Uuden me&i -malliston kuvausilta

057%2B25.1.2016.jpg

Sain viime viikolla yllättävän kutsun Mami Go Go -blogin Mintulta (kiitos kutsusta), kun hän pyysi mukaansa maanantaina uuden me&i -malliston kuvausiltaan. Enhän voinut kieltäytyä tuollaisesta, kun tuntuu että tänä päivänä kuljen vain kodin ja työpaikan väliä. Vaikka kieltämättä tähän kevääseen mahtuu paljon tapahtumia, josta olenkin enemmän kuin tyytyväinen.

Lähdin mukaan hieman jännittynein fiiliksin, kun aikaisempaa kokemusta tällaisista bloggaajatapahtumista ei oikeastaan ole. Kaksi kertaa olen ollut mukana Indiedaysin Inspiration Dayssa ystäväni avecina, joka kirjoittaa aivan ihanaa ja nokkelasti kirjoitettua Sata Aaria -blogia. Oli todella kiva tavata muita bloggaajia ja muutamat tunnistinkin heti.

Me&I on itselleni erittäinkin tuttu vaatemerkki ja Eliksen ensimmäiset kaksi vuotta tuli puettua häntä melkeinpä vain miikkarin vaatteisiin. Itseltänikin löytyy useampi miikkarin vaatekappale kaapista ja mukana on tullut oltua kotikutsuilla moneen kertaan. Pääsimme tosiaan hypistelemään tänään julkaistua vuoden ensimmäistä mallistoa muutaman päivän etukäteen ja sovittamaan niitä yllemme. Sieltä löytyi omatkin lempparit heti, nimittäin boyfriend jeansit (klik) ja struktuuripintaista trikoota oleva lyhyt, kaulukseton jakkutakki (klik).

Kuvausilta järjestettiin RUPLAssa, joka ihme kyllä oli itselleni entuudestaan jo tuttu. Samaisissa tiloissa järjestettiin vuosi sitten GreenStreetin raakasuklaakurssi, josta kerroin täällä. Tämän illan teemana oli kokkailu yhdessä villiruokiin erikoistuneen kokin, Ossi Palonevan, kanssa ja valmistimme yhdessä blinejä ja niiden lisukkeita. Lisukkeina oli kaikkea kivaa ja erikoista, kuten kalannahasta tehtyjä sipsejä ja nokkospestoa. Jälkiruoaksi oli karkeasti sanottuna valkosuklaata ja mustikkaa. Nam. Muutaman kännykkäkuvan julkaisinkin jo Instagramissa heti maanantaina, mutta tässä muutama paikalla olleen kuvaajan, Aki Raskin, ottama kuva.

006%2B25.1.2016.jpg

025%2B25.1.2016.jpg

026%2B25.1.2016.jpg

031%2B25.1.2016.jpg

035%2B25.1.2016.jpg

036%2B25.1.2016.jpg

057%2B25.1.2016.jpg

058%2B25.1.2016.jpg

060%2B25.1.2016.jpg

061%2B25.1.2016.jpg

Yllättävä löytö

seinakello-5.jpg

Muistattekohan kun pähkäilin seinäkellon parissa ja tilasinkin sen upean keraamisen kellon, joka lopulta valitettavasti osoittautui hieman liian kermanväriseksi ja kellotaulukaan ei toiminut? Sen jälkeen seinäkellon metsästys on jäänyt kokonaan ja olemme tihrustaneet kellonaikaa pienenpienestä n. 10 cm halkaisijaltaan olevasta seinäkellosta, joka meillä oli entuudestaan.

