Jos pelkkä löhöily altailla alkaa kyllästyttää, järjestetään Thaimaassa jos jonkinlaista reissua. Sanomattakin on selvää, että taapero rajoittaa tekemistä ja menemistä reissussa. Meidän piti miettiä kaikki aktiviteetti sen mukaan, soveltuuko se taaperon kanssa. Koettiin sekä onnistumisia ja epäonnistumisia, hermojen kiristelyä sekä ihania hetkiä, joihin voi palata myöhemmin valokuvia katsoen kun aika kultaa muistot.
Koska miehelleni oli iso kynnys lentää näin kauas, halusi hän ottaa reissusta kaiken irti. Hieman eripuraa tämä aiheutti ajoittain, kun itse yritin järkeillä reissuja sen mukaan miten Elis jaksaa ja pärjää, mutta lopulta päästiin aina yhteisymmärrykseen.
Kävimme ratsastamassa norsuilla viidakossa, päivän kestävällä snorklausreissulla kauniilla, asumattomalla Tachai-saarella ja päiväreissulla Phuketissa, joka sisälsi shoppailua Patong Beachilla, Big Buddhan luona vierailua sekä Butterfly Gardenissa perhosia ihastelemassa. Tässä hieman tragikoomisesti kerrottu meidän retkistä.
Itse tiesin aiemmasta kokemuksesta norsuratsastuksen olevan yllättävänkin jännittävää, mutta mieheni halusi ehdottomasti päästä sen kokemaan. Finnmatkat suositteli kokemusta myös perheen pienimmille, joten ajattelin tämän ehkä olevan hieman turvallisempaa maastoa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan itseäni jännitti jo heti alkumetreiltä saakka ja kylläpä jännitti miestäkin. Meille myytiin banaaneja syötettäväksi norsulle ja täysin aavistamatta mieheni käskettiin siirtyä norsun niskan päälle istumaan antamaan niitä banaaneja. Miten hitossa se onnistuisi pieni lapsi sylissä horjuvan norsun selässä. Pienen paniikin saattelemana saimme jotenkin liikuteltua itseämme niin, että mieheni pääsi pois penkistämme ilman että Elis tai laukkuni tippui kyydistä. Jyrkkää rinnettä jatkettiin hetki niin, että mieheni istui edelleen norsun niskan päällä, kunnes lopulta Elis alkoi itkemään aivan hysteerisesti isin perään ja pyysimme saada mieheni takaisin penkille istumaan. Hetken aikaa matka jatkui ihan ok, kunnes siirryimme tulemaan samaa jyrkännettä alaspäin, joka sai lopulta koko perheen lievään paniikkiin. Hengissä kuitenkin selvittiin ja saimme koko reissun parhaimman ruoan vesiputousten luona, massaman curry kanaa. Nam!
Muutaman päivän toipumisen jälkeen varasimme uuden reissun kauniille asumattomalle saarelle, jossa pääsi snorklaamaan, nauttimaan auringosta ja turkoosista merivedestä sekä lukemattomista japanilaisista selfiekeppeinensä. Matka alkoi aikaisin aamulla auringon vasta sarastaessa. Ajomatka satamaan oli aivan järkyttävä, kun kuski kaahasi tuhatta ja sataa mutkaista tietä ja lopputuloksena Elis meni niin huonovointiseksi, että oksensi. Sama vointi jatkui speedboatilla, mutta onneksi Elis nukahti veneeseen ennen kuin olo meni kurjemmaksi. Sen sijaan kokonainen japanilaisperhe oksenteli vieressämme. Perille päästyämme pääsimme snorklailemaan tunniksi (lue: mies snorklasi ja minä istuin veneessä Eliksen kanssa) ja tästä sitten rannalle syömään ja ihastelemaan maisemia. Ruoka oli mainosflyerissa kuvattu todella herkulliseksi mitä se ei todellisuudessa ollut ja nälissämme sitten siellä koitimme keksiä tekemistä. Rannan hiekka oli aivan silkkisen pehmeää ja siitä innostui Elis niin, että sitä oli sitten ihan joka paikassa. Jossain kohtaa reissua olin aivan loppu ja halusin vain päivän päättyvän. Jännitin vielä aivan kamalasti paluumatkaa, mutta se meni väsymyksestä ja nälästä kärsien nukkuen. Nyt voidaan sitten niitä kuvia ihastella ja muistella, että olipas mukava reissu. ;D
