Televisio makuuhuoneessa – uhka vai mahdollisuus?

makuuhuone-2.jpg

Tiedättekös te kun sanotaan, että telkkari makuuhuoneessa tappaa kaiken läheisyyden parisuhteessa. Ajattelin itsekin ennen niin, mutta enää en olekaan niin varma. Meillä nimittäin oli telkkari makuuhuoneessa aikaisemmassa kodissamme, mutta muutettuamme oli ehdottoman tärkeää itselleni ettei makuuhuoneeseen enää tule telkkaria. Ajattelin sen lisäävän läheisyyttä, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään. Tiedättekös miksi?

No siksi, koska nyt välillemme on tullut meidän puhelimet. Telkkari kun häipyi, niin tilalle otettiin kaikki mahdolliset somekanavat ja kuulostaako tutulta kun sanon, että maataan ne viimeiset hetket ennen nukkumaanmenoa omilla puolillamme sänkyä, niin reunalla kun mahdollista, selät vastakkain. Koska puhelimet on jo isketty kiinni laturiin ja joudut kurkottamaan sinne reunan yli, kasvaa välillemme entistäkin suurempi hajurako.

Silloin, kun makuuhuoneessamme oli vielä telkkari, pystyimme käpertymään toisiimme kiinni katsomaan hömppää ja nukahtaa sylikkäin, mutta toista se on nyt. Kun ei vaan pysty rauhoittumaan ja jättää elektroniikkaa rauhaan illaksi. Alan kallistumaan takaisin siihen telkkariin makuuhuoneessa. Oli ihana nukahtaa mieheni syliin, kun hän vielä jäi katsomaan telkkaria.

Mitäs mieltä te olette televisiosta makuuhuoneessa?

Kuumaa, höyryävää mudcakea

niipperi-16.jpg

niipperi-13.jpg

Törmäsin eilen lähikaupassamme maailman söpöimpään myyntipakkaukseen, kun yksi hylly notkui täynnä valkoisia teepusseja, koristeltuina höyhenillä. Yksinkertainen ja simppeli design, se puree minuun. En voinut sivuuttaa tuota hyllyä ja kun huomasin erään pussin kyljessä lukevan Mudcake, en voinut enää vastustaa sellaisen ostamista. Päätin ostaa sen yllätyksenä miehelleni, joka tykkää teestä ja rakastaa suklaata. Illalla sitten keitin teevettä ja haudutin molemmille mudcaketeet ja söimme niiden kaverina Pågenin Gifflarit.

niipperi-1.jpg

niipperi-18.jpg

Tänään tutustuin sitten vähän tarkemmin tuohon kummaan teemerkkiin, NIIPPERIin. Löysin NIIPPERIn nettisivut ja heti etusivulla kävi ilmi, että kyseessä on tänä vuonna markkinoille tuotu luksusteebrändi, jonka teevalikoima on luotu huipputason teetilojen kanssa. Valikoima uudistuu jatkuvasti tuoden teenautiskelijoiden ulottuville parhaat makuelämykset. Maustamattomat teet ovat luomutuotantoa teetiloilta, joissa arvostetaan perinteitä.

Itse en ole kovinkaan kummoinen teen juoja, mutta tämä kyllä oli sen verran mainio tee, että mudcaken loputtua aion ehdottomasti käydä hakemassa kaupasta jonkun toisen Niipperin makunystyröitä hivelevän maun. Valikoima on esillä myös heidän nettisivuillaan, mutta sieltä puuttui tuo Mudcake, jota en voi kun suositella suklaan ystäville. Se on mustaa teetä ja siinä käytetty kaakaopavun kuorta, kaakaopapua sekä suklaan ja kerman aromeja.

Teen tuoksu on aivan taivaallinen, Chocolate Heaven.

niipperi-12.jpg

niipperi-6.jpg

niipperi-5.jpg

Syksyn värit: Silmänkääntötemppu

kaunissyksy-11.jpg

Tänä syksynä on ensimmäistä kertaa elämässäni tuntunut välillä siltä, että ihan oikein henkeä salpaa kun kuljen tuolla ulkona. Selkeästi kärsin jostain valokuvauksesta innostumisen sivuoireesta. Nimittäin sen jälkeen on ympäristöä alkanut katsomaan aivan uusilla silmillä ja pysähdyn useinkin miettimään, että voi kun tämänkin saisin nyt kameralle.