Viime viikolla ollessamme ruokaostoksilla Prismassa, kiinnittyi katseeni kuitenkin tähän kelloon, ruusukultaisilla kehyksillä, isoilla numeroilla ja viisareilla. Ihastuin tähän samantien ja hintaakin kellolla oli alle 20 euroa. Ruusukulta on kyllä nyt todella ihastuttava ja sainkin syntymäpäivälahjaksi mieheltäni ruusukultaisen siron rannekellonkin. 🙂

seinakello-3.jpg

seinakello-7.jpg

seinakello-4.jpg

Banaani-suklaa kuivakakku

kuivakakku-4.jpg

Katselin lauantaina pöydällä lojuvia jo tummentuneita banaaneja ja mietin, että mitähän niille tekisin. Vaihtoehtojahan on monia. Olisin voinut tehdä terveellisiä protskupannareita, raakakakkuja tai vaikka pilkkoa ne pakastimeen odottelemaan smoothieta. Kaikkia edellämainittuja olen kokeillut, mutta nyt ei yksikään noista vaihtoehdoista napannut. Halusin jotain epäterveellisempää ja muistin ystäväni joskus käyttäneen banaaneja kuivakakkuun. Sanokaa hölmöksi, mutta tykkään kuivakakuista todella paljon. Enemmän kuin mistään täytekakuista, mutta juustokakuille ne ei sentään vie voittoa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne maistuvat aina, mutta jostais syystä eivät kuulu omaan repertuaariini. Ainakaan ennen tätä lauantaista kokeilua.

Meillä kuivakakussa pitää olla suklaan maku, että se maistuu myös perheen miehillekin, joten etsin netistä reseptiä banaani-suklaa kuivakakulle. Lähdinkin liikkeelle ensimmäisellä Googlesta löytyvällä reseptillä, se vaikutti riittävän yksinkertaiselta. Muutin reseptiä sen verran, että banaanipalojen sijasta muussasin ne kokonaan taikinan sekaan. Alkuperäisen reseptin löydät täältä. Ulkonäköä parantaakseni päätin vielä tehdä suklaakuorrutuksen.

Kuivakakku ei ainoastaan näyttänyt hyvältä, vaan se myös maistui taivaallisen hyvältä. Ja kakun nimestä poiketen, kakku oli ihanan mehevä ja kostea. Nam. Tämä oli niin helppo ja 50 minuutin uunissaoloaikaa lukuunottamatta nopea tehdä, että tällaisen voisi vaikka kahvipöytään leipoa, kun tietää vieraita olevan tulossa. Suosittelen!

kuivakakku-2.jpg

kuivakakku-3.jpg

Railakas viikonloppu

polttarit-5.jpg

Blogi on kokenut tässä heti vuoden vaihteessa pienen kolauksen ja ollut viime ajat melko hiljainen. Tarkoitus ei ole ollut laiminlyödä tätä ja vähän tylsääkin ettei uusi vuosi ole päässyt lähtemään lennokkaasti käyntiin täällä blogin puolella. Mutta vihdoin monen viikon jännittävä odotus saatiin päätökseen, kun rakkaan ystäväni polttareita juhlittiin. Olen saanut kunnian toimia hänen kaasonaan ja sekös on verottanut vapaa-aikaani, kun polttareita on suunniteltu sata lasissa.

Nyt naimisiin aikova ystäväni oli myös minun kaasonani 1,5 vuotta sitten, jonka lisäksi olemme toistemme lasten kummit. Olemme tunteneet rippikoulusta saakka, vaikkakaan silloin ei vielä ystävystytty, vaan vasta myöhemmin lukiossa meillä klikkasi ja olemme olleet siitä saakka erottamattomat. Olemme viettäneet villit nuoruusvuodet yhdessä, hölmöilty, iloittu ja surettu yhdessä ja nyt aikuistuttu yhdessä, hankittu lapset ja menty naimisiin. Iloitaan ja suretaan vieläkin yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa. ;D

En onneksi joudu kuitenkaan yksin kaason pestiä kantamaan, vaan saan jakaa sen yhteisen ystävämme kanssa, jonka kanssa myös polttareita suunniteltiin. Hän asuu kuitenkin Jyväskylässä, pyörittää vauhdikasta arkea kahden pienen lapsen kanssa, joten hoidin paljon hommia yksin. Sovittiin kuitenkin kaikesta aina yhdessä ja yhteistyö toimi mainiosti.

