mielessä ei tilanteen sattuessa ole, että kaivampa kameran esiin ja napsin pari kuvaa ennen kuin alan hinkkaamaan mustikoita kaikilla tököteillä irti ettei sohva ole ikuisesti pilalla.

Samoin sana AU on tullut myös hyvin tutuksi meillä ja millon mihinkin ruumiinosaan osoitetaan ja sanotaan ”au” ja sillä saadaan huomiota.

Uusin sana on ITTU ja toivon vilpittömästi ettei se tarkoita sitä mitä luulen (tarkoittaa se…). Toistaiseksi tämän on vielä voinut seivata sanomalla Eliksen tarkoittavan ”istu”, ”lintu” tai ”tippu” sillä nuo kaikki kolme kuulostavat myös samaiselta sanalta Eliksen suusta. Näinhän siinä siis kävi, että liian myöhään lopetimme kiroamisen. 😉

Mitäs huikeita sanoja ja niiden käyttötilanteita muilla on tullut vastaan?

Nina / Monta Syytä Rakastaa - - Kommentoi on Oho.

Todellisuus

29102014-1.jpg

29102014-2.jpg

29102014-3.jpg

29102014-4.jpg

29102014-5.jpg

29102014-6.jpg

Blogeissa nähdään aina niitä kuvia kodeista, joissa kaikki romut on piilotettu kaappeihin ja muutenkin on yleissiistiä. Noh, kukapa haluaisi esitellä sotkuista kotia. Meidän lähipiirissä kaikki tietävät, että tämä meidän koti on oikein sikolätti useimmiten. Äitini kun tulee kylään, tarttuu hän aina ensimmäisenä tiskirättiin ja alkaa siivoamaan keittiötä. Samaa hän tekee siskoni luona. Huomasin eräänä päivänä siskoni luona kyläillessä tekeväni samaa kuin äitini, siivosin heidän keittiötä ja siitä huomautti myös siskon mies.

Nyt kun ollaan jo 1,5 viikkoa notkuttu kotona Eliksen kanssa hänen syömättömyytensä vuoksi, alkaa itselläni tekemiset loppua kesken ja päätin kuvata keittiömme ennen ja jälkeen. Tämä lähti itseasiassa siitä, että makasin sohvalla Elis kainalossa ja tuijotin paskaiseen sotkuiseen keittiöömme ja nostin perseeni ylös siivoomisaikeissa. Ajattelin kuitenkin ikuistaa sen ensin sellaisena ja tehdä siitä postauksen. 🙂 Nämähän ei ole uusia postauksia blogimaailmassa, vaan muutkin ovat ryhtyneet kuvailemaan asuntoaan ennen ja jälkeen siivouksen.

Olisiko teillä kiinnostusta nähdä myös muista asuintiloistamme vastaavia ennen ja jälkeen kuvia? Voisin myös kuvata muut asuntomme tilat kunhan jaksan ja kerkeän. Itsekin nimittäin sairastuin sunnuntaina flunssaan ja tällä hetkellä ääni ja energia on kateissa kokonaan. Sainkin tänään kokea sellaista ystävyyttä, jonka olen kuvitellut olleen tänä päivänä kateissa kokonaan, nimittäin hyvä ystäväni kävi meille apteekissa ja ruokakaupassa ja päättipäs hän piristää päiväämme ihanilla valkeilla ruusuilla, jotka pääsivätkin heti koristamaan näihin keittiön jälkeen kuviin. <3

Uutta luettavaa etsimässä

Meidän perheellä on lähitulevaisuudessa tiedossa jotain todella kivaa ja jännittävää, joten täällä on alkanut aivan uudenlainen innostus sisustukseen ja nyt etsinkin kovasti uusia sisustusideoita. Lempiblogeihini kuuluu muutama sisustusblogi, mutta nyt etsin kuumeisesti lisää luettavaa. Jos sinulla on itselläsi tai tiedät jotain todella kivoja sisustusblogeja tai muita sivustoja, joista löytyisi inspiraatiota niin jaathan linkkisi tämän postauksen alle. Sivuston ei tarvitse olla suomalainen.