Tämä kesä ja syksy on ollut hieman poikkeuksellinen, kun kesä saapui melkolailla kuukauden verran myöhässä ja saatiinkin sitten lämpimistä ilmoista nauttia normaalia pidempään. Sitten tuli syksy ja se on ollut kaikkea muuta kuin pimeä ja sateinen. Okei sekin aika koittaa vielä, mutta nautitaan nyt tästä.

routa-7.jpg

routa-11.jpg

routa-1.jpg

routa-4.jpg

routa-12.jpg

routa-5.jpg

routa-6.jpg

Muutettuamme viime talvena eri kaupunginosaan, vaikkakaan ei kauas, niin maisemat muuttui kyllä kertaheitosta. Viimeiset viikot olen saanut jokaikinen ihailla aivan uskomattomia maisemia ajaessani töihin. Ihan meidän kodin vierestä aukeaa mieletön pelto ja aamuisin usva näyttää kuin se nousisi ylös maasta, auringon noustessa metsän takaa ja heijastaen usvaan. Jokainen aamu kiroan, että on niin kiire töihin, etten ehdi pysähtyä taltioimaan noita hetkiä kameralle, vaikka se on vieressäni penkillä.

Tänä syksynä tuntuu kuin luonto olisi tehnyt jonkun silmänkääntötempun, nimittäin vain kaksi viikkoa sitten maisemat olivat täysin erilaiset. Tuo sama pelto, joka nyt on väriltään harmaan valkoinen, roudan peittämä, oli vielä muutama viikko sitten vehreä ja peltosauniot kukkivat koko pellon täydeltä.

kaunissyksy-34.jpg

kaunissyksy-18.jpg

kaunissyksy-42.jpg

kaunissyksy-9.jpg

kaunissyksy-27.jpg

kaunissyksy-56.jpg

kaunissyksy-39.jpg

Meillä on lumoblogeissa startannut syyskuussa kuukausittain teemaltaan vaihtuva, blogeissa toistuva #lumohaaste. Lokakuun teemana on syksyn värit, jonka jokainen käsittelee omalla tavallaan. Tämä postaus on oma osallistumiseni kyseiseen haasteeseen. Haasteeseen voi osallistua kaikki muutkin, linkkaamalla oman postauksensa Lumoblogien Facebook-sivulle. Paras postaus julkaistaan Lumoblogien etusivulla sekä some-kanavissa marraskuussa!

Follow me

bloglovin.jpg

Nyt on uuden blogin nimen alla kirjoiteltu muutama viikko ja toisin kun aikaisemmin ilmoitin, ei päivitys Blogloviniin käynytkään ihan niin automaattisesti kuin ajattelin. Te jotka seuraatte blogiani sitä kautta, todennäköisesti ilmoitukset uusista kirjoituksista tulee kyllä perille, koska sinänsä vanha osoite ei poistunut mihinkään. Olisin kuitenkin todella kiitollinen, jos siirtyisitte seuraamaan blogiani sielläkin uuden osoitteen kautta. Näin pysyn jatkossa perillä seuraajistani, mikä taas helpottaa mm. mahdollisten kilpailuiden järjestämisessä, jos osallistumisen edellytyksenä on blogini seuraaminen jonkin kanavan kautta!

instagram.jpg

facebook.jpg

Haluan myös muistutella teitä lukijoita muutenkin, että blogiani voi tosiaan seurata sekä Bloglovinissa, Facebookissa että Instagramissa ja seuraamisnappulat löytyvät myös tuolta blogin oikeasta palkista. Instagramissa tietysti päivittyy vähän tiheämmin ja monipuolisemmin kuvia meidän arjesta, joten suosittelen ehdottomasti liittymään sielläkin seuraamaan. 🙂

seuraa_bl.png

seuraa_fb.png

seuraa_ig.png

Iltapäiväkerhosta hei

elispoydassa-5.jpg

elispoydassa-9.jpg

No ei sentään… Olin eilen siskoni kanssa Kodin1:ssä pyörimässä kun hain sieltä tilaamani uuden linssin, mutta pitihän sieltä kaupasta muutakin raahata mukana. Siskoni innostui pyörimään kangasosastolla ja itsekin siinä tovin notkuneena huomasin jo hipeltäväni alepöydän kernikankaita ja päädyimpä sitten ostamaan tuollaisen mintunvihreän ruutukuosisen palan meidän ruokapöydän päälle.