Polttaripäivä alkoi hakemalla morsian kotoa ja silmät sidottuna kuljetettiin meille, jossa odotti aivan mahtava brunssi. Brunssin aikana kerrottiin morsiamelle päivän aikana suoritettavista kahdeksasta tehtävästä, joita tekemällä hän ansaitsi itselleen lahjakortin kauneudenhoitoon. Ensimmäinen tehtävä alkoi mysteerilaatikoilla, joita avaamalla hän sai arvata aina seuraavan paikan. Laatikon hän sai taas avata vasta suorittamalla jonkin tehtävän tai tietovisan.

Toinen tehtävä oli kuvatehtävä, jossa hänen piti jokaisessa viettämässämme paikassa ottaa yksi lappu, jossa oli jokin teema ja hänen piti ottaa teeman mukainen kuva Instagramiin.

Brunssin jälkeen siirryimme Punavuoreen FiestaFlamencaan twerkkaustunnille. Matkalla morsiamen tuli suorittaa kolmas tehtävä, joka oli nimeltään hyvä vaimo -tentti. Tentti sisälsi kysymyksiä koskien sulhasta sekä kotiaskareita.

Twerkkauksen tekniikkaa meille tuli opettaa hallitseva twerkkauksen Suomen mestari, Tia-Maria Sokka ja tunti oli kyllä ihan täys kymppi. Jokainen polttarivieras ja morsian nautti siitä ja osasi myös nauraa itselleen, koska kovin kaunista katseltavaahan se kankea pyllynheilutus ei ollut. Joku taisikin verrata näkymää kun olisi koira ollut paskalla. Twerkkaustunnin päätteeksi morsian sai neljännen tehtävän, joka oli pienen koreografian esittäminen vieraille. Mukaan koreografiaan hän sai valita kaksi henkilöä, eikä ollut kovin yllättävää, että nakki napsahti kaasoille. ;D

Twerkkauksen jälkeen suuntasimme Pasilaan saunatiloihin. Matka taittui jalkasin aina Punavuoresta rautatieasemalle saakka ja siinä samalla suoritettiin viides tehtävä, jossa morsian myi ruusuja avioliittoneuvoja vastaan. Perille päästyämme kaikki vieraat oikein henkeä haukkoen ihasteli saunatilaa, sen verran upeat puitteet olivat. Morsian tuli kuiskimaan illan aikana, että paljonko meillä oikein oli mennyt rahaa hänen polttareihinsa. Nappiin siis meni tämäkin valinta. Instagram-tililtä löytyykin kuva saunatiloista ja muutenkin illasta. 🙂

Saunatilallekin oli ohjelmaa järjestetty, nimittäin sinne meille tuli ”aikuisten Tupperware-esittelijä” ja samaan yhteyteen olikin järjestetty kuudes tehtävä. Morsian sai aloittaa esittelyn esittelemällä ensimmäisen tuotteen omin sanoin. Jännitin paljon tätä ohjelmanumeroa, nimittäin en tiennyt yhtään miten kukin vieras sen ottaa vastaan, mutta kaikilla oli kyllä todella hauskaa ja nauru raikui. Tämän jälkeen tulikin vähän kiire kaikilla valmistautua iltaan ja aikataulujen kanssa mentiin vähän huti, mutta se ei iltaa haitannut. Laittautumisen ohessa suoritettiin vielä seitsemäs tehtävä, joka meni omalta osaltani hieman ohi, kun olin kyseisellä hetkellä meikkaamassa. Tämä tehtävä koski suomenruotsalaisuutta ja sisälsi kolme kiperää kysymystä. Oikein vastaamalla täyttyi pikkuhiljaa shottilasi ja lopuksi morsiamen tuli kumota se kitusiinsa ja vieraat saivat myös omansa.

