Terveellisempi tammikuu

Lähdettiin vuoden vaihteessa miehen kanssa yrittää elää terveellisempää alkuvuotta, mutta mitään tarkkoja tavotteita ei itsellemme asetettu. En ikinä pysty mihinkään mihin olen asettanut itselleni jonkun tietyn tavoitteen. Pääasiassa päätettiin olla herkuttelematta ja syömättä roskaruokaa. Ylpeänä voin todeta että vain kerran olen sortunut roskaruokaan viime sunnuntaina, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, vatsa kurni ja olimme lähdössä miehen isovanhemmille kylään. Olihan se sitten koukattava mäkkärin kautta, mutta ruisversion nappasin itselleni, kuten yleensäkin. Se vaan on paljon parempaa! Muuten ollaan pyritty kyllä syömään vain itsetehtyä ruokaa puhtaista raaka-aineista. Myöskään mitään herkkuja ei olla kotiin ostettu, mutta esimerkiksi kyläillessä miehen isovanhemmilla, ollaan saatettu syödä pala piirakkaa, mikä on omiin tavoitteisiini ihan ok.

P1050071-1.jpg

P1050190-2.jpg

P1050191-3.jpg

P1120019-4.jpg

Hankittiin vuoden vaihteessa meille mehulinko ja ollaan sillä linkoiltu kyllä melkonen määrä mehuja, osa kaatunut myös suoraan viemäristä alas. ;D Omia makunystyröitä ei oikein tuo punajuuri ja punakaali houkuttele, hyhh. Pää meinaa tulla kipeäksi pelkästä ajatuksesta. Sen sijaan vihreät mehut, joissa on ollut mm. pinaattia, parsakaalia ja lehtikaalia on uponnut tosi hyvin!

P1260188-1.jpg

Suklaahimotkaan eivät ole päässeet kasvamaan, koska niitä varten netti on pullollaan jos jonkinmoisia ihania reseptejä terveellisistä herkuista ja löysinkin The Good Morning -blogista proteiinimutakakun, joka valmistetaan pannulla. Reseptiin pääset tästä. Siis voi mun jee miten hyvää se on! Sitä on nyt tehty monena iltana ja yhtenä iltana mies halusi hotkaista kiduksiinsa pelkän taikinan. Olen tehnyt sitä vieraille tarjoiltavaksi, Elikselle välipalaksi ja itselleni ja miehelleni iltapalaksi tv:n katsomisen seuraksi. Omaan makuuni tämä on just niin tuhtia kun mutakakun pitääkin olla, enkä todellakaan pysty syömään kuin yhden neljäsosan tuosta pienestä mutakakusta. Yhtenä päivänä tein sitä Elikselle välipalaksi ja leikkasin pieniksi paloiksi ja hykertelin tyytyväisenä kun hän istui pöydässä ja valinnanvaikeus iski ja hän vuorotellen koski jokaista palaa ja aina lopulta joku niistä päätyi suuhun. Eliksen ruokahetkestä päätyi Instagramiinkin videopätkä. Meillä on Ikean 20 cm halkaisijaltaan oleva paistinpannu ja Kaisan reseptin taikina on kuin tehty sille. Aikaa valmistukseen menee ehkä 5 minuuttia ja syömiseen puolet siitä, hah. Ahmatit!

