Uutta vanhaa

30032015-12.jpg

Työhuoneeni on aivan keskeneräinen, sen sisustamista en ole aloittanut vielä laisinkaan. En edes ajatuksissani. Paitsi nyt. Erään työjutun kautta pääsin käymään läpi vanhan 30-luvulla rakennetun kesämökin irtaimistoa, joka puretaan piakkoin ja tilalle rakennetaan uusi kivitalo. Rakennus piilotti sisälleen vaikka mitä ihania, vanhoja huonekaluja, joilla jokaisella olisi tarina kerrottavanaan, mutta valitsin sieltä meidän kotiin vain muutaman jutun.

30032015-13.jpg

Ensinnäkin kiinnitin heti huomioni pieneen yöpöydän virkaa toimittaneeseen lipastoon ja päätin, että se saa meiltä loistavan kodin. Tänään kiikutin sen meille, putsasin ja pistin paikoilleen. Täydellinen. Ainoastaan se on muutaman sentin liian matala, minkä jo tiesinkin ja pitäisi keksiä vielä jokin palikka työpöydän tason ja lipaston väliin, jolloin lipasto tukisi pitkää tasoa. Lipastosta tekee vielä ihanamman se, että jokaisen laatikon pohjalla on sellainen suojapaperi taiteltuna pohjalle joita ennen vanhaa käytettiin. Ja kun tutkin laatikostoa tarkemmin kotona, selvisi että siinä on eräänlainen lukkomekanismi, jolla lukittautuu kaikki laatikot. Nimittäin kun tuon toisiksi ylimmän laatikon laittaa aivan kiinni, lukitsee se kaikki muut laatikot samalla. Harmi kun laatikoston avain ei ole tallella, mutta toisaalta tuota lukitusta ei tule koskaan käytettyä.

30032015-6.jpg

30032015-8.jpg

30032015-9.jpg

30032015-10.jpg

30032015-11.jpg

Toinen löytöni on tämä aivan mielettömän upea kuparin värinen seinävalaisin. Se on sävyltään tismalleen sama kun vino-peilin kehykset. Se vaatii vain pientä kunnostusta, ainakin sähköjohdon vaihtamisen. Ongelmana on vain ettei valaisimelle ole paikkaa. Olen käynyt kotimme kaikki seinät läpi ja miettinyt mihin sen laittaisin, mutta ei. Ei huolta, aion sille paikan vielä löytää, mutta siihen tarvitsisin teidän apuanne rakkaat lukijat. 🙂 Vaikka ette ole kokonaan kotiimme päässyt vielä sisälle, otan mielelläni ideoita vastaan missä tilassa tuo valaisin pääsisi oikeuksiinsa. Olisiko sen paikka kenties olohuoneessa tai tuossa työpisteellä? Vai kenties makuuhuoneessa peilipöydän valaisimena, se toimisi hyvin kimpassa vino-peilin kanssa? Pitäisikö se kuitenkin sijoittaa eteisen käytävälle lipaston yläpuolelle?

Äidin mussukasta isin pojaksi

isinpoika-3.jpg

isinpoika-1.jpg

isinpoika-2.jpg

isinpoika-4.jpg

Meillä tapahtui Thaimaassa totaalinen täyskäännös ja äidin mussukasta kuoriutui aivan uskomaton isin poika. Äiti ei saanut kantaa, äiti ei saanut leikkiä, äiti ei saanut rasvata, äiti ei saanut auttaa syömisessä ja isin kainaloon vaan nukahdettiin.

Tunteet olivat aluksi ristiriitaiset, toisaalta oli ihana saada vähän hengähtää, mutta olihan se myös ikävää ettei äidin apu kelvannut enää mihinkään.

Naureskelin reissussa, että roolit kääntyy varmaan takaisin heti kotona, kun arki jatkuu ja isiä nähdään taas vähemmän kotona. Reissussa kun isi oli kokoajan läsnä, oli siihen myös helppo kiintyä. Ja niinhän siinä kävi, että nyt taas kelpaa äidin apu ja syli, mutta niin kelpaa myös isin. 🙂

Onko teillä oltu ensin äidin mussukoita ja sitten isin kultia tai toisinpäin ja minkä ikäisenä se muuttui?