Lähellä sydäntäni on skandinaavinen, vähän ehkä myös teollisuusmainen sisustus, jossa on yhdistetty vähän myös vanhaa. Mitä enemmän kuvia, sen parempi. Kaikki diy-sisustusjutut kiinnostavat myös.

Seuraan tällä hetkellä mm. blogeja Hunajaista, Valkoinen Harmaja, Pihkala, Maiju Saw, RAW, Oma koti valkoinen, All you need is white, Lisbet e., Kotilo, No home without you, Pinja Colada.

Pieni potilas

Meillä on nyt jo kaksi viikkoa sairastettu silmätulehdusta ja korvatulehdusta eikä vieläkään olla täysin terveitä. Viikko sitten sunnuntaina Elis lakkasi syömättä ja pikkuhiljaa se alkoi vaikuttamaan myös Eliksen energiatasoon. Eilen sunnuntaina Elis oli niin flegmaattinen että säikähdimme ja lähdimme kohti Pikkujättiä. Elis ei siis viikkoon ole syönyt laisinkaan, aluksi maitoa meni kuitenkin kiitettävästi mutta loppuviikkoa kohden juomistakin sai alkaa väkisin tuputtamaan. Kaikki se vähäinenkin ruoka mitä ollaan saatu kurkusta alas, on kaarena tullut ulos limaisuuden vuoksi.

Meidän piti eilen lähteä miehen kanssa elokuviin ja oltiin buukattu jo lapsenvahdiksikin Eliksen kummitäti, mutta viime hetkellä päätettiin perua koko homma, sillä en halunnut jättää Elistä niin voimattomassa kunnossa hoitoon. Ajatukset Eliksen terveydestä alkoivat sinkoilla joka suuntaan ja mietin kaikennäköisiä kauhuskenaarioita syyksi syömättömyydelle. Pikkujätissä korvat todettiin jo terveeksi, mutta räkäisyyttä ja tukkoisuutta oli selvästi edelleen ja lääkäri epäili sen olevan syynä syömättömyydelle. Syytä huoleen ei kuulemma ole ellei kuume nouse tai syömättömyys jatkuu yli kaksi viikkoa. Päiväkotiin emme kuitenkan voi Elistä viedä ennen kuin ruoka alkaa maistumaan, sillä ei hän pysyisi mukana tahdissa siellä. Kotona hän vain makaa voimattomana sylissä saaden välillä vain hetkellisesti pieniä energiapuuskia kuten eilen illalla kun alkoi matkia isiä tekemässä punnerruksia.

Nyt täytyy vain toivoa että ruoka alkaisi pian maistumaan ja saataisiin meidän iloinen ja pirteä Elis takaisin. Nyt hän on vain varjo itsestään. <3

Väripäivitys

Värjäsin hiukseni ensimmäisen kerran yläasteella 8. ja 9. luokan välissä vaaleista ruskeaksi ja sen jälkeen hiuksissani on nähty punaista, mustaa, huonon vaalennuksen tuloksena oranssia ja kaikkea siltä väliltä. Vasta ammattikorkeakoulussa palasin back to roots ja olen nyt varmaan viitisen vuotta ollut oma itseni, blondi. Häiden tienoilla ystäväni Anu kuitenkin vilautti kuvaa ihanasta hunaja-kupari-mikälie väristä ja kysyi laitetaanko tällainen. Epäilin mutta samaan aikaan se houkutteli ja kuva syöpyi mieleeni. En saanut sävyä pois mielestäni ja eilen napsahti päässä ja marssin kipeän Eliksen kanssa Anun vastaanotolle ja niin hiukseni kokivat väripäivityksen.