P1210004-1.jpg

P1210014-2.jpg

Raakasuklaan valmistus ei myöskään suinkaan ole unohtunut ja ensimmäistä kertaa uskaltauduin soveltamaan Saaran jo monta kertaa erinomaiseksi todettua reseptiä, johon pääset tästä. Koska meillä oli popamarantit loppu ja halusin suklaaseen rakennetta, päätin murskata joukkoon cashewpähkinöitä ja vielä kaakaonibsejä päälle. Melkein vie tällä kombolla voiton alkuperäiseen reseptiinsä! Viime viikon torstaina vein tätä myös kampaajalleni Anulle ja voitte arvata vastaanoton. 😉 Sen voimilla jaksettiinkin istua taas puoleen yöhön päivittämässä tukkaa ja kynsiä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kuukauden verran ollaan menty mielestäni oikeasti terveellisillä elämäntavoilla ja muistettu välipalatkin nauttia, en koe kropassani enkä mielialassani mitään muutosta. Vettäkin olen pyrkinyt juomaan vähintään 2 litraa päivässä, eikä silti mitään. Okei, liikuntaa en ole vieläkään lisännyt arkeeni, mutta usein sanotaan että muutoksia pitäisi tapahtua jo pelkällä ruokavalion muutoksella. No ei oo näkynyt. Siitä huolimatta en kuitenkaan aio tammikuun päättyessä sortua herkkuihin ja roskaruokaan, vaan pyrin jatkamaan tätä vielä ainakin helmikuun. Helmikuussa koitan lisätä myös sen urheilun, pikkuhiljaa hyvä tulee. Viimeistään kun pääsemme muuttamaan ja pururata alkaa vain kivenheiton päästä, alan taas lenkkeilemään aktiivisemmin. Polveni ja nilkkani kun ei oikein tuosta asfaltilla pinkomisesta tykkää. Vasta Thaimaan reissullamme annan itselleni luvan hengähtää ja syödä vähän epäterveellisemmin. 🙂

Olen miettinyt ensimmäisen videopostauksen tekemistä koskien raakasuklaan valmistusta, kiinnostaisiko sellainen? Sitä kun kysytään multa usein ja sen valmistus mielletään kovin työlääksi. Tosin en kyllä aio siinä puhua, saati näyttää naamaani vaan voisin videokuvata raakasuklaan valmistusprosessin. 🙂

Vähän myöhässä…

Muistatte varmaan kun vuodatin itkua muutama kuukausi takaperin kun ulkoinen kovalevymme kosahti ja kaikki kuvat menivät siinä samalla. Joku saattaa myös muistaa, että ystäväni mies sai pelastettua kuvat sieltä, mutta emme ole ehtineet näkemään jotta olisin saanut kovalevyn takaisin. Eilen ystäväni tuli meille kylään tuoden kovalevyn. Aloin heti pläräämään kovalevyä ja tarkastamaan että kaikki löytyy sieltä. Ensijärkytyksekseni huomasin kuitenkin, että kovalevyltä puuttuu nimenomaan kaikki kuvat Eliksen syntymän jälkeen. Pikkuhiljaa tutkiessani kovalevyä tarkemmin, löysin kaiken tallesta, mutta nämä kadonneet kuvat olivat menneet omituisiin recovery kansioihin ja olivat ihan sekaisin ja omituisilla nimillä. Meinasi itku tulla, paniikissa hankin itselleni OneDrivelta 1TB pilvipalvelutilan ja aloin siirtämään kaikkia löytämiäni kuvia sinne.

Nyt yön yli nukuttua jatkoin kuvien siirtämistä ja koin melkoisen yllätyksen kun avasin kovalevyn uudelleen ja eksyin erääseen kansioon, jolla oli muista omituisista kansioista poikkeava nimi ja siellä kaikki olikin ihan järjestyksessä ja juuri niinkuin ne on alun alkaen ollutkin. Siitäpä innostuneena päätin jakaa teille vielä viimeisen erän meidän syksyn Kosin reissun kuvista. Muistan vieläkin kun olin loppusyksystä tekemässä tätä kyseistä postausta teille ja juuri silloin yhteys kovalevyyn katkesi ja se hajosi.

Eli tämän järkytyksen kautta hyvin pohjustetusti, tässäpä loput Kosin kuvat. Hieman tulee lomakaipuu näitä katsoessa, mutta jo 38 päivän päästä olemme Thaimaan auringon alla, varpaat upotettuna pehmeään valkoiseen hiekkaan.