Viimeisenä reissuna varasimme päivän shoppailumatkan Phuketiin ja päätimme samalla katsastaa muutaman Phuketin nähtävyyden. Kuten arvata saattaa, ei sekään sujunut ongelmitta. Ensinnäkin minibussin varaaminen maksoi aivan törkeästi ja määränpäät Phuketissa piti päättää etukäteen. Ylimääräiset tunnit veloitetaan päälle jos reissu syystä tai toisesta venyy. Yritin kysellä matkan myyjältä hyvää shoppailupaikkaa ja yhteistuumin päädyimme Central Festivaliin. Koitti reissupäivä ja innokkaasti lähdimme kohti Phuketia, ensimmäisenä stoppina Butterfly Garden. Itse paikka oli upean näköinen, mutta jopa Khao Lakin pienemmässä puutarhassa oli hienompi ja monipuolisempi valikoima nähdä perhosia. Sen jälkeen kuski vei meidät Central Festivaliin. Shoppailut loppui lyhyeen ja se stoppi kesti korkeintaan viisi minuuttia kun hän jätti meidät ostoskeskuksen parkkihalliin, nostimme rattaat autosta ja astelimme sisään ja kurvasimme rattaiden kanssa takaisin autolle. Fail! Kyseessä ei ollut todellakaan turisteille tarkoitettu kauppapaikka. Noh, jos joku on siellä käynyt, niin tietää kyllä mistä puhun. Me halusimme päästä markkinoille, jossa pääsee shoppailemaan sitä turistikrääsää ja tuliaisia ja tinkimään! Siinä oltiin jo melkein riitelemässä mieheni kanssa, koska taksikuski ei osannut sanaakaan englantia ja olimme aivan epätoivoisia miten saamme hänelle selitettyä että haluamme pois sieltä ja jonnekin muualle. Muistin, että Patongilla on meidän tarpeisiin nähden ihan hyvät shoppailumahdollisuudet ja tomerasti marssin kuskin luokse ja hoin ”No good here, Patong!” Hahah. Kyllähän kuski sitten ymmärsi että halusimme pois sieltä ja sen sijaan Patongille ja sinne menimme. Huokasimme helpotuksesta ja saimme rahoillemme vastinetta. Tämän jälkeen ajoimme vielä katsomaan Big Buddhan vuoren päällä ja sen jälkeen takaisin hotellille. Juuri ennen Phuketin rajan ylittämistä alkoi tiellä hirveä härdelli ja kaikki autot meidän menosuuntaan pysäytettiin tien sivuun, jonka jälkeen kymmeniä poliisiautoja ja ambulansseja siinsi ohitsemme. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, vain hetkeä myöhemmin koko liikenne oli pysähtynyt. Katsoin kelloa kun minuutit kuluivat ja meidän maksama aika ylittyi ja epätoivoisina mieheni kanssa mietimme, että tästä jos joudumme maksumiehiksi niin ei jumaleissön. Ja niin vain kun hotellille pääsimme, ainoa kerta kun taksikuski osasi jotenkuten englantia, oli kun hän vaati meiltä ylimääräistä 200 bahtia ylittyneestä ajasta. Jankkasimme ja jankkasimme hänen kanssaan, että ei ole meidän vika että liikenteessä oli ongelmia, lopputuloksena maksoimme 100 bahtia.
Tällaiset reissut siis meillä. Otsikkona oli tekemistä taaperon kanssa ja näistä kahta jälkimmäistä voin hyvinkin suositella koko perheelle, vaikka meillä nyt tuntuikin olevan epäonnea mukana. Norsulla ratsastaminen ei mielestäni sovi todellakaan noin pienen kanssa, vaikka sitä kaikki sanoivatkin että sopii. Ennemmin vien vaikka lapseni tuolle snorklausreissulle, mitä he taas eivät välttämättä suositelleet pienen kanssa tehtäväksi.
Toivottavasti näistä kertomuksista on jotain hyötyä niille, jotka ovat Thaimaan matkaa miettineet taaperon kanssa ja mielelläni vastaan myös muihinkin reissua koskeviin kysymyksiin. Myös muutamat asupostaukset on vielä tulossa, koska aika ahkerasti vaadin miestäni kuvailemaan itseäni tuolla reissulla. 🙂