kodin1-13.jpg

elispoydassa-8.jpg

Ensimmäinen ajatus siitä todellakin oli, että ihan kun olisi jossain lasten iltapäiväkerhossa, mutta on se itseasiassa kiva piristys keittiöön. Ostin myös meidän Molecular 5 -valaisimeen uudet lamput, koska edelliset olivat ihan överi kellertävän sävyiset ja näin syksyn tullessa on ihan turha haaveillakaan kotona kuvaamisesta sen valaistessa tilaa.

kodin1-7.jpg

Mies ei tietenkään huomannut mitään eroa valaistuksessa ja kernikankaastakin sain huomauttaa häntä ja kysyä mielipidettä. 😉 Mitä hän kuitenkin huomasi, oli ”kepit” maljakossa ja kysyi mitä hittoa nuo on. Kodin1 tavaratalon sisääntulossa oli tuollainen vastaava asetelma ja se sai heti huomioni ja oli pakko ostaa meillekin tuollainen turhake. Maljakolle löytyy toki käyttöä ihan milloin vaan, mutta nuo hauskat kiemurtelevat risut odottelevat lähenevää joulua ja siihen meinaan ripustella joulukoristeita.

kodin1-2.jpg

kodin1-4.jpg

Kuvat on otettu ostamallani uudella 60mm f2.8 macro linssillä, pientä harjoittelua kotona. Odotan, että pääsen testaamaan linssiä tositoimissa ulkona ja viikon päästä vauvakuvauksissa. 🙂

Mitäs tykkäätte heräteostoksistani? 🙂

Kolme vuotta myöhemmin

treenivaatteet-1.jpg

Mainitsinkin jo aikaisemmin blogin puolella aloittaneeni taas urheilemisen ja Instagramiinkin olen muutaman salipäivityksen laittanut. Liikkumista olen koittanut aloitella useampaan otteeseen Eliksen syntymän jälkeen, mutta ihan kuin oma kroppa laittaisi joka kerta vastaan puskemalla ikävän flunssan päälle. Tämä taas johtaa omalla kohdallani aina siihen, että treeni-innostus lopahtaa ja liikkuminen tyssää siihen.

Havahduin jo viikkoja sitten ollessani salilla siskoni kanssa, että kappas, kuudes viikko käynnistyi siitä kun aloitin ensin kevyesti lenkkeilyn, edelleen sali-innostus kulkien mukana arjessa. Normaalisti tässä vaiheessa olisin jo ehtinyt sairastua moneen otteeseen ja lopettaa liikkumiseen, mutta nyt en. Ainoat säryt mitä olen tuntenut tänä aikana, on ollut terveet lihassäryt. Ja se tunne on oikeasti uskomattoman hyvä. Nyt tietysti viimeisen viikon aikana on pientä flunssaa yrittänyt pukata päälle, mutta yritän tsempata itseäni ihan toden teolla ettei tässä vaan nyt olisi loppu lähellä eli tsemppiä tarvitaan!

Siitä on aikalailla tasan kolme vuotta, kun aktiivinen liikkumiseni loppui kuin seinään. Odottaessani Elistä, olin alkuraskauden aikoihin niin väsynyt, etten yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan. Urheilemisen lopettaminen tuolloin kaduttaa vieläkin, mutta silloin se tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta raahata itsensä lenkkipolulle tai kuntosalille. Toisaalta en ole koskaan ollut mikään superurheilija, eikä elämässäni ole ollut mitään rakasta urheilulajia, jossa rakkaus lajia kohtaan saisi jatkamaan. Olen aina ollut sellainen ajoittainen innostuja, mutta tuolloin takana oli ollut jo lähes vuoden reipas jakso, kun kävin vähintään 3-4 kertaa salilla ja lenkkeilin. Ja se näkyi myös ulkoisesti. Olin hyvässä kunnossa ja virkeä.

