Mökkeilyä ja katse elokuuhun

mokilla-1.jpg

mokilla-2.jpg

mokilla-4.jpg

mokilla-28.jpg

mokilla-38.jpg

mokilla-39.jpg

mokilla-48.jpg

mokilla-53.jpg

mokilla-57.jpg

mokilla-58.jpg

Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja ensi viikolla palataan töihin ja päiväkotiin. Kävimme viikonloppuna mökillä koko perhe hakemassa vähän viimehetken kesäfiilistä, grillailua, saunaa, uimista ja itikoita. Instagramia seuraavat jo tiesivätkin meidän viikonlopun ohjelmasta. Kyseessä oli meidän tämän kesän ensimmäinen ja ainoa reissu omalle mökille, ei ole oikein säät houkutelleet lähtemään mökille ja elokuu onkin jo täyteen buukattu kaikenlaista muuta.

mokilla-10.jpg

mokilla-15.jpg

mokilla-16.jpg

mokilla-40.jpg

mokilla-45.jpg

mokilla-46.jpg

Onneksemme saimme lauantaina nauttia helteestä, eikä näin siis koko viikonloppua tarvinnut viettää neljän seinän sisällä sateelta suojassa. Rakastan meidän mökkisaunaa, siellä voisi istua tuntikausia löylyjä ottamassa. Naureskelimme äitini kanssa, että mökillä on tapana lämmittää sauna aina kun ei ole mitään tekemistä. Sunnuntainakin ennen lähtöämme kotiin istuimme terassilla vailla tekemistä ja äiti ehdotti saunan lämmitystä, sitä kuitenkaan enää lämmittämättä. Eilen lämmitimme kotona saunan ja sain taas muistutuksen siitä ettei mökkisaunalle pärjää mikään sähkökiukaalla varustettu sauna, löylyt ei ole edes vertauskelpoisia kunnon puusaunaan ja nimenomaan meidän mökin saunaan. En uskaltanut saunan päätteeksi hypätä vielä perjantaina järviveteen, mutta lauantaina kävinkin sitten oikein kahteen kertaan uimassa. En muista milloin olisi mennyt näin myöhäiseksi talviturkin heittäminen… Myös Elis nautti täysin rinnoin uimisesta.

mokilla-23.jpg

mokilla-74.jpg

mokilla-61.jpg

mokilla-67.jpg

mokilla-75.jpg

mokilla-30.jpg

Meillä oli mökillä mukana tosiaan koko perhe kaikkine karvaturreineen, mukana oli myös meidän uusi perheenjäsen, kääpiöluppakorvakani. Hän sai juosta nurmikolla valjaissa ”vapaana”, olin viritellyt valjaisiin kiinni koiramme flexin. Hän on niin ihastunut meidän koiraan, että juoksenteli tämän perässä kokoajan. Lopulta kun flexin pituus ei enää riittänyt koiran perässä juoksemiseen, päätti kani purra sen rikki. En tiedä yhtään kuinka kauan kani ehti liihotella vapaana, mutta pysyi silti kiltisti pihapiirissä.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus Eliksen ja siskoni perheen kanssa mennä käymään Porvoossa, sitä seuraavan viikonlopun vietämmekin mieheni kanssa aivan kaksin Budapestissä Eliksen jääden mummin luokse hoitoon neljäksi päiväksi. Mieheni oli aivan kaikessa hiljaisuudessa hankkinut salaa minulta meille matkat Budapestiin ensimmäistä hääpäiväämme viettämään ja sortui asian paljastamaan jo kesä-heinäkuun vaihteessa kun ei malttanut enää salailla. Olin kyllä aivan halolla päähän lyöty ja odotan matkaa todella innoissani. Samalla kuitenkin jännitän hirveästi, koska en ole koskaan ollut erossa Eliksestä yhtä päivää pidempään. En epäile etteikö Elis pärjäisi hyvin, vaan pikemminkin epäilen omaa pärjäämistäni. 🙂 Ikävöin Elistä jo jokaisen työpäivän aikana niin, että mitenhän malttaa olla poissa neljä päivää!!

