Unikoulua äidille?

unikoulu-6.jpg

Kuulostaako tutulta kun kerron, että meidän perheessä ei suinkaan lapsi ole se, joka ensimmäisenä kömpii vanhempien väliin, vaan se olenkin minä, joka kaappaan lapseni omasta sängystään viereeni nukkumaan. Joo ei varmasti kuulostakaan, koska siis sehän on ihan pähkähullua…

Ainoastaan vain, että meillä tapahtuu juurikin sitä. Elis toki nukutetaan omaan sänkyynsä, mutta juuri ennen kun olemme itse menossa nukkumaan, saatan käydä välillä jopa mieheltäni salaa hakemassa Eliksen meidän sänkyyn.

Muutettuamme tähän ihanaan paritalokotiimme, on maan tasalla kävelytien varrella asuminen saanut iltaisin ajatukseni laukkaamaan ja saatan kuvitella millon ketäkin rosvoroopeja meidän oven taakse. Hommaahan ei helpota yhtään se, että menin nyhjäisemään etupihan puskat viime kesänä kokonaan veke, tehden kotimme täysin suojattomaksi. Sitten vielä kun siihen ajatukseen lisätään se, että Eliksen huone on aivan siinä ensimmäisenä tyrkyllä, saatan pelätä jostain ihmeen syystä, että joku haluaisi vahingoittaa häntä. Ajatukset on ihan järjettömiä ja ottaen vielä huomioon, että asumme oikeasti turvallisella alueella, kuulostan lähinnä mielipuolelta.

Ja onhan meillä tuo ihana, varkaista hälyttävä spanieli, joka varmasti herättäisi koko isäntäväen jos joku yrittäisi tunkeutua kotiimme. Oli miten oli, joskus näitä ajatuksenjuoksuja on vaikea hallita ja silloin oman lapsen kaappaaminen meidän väliin tuntuu parhaimmalta ratkaisulta. Tänä päivänä saa lukea niin järkyttäviä juttuja jatkuvasti lehdestä, ettei koskaan voi olla enää liian varovainen.

Ja mikäs siinä, rakastan nukkua lapseni vieressä. Tiedän, että toisten on vaikea nukkua levollisesti lapsi vieressä, mutta itse nukun kyllä huomattavasti paremmin kun tunnen hänen potkut naamassani hänet lähelläni. Niin rakas tuo pieni mies on. <3

unikoulu-5.jpg

unikoulu-2.jpg

unikoulu-4.jpg

Ulkoilukelit parhaimmillaan

ulkoilua-36.jpg

Siis wautsi, nyt on kyllä viikonlopun ulkoilukelit ollut todellakin meidän puolella. Aurinko on paistanut ja lämmittänyt pienen pakkasen purressa ja pulkkamäet on ollut parhaimmillaan. Heti lauantaiaamuna lähdettiin Eliksen kanssa Stigan ja liukurin kanssa kahdeksi tunniksi ulkoilemaan ja nauttimaan ihanasta säästä.

Tänään saimme herätä samanlaiseen auringonpaisteeseen, joten uloshan sitä oli taas lähdettävä. Tällä kertaa mieskin pääsi mukaan ja hän kun on vähän hurjempi mäenlaskija, sain minä nauttia kuvaamisesta ja oman lapsen iloisesta kikattelusta, kun isi laski vuorotellen Stigalla ja avusti Elistä liukurin kanssa.

Iltapäivällä ajattelimme vielä käydä katsastamassa Peuramäen pulkkamäet, niitä kun kehui eräs tuttuni eilen törmätessämme asukaspuistossa. Tällaisia kelejä ei kyllä voi koskaan olla liikaa.

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana viikonloppu ja olette saaneet nauttia näistä upeista keleistä!

ulkoilua.jpg

ulkoilua-7.jpg

ulkoilua-12.jpg

ulkoilua-14.jpg

ulkoilua-18.jpg

ulkoilua-20.jpg

ulkoilua-25.jpg

ulkoilua-26.jpg

ulkoilua-28.jpg

ulkoilua-32.jpg

ulkoilua-34.jpg

ulkoilua-43.jpg

Kakkostyöpiste

kotikuvat-9.jpg

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme vuosi sitten, oli täysin selvää että tietokone tulee yläkertaan. Niin se oli meillä lapsuudessanikin ja jotenkin halusin pitää kiinni siitä muistosta. Iso, vanha puinen työpöytä kattoikkunan alla. Kiss FM:n chatti kävi kuumana ja olin addiktoitunut Leijonakuningas peliin (kuka muistaa sen?). Modeemi piipitti tuttua säveltä yhdistäessään nettiä ja tietokonevuorot oli jaettu. Niihin aikoihin tein ensimmäiset omat kotisivuni ja tutustuin koodikieliin. Olinkohan vielä edes yläasteella? Mitä värikkäämmät sivut hyppivine gif-kuvineen, sen parempi. Ahh, 90-luku. <3

Ajatus työpisteestä yläkerrassa oli hyvä, mutta käytännössä se ei oikein toiminut. Okei, tietokoneella viettämäni aika on vähentynyt hurjasti, mutta kännykän räpläys lisääntynyt sitäkin enemmän. Töitä on ollut vaikea tehdä tarvittaessa etänä ja blogin päivittäminen on ollut lähes mahdotonta.