Tutista vierottaminen

kuva-3.jpg

Päätin jo loppusyksystä reissuamme varatessamme, että vieroitetaan Elis siellä tutista. Olin joltain kuullut jo sitä ennen, että vähintään kahden viikon pituinen reissu on loistava tilaisuus vieroittaa tutista. Elis oli juuri sopivasti jättänyt tutin pois päiväkodissa päiväunilta muutamaa viikkoa ennen reissuamme. Hoitajat kertoivat ettei Elis enää huoli tuttia nukkumaan mennessä.

Vielä menomatkalla sai Elis tutin, koska itseäni jännitti lennon sujuminen niin paljon. Perille päästyämme piilotin kuitenkin tutit, eikä niitä sen jälkeen ole kaivettu esiin.

tuttivierottaminen-2.jpg

tuttivierottaminen-3.jpg

Täysin hampaita kiristelemättä se ei kuitenkaan sujunut, vaan Eliksen jatkuvat kiukuttelut ja nukahtamisen venymiset söi kyllä hermoja. Tutin perään ei huudeltu, mutta rauhoittumiset on vaatineet vähän pidempää pinnaa ja saimme sitten miehen kanssa keskenämme aiheutettua riitaa, kun tarpeeksi hermo meni. Toisaalta onneksi olimme reissussa, jolloin olosuhteet olivat huomattavasti leppoisammat, jos tämä sama oltaisiin käyty keskellä normaalia arkea, olisin varmaan saanut jo hermoromahduksen.

tuttivierottaminen-1-2.jpg

tuttivierottaminen-1.jpg

Ensimmäisen viikon jälkeen Elis alkoi nukahtamaan iltaisin todella helposti, päiväunet jouduttiin aluksi nukkumaan liikkuvassa autossa tai rattaissa loppuun asti sinnitellen, mutta nekin saatiin loman loppua kohden hoidettua ihan hotellihuoneessa sängyssä.

Kotona tutteja huudeltiin heti ensimmäisenä, mutta kun muistutin tuttien jääneen lentokoneeseen, loppui huutelu. Yhtenä iltana kun en tarpeeksi antanut huomiotani Elikselle päiväkodin jälkeen, huuteli hän myös tuttia, mutta ilman itkuja säästyttiin ja saatiin ajatukset siirrettyä nopeasti muualle. Nyt pitäisi saada enää täällä kotona saada Elis nukkumaan omassa sängyssä.

Minkä ikäisenä teillä on jätetty tutti pois ja miten?

Unisex vauvakutsut

babyshower-2.jpg

Viikonloppuna meillä taas juhlittiin, nimittäin rakkaan ystäväni vauvakutsuja. Teemavärinä toimi keltainen, koska kyseessä oli unisex-vauvakutsut ja vauvan sukupuolta saadaan jännittää hamaan tappiin asti. 🙂 Vauvakutsuja juhlittiin meidän uudessa kodissa ja tämän takia olenkin Thaimaasta palattuamme juossut pää kolmantena jalkana, jotta asunto saataisiin edes siltä osin valmiiksi, että kehtaa ihmisiä kutsua kylään.

Kutsut olivat oikein onnistuneet ja mammakin saatiin yllätettyä. Vitsailin juuri ennen ovikellon soimista, että jos sankari saapuu muissa vetimissä kuin pieruverkkareissa paikalle, on salaisuus paljastunut, mutta onneksi hänen miehensä oli vain kehottanut laittaa vähän parempaa päälle ilman että herätti kommentillaan epäilyksiä. 😀