Budapestin jälkeen olisi tiedossa vielä yksi mökkiviikonloppu, kun menemme kahden ystäväperheen kanssa toisen heistä mökille ja sitä seuraavana viikonloppuna on yhden ystäväni häät Jyväskylässä. Siinä se elokuu sitten onkin purkissa ja voimme aloittaa joulun odotuksen. 😉

Laiskan unelma Nicaraguasta

riipputuoli-5.jpg

Keväällä Elloksen kuvaston tipahdettua postilaatikosta, bongasin siitä yhden ainoan must have jutun, riipputuolin. Se oli ihanan näköinen eikä todellakaan hinnalla pilattu. En kuitenkaan tilannut sitä heti, koska en ollut ihan varma mihin sen sijoittaisin, koska en oikeastaan vielä edes tiennyt millaisen terassin meille haluan, kulmasohvan löhöilyyn vai ryhdikkään ruokapöydän ruokailuun.

Päädyimme kuitenkin kulmasohvaan ja sen kaveriksi sopikin tuo riipputuoli mainiosti. Ainoa ongelma oli vain se, ettei tätä enää saanut Ellokselta, vaan se oli loppuunmyyty. Paniikissa kahlasin läpi Googlen, etsien vastaavanlaista ja päädyin Hamacamundon sivuille, jonka riipputuolit ovat aitoa käsityötä suoraan Nicaraguasta. Hamacamundon omilla sivuilla kirjoitetaan näin: ”Hamacamundon -riipputuolit ja -matot valmistetaan kestävällä tavalla paikallisten käsityöläisten toimesta Nicaraguan Masayan kaupungissa. Hamacamundon pitkäaikainen kumppanuus ja luottamus paikalliseen osaamiseen turvaa toimeentuloa ja tukee perinteikkään käsityöläisyyden säilymistä. Perheyritys työllistää paikallisia sekä kouluttaa uusia osaajia taidokkaan käsityön saloihin.”

En vielä kuitenkaan ollut ihan varma tästä, enkä heti into piukeana tilannut riipputuolia sieltä, vaan laitoin muutamalle Facebook-kirppikselle kyselyä josko jollain olisi turhanpanttina tuollainen kaipaamani riipputuoli. Sen sijaan kuitenkin että sellaista olisi minulle tarjottu, todella moni kehui näitä Hamacamundon riipputuoleja ja kehotti tilaamaan sieltä.

No minäpä tilasin! Otin yhteyttä riipputuolien maahantuojaan ja jutellessamme tuli heti tunne, että näin tämän pitikin mennä. Oli siis onni onnettomuudessa, että Elloksen riipputuolit olivat loppuunmyyty. Nyt sain tilalle varmasti laadukkaamman, käsityönä valmistetun riipputuolin, joka on vielä kaiken lisäksi luonnon puuvillasta ja valmistuksen takana on perheyritys Nicaraguassa.

03072015-18.jpg

03072015-9.jpg

03072015-11.jpg

03072015-21.jpg

Riipputuolin voi asentaa melkein minne vaan, sisälle tai ulos terassille, parvekkeelle tai puuhun. Se asennetaan koukun ja köyden avulla kattorakenteisiin, joka voi olla joko betonia tai puuta. Meillä se on asennettu terassille puiseen kattorakenteeseen, mutta vakavasti harkitsen sen siirtämistä talveksi sisätiloihin käyttöön, niin mukava siinä on istua. Se joustaa aivan älyttömästi ja siihen voi istua miten päin vain. Aluksi jännitti istua siihen ettei se räsähdä katosta irti, mutta jo ensimmäisen kokeilun jälkeen tuo jännitys hävisi. Jos ei kattoonkiinnitys mahdollisuutta ole, on riipputuolille saatavissa myös omilla jaloillaan seisova teline, johon riipputuoli kiinnitetään.

