Viimeiset kaksi viikkoa on ollut ihan kamalia. Olen telonut itseäni huolettavan paljon. Muistan olleeni altis vaaratilanteille jo nuorempana, mutta pitkään aikaan en ole tuntenut näin koheloa oloa.
Viime viikolla onnistuin polttamaan käteni todella pahasti ruoanlaiton yhteydessä ja hoitamalla haavoja huonosti, onnistuin tulehduttaa ne. Käteni näytti niin ruttoiselta, että ruokapöytäseurakin kaikkosi töissä. Viikko sitten koin niin kamalaa kipua, jomotusta ja kirvelyä, että vasta sitten uskoin ja puhdistin haavat ja suojasin.
Haavat ovat pikkuhiljaa parantumassa, voidaan kuitenkin unohtaa käsimallin ura, taitaa jäädä ikuiset arvet. Ajattelin, että onneksi on vielä mahdollisuudet toisella kädellä, niin enkös onnistunut senkin telomaan. Toissapäivänä sheiveri tippui kädestä ja minä hölmö nappasin siitä äkkiä kiinni, lopputuloksena pala peukaloa irti. Olin juuri vaihtanut siihen loppukuluneeseen sheiveriin tuliterän pään. Edellisellä olisi voinut vaikka viiltää ranteita ilman jälkeäkään. Eipä siinä sitten oikein hoksottimet toiminut. Suihkuilut jäi kesken kun verta oli joka paikassa, Elis katseli ihmeissään kun äiti ryntäilee hysteerisenä ja itkee, oltiin kimpassa suihkussa.
Kolmen tunnin kylmällä painamisen jälkeen haava tyrehtyi, pienenä miinuksena kuitenkin haavaan erittäinkin tiukasti kiinnittynyt laastari, joka ei vedellä huuhtelemisellakaan irronnut. Paljon kyyneleitä ja ärräpäitä. Sain sen lopulta irti ja uutta tilalle, sama ongelma taas. Konsultoin asiasta rakkaita sairaanhoitajaystäviäni, jospa olisin voinut jättää tämän laastaririekaleen paikoilleen, mutta he kielsivät ehdottomasti tai sekin tulehtuu.
Kuulostaa turhamaiselta, mutta olen ihan loppu. Flunssakin kolkuttelee ovella. Tänään aion paeta arkea Eliksen kanssa ja lähdemme Vierumäelle nauttimaan hotelliaamiaisesta ja puhtaista lakanoista. Viikonlopun aikana täällä meidän kodissa tapahtuu jänniä juttuja, mutta niistä lisää kun näen itsekin lopputuloksen. 😉
Ihanaa ja varovaista viikonloppua kaikille, älkää teloko itseänne!