babyshower-3.jpg

babyshower-11.jpg

babyshower-1.jpg

babyshower-4.jpg

babyshower-6.jpg

Vauvakutsut toteutettiin nyyttärihengessä ja tarjoilut olivatkin mainiot. Omaksi osakseni jäi kakun hankkiminen ja tiesinkin heti mistä sitä lähden kyselemään. Juhlien kakku tuli siis pienestä kakkupuodista nimeltään Min Kaka, joka toimii Masalassa, Espoon ja Kirkkonummen välissä. Ihania makeita ja suolaisia leivonnaisia leipoo leipuri-kondiittori Bettina ja yhdessä ideoimmekin juhliin sopivan kakun. Min Kakan erikoisuus on se, että kaikki leivonnaiset ovat sekä gluteenittomia että laktoosittomia, joten ne sopivat kaikille. Tänä päivänä kun ei ainoastaan allergikot välttele gluteenia, niin näitä herkkuja voi hyvin mielin syödä myös muutkin gluteenista kieltäytyvät. Kakku olikin aivan erinomainen ja ikinä en ole nähnyt kakun menevän kaupaksi yhtä hyvin. Kakun täytteenä oli mansikka-lime ja se saikin paljon kehua vierailta. Nam. Kakkua jäi aivan pieni pala vielä jääkaappiin, mutta se ei siellä kyllä kauaa kestä. 😉 Voin siis todella suositella Min Kakaa kaikille juhlia järjestäville, hinnatkin ovat kohtuulliset ja pienellekin budjetille sopivat.

babyshower-12.jpg

babyshower-13.jpg

babyshower-14.jpg

babyshower-15.jpg

Syötävän kakun lisäksi otin vastuulleni myös vaippakakun toteuttamisen ja heti väriteeman valittuamme, päätin hankkia päällimmäiseksi koristeeksi pienen kylpyankkaperheen. Sitä sitten metsästinkin ympäri Espoota, kun joka paikasta oli tavalliset kylpyankat loppunut tai ei ollut valikoimassa ollenkaan. Lopulta Tigerista tärppäsi ja sieltä löytyikin tismalleen sama setti mikä Elikselläkin on. BabyStylesta hain vielä kylkeen soivan pehmolelun, jollaista jäin kaipailemaan Elikselle aikoinaan. 🙂

babyshower-8.jpg

babyshower-9.jpg

Muuten juhlien koristelut pidettiin melko hillittyinä, tein vanhalle pohjalle kelta-harmaa teemalla babyshower-viirin ja ystäväni kanssa yhdessä teimme itse pompomeja roikkumaan katosta. Toinen ystäväni toi mukanaan keltaisia ja harmaita paperipillejä Clas Ohlsonista sekä teemaan sopivia lautasliinoja ja paperilautasia. Kaapista löytyi sopivasti tammikuussa Elloksen alennusmyynneistä ostettu keltainen ananaskuvioitu pöytäliina, joten sekin pääsi käyttöön.

Sellaiset juhlat tällä kertaa, nämä olivatkin jo toiset järjestämäni vauvakutsut ja niitä mielelläni järjestelen useamminkin. Varsinkin vaippakakun suunnittelu ja toteutus on ehdottomasti heiniäni. 😉

Täällä taas

Mulla on sormet syyhynnyt päästä kirjoittelemaan teille kuulumisia ja ihan yleistäkin lätinää ja oonkin muutamia luonnoksia jo kirjoitellut koskien meidän reissua. Nyt ollaan siis kotiuduttu ja kuvat siirretty koneelle ja alkaa niiden läpikäyminen. Kuviahan tuli otettua reissussa sellanen 1400 kappaletta, kun sekä itselläni että miehellä oli omat kamerat mukana. Reissun päällä miehenikin innostui opiskelemaan hieman valokuvausta ja käytiin yhdessä läpi suljinaikoja, aukkoja ja ISO-herkkyyksiä. Kahdessa viikossa tapahtui huomattavaa kehitystä, vielä kun kuvien rajaamista ja sommittelua vähän opiskeltaisiin, niin avot!

Lennot molempiin suuntiin sujui erinomaisesti ja reissusta kaiken kaikkiaan jäi pelkkiä hyviä muistoja. Paluu kotiin olikin sitten jo toinen juttu, oli todella kurjaa palata kotiin, joka ei oikein vielä tunnu kodilta kun kaikki on hujan hajan ja etsii paikkaansa. Haluaisin, että kaikki olisi jo valmista ja voisin esitellä kodin tyytyväisenä, mutta ei vielä.