Tämä kesä ei todellakaan ole tarjonnut riipputuolille maksimaalista käyttöä, mutta koska se on meillä asennettu katetulle terassille, on siinä ollut varsin mukava istuskella pienessä vesisateessakin Eliksen ollessa päiväunilla ja imeä raitista, happirikasta ilmaa, kuunnella sateen ropinaa ja lukea sisustuslehtiä.

riipputuoli-9.jpg

03072015-4.jpg

Tuoteperheeseen kuuluu myös riippumatto ja uutuutena vauvakeinu, joka on itseasiassa aivan älyttömän hyvännäköinen sekä lapsille tarkoitettu oma, pienempi riipputuoli. Kaikki nämä tuotteet saa melkein missä tahansa värissä ja Hamacamundon sivuilla onkin melko kirjava väriskaala, mikä ei rajoitu ainoastaan siellä esillä oleviin väreihin. Itse halusin kuitenkin hillityn luonnonvalkoisen, vaikka kovasti kävi mielessä jokin räikeämpi vaihtoehto tai jopa kaksivärinen. Väriä toin tuohon riipputuoliin kuitenkin Ikean tyynyillä, jolloin ilmettä voi muutella mieltymyksien ja sisustustrendien mukaan.

Nämä riipputuolit eivät ainoastaan ole tarkoitettu löhöilyyn, vaan niitä käytetään myös terapiavälineenä, kun fysioterapeutit huomasivat niiden erinomaiset ergonomiset ominaisuudet. Istumisen paineen jakautuessa tasaisesti, alkaa kuka tahansa rentoutua ilman sen suurempia henkisiä harjoituksia. Raja fyysisen rentoutumisen ja mielen rauhoittumisen väliltä katoaa. Riipputuolissa on helppo keskittyä vaikka opintoihin tai kirjaan, musiikin kuunteluun jne.

Riipputuoli ei siis ainoastaan ole vain kivannäköinen sisustuselementti, vaan hyödyllinen rentoutumisväline. Haluammekin nyt Hamacamundon kanssa tarjota myös lukijoilleni -10% alennuksella minkä tahansa tuoteperheen tuotteen haluamassaan värissä. Alennuksen saat mainitsemalla tilauksen yhteydessä olevasi blogini lukija.

Tilausta tehdessä on kuitenkin otettava huomioon, että riipputuolit ovat nyt todella suosittuja ja Asuntomessujen aikaan sesonki on kuumimmillaan, joten tuotetta ei pystytä luvata saamaan heti, vaan toimitusaika voi olla jopa 2-4 viikkoa. Onneksemme elokuuksi on toistaiseksi luvattu jonkinlaista helleaaltoa, joten riipputuolia ei tarvitse välttämättä heti saatuaan heittää sisätiloihin. 😉

riipputuoli-14.jpg

Mitä meille kuuluu?

tuparit-5.jpg

Nyt pääsikin venähtämään jo aika reilusti siitä, kun viimeksi blogia päivittelin. Missään reissun päällä ei kuitenkaan olla oltu, vaan ihan kotosalla. Viime viikko oli todella erilainen verrattuna yhteenkään aikaisempaan viikkoon Eliksen syntymän jälkeen. Aivan kuin edellinen postaukseni olisi ollut jonkunlainen avunhuuto, johon tarttui moni läheiseni. Olen saanut olla ihan yksin, nauttia omasta olosta ja hengähtää.

Keskiviikkona nimittäin Elis lähti mumminsa ja isomumminsa kanssa retkelle Kotkaan ja saapui kotiin vasta illalla. Saatiin miehen kanssa sitten rentoutua aamupäivä yhdessä ja iltapäivällä sain tosiaankin nauttia ihan yksin hiljaisuudesta ja siitä ettei mihinkään ollut kiire. Noh, ei se ihan niin mennyt. En osannut olla paikoillaan ja maltoinkin lötkötellä viikon ainoana aurinkoisena päivänä terassilla korkeintaan puoli tuntia. Käytinkin siis päivän hyödyksi tekemällä takapihan kivetystä, pesemällä pyykkiä, käymällä tyhjentämässä vanhan asuntomme verkkokellarista viimeisetkin rojut ja vain siivoamalla kotona… Silti oli rentouttavaa kun sain tehdä nuo kaikki asiat omassa rauhassa.

tuparit-2.jpg

Alkuviikosta myös hyvä ystäväni soitti ja ilmoitti haluavansa ottaa minut luokse yökylään rentoutumaan ja olemalla vain aikuisten kesken. No saatiinkin sovittua tuolle oma hetki jo heti samalle viikolle ja perjantaina menin hänen luokseen yökylään yökylään. Kävimme keskustassa syömässä Friends & brgrs:ssä, haettiin Makuunista karkkia ja siirryimme hänen luokseen katsomaan elokuvaa, herkuttelemaan ja höpöttelemään. Sain nukkua läpi yön katkeamatonta unta ja herätä aamulla juuri silloin kun oma sisäinen kello herätti.