Saunatiloilta poistuessa rupesi juhlaväki olla jo hieman maistissa, se kuului ja näkyi. 😀 Taksikyydeillä suuntasimme keskustaan, Cantina Westiin, syömään ja juomaan mansikkamargaritoja. Viimeinen tehtävä kaivettiin esiin (joka meinasi jo unohtua), joka koski tekstin oikeinkirjoitusta ja morsiamen tulikin korjata siitä löytyvät kirjoitusvirheet. Videokuvasin koko tämän yli 5 minuuttia kestävän räkätystä aiheuttavan suorituksen, kun alkoi jo tekstinlukukin olemaan hieman hankalaa morsiamelle. 😉

Viimeisenä etappina oli meidän seurueella tietysti lähteä laittamaan tanssijalalla koreasti ja suuntasimme Apolloon. Sieltä olikin sitten lyhyt matka yöpymään, olimme nimittäin varanneet hotellihuoneet keskustasta halukkaille ja aamulla saimme kaiken pahoinvoinnin keskellä vielä nauraa edellisillan kommelluksille. Kuvasato jäi illalta vähäiseksi, muutamat kuvat otettiin järkkärillä brunssilla, loput on otettu kännyköillä ja nekin taitaa olla muiden vieraiden puhelimissa.

Vanhuus kun ei tule yksin, niin vielä tiistainakin tuo polttaripäivä verotti väsymyksellä ja heikolla ololla. Nyt aletaan olla taas elävien kirjoissa ja voidaan keskittää energiaa tänne blogiinkin. Ja toki pian juhlittaviin häihin. Kiire alkaa olla jo kova ja tekemistä vielä riittää. 🙂

polttarit-2.jpg

polttarit.jpg

polttarit-3.jpg

polttarit-6.jpg

Vuoden 2016 värit

pantone-2.jpg

Huhh, pahoittelut radiohiljaisuudesta. Viimeiset pari viikkoa on mennyt rakkaan ystäväni polttareita suunnitellessa ja viime viikonloppuna vihdoin koitti the päivä, joka onnistui kyllä ihan täydellisesti. Alkuviikko meni vielä toipuessa ja vihdoinkin ollaan elävien kirjoissa. Tänään oli tarkoitus kertoa teille polttareista, mutta pakko jättää se myöhemmälle ja ihmetellä muita juttuja.

Onko teille tuttu yritys Pantone? Pantone on yritys, joka aikoinaan on luotsannut painoteollisuuden värijärjestelmän, tutummin Pantone Matching System (PMS). Pantonella on ollut vuosittain tapana koota yhteen alan ammattilaisia, jotka valitsevat vuoden värin. Vuoden värin arvioidaan valloittavan tulevissa trendeissä, niin sisustuksessa, vaatteissa kuin meikeissä. Tämä vuosi on poikkeuksellinen aikaisemmista, nimittäin Pantone valitsi kaksi väriä vuoden väreiksi, Rose Quartzin (13-1520) ja Serenityn (15-3919).

Tällä viikolla ajellessani iltapäivällä kotiin, en ole voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä taivaan väreissä ja eilen oli pakko taltioida ne värit kameralle. Ajoin töistä suoraan kotiin, juoksin sisältä hakemassa kameran ja ajoin pellon reunalle, tarpoen lumikinosten välissä korkkareissani, polviin asti lumessa. Ja annoin kameran laulaa.

Mitäs mieltä te olette tästä yhtäläisyydestä? Sanomattakin on selvää, että taivas oli livenä vielä kauniimpi.

Rose-Quartz-and-Serenity.jpg
pantone-4.jpg

pantone.jpg

pantone-3.jpg

Blogi täyttää vuosia

3v-1.jpg

Huhh, hoksasin juuri että blogini täytti eilen 3 vuotta, julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni 12.1.2013. Voi vitsit, miten paljon on siitä muuttunut. Tekisi välillä mieli hävittää bittiavaruuteen ensimmäiset tekstini. En ole ikinä ollut mikään kirjoittaja ja jo se aiheuttaa itsessänikin paljon kysymyksiä, miksi päätin edes perustaa blogin. 😀

Blogi alkoi puhtaasti vauvajutuilla ja nykyään se on aika pitkälti sisustuspainotteinen lifestyle-blogi. Nimikin vaihtui sisältöä vastaavaksi ja liityin ihanien Lumobloggaajien joukkoon. Lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin lisää ja osa on hypännyt kelkasta poiskin. Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta olen niin onnellinen teistä jokaisesta lukijasta, jotka jaksatte juttujani lukea.