Mitäs tykkäätte?
Tämä ei ole pysyvä väri vaan sävyte, joka haalistuu muutamassa pesussa, mutta vakavasti harkitsen tästä pidempiaikaista kumppanuutta.
PA230046-1.jpg

PA230057-2.jpg

PA230075-3.jpg

PA230083-4.jpg

10 kysymystä blogikollegalta

Toissapäiväistä teemaa jatkaen, lähdin mukaan myös haasteeseen jossa blogikollegat kysyvät toisiltaan 10 kysymystä, joiden vastaus ei kävisi suoraan ilmi haastateltavan blogista. Itselleni kysymykset esitti Matkatar, joka on Nauran auringolle -blogin kirjoitusten takana. Kysymykset olivat tosi kivoja ja sormet syyhyten odottelin että pääsen niihin vastaamaan. Ohessa siis kysymykset ja vastaukset.

1. Huomasin, että olet päässyt testaamaan Arbutin -sarjaa blogissasi, olisi kiva kuulla tuloksista? Eli suosittelisitko jotain Arbutin -tuotetta?
Arbutinin päivävoide oli omaan makuun liian paksua ja rasvaista, eikä se imeytynyt kovin hyvin joten en sitä ikinä käyttänyt loppuun. Sen sijaan käytin seerumia päivävoiteen sijaan ja siitä kyllä tykkäsin! Koko pullo meni. Yövoiteita olen ollut aina huono käyttämään, joten sekin seisoo vielä kaapissa tyhjenemistään. En koe, että voiteet olisivat auttaneet mitenkään merkittävästi, toisaalta oma ihoni ei ole niin huonossa kunnossakaan couperosan osalta ja maksaläiskiä ei taida olla ollenkaan. Arbutinin tuotteet eivät olleet kovin miellyttävän tuoksuisia ja itse tykkään tuoksuvista voiteista.

15102014-1.jpg



2. Profiilissasi kerrot rakastavasi valokuvaamista. Millainen kamerakalusto sinulla on ja oletko kauankin harrastanut? Mitkä aiheet ovat parhaita?
Myin juuri toisen kamerani, Nikonin D3100 rungon, 35mm muotokuvaobjektiivin sekä kameran mukana tulleet 18-55mm ja 55-200mm objektiivit eli tällä varustuksella olen tähän asti kuvaillut osan blogissa nähdyistä kuvista. Sain mieheltäni ”synnytyslahjaksi” Olympuksen Pen Lite E-PL5 -kameran, johon hommattiin piakkoin 45mm muotokuvaobjektiivi, jolla olen myös kuvaillut paljon viimeisen vuoden aikana. Tilasin nyt kuitenkin Hulluilta Päiviltä Olympuksen OM-D E-M1 rungon settinä, jossa tulee mukaan tuo samainen jo omistamani 45mm objektiivi sekä ihan uusi 12-40mm Pro -objektiivi, joten sen jälkeen tuo toinenkin kamera lähtee myyntiin. Hainkin nyt viikonloppuna postista tuon uuden kameran ja sen kanssa on harjoiteltu kuvaamista. En malta odottaa, että pääsen kunnolla kuvailemaan tuolla uudella kamerallani.
Aloitin valokuvauksen harrastamisen vasta perustettuani blogini. Toki olen omistanut tuon Nikonin järkkärin jo vuodesta 2011, jolloin ostin sen Thaimaan reissulle mukaan, mutta kuvaaminen jäi vähälle sillä koin sen liian isoksi kantaa mukana. Lapsen syntymän myötä olen innostunut enemmän kuvauksesta ja tykkään kuvailla lapseni lisäksi myös sisustusjuttuja. Luontokuvaus on myös mielenkiintoista, kauniita värejä ja valoja. Itseasiassa lapsen kuvaus tällä hetkellä on vähiten mieluisaa, sillä hän ei viihdy yhtään kameran edessä ja useimmiten kuvat onkin selkäkuvia. 😀