Olen ollut viimeiset kaksi vuotta todella ahdistunut siitä etten liiku ja yritin jo ennen häitämme aloittaa kotona jumppaamisen, mutta kotona liikkuminen ei yksinkertaisesti kiinnostanut pätkääkään. Keksin miljoona muuta asiaa, mitä tein mieluummin kun aloitin kotona jumppaamisen. Ja kun ne piti vielä aina ajoittaa Eliksen päiväuniaikaan, jolloin olisin halunnut itsekin vain olla. Sitten palasin töihin ja tuntui ettei vuorokaudessa riitä tunnit käymään salilla, koska teemme mieheni kanssa eri työvuoroja ja Elis olisi tarvinnut laittaa hoitoon salin tai lenkin ajaksi. Tai vaihtoehtoisesti minun olisi pitänyt ajoittaa urheilemiseni aikaisin aamuun tai myöhään iltaan, joista kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Eliksen hoitoon laittamisesta taas tunsin todella huonoa omaatuntoa eikä se ollut ensimmäiseen päiväkotivuoteen vaihtoehto, koska mielestäni oli väärin päiväkodin jälkeen vielä laittaa hänet seuraavaan hoitopaikkaan. Millainen äiti laittaa lapsen vielä lapsiparkkiin salilla käynnin ajaksi?

No sellainen äiti, joka haluaa pitää itsestään huolta ja fyysisen hyvän kunnon lisäksi haluaa voida myös henkisesti hyvin. Tällainen hyvinvoiva äiti on tietysti myös mukavempaa seuraa niin lapselle kuin kaikille läheisilleen ja jaksaa paremmin arkea. Sen olen oppinut vasta nyt, enkä enää pode huonoa omaatuntoa viedessäni Eliksen hoitoon.

Vaikka en ole huomannut vielä muutosta kropassani, enkä oikeastaan koe olevani pirteämpi, olen huomannut jaksavani paremmin Eliksen kanssa ja pienet uhmakohtauksetkin pystyn kohtaamaan ilman raivostumista. Kirjoitin heinäkuussa siitä miten vaikeaa meillä on kotona, mutta se sama tunnelma Eliksen kanssa on puff, hävinnyt. Toki silloin vietettiin kesälomaa ja oltiin kotona 24/7, enkä päässyt Elistä karkuun työpäivän ajaksi. Uskon kuitenkin, että urheilemisella on osuutta siihen, että jaksan kotona paremmin. Myön itsetunto alkaa pikkuhiljaa kohota ja omasta ulkonäöstä huolehtiminen kiinnostaa, eikä tulisi mieleenkään painella töihin ilman yhtään meikkiä ja siistejä vaatteita.

Seuraava etappi olisi kiinnittää enemmän huomiota myös ruokailuihin ja löytää ne viisi ateriaa päivään. Tällä hetkellä syön aamupuuron (silloin kun jaksan), lounaan ja illalla toisen lämpimän ruoan. Koko päivä lounaan ja illalla syödyn ruoan välillä saattaa mennä ilman mitään välipaloja tai sitten napostellen kaikkea huonoa… Eli tässä olisi ehdottomasti skarppaamisen paikka ja myös vihanneksia pitäisi lisätä aterioihin PALJON enemmän.

Onko muita äitejä, jotka on soimannut itseään oman itsensä huolehtimisesta ja tuntunut pahalta lapsen laittaminen hoitoon liikkumisen ajaksi?

Uusi sohva Hakolalta

hakola-1.jpg

Kyllä, luitte oikein! Niinhän siinä kävi, että tilaukseen lähti Hakolan Cosy 3:n istuttava sohva vaaleanharmaalla Lauritzon’sin kankaalla. Olen Hakolan sohvia kuolannut jo viime talvesta sekä Habitare-messuilla ja nyt -40% hintalappu houkutteli ostamaan tuon jo tovin kuolaamani sohvan. Moni varmaan miettii nyt, että onkos tuo nyt ihan sekaisin, kun vastahan se osti sohvan ja kalliin sellaisen! Mutta kuten olen ehtinyt asiaa useasti jo sivuamaan, en ole ollut siihen tyytyväinen vaikka ulkonäössä ei todellakaan ole moittimista ja onhan se monen suomalaisen suosikki.

Ensiksikin sen hintalappu järkyttää edelleen itseäni ja meidän perheessä, missä sohva on aika keskeisessä osassa arkea, tuntuu ihan järjettömältä että varjelen sohvaa jatkuvasti _kaikelta_, koska ajattelen vain sitä hintalappua. Toiseksi, se ei ole lainkaan löhösohva, ainakaan kahdelle, ainakaan tuo kyseinen moduuli yksinään. Ja kolmanneksi, sen leveät selkänoja ja käsinoja houkuttelee taaperon ja koiran tallustelemaan ja pomppimaan niissä. Ei kiva. Aikuisetkin istuu käsinojalla ja itsekin olen tuohon sortunut eikä se varmasti tee hyvää sohvan rungolle.