kos_blogi-73.jpg

kos_blogi-74.jpg

kos_blogi-75.jpg

kos_blogi-76.jpg

kos_blogi-77.jpg

kos_blogi-78.jpg

kos_blogi-79.jpg

kos_blogi-80.jpg

kos_blogi-81.jpg

kos_blogi-82.jpg

kos_blogi-83.jpg

kos_blogi-87.jpg

kos_blogi-88.jpg

kos_blogi-90.jpg

kos_blogi-91.jpg

kos_blogi-93.jpg

kos_blogi-94.jpg

kos_blogi-95.jpg

kos_blogi-96.jpg

kos_blogi-99.jpg

kos_blogi-102.jpg

kos_blogi-103.jpg

kos_blogi-104.jpg

kos_blogi-105.jpg

kos_blogi-106.jpg

kos_blogi-107.jpg

kos_blogi-108.jpg

kos_blogi-109.jpg

kos_blogi-110.jpg

kos_blogi-111.jpg

kos_blogi-112.jpg

kos_blogi-113.jpg

kos_blogi-114.jpg

kos_blogi-115.jpg

kos_blogi-116.jpg

kos_blogi-117.jpg

kos_blogi-120.jpg

kos_blogi-121.jpg

kos_blogi-123.jpg

kos_blogi-124.jpg

kos_blogi-126.jpg

kos_blogi-127.jpg

kos_blogi-128.jpg

kos_blogi-129.jpg

kos_blogi-131.jpg

kos_blogi-134.jpg

kos_blogi-135.jpg

kos_blogi-136.jpg

kos_blogi-137.jpg

kos_blogi-139.jpg

kos_blogi-140.jpg

kos_blogi-142.jpg

kos_blogi-143.jpg

kos_blogi-144.jpg

kos_blogi-145.jpg

kos_blogi-146.jpg

kos_blogi-147.jpg

kos_blogi-148.jpg

Merkki aikuiseksi kasvamisesta

Onhan tässä jo menty naimisiin ja yksi lapsi tehty, mitkä on ehdottomasti aikuisuuden merkkejä, mutta itselleni myös eräänlainen merkki aikuiseksi kasvamisesta on se, kun haluaa kerätä kaappiin kunnon astiaston. Tähän saakka kaapeissamme on lojunut sekalainen sarja Ikeaa, Iittalaa ja cokislaseja.

Kirjoittaessani ylioppilaaksi jouduin melkein kuin pakon edestä keksiä jonkun kivannäköinen astiaston jota kerätä. Kaikki sukulaiset halusivat ylioppilaslahjaksi hankkia astioita tulevaa varten, kun pesästä lentäminen lähestyy. Silloista 18-vuotiasta biletyksestä kiinnostunutta neitiähän ei paljon astiastot kiinnostanut. Muistan edelleen sen hetken kun katsoin ruskeaa Iittalan Teemaa ja pistaasin väristä Arabian KoKoa, osoitin niitä sormella ja sanoin että noi on ihan kivat ja seuraavaksi availin niitä paketeista. Mutta kuten arvata saattaa, astiaston kerääminen loppui lyhyeen ja kaapit ovat sittemmin täyttynyt sekalaisesta sarjasta edullista Ikeaa ja muita kivoja ilmaiskippoja ja kuppeja.

Häiden lähestyessä ja lahjalistaa miettiessä rupesin tutkimaan millainen astiasto oikeasti miellyttää silmää. Halusin ehdottomasti astiaston olevan valkoinen, silloin siihen ei kyllästy, eikä se tule koskaan olemaan OUT ja kattaukseen saa väriä esimerkiksi serveteillä sesongin ja juhlan aiheen mukaan. Valinnanvaikeus kuitenkin yllätti ja päätin koota omannäköisen astiaston yhdistelemällä eri sarjoja. Meidän astiasto on pikkuhiljaa nyt alkanut karttumaan ja ajattelin tähän listata mitä meiltä jo löytyy ja mitä vielä puuttuu. Haluan kerätä meille 12 hengen astiaston, niin pystyy sitten kutsumaan enemmänkin vieraita joskus kylään.

astiat.png

Kahvikupeiksi valitsin Arabian KoKo sarjan 0,34 litran sirot mukit. Niitä ostin Anttilan loppuunmyynnistä 6 kappaletta, joten toiset 6 kappaletta vielä pitäisi hankkia niin saan mukivaraston täyteen.

Ihastuin Hunajaista -blogissa usein näkyviin Iittalan Sarjaton laseihin ja ostin niitä syksyllä meille 8 kappaletta. Ne olivat Iittalan verkkokaupassa tarjouksessa ja näyttivät olevan edelleen, joten tilasin meille loputkin 4 kappaletta eli sen osalta astiasto on kasassa.

