Tänään onkin syntymäpäiväni ja täytän 28 vuotta. Naureskelin eilen ystävälleni puhelimessa miten viimeiset kaksi vuotta olen ollut ihan sekaisin omasta iästäni enkä muista sitä vuoden tarkkuudella sitä kysyttäessä. Onnea siis minulle! Mitään spesiaalia ei tänään kuitenkaan tapahdu, kuten ei oikeastaan koskaan syntymäpäivänäni, koska tämä ajoitus vaan on niin surkea. Heti joulun jälkeen ja uuden vuoden juhlinnatkin kolkuttelee ovella. Mutta tähän on totuttu, joten ei harmita. 🙂 Nuorempana tuli muutaman kerran lähdettyä rymyten juhlistamaan syntymäpäiviä ja uutta vuotta Himokselle.
Täällä vaivuttiin pieneen blogihiljaisuuteen jouluaattona, en ole jaksanut kirjoitella blogiin mitään. Olen lukenut muiden ihanista ja tunnelmallisista jouluaatoista ja joulun välipäivistä ja nähnyt toinen toistaan kauniimpia kuvia talvimaisemista, jotka täällä meilläkin kyllä vallitsi, mutta yksinkertaisesti en jaksanut nyt kaivaa kameraa esiin. Kuten aikaisemminkin jo blogissa mainitsin niin itselläni se jatkuva valokuvaaminen syö todella paljon siitä hetkestä ja hetkestä nauttimisesta.
Jouluaattoa vietimme mieheni isovanhemmilla sekä omien vanhempieni luona, jonne tuli joulupukkikin kylään. Elis oli todella rohkea eikä pelännyt pukkia ja lahjojakin jakoi oikein mielellään. Itse lahjojen sisältö ei vieläkään ollut the juttu Elikselle. Lempparijoululahjoja kuitenkin oli, nimittäin erittäin toivottu Ikean keittiö kattiloineen ja ruoantekovälineineen. Eliksellä ja isillä oli identtiset jouluneuleet River Islandista ja pingviinien masuissa oli molemmilla vinkupainikkeet. 😀
Joulupäivä jatkui samalla teemalla ja oltiin miehen äidin luona melkein koko päivä iltaan saakka.
Tapaninpäivänä alkoi jo vähän tylsyys iskeä ja päätimme lähteä uimahalliin Eliksen kanssa. Järjettömien itkuraivareiden saattelemana poistuttiin tuntia myöhemmin Eliksen vain täristen kylmästä, mutta kun oli vaan niin kivaa. Uimaan pitää siis ehdottomasti lähteä pian uudelleen.
Lauantaina olikin sitten tiedossa Vain Elämää konsertti Hartwall Areenalla ja se oli kertakaikkiaan upea! Juhlatunnelmissa jatkoimme Helsingin yöhön siskoni ja hänen miehensä sekä ystäväpariskuntamme kanssa. Yöbussissa intouduimme vielä mieheni kanssa pelastamaan maailmaa, kunnes aamulla järkiinnyimme.
Sunnuntai meni dagen efteriä parannellen levolla, pitsalla ja herkuilla. Elis kotiutui miehen isovanhemmilta puolen päivän jälkeen ja päivä jatkui rauhallisesti iltaan.
Blogin kohtalo on taas juhlapyhinä pohdituttanut ja minkäänlaista intressiä ei ole tosiaan ollut tätä päivittää, kun toisaalta kaipaisi niin paljon sitä vuorovaikutusta, mutta lähtökohtaisesti aloin kirjoittamaan tätä omaksi iloksi ja se ei ole toisaalta muuttunut miksikään. Noh, mennään fiiliksen mukaan edelleen. Blogilla tulee kohta täyteen kaksi vuotta, joten siihen nähden kasvu on ollut todella hidasta.
Mielelläni otan postausideoita vastaan, jos siellä jotain erityistä kaivataan tai jos olen unohtanut kirjoittaa jostain mistä olen lupaillut kirjoittaa.