Lauantaina koitti meidän tuparit. Meille oli sanomattakin selvää, että niitä juhlitaan vasta nyt kesällä. Valitettavasti tämä kesä on ollut mitä on ja se näytti myös todellisen luonteensa lauantaina. Sateelta ei siis vältytty, mutta onneksi meidän terassi on katettu, joten vieraat viihtyivät myöhään iltaan saakka terassilla pienestä ripottelusta huolimatta. Tuparit olivat aivan menestys ja vieraita oli yllätysmäärä ja yllätyksekseni saimme myös upean tuparilahjan, nimittäin valkoisen MoccaMasterin. En voi ikinä tarpeeksi kiittää siitä meidän vieraita, se tuli todella tarpeeseen meidän ainakin viisi vuotta jo palvelleelle Lidlin muutaman kympin keittimen tilalle.

tuparit-1.jpg

tuparit-3.jpg

tuparit-4.jpg

Sain siis yhteen viikkoon jopa kolme lapsivapaata päivää/iltaa, joten nyt ei voi valittaa ja jaksan taas paremmin uhmakiukkuja. 🙂 Tänään näyttäisi tulevan aurinkoinen keli, joten me suuntaamme meidän lähellä sijaitsevaan asukaspuistoon ja iltapäivällä saamme vieraita grillailemaan. Viikonlopuksi lähdemme meidän mökille, joka taitaakin jäädä tänä kesänä ainoaksi kerraksi mökillä. Yritän ehtiä tälle viikolle julkaista ainakin toisenkin postauksen, mutta muuten jatketaan samalla hiljaisella linjalla vielä muutama viikko!

Kyllä ne sitten osaa olla kaksinaamaisia

uhma-1.jpg

Nimittäin lapset! Yhdellä hetkellä ne näyttävät niin surullisilta ja eksyneiltä bambeilta, kun viet niitä uuteen päiväkotiin. Se näky on niin kamala, että itsellesi tulee aivan järkyttävän paha olo lapsesi puolesta ja sydäntä puristaa. Se paha olo saa sinut ottamaan lapsen pois päiväkodista kesän ajaksi ajatellen, että kiva kun saa pitää kotona ja nauttia yhteisestä ajasta kerta työtkin antaa myöten. Sitten alkaakin se kaksinaamaisuus, nimittäin ilkikurisuus valtaa sen saman surullisen ilmeen omaavan lapsen mielen ja se keksii kaikkea pahaa äidin päänvaivaksi ja saa lopulta äidin romahtamaan ja vuorostaan itkemään turhautumistaan.

Sen jälkeen kun tein sen ison päätöksen pitääkin Eliksen pois päiväkodista heinäkuun, niin alamäki alkoi meidän välillä. En voinut tietenkään kuvitellakaan, että meininki kääntyisi näin päälaelleen ja valehtelisin jos väittäisin että yhtenäkään päivänä ei oltaisi täällä kotona huudettu. Eräänä iltana kaikki meni siihen pisteeseen, että annoin Eliksen yksin itkeä sängyssään ja siirryin olohuoneeseen itse itkemään. Mies tietysti siirtyi vuorostaan Eliksen huoneeseen nukuttamaan. Oma itku ei tietenkään auttanut siihen pääkipuun, joka oli vaivannut jo koko päivän, varmaan sekin seurausta tästä jatkuvasta huutamisesta… No ei, kyllä se johtui ihan muista vaivoista.

Tällä hetkellä mulla on aivan totaalisen epäonnistumisen tunne äitinä. Tuntuu, että jossain on kasvatuksessa mennyt pieleen, kun meidän perheessä vain huutaminen tehoaa eikä aina edes se. Ei auta pitkät aamu-ulkoilut ja rutiinit, ei niin mitkään perkeleen lahjomiset edes. Uhma, sitä se on ja kymmenen kertaa pahempana kun niinä päiväkotipäivinä.