Sarjaton -lasit ovat todella ohutta lasia, joten halusin meille vielä erikseen arkikäyttöön lasit. Arkilaseiksi valitsin Iittalan Kartio lasit 0,4 litran vetoisina ja päädyin tilaamaan niitä viikko sitten kokonaiset 12 kappaletta heti, koska myös ne olivat nyt Iittalan verkkokaupassa tarjouksessa.

Viinilaseiksi olen valinnut meidän astiastoon Iittalan Essence lasit ja ensimmäisen parin sainkin jo toissajouluna siskoltani joululahjaksi. Viinilasien kohdalla en ole vielä päättänyt hankinko erikseen sekä puna- että valkoviinilasit vai riittäisikö meille kuitenkin vain nuo valkoviinilasit. Siinä olisi melkoinen määrä säilytettävää, jos viinilaseja olisi 24 kappaletta ja lisäksi vielä 12 kappaletta kuohuviinilaseja. Mitenhän tämä kannattaisi ratkaista?

Syviksi kulhoiksi halusin ehdottomasti Marimekon Siirtolapuutarhan kulhot, ne on vaan niin söpöt. Niitä saimme häälahjaksi 4 kappaletta, joten vielä pitäisi 8 kappaletta hankkia. Lisäksi saimme häälahjaksi samaa sarjaa ison tarjoilukulhon.

Ihastuin myös Marimekon Oiva sarjaan ja näkemättä niitä livenä, pistin häälahjalistaan nuo suorakulman malliset. Olin kyllä katsonut mitat netistä ja ne kuulosti korvaani ihan hyvältä, mutta yllätyin kun ne olivat kuitenkin niin pieniä. Kauniita ne on silti mutta pieniä, joten ne soveltuvat vain kahvipöytään kahvimukin alusiksi ja kylkeen joku pieni leivonnainen tarjottavaksi. Niitä meillä löytyy kaapista nyt 4 kappaletta. Oiva sarjaa löytyy myös häälahjaksi saatu iso vati.

Aterimiksi valkkasin vuosi sitten Casa Stockmannin simppelit aterimet, kun Hulluilla Päivillä oli tarjous 6 hengen setistä. Näitä pitäisi siis hankkia vielä toinenkin setti.

Siinäpä kaikki mitä meiltä jo löytyy kotoa, mutta oikeastaan tärkeimmät puuttuu nimittäin ruokalautaset. Niiden kanssa onkin sitten punniskeltu useampaankin otteeseen enkä vieläkään ole ihan varma. Syviksi lautasiksi haluan ehdottomasti Iittalan Teemat, mutta nuo matalat mietityttää sekä ne leipälautaset. Toisaalta haluaisin Marimekon Oiva sarjan pyöreät leipälautaset, jotka ovat halkaisijaltaan 20 cm ja ruokalautasiksi 25 cm halkaisijaltaan olevat Oiva sarjan lautaset ja toisaalta haluaisin ehkä kuitenkin Iittalan Teemat. Niitä en pysty näkemään sekaisin vaan ne pitää olla joko tai. Siinäpä mietittävää vielä, siksi niitä ei kai ole vielä hankittukaan. Oiva sarjan matalat reunat mietityttää ruokalautasten kohdalla, joten voi olla että tässä vielä päädytään Teema sarjaan.

Karahviksi haluan vielä Muuton Corky karahvin, tuo korkkinuppu on niin suloinen ja karahvin muotoilu muutenkin on todella söpö. Ja siis nimenomaan söpö!

Mitäs olette mieltä tästä kokoonpanosta ja onko hyvä vai huono idea yhdistellä eri sarjoja?

Pita gyrokset

P1180001-1.jpg

Pita gyrokset on kreikkalaisten ns. snägäriruokaa ja niitä on tullut itsekin sullottua naamariin aina Kosilla käydessä (eli ne kaks kertaa ;), mutta mies kyllä tietää mikä on hyvä pita gyros! Keksin ”reseptin” itse ja heittomerkit koska tätä ei nyt ihan reseptiksi voi kutsua. Yllätyimme mieheni kanssa, kun maku oli lähestulkoon sama kuin Kosilla syödyt pita gyrokset. Päätimmekin siis tarjoilla näitä pita gyroksia heti lauantaina meille kylään tulleille vieraille, josta kerroinkin aikaisemmin. Oikeaan pita gyrokseenhan tulee kebabia, joko possua tai kanaa, mutta meillä nyt ei sellaista hienoutta ole saatavilla, joten piti vähän soveltaa.