Blogin tulevaisuutta en juurikaan mieti eikä tämä ole prioriteetti ykkönen elämässäni, mutta nautin tästä ja tämä on oma juttuni, harrastukseni. Jokainen kommentti on minulle kullan arvoinen, se saa minut jatkamaan tätä ja on aivan ihanaa nähdä ja kuulla, jos joku inspiroituu blogistani, kodistamme ja kuvistani.
Pyrin nyt ja aina pitämään blogini positiivisena paikkana, jossa jutut ovat kevyitä ja runsain kuvin varusteltuja. Välillä on vähän vähemmän asiaa ja välillä vähän enemmän, mutta tämä ei ole mikään sellainen paikka, jossa saa lukea kärkkäitä mielipiteitä ajankohtaisista asioista. Niistä keskustelen sitten läheisteni kanssa jos keskustelen. Olen myös jo aikaisemmin sanonut, että Eliksen kasvun myötä olen jättänyt häntä enemmän pois jutuistani, mutta toki häntä tullaan täällä jatkossakin näkemään.

Haluan kiittää kaikkia lukijoitani viimeisestä kolmesta vuodesta ja toivottavasti myös tulevista ja otan mielelläni risut ja ruusut sekä mahdolliset ehdotukset vastaan. Kiitos siis. <3

3v-2.jpg

Päivittynyt String

olohuone06012016.jpg

Aloitetaan uusi viikko uusilla olohuonekuvilla. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että olohuone on lempikuvausspottini. Se on nopein ja helpoin tila siivota kuvauskuntoon ja kaikinpuolin muutenkin miellyttävin. 🙂

Vihjailin aikaisemmin, että sain joululahjaksi yhden moduulin lisää String hyllyyni ja varmaan arvasittekin minkä. Olinhan siitä maininnut jo joululahjatoivelistallani. En kuitenkaan uskonut sitä saavani, sen verran arvokashan tuo on, mutta onneksi synttärini olivat samaan syssyyn, joten tämä oli yhdistetty joulu- ja synttärilahjani.

Tuo kaappimoduuli viimeistelee koko hyllyn, en olisi siihen mitään muuta moduulia laittanut. Lisää hyllyjä olisi ollut liikaa ja jotenkin se laatikkomoduuli ei iske. Lehtihyllyn haluaisin vielä sinne lisätä joskus, mutta sille ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

Tuon kaapin kanssa kävi vähän hassusti, kun posti toi kotiini ensin väärän tuotteen eli kaappimoduulin lasiovilla. Onneksi homma hoitui Finnish Design Shopin asiakaspalvelun kanssa sutjakkaasti ja sain noudon väärälle tuotteelle kotiovelta.

Kaappi ammottaa vielä tyhjyyttään, kun yritän miettiä mitä sinne sisälle survoisin. Kaikenlaista rojua sitä näkee päivät pitkät lojumassa ympäri asuntoa, joten luulisi sen täyttyvän nopeasti itsestäänkin. 😉

Mitäs tykkäätte tästä? Siivosin samalla viimeisetkin jouluromppeet pois pikkutonttuja myöten, valot saivat vieläkin jäädä. 🙂

olohuone06012016-13.jpg

olohuone06012016-10.jpg

olohuone06012016-5.jpg

olohuone06012016-6.jpg

olohuone06012016-9.jpg

olohuone06012016-18.jpg

olohuone06012016-21.jpg

Loppiaiskranssi

loppiaiskranssi-3.jpg

Loppiainen kului meillä rauhallisesti perheen kesken kotona. Uhmasimme jopa pakkasta ja ulkoilimme puolisen tuntia. Olin innostunut edellisenä iltana leipomaankin, joten nautimme tuoreesta pullasta vatsan täydeltä.