Päätimme pitää Eliksen vielä eilen kotona, kun miehenikin oli ottanut päivän vapaaksi töistä ja tänään sitten vein Eliksen päiväkotiin ja itkuhan siinä tuli. Saimme reissussa puhelinsoiton kaupungilta ja Elis on saanut hoitopaikan alueelta jonne muutimme ja uusi päiväkoti tulee sijaitsemaan vain n. 100 metrin päässä kodistamme. Toivoin saavamme uuden hoitopaikan vasta syksyllä, mutta olihan se otettava nyt jo vastaan kun kävi näin hyvä tsägä. Hain siirtoa nimenomaan tuohon päiväkotiin ja laitoin siirtohakemukset jo viime lokakuussa. Tuossa päiväkodissa onkin aikamoista tunkua, tosin eilen puhelimessa jutellessani päiväkodin työntekijän kanssa, aloittaa siellä muutama muukin lapsi samaan aikaan. Elis siis ehtii olla nykyisessä päiväkodissaan enää 1,5 viikkoa ja 1.4. alkaen uudessa päiväkodissa.

Myös vihdoin ja viimein alkaa kaikki tavarat olla pois vanhasta asunnostamme (okei, varastoa lukuunottamatta), hain eilen aamulla yhden autollisen vielä tavaraa ja enää siellä on oikeastaan parvekekalusto, jonka sain myytyä jo Facebook-kirppiksellä sekä joitain siivousvälineitä ja iso puinen säilytyslaatikko parvekkeella. Voiton puolella siis ollaan! Facebookin feedissäni pomppasi reissussa ollessamme Punaisen Ristin Kontti -palvelun ilmoitus ja innostuin heti kaivamaan loput tavaramme, joille ei ole paikkaa uudessa kodissa ja joita olen erinäisissä kirppisryhmissä ja -sivustoissa yrittänyt myydä ja aion ensi viikolla viedä kaikki nämä tuollaiseen konttiin.

Viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa ja siitä lisää myöhemmin, mutta nyt muutama kuva reissusta. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki mieheni ottamia, sillä en ole ehtinyt vielä edes aloittaa oman kameran kuvien läpikäymistä. 🙂

Olisiko joitain kysymyksiä koskien matkustamista Thaimaahan taaperon kanssa tai muita mieltä askarruttavia asioita, mistä haluaisitte minun kirjoittelevan? 🙂

P3040032-1.jpg

P3040034-2.jpg

P3040041-3.jpg

P3060058-1.jpg

P3060084-1.jpg

P3070153-1.jpg

P3070205-2.jpg

P3080214-3.jpg

P3080247-4.jpg

P3080254-5.jpg

P3080293-6.jpg

P3080331-7.jpg

P3090342-8.jpg

P3100368-9.jpg

P3100476-10.jpg

P3100499-11.jpg

P3110542-12.jpg

P3120588-13.jpg

P3120674-14.jpg

P3140712-15.jpg

P3140728-16.jpg

P3140751-17.jpg

P3140767-18.jpg

P3140778-19.jpg

P3150788-20.jpg

P3150824-21.jpg

P3180928-22.jpg

P3180929-23.jpg

P3180934-24.jpg

Lentomatkasta taaperon kanssa

Perillä ollaan ja ollaankin nautittu lämmöstä ja iloisista ihmisistä jo neljän päivän ajan. Hieman huonosti on päivittynyt myöskin Instagram, koska kuvaan lähinnä järkkärilläni ja toisen päivän jälkeen en ole saanut siirrettyä siitä kuvia puhelimeeni (EDIT: syyksihän selvisi asetus kamerassa, joka ottaa vain raakakuvia eikä lainkaan jpg-kuvia, eihän kännykkä niitä ymmärrä, asia siis nyt korjattu!). Jääkööt nyt kuvat myös tästä postauksesta, teen sitten kotiin palattuamme teille taas kuvapläjäyksiä.

Lentomme myöhästyi lopulta yli 12 tuntia ja lentokone nosti renkaansa maasta aika tasan kahdeksalta seuraavana aamuna alkuperäisestä lähtöpäivästä. Tämähän tarkoitti sitä, että lento ei ollutkaan yölento, mikä olisi Eliksen kanssa ollut hitusen miellyttävämpi vaihtoehto. Suuremmilta katastrofeilta kuitenkin vältyttiin, Elis nukkui puolessa välissä lentoa parin tunnin päiväunet itkupotkuraivareiden saattelemana. Itsekin pystyin unohtamaan pahimmat pelkotilat ja mieheni suoriutui myös olosuhteisiin nähden vallanmainiosti. Perillä oltiin paikallista aikaa n. 22.50. Vain n. 1,5 tuntia ennen laskeutumista lievää paniikkia aiheutti meissä molemmissa lentokoneen ikkunasta näkyvät isot salaman välähdykset, jotka tuntui kieltämättä olevan TODELLA lähellä meitä.