Pita gyroksen salaisia raaka-aineita on nyt udeltu paljon, joten ajattelin jakaa ne myös teille. Nämä on nyt siis kana pita gyroksia ja siihen tarvitset

1 pkt marinoimattomia kanafileitä
broilerimaustetta
oliiviöljyä

perunalohkoja
oliiviöljyä
ranskanperunamaustetta

kasviksia (mm. punasipulia, tomaattia, salaattia, kurkkua)

Tzatziki
200 g turkkilaista jugurttia
puolikas kurkku
2 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria

Ensiksi laitoin kanafileet marinoitumaan broilerimausteeseen oliiviöljyn kanssa muutamaksi tunniksi. Sillä välin tein tzatzikin. Tein itseasiassa tzatzikiakin ensimmäistä kertaa elämässäni ja mies sanoi sen olevan yksi parhaimmista koskaan maistamistaan ja haastoi mut etten saa enää toista kertaa siitä saman makuista. Tzatzikin resepti on suoraan Kinuskikissan sivuilta ja tarkemmat ohjeet siihen löydät täältä.

Kävin laiskasti kaupasta ostamassa pitaleivät, vaikka eiväthän ne silloin ole samanlaisia pita gyroksia kuin Kreikassa missä leipä kääritään täytteiden ympäri, koska kaupan pitaleivät eivät ole riittävän suuria tähän operaatioon. Toisella kertaa yritin myös tehdä pitaleivät itse, lopputuloksena vain koppuraiset leivät jotka hajosi käsiin.

Ranskalaisten päälle ripottelin ranskanperunamaustetta sekä vähän oliiviöljyä ja iskin uuniin. Jos olisin jaksanut, olisin tehnyt perunat itse tuoreista perunoista, mutta tällä enkä seuraavallakaan kerralla jaksanut siihen ryhtyä enkä oikeastaan tiedä mitä eroa niillä on pakasteperunoihin? Käytin kuitenkin Rainbown luomu ranskanperunoita.

Kun kanat olivat saaneet marinoitua rauhassa, paistoin ne pannulla ja lopuksi ”revin” ne nyhtöpossun tavoin pieniksi paloiksi. Lämmitin pitaleipää vähän uunissa, avasin sen ja täytin kanalla, ranskalaisilla, kasviksilla ja tzatzikilla. Huomaa, että myös ranskalaiset sullotaan pita gyroksen sisään. Nam!

Kuulostaako hyvältä, aiotko kokeilla? 🙂

Taaperon hoivavietti

P1110009-1.jpg

P1110010-2.jpg

P1110012-3.jpg

Musta on ihana seurata miten lapsella tulee leikkimisessä erilaisia vaiheita. Meillä ei nimittäin aikaisemmin olla välitetty pehmoleluista ollenkaan ja sepäs on äitiä harmittanut. Tuntuu että kaikille muille on tullut sellainen yksi pehmolelu, johon on niin kiintynyt että sitä haluaa kantaa mukanaan joka paikkaan. Meillä tätä virkaa on toimittanut äidin tissit. 😉

Nyt kuitenkin viimeisten muutaman viikon sisällä Elikselle on noussut jonkinlainen hoivavietti, mistä kertoo myös jo aikaisemmin blogissa näkynyt kuva, mutta sen lisäksi Elis haluaa kokoajan kuljettaa muutamaa pehmolelua sohvalle ja leikkiä menevänsä niiden kanssa nukkumaan ja pyytää peittoa ja käskee menemään pois jos jää siihen vierelle istumaan. Vihdoin on äitin tissitkin jääneet kakkosiksi ;D Olen myös huomannut kyläillessämme ystävilläni joilla on pieni vauva, on Elis ollut todella kiinnostunut vauvasta ja käy nätisti silittämässä. Toki on myös mustasukkainen jos äiti ottaa vauvan syliin, niin hän haluaa heti äidin syliin.