Seuraan Kinuskikissan blogia ja saan aina ilmoituksen hänen uusista resepteistään. Usein niiden kokeilu jää ajatusasteelle, vaikka kuinka houkuttelevia onkin. Mutta nyt päätin ryhtyä leipomaan heti loppiaiskranssin nähtyäni.

Hämäännyin hieman Kinuskikissan kuvista ja reseptistä ja luulin ensin epäonnistuneeni. Odotin taikinan nousevan jättikokoiseksi kuin tavallinen pullataikina, mutta se jäikin reilusti pienemmäksi. Taikina ei meinannut nousta millään ja jouduin laittamaan sen saunaan kohoamaan, kun se ei vain tahtonut huoneenlämmössä kohota. Aloin jo tekemään uutta taikinaa, joten lopputuloksena oli neljä loppiaiskranssia.

Yhdestä taikinasta tuli siis kaksi loppiaiskranssia, enpä lukenut tätäkään etukäteen ja odotin tekeväni yhden suuren kranssin. Onneksi tajusin lukea kuitenkin reseptin uudelleen ennen kuin aloin pyörittelemään taikinaa. Olisi siitä kai voinut yhden isonkin kranssin tehdä?

Varsinaisia aivopieruja oli koko leipominen täynnä, mutta lopputulos oli oikein miellyttävä. Kranssit olivat kauniita ja maukkaita. Yhden vein myös eilen töihin ja se hävisikin nopeasti pöydältä.

loppiaiskranssi-4.jpg

Raakasuklaan ohjeet paketoituna

miranlahja.jpg

Voi kun olisin halunnut jakaa tämän teille jo ennen joulua, mutta tiedän rakkaan siskoni lukevan blogiani joten enhän voinut paljastaa joululahjaa täällä etukäteen. Kysyin  kerran häneltä ihan suoraan mitä hän toivoo joululahjaksi ja olemmehan monesti jutelleet miten hän haluaisi opetella tekemään raakasuklaata. Päätin sitten kasata hänelle raaka-aineet ja kirjoittaa ohjeet.

Päädyin ostamaan Voimaruoan raaka-aineita, sillä ne nyt vain ovat nätimmät pakkaukset kuin esimerkiksi Cocovin. Clas Ohlsonista ostin hillopurkin, johon sujautin puoli litraa POP Amaranttia. Itse olen käyttänyt makeutukseen hunajaa, mutta siskolleni ostin Lifen myyjän suosituksesta agavesiirappia.

Ensin oli tarkoitus vain koneella kirjoittaa resepti, mutta tehdessämme Eliksen kanssa joulukortteja päiväkotitädeille, intouduin itsekin maalailemaan vesiväreillä. Keksin sitten myöhemmin käyttää maalaamaani A4:sta pohjana reseptille ja siitä tulikin aika nätti. Ainakin jos ei keskity tuijottamaan harakanvarpaitani. Käsiala on kyllä niin ruostunut vuosien aikana ja eipä se koskaan ole mikään kehuttava ollutkaan.

Reseptihän on tuttu Saara Sarvaksen blogista (klik) ja olen sitä hehkuttanut blogissa ennenkin. Olen sitä ihan vähän muokannut itselle sopivaksi ja kirjoitin sen sellaisenaan tähän lahjaankin. Sain tosin muutama päivä sitten siskoltani puhelun ”Missä vaiheessa kaakaovoi sulatetaan, kun sitä ei lue tässä ohjeessa…” Hups, pieni lapsus jos toinenkin oli korttiin päässyt, nimittäin siellähän tosiaan lukee ensimmäisessä kohdassa, että sulata kookosvoi, jonka siskoni oli käsittänyt sitten kookosöljyksi ja siellä hän iloisesti sulatteli kookosöljyä. 😀