Esimerkkinä yhtenä päivänä oltiin Bauhausissa ja kävelin kassalle kädet täynnä painavia hyllyjä eikä Elis totellut vaan juoksi mielivaltaisesti pitkin käytäviä vähät välittämättä siitä missä äiti menee. Muutaman kerran mietin että kumman jätän kauppaan, hyllyt vai Eliksen, koska molempia en saanut ulos kaupasta samalla kertaa kun en kärryjäkään ollut ottanut, alkuperäisissä suunnitelmissa ei nimittäin ollut kun vaan käydä katsomassa hintoja. Seuraavana päivänä sama käyttäytyminen toistui Gigantissa kun käytiin katsomassa keittiöitä ystävälleni. Ja sitä seuraavana päivänä, kun olimme vuorostaan Ikeassa, jossa rattaatkaan ei Elistä pidätellyt.

Sen lisäksi päiväunet on mennyt tapellen. Olen jättänyt yksin huoneeseen, laittanut pihalle seisomaan itkemään (onneksi kesä), uhkaillut, lahjonut, istunut vieressä, silittänyt. Tuloksetta. Nämä kamalat huutokilpailut, joista en todellakaan voi sanoa olevani ylpeä. Muutaman kerran on ollut jopa ystäväni todistamassa sitä showta miten meillä ei totella ja kirjaimellisesti hypitään seinille.

Kaikkeen sanotaan ei, ihan kaikkeen. Vaikka ehdottaisin jäätelölle menoa, jota seuraa tietysti pukeminen, niin sekin on ei ei ei. Siis vaikka siitä seuraisi jotain kivaa niin silti pistetään vastaan? Ei mene tämän äidin järkeen tuollainen, mutta kai se on se U-H-M-A!

Uhmaan ei tietenkään auta se, että Elis on yleisestikin melko vilkas lapsi, joten kaikki uhmaan liittyvät ”oireet” tuntuu moninkertaisina. Olen nyt viikon verran kärsinyt päivittäisestä päänsärystä ja väsymyksestä. Voisin vaan maata sängyssä, vetää peiton korviin ja antaa Eliksen tehdä ihan mitä lystää. Olkoon syömättä, pissatkoon lattialle, kakatkoon suihkuun, kulkekoon nakuna ja olkoon nukkumatta. Onneksi näin en kuitenkaan tee. 🙂

Olen puhunut.

Newborn kuvia

Newborn_blogiin-12.jpg

Tulinkin jo maininneeksi viime postauksessa saavani kunnian kokeilla valokuvaustaitojani kuvaamalla hyvän ystäväni perheen tuoretta nyyttiä. Ihan oikeista newborn kuvista ei kai voida kuitenkaan enää puhua, sillä tällä vauvalla oli jo ikää seitsemän viikkoa. Kuvausten lomassa naureskeltiinkin ystäväni kanssa, että nyt ymmärrämme miksi nämä kuvaukset pitäisi suorittaa noin kaksi viikkoisen tai sitäkin pienemmän kanssa. Tällaista seitsemän viikkoista kun oli jo aikamoinen työ saada minkäänlaisiin järkeviin asentoihin herättämättä. Saatiin heti kättelyssä sanoa heipat kuville, joissa vauva olisi maannut mahallaan, pää nojaten käsiin ja peppu söpösti pystyssä. 

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin todella tyytyväinen kuviin, hankaluuksista huolimatta ja kuvailisin mielelläni muitakin vauvoja, jos ja kun sellaisia lähipiirissä esimerkiksi syntyy. Vaikka vauvaa ei haluttuihin asentoihin saatukaan, oli rentouttavaa ja jopa mukavaa kuvata tuollaista joka pysyy paikoillaan, kun meidän taaperoikäistä joka pitää lahjoa kuvia varten eikä silloinkaan voi olla varma että saadaan mitään hyvää kuvaa otettua.

Newborn_blogiin-2.jpg

Newborn_blogiin-5.jpg

Newborn_blogiin-15.jpg

Newborn_blogiin-18.jpg

Tällaisen pienen ja erittäin hyväkäytöksisen vauvan läsnäolo ei omaa vauvakuumetta kuitenkaan helpottanut yhtään ja kovasti tässä kaipaillaan jo pikkuveljeä tai pikkusiskoa Elikselle. Samoja tunnelmia tuntuu olevan myös paljon ympärilläni, joten kiva kun voi jutella ja purkaa tuntemuksistaan myös muille.