Lennolle olin pakannut Elikselle mukaan muutaman kaupan smoothien sekä valmiita puuroja ja itselleni ja miehelleni pähkinöitä ja parhaimpia protskupatukoita kautta aikoin, Quest Bareja. Lisäksi käsimatkatavaroissa oli mukana iPad, johon oli ladattu Elistä varten muutama Lego Dublo -peli sekä Ocean Swimmer. Myös Viaplay, Netflix, Katsomo, Ruutu ja YLE Areena (noh, nämä kolme jälkimmäistä tuli todettua perillä turhiksi maantieteellisistä alue-estoista johtuen mikä oli aavistettavissa) tuli reissua varten ladattua ja Viaplayihin kun saa ladattua ohjelmia offline-tilaan, latasin Elikselle lentoa varten Autot -elokuvan. Tokihan meillä oli omat viihdejärjestelmät, josta löytyi myös lapsille puuhaa, mutta iPadin kun saa omaan käteen, niin koimme sen helpommaksi.
Leluja en pakannut reissuun lainkaan, en edes koneeseen. Luin etukäteen netistä, että ne on sitten sellainen riesa lennolla kun lapsi haluaa niitä viskellä, että oltaisiin jatkuvasti selkä vääränä niitä kumartelemassa lattialta. Ajattelin myös että kohteessa ostetaan sitten reissua varten uusia leluja, niin niissä säilyy se uutuuden viehätys. Lento pärjättiin oikein mainiosti ilman leluja ja muutama lelu on jo hankittu paikallisista kaupoista ja kulkevat mukana joka paikassa.
Kirjoittelin osaa tästä tekstistä jo lentokoneessa Eliksen ja mieheni nukkuessa vieressä, matkaa ollen jäljellä vielä aika tasan puolet. Aika meni hitaasti ja pieni pelko oli siitä, miten jaksamme istua vielä kahden tunnin bussimatkan Phuketista Khao Lakiin, mutta Elis nukahtikin nopeasti ja miehenikin torkahti jossain välissä. Itse ihastelin maisemia vaikkakin oli jo pimeää. Olimme lopulta hotellillamme Mai Khaolakissa n. klo 02.00 yöllä, miehellä kurni vatsa ja tilasimme room servicestä ruokaa ja kävimme untenmaille. Hotellihuoneesta kuva nähtävillä Instagramista ja toistaiseksi se onkin jäänyt viimeiseksi. Toivotaan, että asia vielä korjaantuisi reissun aikana. 🙂

Nyt toivotan ihanaa sunnuntaita kaikille ja painun pehkuihin perheeni viereen!

Sneak peak

Tänään on vihdoin se päivä, kun meidän perhe suuntaa kohti etelän lämpöä ja jättää uuden kodin. Meillä ei vieläkään toimi kotona netti, joten blogi on elänyt mm. sen sekä muuttokiireiden takia hiljaiseloa. Sain aamulla kuitenkin räpsäistyä pari sneak peak kuvaa teille meidän kodista, loppu jääköön odottelemaan paluutamme ja viimeisiä silauksia, että saadaan kaikki loput tavarat paikoilleen. 🙂

blogiin-2.jpg

blogiin-3.jpg

blogiin.jpg

Epäonneksemme sain vielä juuri aamusella viestin matkanjärjestäjältä, että lentomme lähtö viivästyy 3,5 tunnilla, mikä harmittaa todella paljon. Se tarkoittaa sitä, että huomenna olemme perillä hotellillamme vasta neljän jälkeen iltapäivällä ja Thaimaassahan pimenee melko aikaisin, joten ensimmäinen päivä menee käytännössä ihan hukkaan nyt. Tältä näyttää meidän pakkaamiset kuitenkin vielä tälläkin hetkellä, joten ehkä pieni lisäaika ei ole yhtään pahitteeksi?

blogiin-4.jpg

blogiin-5.jpg

Nyt kuitenkin lähden jatkamaan pakkaamista ja toivon, että lähtö ei tuosta enempää viivästyisi. Instagramista @aidinmatka pystyy meidän reissua seuraamaan blogia paremmin, joten hypätkää sinne kyytiin! 🙂