Päällystin kenkälaatikon, jonka pohjalle laitoin silkkipaperia ja kasasin tarvikkeet paikoilleen. Lahjanauhaksi keksin vielä käyttää ”Enjoy the good life” -tekstillä koristeltua kangasnauhaa, joka oli tullut pussilakanasetin mukana ja minä vanha jemmarihan otan talteen aina tällaiset. Teksti sopi paketin teemaan kuin nenä päähän, uusiokäyttöä parhaimmillaan. 😉

Mitäs tykkäätte lahjaideasta?

miranlahja-8.jpg

miranlahja-2.jpg

miranlahja-4.jpg

miranlahja-5.jpg

miranlahja-6.jpg

miranlahja-3.jpg

Kuumeinen jouluaatto

jouluaatto-10.jpg

Uusi vuosi on jo startannut, mutta palataan vielä hetkeksi jouluun ja jouluaattoon. Meni hetki, että sain kuvat siirrettyä jouluaatosta koneelle.

Ehdinkin jo mainita Ohi on -postaukessa, kuinka meillä kääntyi jouluaatto ikäväksi, kun miehelläni nousi aamulla 40 asteen kuume. Hän aloitti heti kaikenlaisten droppien vetämisen jaksaakseen iltaan saakka, mutta lopulta jouduimme poistumaan hänen isovanhempiensa luota kun olo muuttui niin kurjaksi.

Myös siskoni lapset sattuivat olemaan jouluaaton oksennustaudissa, joten meidän jouluaaton suunnitelmat ehtivät jo muuttua kertaalleen. Joulupukin oli tarkoitus tulla heidän luokseen jo lounasaikaan yhteisen riisipuurohetken jälkeen, mutta se jouduttiin lopulta perumaan. Kävin aamupäivästä kuitenkin heidän luonaan vaihtamassa lahjojen omistajia.

Iltapäivästä siirryimme hautausmaan kautta mieheni isovanhempien luokse syömään jouluaterian ja odottelemaan joulupukkia, joka saatiin sinne sitten järjestettyä. Hautausmaalla kävin muistamassa vaariani kynttilän kera ja upea oranssin punertava taivas näyttäytyi jälleen kerran hienon valoefektin kera. Elistä jännitti joulupukki niin paljon, ettei koko hommasta meinannut tulla yhtään mitään.

Meillä oli kaikinpuolin todella poikkeuksellinen jouluaatto, nimittäin omat vanhempani karkasivat Espanjan lämpöön ja tämä oli ensimmäinen jouluni, kun en viettänyt sitä oman perheeni kanssa. Jouluaaton kelikin oli kyllä erikoinen, ei olisi uskonut olevan joulu jollei tonttulakkeja olisi näkynyt siellä täällä.

Nyt kuitenkin katse tätä vuotta kohden ja huomenna alkaa taas normaali työviikko. Ajattelin käydä huomenna ostamassa itselleni maastohiihtosukset ja löytää uuden talviharrastuksen. Meidän lähellä on niin loistava pururata hiihtolatuineen, että olisi suorastaan sääli olla hyödyntämättä sitä. Vielä kun tuo lumi ja pakkaset pysyisivät. Sain mieheltäni joululahjaksi Polarin M400 sykemittarin ja vyön, joten olisi jo aika saada se käyttöön!

Postailen vielä alkuviikosta eräästä joululahjastani siskolleni, mutta sitten saa riittää joulujutut! Mukavaa uutta vuotta kaikille, toivottavasti se on lähtenyt käyntiin kivasti ja jaksaa taas läpi pimeyden kohti kevättä! 🙂

jouluaatto-1.jpg

jouluaatto-15.jpg

jouluaatto-7.jpg

jouluaatto-16.jpg

jouluaatto-22.jpg

jouluaatto-26.jpg

jouluaatto-27.jpg

jouluaatto-34.jpg