Meillä on jo pitkään ollut vaikeuksia aamu- ja iltapuuron kanssa. Rehellisesti sanottuna meillä ei ole iltapalaa edes tarjottu moneen viikkoon, sillä päivällinen on osunut vasta niin myöhään ettei Elis halua edes iltapalaa. Tietysti jotain pientä napostelua on illan mittaan ollut.
Elis tykkää kovasti kun puuron sekaan laitetaan raejuustoa sekä mehukeittoa ja ollaankin syöty samaa puuroa jo pitkään. Itse olen jämähtänyt raparperi-herukkakeittoon, mutta viime viikolla päätin napata kaupasta jotain muuta ja käteen osui omena-vaniljakeitto. Ajattelin sen maistuvan Elikselle pitkään tökkineen puuron kanssa ja ainakin tuoksu oli mainio.
Olin sitten aamulla niin kekseliäällä päällä, että tiskipöydällä lojunut pieni punainen pupupehmolelu pääsi osalliseksi meidän aamupuuroiluja. Houkuttelin Eliksen pöytään syömään puuroa kertoen, että pupukin tulee puuroa syömään. Asettelin pupun pöydälle ja Elis tulikin innosta soikeana pöytään ja komensi laittamaan pupullekin ruokalapun. Niin siinä sitten Elis rupesi kauhomaan puuroa suuhun välillä muka tarjoten sitä myös pupulle. Ja kyllä siinä puurot meni Eliksen suuhun, vaikka pupunkin nenänpää oli vähän puuroinen. 🙂
Tällä tavalla meillä on nyt sitten tämä viikko syöty aamu- ja iltapuurot mukisematta, toimii! Eli jos teillä on vaikeuksia ruokailujen kanssa, niin tässä oiva vinkki apulaiseksi. 😉