3. Luin käyttämistäsi ekologista pesuaineista ja ne ovat kiinnostaneet minuakin jonkin aikaa. Tällä hetkellä vielä enemmän minua kiinnostaa kuitenkin luonnonmukainen kosmetiikka. Olen jättänyt tavallisen shampoon pois ja osittain myös ihovoiteet olen korvannut. Oletko sinä kokeillut koskaan mitään luonnonmukaista kosmetiikkatuotetta ja jos niin millaisia kokemuksia sinulla on niistä?
Olen todella huono käyttämään ylipäätään meikkejä ja sen vuoksi en vielä ole siirtynyt kokeilemaan luonnonmukaisia kosmetiikkatuotteita. Ehkä sitten seuraavaksi kokeilen niitä! Kerran hypistelin Vihdissä jossain pienessä putiikissa tällaisia tuotteita, mutta en raaskinut ostaa. 🙂

15102014-9.jpg



4. Sisustus on myös lähellä sydäntäsi ja joissain postauksissa näin, että lempparivärisi sisustuksessa taitavat olla musta+valko+keltainen. Jatkuuko sama linja koko kodissa?
Itseasiassa lempivärini sisustuksessa on ollut jo pitkään turkoosi ja meidän olohuone-keittiö-kylpyhuone on kauttaaltaan vähän jo ehkä överistikin sisustettu turkoosilla. Vain lapsen huoneessa näkyy tuo musta-valko-keltainen. Yritän nyt vähän rikkoa pikkuhiljaa tuota turkoosia olohuoneen puolella, huonolla menestyksellä. Makuuhuoneemme taas on mustalla ja fuksianpunaisella sisustettu. Tykkään, että eri huoneissa on eri väriteemoja. 🙂

5. Sulla oli hauska kännykkälakko syyskuussa –miten se on onnistunut?
Huonosti. 😀 Tarviikohan tähän muuta sanoa… Hävettää, että siitä puhelimesta ei vain pääse irti. Olen kyllä vähentänyt, ainakin lapsen seurassa, mutta kyllä se kännykkä on usein kädessä autoa ajaessa ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. 🙂

15102014-10.jpg



6. Näin, että sinulla on raakasuklaaresepti blogissa (tai linkki sinne). Oletko tehnyt sitä uudelleen ja kokeillut erilaisia versioita?
Ollaan tehty raakasuklaata juurikin tuolla reseptillä monestikin, enkä ole uskaltanut lähteä soveltamaan sitä, sillä se on juuri täydellinen tuollaisenaan. Jos se ei olisi niin aikaa vievää ja kallista, tekisin raakasuklaata varmasti päivittäin. Olemme lisäksi kokeilleet erilaisia raakaleivonnaisia, mutta vielä ei niistä ole noussut mitään ehdotonta lempparia jota tulisi tehtyä useinkin.

7. Peruskysymys: Jos saisit 10 000 euroa rahaa, miten käyttäisit sen?
Meillä on tällä hetkellä asuntolaina melko ajankohtainen asia, joten käyttäisin sen varmasti osana käsirahaa tai sitten maksaisin pois opintolainani tai auton lyhennyksen. 🙂

8. Harrastatko jotain liikuntaa? Mitä uutta urheilulajia haluaisit kokeilla?
Käyn salilla ja lenkillä. Haluaisin kokeilla Squashia, en tiedä miksi. Tykkään tenniksestä, jota pelasin nuorempana muutaman vuoden, joten johtuisikohan siitä. Meidän lähellä on itseasiassa Squash-halli, joten pitääkin ehdottaa miehelle jos mentäisiin kokeilemaan. 🙂

23102014-10.jpg

23102014-11.jpg
9. Millainen äiti olet?
Olen mielestäni rakastava äiti. Toki hermot menee ja olen myös syyllistynyt huutamiseen, mistä ei taas ole mitään hyötyä, mutta suurimman osan ajasta voisin vain halia ja pusutella lastani. Rakastan lastani niin paljon, etten pysty sitä sanoiksi pukea ja pelkkä hänen ajattelemisensa ollessaan päiväkodissa saa sydämessäni aikaan pusertavan tunteen ikävästä. En pystyisi olla pois hänen luotaan vuorokautta pidempään. Olen myös periksi antava ja hemmottelija.