Samaan aikaan tämän hoivavietin kanssa hänelle on kyllä tullut vastapainoksi joku raggarivaihekin, nimittäin hän potkii kamalasti ja varsinkin kengät jalkaan saatuaan alkaa potkimaan. Hän myös heittelee tavaroita ja kiroaa. Hän huutaa saatanaa ja heittelee tavaroita, toivottavasti tätä ei tapahdu myös päiväkodissa…

Millaisia erilaisia leikkimisvaiheita teidän taaperoilla on tullut? Onko pehmolelut ja hoivavietti ollut yksi niistä?

Kaverisynttärit

P1110002-1.jpg

P1110003-2.jpg
Sunnuntaina olimme Eliksen ensimmäisillä kaverisynttäreillä. Teimme yhdessä Eliksen kanssa onnittelukortin synttärisankarille, Elis piirsi ja minä leikkasin ja liimasin.
Olen tähän saakka ajatellut etten aio järjestää Elikselle vielä tänäkään vuonna kaverisynttäreitä, mutta taidan ehkä sittenkin taipua. Vaikka kaksivuotias ei vielä ehkä ymmärrä päivän tarkoitusta, niin kyllä ne silti jo leikkii yhdessä, joten olisihan se ihan mahtavaa järjestää synttärit myös kavereille. Meillä vain pienen ongelman aiheuttaa se, että kolme Eliksen leikkikaveria on syntynyt viikon sisällä Eliksestä, joten synttäripäivistä tulee varmasti tappelu. 🙂
Minkä ikäisenä teidän mielestä lapselle kannattaa jo järjestää kaverisynttäreitä?

Pariskuntaillat ja lautapelit

P1100014-1.jpg

P1100015-2.jpg

P1100017-4.jpg

P1100019-6.jpg

P1100022-9.jpg
Muuttaessani nykyiseen asuntoomme reilu viisi vuotta sitten, haaveilin pariskuntailloista jolloin saan puuhastella keittiössä ja kattaa pöydän kauniisti ja tarjota vieraille hyvää ruokaa, nauttia viiniä sivistyneesti ja pelata lautapelejä.
Eilen meidän ruokapöytä oli katettu toisen kerran koko tämän viiden vuoden aikana illallista ja aikuisten yhdessäoloa varten. Sekin oikeastaan ihan extempore, koska laitoin rakkaalle ystävälleni viestiä neljän maissa ja pyysin meille syömään. En odottanut heidän pääsevän näin lyhyellä varoitusajalla mutta he pääsivätkin. Aloin samantien innoissani valmistelemaan ruokaa ja odotellessa huomasinkin kattaneeni pöydän kauniisti ja siivonneeni koko kodin.
Tarjoilin heille kreikkalaisia pita gyroksia kanalla ja tämän reseptiksikin kutsutun kokoonpanon kehittelin ihan itse vasta toissapäivänä, todeten sen niin herkulliseksi että piti heti tehdä uudelleen. Jopa puoliksi kreikkalainen miehenikin kehui pita gyroksiani ja tzazikia yhdeksi parhaaksi koskaan maistamistaan. Pisteet kotiin, jee!
Ruoan päätteeksi pelasimme myös lautapeliä Splendor, jonka ostimme ennen joulua. Peli osoittautui todella hyväksi, ainoa miinus surkea pelikaveri joka keskittyi liikaa muiden pelin kyttäämiseen ja hidastutti näin pelin etenemistä ;D hahah!

EDIT: Ennen kuin joku ihmettelee missä Elis oli, niin hän touhusi innoissaan mukana ja ruokaili yhdessä meidän aikuisten kanssa. Ruokailun jälkeen hän viihdytti meitä kaikkia omalla showllaan, hän on nykyään aikamoinen showmies. Yhdeksän jälkeen kävin vaihdettiin yökkäri, pestiin hampaat ja mentiin sänkyyn lukemaan iltasatu, johon hän nukahti ja sitten jatkoimme iltaa aikuisten kesken siirtymällä pöydän ääreen pelaamaan lautapelejä. Pelit veikin mukanaan ja vieraamme lähtivät kotiin vasta puolen yön jälkeen.

