Perillä ollaan ja ollaankin nautittu lämmöstä ja iloisista ihmisistä jo neljän päivän ajan. Hieman huonosti on päivittynyt myöskin Instagram, koska kuvaan lähinnä järkkärilläni ja toisen päivän jälkeen en ole saanut siirrettyä siitä kuvia puhelimeeni (EDIT: syyksihän selvisi asetus kamerassa, joka ottaa vain raakakuvia eikä lainkaan jpg-kuvia, eihän kännykkä niitä ymmärrä, asia siis nyt korjattu!). Jääkööt nyt kuvat myös tästä postauksesta, teen sitten kotiin palattuamme teille taas kuvapläjäyksiä.
Lentomme myöhästyi lopulta yli 12 tuntia ja lentokone nosti renkaansa maasta aika tasan kahdeksalta seuraavana aamuna alkuperäisestä lähtöpäivästä. Tämähän tarkoitti sitä, että lento ei ollutkaan yölento, mikä olisi Eliksen kanssa ollut hitusen miellyttävämpi vaihtoehto. Suuremmilta katastrofeilta kuitenkin vältyttiin, Elis nukkui puolessa välissä lentoa parin tunnin päiväunet itkupotkuraivareiden saattelemana. Itsekin pystyin unohtamaan pahimmat pelkotilat ja mieheni suoriutui myös olosuhteisiin nähden vallanmainiosti. Perillä oltiin paikallista aikaa n. 22.50. Vain n. 1,5 tuntia ennen laskeutumista lievää paniikkia aiheutti meissä molemmissa lentokoneen ikkunasta näkyvät isot salaman välähdykset, jotka tuntui kieltämättä olevan TODELLA lähellä meitä.
Lentomme myöhästyi lopulta yli 12 tuntia ja lentokone nosti renkaansa maasta aika tasan kahdeksalta seuraavana aamuna alkuperäisestä lähtöpäivästä. Tämähän tarkoitti sitä, että lento ei ollutkaan yölento, mikä olisi Eliksen kanssa ollut hitusen miellyttävämpi vaihtoehto. Suuremmilta katastrofeilta kuitenkin vältyttiin, Elis nukkui puolessa välissä lentoa parin tunnin päiväunet itkupotkuraivareiden saattelemana. Itsekin pystyin unohtamaan pahimmat pelkotilat ja mieheni suoriutui myös olosuhteisiin nähden vallanmainiosti. Perillä oltiin paikallista aikaa n. 22.50. Vain n. 1,5 tuntia ennen laskeutumista lievää paniikkia aiheutti meissä molemmissa lentokoneen ikkunasta näkyvät isot salaman välähdykset, jotka tuntui kieltämättä olevan TODELLA lähellä meitä.
Lennolle olin pakannut Elikselle mukaan muutaman kaupan smoothien sekä valmiita puuroja ja itselleni ja miehelleni pähkinöitä ja parhaimpia protskupatukoita kautta aikoin, Quest Bareja. Lisäksi käsimatkatavaroissa oli mukana iPad, johon oli ladattu Elistä varten muutama Lego Dublo -peli sekä Ocean Swimmer. Myös Viaplay, Netflix, Katsomo, Ruutu ja YLE Areena (noh, nämä kolme jälkimmäistä tuli todettua perillä turhiksi maantieteellisistä alue-estoista johtuen mikä oli aavistettavissa) tuli reissua varten ladattua ja Viaplayihin kun saa ladattua ohjelmia offline-tilaan, latasin Elikselle lentoa varten Autot -elokuvan. Tokihan meillä oli omat viihdejärjestelmät, josta löytyi myös lapsille puuhaa, mutta iPadin kun saa omaan käteen, niin koimme sen helpommaksi.
Leluja en pakannut reissuun lainkaan, en edes koneeseen. Luin etukäteen netistä, että ne on sitten sellainen riesa lennolla kun lapsi haluaa niitä viskellä, että oltaisiin jatkuvasti selkä vääränä niitä kumartelemassa lattialta. Ajattelin myös että kohteessa ostetaan sitten reissua varten uusia leluja, niin niissä säilyy se uutuuden viehätys. Lento pärjättiin oikein mainiosti ilman leluja ja muutama lelu on jo hankittu paikallisista kaupoista ja kulkevat mukana joka paikassa.
Kirjoittelin osaa tästä tekstistä jo lentokoneessa Eliksen ja mieheni nukkuessa vieressä, matkaa ollen jäljellä vielä aika tasan puolet. Aika meni hitaasti ja pieni pelko oli siitä, miten jaksamme istua vielä kahden tunnin bussimatkan Phuketista Khao Lakiin, mutta Elis nukahtikin nopeasti ja miehenikin torkahti jossain välissä. Itse ihastelin maisemia vaikkakin oli jo pimeää. Olimme lopulta hotellillamme Mai Khaolakissa n. klo 02.00 yöllä, miehellä kurni vatsa ja tilasimme room servicestä ruokaa ja kävimme untenmaille. Hotellihuoneesta kuva nähtävillä Instagramista ja toistaiseksi se onkin jäänyt viimeiseksi. Toivotaan, että asia vielä korjaantuisi reissun aikana. 🙂
Nyt toivotan ihanaa sunnuntaita kaikille ja painun pehkuihin perheeni viereen!