10. Mikä on antoisinta äitinä olemisessa? Entä haastavinta?
Antoisinta äitinä olemisessa on ehdottomasti se, että tiedän jonkun tarvitsevan minua enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Että olen korvaamaton jollekin. Haastavinta taas on tämä kummallinen viha-rakkaussuhde lapseen. 😀 Välillä hänen jatkuva kitinä ja mikään-ei-ole-hyvin mieliala saa lähes vihaamaan, kun taas jo hetkeä myöhemmin hän käpertyy syliini tutti suussa ja sydämeni valtaa järjetön rakkaus.

1,5 vuotta mittarissa

22102014-12.jpg

Tänään on Eliksen 1,5 vuotis päivä jos joku niitä laskisi. Meillä piti olla maanantaina 1,5 vuotis neuvola, joka siirtyi kuitenkin kahden viikon päähän Eliksen ollessa kipeä. Tänään vietettiin aikaa taas lääkärin vastaanotolla ja saatiin toiset antibiootit silmä- ja korvatulehduksiin. Elis ei ole syönyt kahteen vuorokauteen mitään ja kuume nousi tänään uudelleen eilen ollessa jo parempi päivä.

Puolessatoista vuodessa on ehtinyt kertymään jo melkoinen määrä taitoja, joita me vanhemmat ihastelemme ja ihmettelemme päivittäin. Elis osaa mm.

Paljon sanoja, jotkut selvemmin kuin toiset. Matkii lähes kaikkea mitä sanotaan ja nyt viimeistään pitäisi itsekin luopua kiroilemisesta.

Sanoa muutaman 2-3 sanan pituisen lauseen, joista isin kanssa ollaan vähän eri mieltä, sillä hän ei ole vielä päässyt niitä todistamaan. 🙂

Kiipeillä melko hurjissakin paikoissa pelästyttäen kaikki läheiset vanhempia lukuunottamatta.

Juosta niin, että äidillä jää muutama sydämen lyönti välistä.

Kertoa kun on kakka housussa.

Piilottaa tavaroita ja joskus jopa kertoa mistä ne löytyy, toisinaan niitä saa etsiä päiviäkin.

Avata oman huoneen oven kun äiti on laittanut sinne jäähylle.

Syödä itse ja pyytää äitiä syöttämään kun ei enää itse jaksa.

Juoda tavallisesta mukista, mutta silti juodaan useimmiten kotona nokkamukista.

Matkia eläimien ja kulkuneuvojen ääniä.

Viedä pyydettäessä ja pyytämättä roskat roskikseen.

Leikkiä puhuvansa puhelimeen.

Kietoa äidin (ja isin) pikkusormensa ympärille.

Auttaa pyykkien laittamisessa kuivumaan.

Levittää kengät ja pipot eteisen kaapista.

Repiä vaipan irti. (Uusin taito, eilen opittu!)

Sanoa kiitos kun saa jotain.

Vilkuttaa, heittää yläfemmat ja nyrkit, ja kätellä sanoen päivää.

22102014-3.jpg

22102014-4.jpg

22102014-10.jpg

22102014-11.jpg

22102014-14.jpg

22102014-16.jpg

22102014-26.jpg

22102014-27.jpg

22102014-29.jpg

22102014.jpg

Kun lapsi nukkuu

21102014.jpg

Lähdin mukaan haasteeseen, jossa piti paljastaa mitä me äidit oikeasti teemme lapsen nukkuessa. Meidän lapsi on aloittanut jo päiväkodin, joten päiväunet hän nukkuu arkisin siellä ja itse olen töissä. Nyt kun Elis on ollut sunnuntaista saakka kuumeessa, on tämä aihe kuitenkin ollut erittäin ajankohtainen jouduttuani jäämään kotiin töistä. 