Uppoaako teihin pariskuntaillat ja lautapelit? Onko teillä lempparipelejä, mielelläni otan vinkkejä vastaan!

Kukkuu

P1060218-1.jpg
Se tunne kun pitkän taistelun jälkeen koitat nukuttaa lastasi lopulta viereesi ja pimeässä huoneessa yrität olla silmät kiinni hipi hiljaa ja leikkiä nukkuvaa. Yhtäkkiä kuuluu pienellä äänellä ”kukkuu” ja raotat silmiäsi nähdäksesi kun lapsesi on käsillään peittänyt kasvonsa leikkien kukkuu-leikkiä.
Siinä on vaikea olla vihainen ja kiukun sijaan sinut valtaa järjetön rakkauden tunne lastasi kohtaan ja haluat rutistaa häntä vain kovempaa. Hetkeä myöhemmin havahdut siihen kun miehesi tulee tökkimään sinua hereille, kun olettekin nukahtaneet lapsen kanssa molemmat. <3
Näin meille kävi eräänä iltana ja halusin jakaa sen tunteen täällä teidän kanssa. Onko teille käynyt vastaavanlaisia tilanteita, kun pitäisi olla vihainen mutta kun ei vaan pysty?

Postauksen kuva liittyy taas toiseen tilanteeseen, kun löysin Eliksen omasta huoneestaan pehmolelut kerättynä sänkyynsä ja lukemassa heille iltasatua sängyn vieressä. Miten hellyyttävä näky voikaan olla!

Jouluvalot sammuvat

Uusi vuosi on startannut ja siitä kertoo myös meidän jouluvalot, nimittäin kahdet jouluvalot lakkasi syystä tai toisesta toimimasta juuri sopivasti eilen. Vastikään hankkimani kaunis joulutähti Finnmarin tehtaanmyymälästä (jonka itseasiassa unohdin joulukuun hankinnat -listauksesta) simahti eilen enkä tiedä miksi, harmi. Samaan aikaan Elis kompuroi purkitettuun jouluvalosarjaan ja sen johto yksinkertaisesti katkesi.

Blogeissa tarjoillaan tällä hetkellä sekä muisteloita edellisestä vuodesta sekä uuden vuoden lupauksia. Itse en ole koskaan ollut sellainen ihminen että tekisin jotain uuden vuoden lupauksia, enkä kyllä ole vieläkään. En myöskään aio aloittaa sitä nyt, mutta haluan vain sanoa yrittäväni kirjoittaa ensi vuonna blogia tiuhemmin ja kertoa kuulumisiamme, koska nyt jos koskaan niitä olisi kiva lukea itse. Voin rehellisesti sanoa että en muista viime talven ja kesän tapahtumista mitään kun yritin miettiä mitä voisin itse muistella nyt menneestä vuodesta.

Vuoden vaihtuessa puhutaan isoista muutoksista ja tapahtumista. Viime vuoteen ei oikeastaan mahtunut mitään speasiaalia häiden ja insinööriksi valmistumiseni lisäksi. Tänä vuonna meillä on kuitenkin tiedossa muutto ensimmäiseen omaan asuntoomme, josta olen blogissa vihjaillut jo useampaan otteeseen. Se on itselleni lapsen syntymän ja naimisiinmenon lisäksi yksi isoimpia asioita elämässä, ainakin rahallisesti. Okei sai niihin häihinkin upotettua sievoisen summan.. ja lapseen.. 😉 Muuton lisäksi mieheni meinaa lähteä keväällä opiskelemaan lisää, mikä on tosi kiva juttu. Maaliskuussa taas perheemme suuntaa nokkansa kohti Thaimaan Khao Lakia. Miehellä on isomman luokan lentopelko, joten tämä on ainakin hänelle todella iso juttu. Aloitamme myös nyt heti tammikuussa ensimmäistä kertaa yhtäaikaa miehen kanssa terveelliset elämäntavat. Ei mitään lupauksia tai paineita, että nyt pitäisi käydä salilla vähintään kolme kertaa viikossa, mutta jätämme alkuun ainakin kaikki herkuttelut pois. Yleensä meistä on aina jompi kumpi dieetannut ja toinen on mussutellut herkkuja vieressä, ei kovin motivoivaa ja lopulta toinenkin on hairahtanut. 😀 Huhtikuussa juhlimme Eliksen 2-vuotis syntymäpäiviä, hän on niin iso poika jo. Viime vuonna Eliksen synttäreitä juhlittiin aika pienin pidoin, koska keskityin vain järjestämään ystävälleni babyshower-juhlia, mutta tänä vuonna ajattelin järjestää vähän isommat juhlat uudessa kodissamme. Toivon myös olevani vielä jossain vaiheessa tämän vuoden aikana uudelleen raskaana, nyt se saisi tulla! 🙂