Kaupaksihan sohva ei ole vieläkään mennyt, mutta tässä on nyt kuusi viikkoa aikaa päästä eroon sohvasta ja jos se vieläkään ei mene kaupaksi, niin meillä on ylimääräisenä edelleen tuo yksi huone, johon sohvan sitten lykkään pölyttymään. Sinne vaan eurojen päälle lepäämään. 😉

Mutta siis palataan tähän uuteen ihanuuteen, jota en malta odottaa saapuvaksi. Se ei todellakaan ole hintalapulla pilattu ollakseen suomalaista designia ja Suomessa käsityönä valmistettu. Ollakseen kaikkea tuota, siihen uskaltaa silti päästää lapset ja koiratkin peuhaamaan. Mikä parasta, pääsin keskustelemaan itse suunnittelijan, Annaleena Hämäläisen, kanssa ja se sinetöi lopulta päätökseni. Oli aivan mieletön tuuri, että hän oli paikalla Merituulen Kodin1:ssä, kun menin kolmannen kerran sohvaa koeistumaan.

Hakolan sohvat on suomalaisen perheyrityksen aikaansaannos ja yrityksen on perustanut Annaleenan isoisä eli Paappa. Heidän sympaattisen tarinansa pääsee lukemaan Hakolan nettisivuilta ja tuon jälkeen tiesin, että rahani menevät oikeaan paikkaan. Hakolan tuotteissa on mielestäni hienoa myös se, että ne on päätynyt jälleenmyyntiin Kodin1 tavarataloihin ja sohvien hintalappu on sen mukainen. Jokainen meistä siis voi olla trendikkään ja laadukkaan, kotimaisen, Jurvassa valmistetun sohvan onnellinen omistaja.

Annaleena kertoi, että hän oli suunnitellut tämän Cosy-sohvan todellakin sellaiseksi, että se sopii lapsi- ja eläinperheisiin, koska heillä itselläkin on lapsi ja koira. Kangas on valittu tarkasti niin, että se on mahdollisimman likaahylkivä jo itsessään, vesipestävä ja kulutusta kestävä. Siinä ei myöskään näy lika helposti, koska kankaassa menee erisävyisiä lankoja ja tekee pinnasta eläväisen. Puhuimme Annaleenan kanssa pitkään ja kävi ilmi, että sohvan istuintyynyihin on mahdollista saada myös kosteussuojat (oma suurin pelkoni, että jotain nestettä pääsee imeytymään istuintyynyihin). Samanlaiset kuin lasten sänkyihin ja päätinkin sitten lisähintaan ostaa meidän uuteen sohvaan sellaiset, aivan loistava lisä! Tätä lisäominaisuutta ei mitenkään markkinoida tai myydä, mutta jos päädyt Hakolan sohviin ja sinulla on sama pelko, niin suosittelen ottamaan asian esille.

Virheistä viisastuneena, uusi sohvamme valikoitui nyt sellaiseksi ja sellaisilla ominaisuuksilla ettei tarvitsisi tämänkään äidin pelätä sen turmeltumista pienten lasten ja eläinten oikkujen vuoksi eikä hintakaan aiheuta painajaisia. Sohvan kaveriksi ostin Cosy-rahin, jolloin sohvasta saa tarvittaessa muokattua divaanimaisen. Ja nyt kun meillä ei ole enää sohvapöytää, toimii rahi myös tarjottimen kanssa sellaisena eikä sohvapöytää tarvitse enää erikseen hankkiakaan. En olisi ikinä uskonut hankkivani rahia ja idea tähän lähtikin Annaleenalta itseltään. 🙂

Kerroin kotona miehelleni innoissani kuinka pääsin keskustelemaan itse suunnittelijan kanssa ja miten mahtavaa se oli ja miten ihanalta persoonalta Annaleena vaikutti. Hän vain siinä pyöritteli silmiään ja totesi lopulta, että ymmärränkö miten tuo on ihan sama kun hän kertoisi tavanneensa jonkun jääkiekkopelaajan, joka ei sano mulle mitään. 😀 Noh, niinhän se taitaa olla…

Onko Hakolan sohvat jo teille tuttuja?

Ilman sohvapöytää

tvtaso-5.jpg

Sain lopultakin myytyä Hayn ison tarjotinpöytämme ja olemme nyt olleet jo ainakin kuukauden päivät ilman uutta. Osittain siksi, että en ole vielä aivan päättänyt minkä hankkisin meille tilalle. Vaihtoehdot esittelin tässä. Osittain myös, että olen oikeastaan aika tyytyväinen näin ilman mitään.

