Eilen oli meidän ensimmäinen hääpäivä ja tuo virallinen hääpäivä meni pääasiassa lentokoneessa matkalla takaisin kotiin, purkaen matkatavaroita, pyykkiä pesten, halaillen ja pusutellen Elistä sekä hakiessa elukoita hoitopaikoista. Juhlimme kuitenkin hääpäiväämme neljän päivän minilomalla Budapestissä kahdestaan, joka oli itseasiassa ensimmäinen kahdenkeskinen hetkemme Eliksen syntymän jälkeen.
Tuo Budapestin reissu tuli todella tarpeeseen ainakin itselleni ja huomasin ikävöineeni lastani yllättävän vähän ja keskittyväni nauttimaan reissusta. Pelkäsin nimittäin sen menevän pelkässä ikävöimisessä, mutta meistä se olikin mies joka ikävöi lähes jatkuvasti Elistä.
Palaan Budapestiin ja reissukuviin myöhemmin, mietitään hetki meidän parisuhdetta ja ensimmäistä vuotta avioparina. En ole mikään hullu romantikko, vaikka romanttiset elokuvat ovat ehdottomat lempparini. Olen kuitenkin todella herkkä ja tippa linssissä pienimmistäkin asioista. Tälle mieheni aina naureskelee ja nolona piilottelen kyyneleitäni kun katsomme millon mitäkin hömppää.
Parisuhteemme on edennyt melko nopeasti, mikä ei tosin tänä päivänä ole mitenkään erikoista enkä missään nimessä häpeä sitä, missä tapasimme ja miten nopeasti etenimme. Olin omalta osaltani ehtinyt elämään melko railakastakin bilemoodia jo monta vuotta, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja olen todella onnellinen siitä, että juuri hän sai minut rauhoittumaan ja perustamaan perheen. Nykyisin on vaikea edes muistella aikaisempaa minääni, koska äitinä ja vaimona olen muuttunut kuin eri ihmiseksi, paremmaksi.
Parisuhteisiin kuuluu myös kinastelua ja erimielisyyksiä ja siitä on meidänkin parisuhde tehty. Olemme molemmat todella temperamenttisia ihmisiä ja se näkyy yhteiselossamme, ärräpäät lentelevät milloin missäkin, viimeksi juuri häämatkallamme. 😉 Itse olen kuitenkin sellainen, että unohdan nopeasti erimielisyydet eikä niitä jälkeenpäin yleensä enää setvitä ellei ole aivan pakko. Avioliittomme ei ole muuttanut mielestäni parisuhdettamme lainkaan, ainakaan huonommaksi, kuten usein vitsaillaan. Emme ole päässeet repsahtamaan sipsipussin ääreen sohvalle röhnöttämään, vaan molemmat ovat edelleen kiinnostuneita omasta terveydestä ja kropasta. Minä tosin puhun enemmän kuin teen. 😉
Meidän parisuhdetta parhaiten pitää yllä yhteinen, erittäin huono huumorintaju ja olenkin omannut mieheltäni entistäkin huonommat vitsit, joita sitten viljelen joka paikassa. Parisuhteemme ei tosiaan ole radikaalisti muuttunut avioliiton myötä ja luulen siihen suurimmaksi osaksi syynä olevan lapsi, joka pitää arjen tasaisena. Niin sanotulla häämatkalla olimme Eliksen kanssa ensin Kosilla heti häiden jälkeen ja uudestaan pidemmällä reissulla Thaimaassa, myöskin Eliksen kanssa.
Meidän ensimmäinen vuosi avioparina on ollut juuri sellainen kun se meidät tuntien olisi voinut ollakin, ei yhtään enempää eikä vähempää. Voisi oikeastaan sanoa, että meidän honeymoon oli jo ennen Elistä. Meidän perheeseen kun kuului jo valmiiksi taaperoikäinen lapsi, ei voinut odottaakaan mitään ruusuilla tanssimista ja upeita kahdenkeskisiä reissuja ja hetkiä, vaan juuri tätä samaa arkea, jota elimme jo ennen avioliittoa ja tulemme elämään vielä monta kymmentä vuotta. Ylämäkiä ja alamäkiä ja olen onnellinen juuri tässä missä nyt olen. <3
Kuvat: Jukka Lariola