Palatakseni kuitenkin hetkeksi vielä joulukuuhun, niin kuten marraskuussa, voisin taas listata tähän sekalaisesti asioita joita meidän joulukuussa tapahtui.

Elis oppi laulamaan Tuiki tuiki tähtönen melkein kokonaan, muutamia sanoja välistä lukuunottamatta.

Elis on kunnostautunut muutenkin innokkaana laulajana ja hänen sulosointujaan on ihana kuunnella.

Pääsin katsomaan Vain Elämää -konserttia Hartwall Areenalle ja siitä vielä yöelämään pitkästä aikaa mieheni kanssa.

Elis pysyi koko joulukuun terveenä, mukavaa vaihtelua syksyn jatkuvalle sairastelulle.

Nähtiin paljon ystäviä alkukuusta.

En pode nyt loppukuusta morkkista hirveästä määrästä hankintoja, olen ollut todella maltillinen shoppailija joulukuussa.

Olemme nauttineet Eliksen kanssa ihanista talvisista maisemista ja lumesta ja niiden lisäksi myös pulkassaistumisraivareista.

Innostuin taas lenkkeilemään saatuani aktiivirannekkeen joululahjaksi töistä.

Vanhenin taas vuodella, onko se sitten hyvä vai huono juttu.

Joulukirkossa vanha rouva kysyi ikääni ja sen kerrottuani oli aidosti yllättynyt ja sanoi luulleensa minua parikymppiseksi.

Hankin uudet silmälasit ja olen erittäin tyytyväinen niihin.

Sain vihdoin valmiiksi jo lokakuussa aloittamani himmelin teon.

Ostin Facebookin kirppiksen kautta Ikean jo valmistuksen lopetetun keinutuolin, se on täydellinen.

Tein äitini kanssa päiväreissun Lahteen Finnmarin myymälään.

Vietimme oikein mukavan joulun perheen kanssa. Eliksen riemua oli mahtava seurata.

Sain kunnian kuvata naapurini ristiäisiä ja ystäväni joulukorttikuvia.

Kävimme työpaikan kanssa syömässä erinomaisen joululounaan Haukilahden Vesitornissa.

Kävin anoppini kanssa Helsingissä Kaapelin Joulumyyjäisissä.

Söin ensimmäistä kertaa Suomen Burger Kingissä, todeten jälleen niiden ruoan olevan surkeaa.

Aloitin intoa puhkuen kuukauden vatsalihashaasteen, sen päättyen kuitenkin jo 10. päivänä.

Kävin Anun luona päivittämässä tukkani ja se on aivan ihana nyt!

Saimme Eliksen kanssa kutsun ystäväni järjestämiin lasten pikkujouluihin.

Kävimme ensimmäistä kertaa ihan meidän vieressä sijaitsevassa uimahallissa ja Elis tykkäsi aivan kamalasti.

Kävimme kaksi kertaa meidän kirkolla järjestetyissä joulutapahtumissa.

Sain kamalan yllätyksen veronpalautuspäivänä oman huolimattomuuden vuoksi.

Jouduimme perumaan Thaimaan matkamme taloudellisista syistä, mutta eilen hintojen tiputtua pystyimmekin varaamaan uuden matkan tinkimättä paikasta.

Söin järkyttävän määrän suklaata, kuten aina joulukuussa.

Kävin mummini luona vaa’alla ja kauhukseni vaaka näytti +4kg.

Onko teillä tapana tehdä uuden vuoden lupauksia ja mitä tuli tehtyä? 🙂