Meillä on kuitenkin vielä Hayn pienempi tarjotinpöytä sivupöytänä ja lisäksi Hayn DLM -pöytä, joka on todella kätevä siirtää haluamalleen paikalle esimerkiksi vesilasia varten. Tai viinilasia. ;P

Mitäs sitä oikeastaan muuta virkaa sohvapöydällä on, kun kerätä erinäistä rojua pölyttymään ja viemään tilaa. Pidän olohuoneestamme nyt tällaisena, tilavampana.

Sohvapöytärahatkin tuli käytettyä jo uuteen tv-tasoon ja tämä hankinta oli huomattavasti tärkeämpi itselleni kuin uusi sohvapöytä. Win-win!

Kirjoittelen lisää tv-tasosta, kun saan tilaamani lasilevyn paikoilleen ja kuvailen olohuonettakin ilman sohvapöytää kun kerkiän siivota, mutta mitäs tykkäätte tv-tasosta? Laittaisitteko siihen jalat vai kiinnittäisittekö seinään?

Esittelyteksti

minaesittely-7.jpg

Tämä on nyt ensimmäinen kirjoitukseni Lumoblogien alla. Ulkoasu on vaihtunut, tosin ei radikaalisti. Samoin ylätunnistekuva päivittyi, itse tykkään siitä kovasti. Kaiken kaikkiaan siirryttiin vähän simppelimpään ja vähäeleisempään ulkoasuun, mikä oli ajatuksena muutenkin kun lopulta päätin, että vaihdan nimeä. Uusia lukijoita varmasti kiinnostaa, kuka olen, joten tähän paikkaan olisi hyvä ehkä esitellä itseäni hieman. 🙂 Olkoot tämä nyt sitten pieni esittelypostaus!

Blogia kirjoittelen siis minä, Nina, kolmeakymppiä lähentelevä yhden lapsen äiti ja toisen lapsen yhden miehen vaimo. Talouteemme kuuluu myös cockerspanieli, joka saattaa pilkahtaa kuvissa ollessaan liian laiska siirtymään pois tieltä. Blogissani olen avoimesti puhunut lapsestamme omalla nimellään, Elis, ja olkoot näin myös jatkossa. Elis on 2,5 vuotias vilkas ja puhelias uhmalla varustettu taapero, joka on blogissa hurmannut kuvillaan. Elis inhoaa kun äiti kuvaa ja komentaa usein laittamaan kameran pois, mutta silti hän onnistuu aina kuvissa ja kuvaankin häntä mielelläni. Vieläkin lähdettyäni töihin ikävöin häntä jo automatkalla ja iltapäivällä en malta odottaa, että pääsen hakemaan hänet päiväkodista. Vain todetakseni 10 minuuttia myöhemmin, että tulisipa jo seuraava aamu ja saan palauttaa hänet päiväkotiin. 😉

elismetsassa-2.jpg

Blogissa kirjoittelen pääasiassa sisustusjuttuja, mutta mukaan mahtuu myös paljon muuta arjestamme, ilon hetkiä ja vastoinkäymisiäkin. Eniten rakastan valokuvata Elistä, hänestä saa niin mainioita kuvia, mutta hänestä en enää mielelläni puhu blogissa. Kauniit valokuvat saa itseni innostumaan aiheesta kuin aiheesta. Blogin myötä olen myös itse innostunut valokuvaamaan ja vaikka omistinkin järjestelmäkameran jo ennen blogia, tuli sillä räpsittyä oikeastaan vain automaattiasetuksilla ja kittilinssillä. Tällä hetkellä kuvaan Olympuksen E-M1 rungolla sekä 45mm ja 12-40mm linsseillä, mutta haaveena olisi täyskennoinen runko ja monipuolisemmat objektiivit sekä lisävarusteet.

Aloitin bloggaamisen talvella 2013, ollessani viimeisillään raskaana ja taisinpa tuolloin elellä perheeni kanssa isosiskoni alakerrassa, kun kotonamme vallitsi viikkoja venynyt kylpyhuoneremontti. Vietin ensimmäisiä äitiyslomapäiviä yksin pimeässä ja viileässä alakerrassa läppärini kanssa ja siskoni blogiharrastuksesta innostuneena pohdin, että pitäisikös tässä vaikka sellainen blogi perustaa itsekin ja sinne purkaa näitä kaikkia ajatuksia joita ensimmäisen lapsen odottamiseen kuului. Kaikki se uuteen ja tuntemattomaan hyppääminen.