Moni voisi ajatella, että lapsen nukkuessa äidillä olisi sitä kuuluisaa omaa aikaa tehdä omia juttujaan ja vain olla. Jollei kotitöitä lasketa omaksi ajaksi, niin meillä ei näin kuitenkaan ole (jotkuthan siis nauttii kotitöistä). Meidän perheessä ei ole kotityöt oikein jakaantunut tasan, vaan lapsen nukkuessa useimmiten minä siivoan asuntoa, sillä muita ei ole kotona. Mies tulee iltaisin vasta kymmenen jälkeen kotiin töistä, jolloin haluan jo olevan siistiä voidakseni rentoutua ja mielestäni miehenkin on kiva tulla siistiin kotiin.

Siivoamisen lisäksi teen myös paljon töitä Eliksen nukkuessa. Ei niitä päivätöitä vaan toiminimelläni suorittamiani töitä joita joudun tekemään kotoa käsin sillä omalla ajallani. Lisäksi ruoanlaitto sijoittuu useimmiten iltaan kun Elis on jo mennyt nukkumaan, sillä hän ei yhtään anna rauhaa keittiössä häärätessä vaan pyörii jaloissa ja haluaa syliin.

Tämä bloggaaminen on myös puuhaa, jota teen Eliksen nukkuessa ja silloin voidaankin puhua omasta ajasta. Toki aikaa jää välillä ihan vaan sohvalla röhnöttämisellekin ja lempisarjojen katselulle, mutta useimmiten aika kuluu keittiössä tai töitä tehden. Iltaisin kun tavarat on saatu omille paikoilleen, ruoka on valmiina keittiössä ja sotkut siivottu, kirjoittelen blogiin yhdistäen sen telkkarin katseluun siihen saakka kunnes mies tulee kotiin. Sitten siirrymme yhdessä syömään, jonka jälkeen katsomme hetken telkkaria kunnes toinen väsähtää ja varovaisesti ehdottaa sänkyyn siirtymistä. 😀
Nyt Eliksen ollessa kuitenkin kipeä, olemme muurautuneet yhdessä sohvan nurkkaan ja molemmilla on ollut yöpuku päällä kaksi vuorokautta. Sunnuntaina ja maanantaina Elis nukahteli vähän väliä syliini sohvalle enkä tohdinnut viedä omaan sänkyyn nukkumaan, vaan katselin sitten telkkarista kaikkea turhaa ja nautin vain löhöämisestä. Taisin vähän tulla kuvitellusti kipeäksi itsekin kun vietin aikaa potilaan kanssa.
Miten muut äidit hyödyntävät tämän ajan? 🙂

Kannattaa kurkottaa tähtiin, vaikka yltäisikin vain kuuhun!

Perjantaina päätimme äitini kanssa lähteä hieman aikaisemmin töistä ja käydä kodin kautta vaihtamassa päälle urheilullisempaa vaatetta ja lähteä merenrannalle nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä. Urheilullinen lenkki vaihtui nopeasti latteen ja munkkiin, kun ohitimme Matinkylän Cafe Merenneidon. Tätä kaunista syyspäivää seurasikin kuumeen täyteinen viikonloppu kun ensin mies sairastui ja sunnuntaina myös Elikselle nousi kuume.

17102014-2.jpg

17102014-6.jpg

17102014-7.jpg

17102014-9.jpg

17102014-10.jpg

17102014-17.jpg

17102014-20.jpg

17102014-22.jpg

17102014-28.jpg

17102014-31.jpg

17102014-32.jpg

17102014-35.jpg

17102014-42.jpg

17102014-45.jpg

17102014.jpg

Ehdimme Eliksen kanssa lauantaina käydä kuvaamassa vielä muutamat ihanat syyskuvat ennen sairastumista ja täytyykin jatkossa muistaa ottaa varmuuskopiot ajoissa, ettei käy niin kuin viime viikolla ulkoisen kovalevymme lahotessa. Odottelen vielä sen pelastusta ja todella toivon saavani edes osan Eliksen vauvavuoden kuvista takaisin.