Sunnuntaina oli tiedossa lisää vauvantuoksua, kun olimme molemmat perheet vieraina hyvän ystävämme vauvan ristiäisissä, kummin rooleissa tietenkin. Olen odottanut jo pitkään saadakseni sen kunniasta suurimman eli kummitädiksi nimeämisen ja en voisi ylpeämpi ja iloisempi kyllä olla.

Se on loma nyt!

03072015-31.jpg

Postauksen otsikko on tavallaan harhaanjohtava, sillä varsinaista kesälomaa meillä ei ole, vaan otsikko viittaakin nyt lomaan blogista. Olen tässä viimeisen viikon aikana huomannut, että blogien lukeminen on jäänyt itsellä vähemmälle näin kesäaikaan ja samalla myös innostus oman blogin päivittämiseen on vähentynyt. Kamera kyllä laulaa, koska kesällä tekee niin paljon enemmän kaikenlaista mitä haluaa ikuistaa kuvina, mutta kiinnostus istua koneen ääressä sisällä näpyttelemässä postauksia on jo sitten eri homma. Ehkä kirjoittelen kuulumisia sitten vain postailemalla kuvapläjäyksiä, mitään en lupaa. 🙂

Mitään totaalista hiljaisuutta en silti ajatellut blogissani pitää, mutta postausten tahti varmasti vähenee. Muutamia sisustukseen liittyviä juttuja on ainakin tulossa, täällä on ollut kova puuhastelu pihalla kun ollaan saatu nauttia kuivista ja lämpimistä keleistä.

03072015-27.jpg

03072015-35.jpg

03072015-37.jpg

03072015-25.jpg

03072015-34.jpg

03072015-29.jpg

Osittain voidaan kyllä puhua lomasta ihan työelämässäkin, nimittäin sain järjestettyä niin, että varsinaisen loman sijaan teen vain puolikasta päivää töissä ja näin ollaan saatukin pitää Elis kotona koko heinäkuun. Mieheni kun tekee iltapainotteista työtä, niin ollaan järjestetty hommat niin että puolen päivän jälkeen vaihtuu kotona hoitovuoro. Meille oli varattu paikka kyllä keskitetyssä, päivystävässä päiväkodissa ja Elis ehtikin siellä olla kaksi kokonaista päivää, mutta itselläni meinasi sydän särkyä molempina päivinä kun pojan sinne vein. Itkua tihrustaen sitten tiistaina juttelin töissä duunikuviot sopivaksi meidän perheelle, jotta Eliksen ei tarvinnut enää vieraaseen päiväkotiin, vieraiden hoitajien luokse mennä.

03072015-42.jpg

03072015-45.jpg

Heinäkuu alkoi aivan loistavilla kesäsäillä ja meidän pihaan ilmestyikin heti eilen uima-allas ja laitoin aikaisemmin ostamani liukumäen sinne niin, että Elis voi kavereidensa kanssa sitten liukua suoraan uima-altaaseen. Olen Instagramin kuvavirrasta nähnyt, että monella muullakin on ilmestynyt uima-allas pihalle tässä muutaman päivän sisällä. 😉

03072015-18.jpg

Terassillemme on myös ilmestynyt jokaisen laiskan unelma, nimittäin riipputuoli ja ensikosketukset siihen on ollut pettämättömät. Olenkin vallannut sen itselleni kokonaan. Riipputuolista on tulossa kuitenkin juttua ihan oman postauksen kera, sitä kannattaa odottaa!

Myös keltainen pöytä on vaihtanut paikkaa ja tilalle on rakentunut kaikessa hiljaisuudessaan upea kulmasohva, joka muodostaa tuon riipputuolin kanssa ihanan rentoutumiskeitaan terassillemme. Juuri sellaista kun olin ajatellutkin. Näistä lisää kuitenkin myöhemmin…

Nyt jatkan nahan käristelyä auringossa ja kenties pulahdan itsekin tuonne keltaiseen altaaseen, ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!