Pian huomasin kuitenkin, ettei äitiyshössötykset ja lastenvaatteiden esittely blogissa kuitenkaan tuntunut omalta jutulta, vaikka ensimmäinen vuosi menikin siinä kuuluisassa vauvakuplassa ja omasta itsestään huolehtiminen ja omista harrastuksista kiinni pitäminen unohtuikin kokonaan. Blogi oli siis melko hiljainen ja vasta vauvavuoden päätyttyä sain taas kiinni niistä omista jutuista ja aloin kirjoittelemaan niistä blogiin ja postaustahti kiihtyi. Huomasin nopeasti, että nautin kirjoitella sisustusjuttuja sekä sellaista yleistä haaveilua ja mahtui sekaan myös niitä lifestylejuttujakin. Ja mitä enemmän Elis kasvoi, sitä vaikeammalta tuntui hänestä kirjoittaa.

Niimpä viimeiset 1,5 vuotta on tullut kirjoiteltua enemmän aktiivisesti näitä itselle tärkeitä juttuja aivan väärän nimen alla. Blogin nimi, Matkalla äitiyteen, ei ole vastannut blogin sisältöä millään tavalla ja nimi oli vaihdettava. Ja sitä pohdittiin ja mietittiin ja lyötiin jarrut pohjaan ja aloitettiin alusta. Sitten sain kutsun Lumoblogeihin ja päätin, että nyt jos joskus on aika vaihtaa tuo nimi ja tässä sitä nyt ollaan, uudella nimellä, Lumobloggaajana.

Tervetuloa seuraamaan juttujani, täältä löydät Monta syytä rakastaa!

minamina-1.jpg


Hullaritärpit

hullarit_huonekalut.png

Ahh, hullarit on täällä taas, huomenna ne starttaa! Olen odotellut niitä todella innoissani, koska olen ehtinyt monelle puhumaan kuinka aion ostaa sieltä varastoon samanlaisen Linie Designin Asko Mixed -maton (2), joka meiltä olohuoneesta jo löytyykin. Toivoin kovasti, että se tulisi myyntiin ja niinhän se tuleekin! Siinä on siis yksi ehdoton hankinta, jos täytyy vain yksi valita. Pelkään aina pahinta tuon meidän maton kanssa ja mielestäni jos jotain on havainnut hyväksi, ei haittaa sitä omistaa kaksi. 😉

Paljon muutakin kivaa myyntiin on tulossa ja kokosin omia lemppareita kollaaseihin. Aloitetaan vaikka huonekaluista. Olen tuota Hayn naulakkoa (1) himoinnut jo pitkään ja sille löytyisi kyllä paikka meiltä makuuhuoneesta, jossa tällä hetkellä kaikki vaatteet löytyy aina lattialta lojumasta. Mazen naulakko (3) on myös oikein kivannäköinen ja se sopisi meillä olohuoneeseen takapihan oven viereen, mutta siinä on toki pelkona se, että tämä sisäänkäynti sen kuin vilkastuu vain entisestään. Ja tätä taas yritämme nimenomaan vähentää.

Stringin seinähyllykokonaisuus (4) houkuttelee myös keittiöön, mutta se tuskin päätyy tällä kertaa ostoskoriin. Sen sijaan Everyday Designin Porvoo -pöydät (5) voisi hyvin päätyäkin, sillä näitä haaveilin joskus yöpöydiksi ja mieheni puolelle nämä olisi oikein passelit, nyt kun retro tv-taso löysi tiensä omalle puolelleni sänkyä.

Myös Mazen kenkäteline (6) on houkuttelevan näköinen eteiseemme, nimittäin sieltä löytyy tällä hetkellä edellisten asukkaiden heiveröinen pyyhäkkyrä joka sietäisi lentää roskikseen. Tämä taitaa silti jäädä vain haaveeksi, nimittäin niin kiireinen ostos se ei meillä ole.

hullarit_pientarvikkeet.png

Pientarvikkeiden puolelta ehdottomasti aion ostaa tuon Nomess Copenhagenin järjestelijän (1), joissa toiseen saan vanulaput ja toiseen topspuikot. Tällaista olenkin tässä kesän ja syksyn aikana metsästänyt, kun kylpyhuoneremontti vihdoinkin valmistui. Edellisiltä Hullareilta ostin samaa sarjan meikkijärjestelijän. Alessin sitruspuristin (2) voisi myös löytää tiensä meidän keittiötasoja koristamaan ja ei se pelkästään koristeeksi jäisi, nimittäin smoothieen tuorepuristetut appelsiinit ja sitruuna sekä lime ruoan mausteena on lemppareitani. Balmuirin huonetuoksu (3) houkutteli myös, vaikka en yleensä tykkää suitsukkeista tai tuollaisista huonetuoksuista, mutta jotenkin uskoisin Balmuirin olevan sopivan hillitty, vai? Lähenevä kylmyys houkuttelee kääriytymään viltin alle kynttilänvaloon, jolloin pieni tuoksu kotona ei olisi yhtään pahitteeksi, mutta ehkä tyydyn vain tuoksukynttilöihin tässä tapauksessa.

Muutama vuosi sitten ostin Hulluilta Päiviltä Casa Stockmannin aterimet ja olen harmitellut kun en ostanut kahta pakettia, mutta nyt tarjoukseen tuli taas nämä samaiset Vogue -aterimet (4), joten niitähän en voi olla ostamatta. Ja koska olen usein peräänkuuluttanut näiden Methodin pesuaineiden (5) perään, on sanomattakin selvää että niitä tulee ostettua, koska ne vain on parhaat! Olen myös ihan koukussa Methodin pyykinpesuaineeseen.

hullarit_vaatteet.png

Lopuksi vielä vaatehankinnat ja mukaan eksyi myös hieman kosmetiikkaa. Jo muutettuamme uuteen kotiin, yritin ehdottaa miehelleni että hänellekin hankittaisiin kylpytakki, mutta ei kuulemma suostu sellaista pukemaan. Nyt kun ollaan saatu lämmiteltyä remontoitua saunaa, onkin kummasti niitä tilanteita tullut, kun kylpytakille olisi ollut käyttöä. Olenkin jo näidenkin osalta odotellut Hullareita, nimittäin siellä on aina kivoja kylpytakkeja tarjouksessa ja tällä kertaa silmäni osuivatkin noihin Casa Stockmannin vohvelikangaskylpytakkeihin (1), jonka ostaisin itselleni valkoisena ja miehelle harmaana.

Sain muutama kuukausi sitten Stockmannilla meikkivoidetta etsien testiin Sensain puhdistusöljyä ja mutasaippuaa ja rakastuin niihin heti. Päätin samantien ostaa niitä testereiden loputtua ja nyt tietysti Hullareille tuli tarjoukseen tuo puhdistusöljy (2). Mutasaippua ei näyttänyt olevan katalogissa tarjouksessa, mutta elättelen toiveita että sekin olisi tai sitten ostan testiin tuon vaahtoavan puhdistusvoiteen (2).

Olen myös kaipaillut tähän syksyyn korkeavartisia nahkasaappaita sekä kauniita nilkkureita ja silmään pisti heti laadukkaat Vagabondin Grace-nilkkurit (3) sekä Global Essentialsin Lennon-saappaat (4). Täytyy vielä vähän mietiskellä ja käydä ehkä testaamassa molempia perjantaina, jospa jommat kummat lähtisi mukaan. Perjaatteessa olen kenkälakossa, mutta mutta…

Viimeisenä Furlan ihanat laukut. Entten tentten teelika mentten… Sekä tuo Tallinn-nahkalaukku (5) ja Lotus Large Carryall Special Tote-nahkalaukku on molemmat todella tyylikkäitä ja Budapestissä Furlan liikkeen ohi kävellessämme tokaisinkin miehelleni, että joskus jos päätän merkkilaukun ostaa, niin se on ehdottomasti Furla. Furlan jokainen laukku on sellaisia kaunottaria kaikki. Tässä pieni joululahjavinkki aviomiehelle, jos sattuu lukaisemaan. 😉

Melkoinen ostoslista, ihan kaikkea haluamaansa ei voi ostaa, mutta saahan sitä haaveilla ja fiilistellä? 🙂 Joko olette itse ehtineet selata Hullareiden katalogin läpi? Itselleni jostain syystä se ei ole tullut kotiin paperisena versiona moneen vuoteen, mutta toisaalta onhan tuo nettikatalogi helpompikin. Vaikka paperisessa on aina sitä omaa fiilistä.