Ensin mietin työhuonetta meidän ylimääräisestä huoneesta alakerrassa, mutta ainoa puhelintöpseli nettiboksille löytyy yläkerrasta. Sitten ajattelin vähän kevyempää työpistettä olohuoneen läheisyyteen, jossa voisi työskennellä läppärillä. Yläkertaan siis jäisi pöytäkone ja siellä voi sitten tehdä isompia hommia. Entuudestaan meiltä olisi löytynyt String Systemin pöytätaso, jonka avulla työpisteen olisi voinut helposti tehdä olohuoneeseen kulmaan, mutta se ei jotenkin houkutellut ajatuksena. En halunnut tukkia sitä kulmaa ja halusin pitää kirjahyllyn erillisenä.

Myytyäni Lundian Fuuga -sarjan lipaston, on meillä rappusten alla oleva tila jäänyt tyhjäksi ja vaikka aluksi ei ollut tarkoituskaan siihen laittaa mitään, aloin pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle, että juuri siinä olisi pieni työpiste. Etsin jotain kevyttä ja suhteellisen pientä työpöytää ja iskinkin silmäni Ikean Ekby Alex -hyllyyn Ekby Valter -kannattimilla. Työtasoksihan sitä ei ole tarkoitettu, mutta itse näin siinä potentiaalia. Siinä yhdistyy sekä keveys että kauneus ja seinälle kiinnitys helpottaa myös siivoamista. Tuo eteiskäytävä on valitettavasti meillä sellanen kohta, johon kaikki pölypallot pysähtyvät seisomaan, joten kaikki ylimääräiset jalat on hyvä pitää poissa sieltä.

Siinä se työpiste nyt on, enää valaisinta vaille. Olin ajatellut työpisteelle seinävalaisinta ja siihenhän löytyisi valmiiksi kaapista viime keväänä purettavalta talolta löytämäni upea seinävalaisin (klik). Se pitäisi ensin kunnostaa ja sen jälkeen tarvitsisin sähkömiehen paikalle vetämään sähköt sille. Yksi lisäpistokepaikkakin tulisi tarpeen, nimittäin tietokoneelle.

Mitäs tykkäätte?

kotikuvat-8.jpg

kotikuvat-10.jpg

kotikuvat-15.jpg

kotikuvat-7.jpg


Kevättä kotiin

ikea.jpg

Lähdin eilen äitini kanssa extempore Ikeaan ja sanontahan pitää paikkansa, ettei sieltä pysty lähtemään tyhjin käsin. Tarkoitushan oli todellakin lähteä äitini kaveriksi hakemaan hänelle muutamat taulunkehykset, mutta päädyinkin shoppailemaan itsekin.

Heti alakerran sisäänkäynnin vieressä oli upeat keväisen värikkäät esillepanot. Keltaista, minttua ja persikkaa. Hullaannun helposti tällaisiin sesonkijuttuihin, eikä asiaa auttanut kun äitini totesi miten kivasti nuo istuintyynyt sopisi meille.

Istuintyynyjen lisäksi samaan sarjaan löytyi jalallisia kakkuvateja lasikuvulla, servettejä ja vaikka mitä ihanaa. Jalallista kakkuvatia olin kylläkin metsästänyt jo pitkään, jotain söpön väristä ja nyt kävi kyllä melkoinen tuuri. Jäin himoitsemaan vielä niitä mintun ja persikan värisiä kakkuvateja… Ehkäpä käyn vielä sellaiset hamstraamassa kaappeihin. 🙂

Mitäs tykkäätte Ikean kevätuutuuksista?

ikea-13.jpg

ikea-7.jpg

ikea-14.jpg

ikea-6.jpg

ikea-12.jpg

ikea-11.jpg

”Onko äiti se Olaf?”

lumoukko-3.jpg


No on se Olaf! Ollaan odoteltu jo viikkoja suotuisaa säätä lumiukon teolle ja tänään oli vihdoin sellainen. Ajan kanssa. Mentiin Eliksen kanssa heti aamusta tekemään lumiukkoa ja nimettiin se tietysti Olafiksi. Kyllä siinä äitikin löysi lapsenmielisyytensä, kun pääsi tekemään pitkästä aikaa lumiukkoa. Hieman haparoiden lähdettiin liikkeelle, mutta nopeasti se tuntuma lumipallojen pyörittämiseen löytyi. Sitten vielä viimeisteltiin palloista symmetriset ja sileät. Olipa mukavaa. Harmi, että sää lämpenee nopeasti ja lumiukko alkaa jo sulamaan silmissä, porkkananenä ja yksi nappi ehti jo tippua.

Harvinaisen leppoisa ja mukava sunnuntai kaikinpuolin. Miehelläni päättyi vihdoin puolen vuoden rutistus ja häntä voi kai jo sanoa virallisesti personal traineriksi. Jotenkin huojentunut olo koko perheellä. Vielä olisi tänään Nosh lastenvaatekutsut tiedossa ystäväni luona naapurissa, joten katsotaan mitä kivaa jännää sieltä löytyy 🙂 En omista vielä yhtäkään Noshin vaatetta, vaikka usein niitä olenkin ihastellut!

lumoukko-1.jpg

lumoukko-7.jpg

lumoukko-10.jpg

lumoukko-4.jpg

lumoukko-11.jpg

lumoukko-8.jpg

Väärä hälytys

elispelaa-5.jpg

Voi vitsit, nyt kävi kyllä ohrasesti. Olin aluksi hieman vastahakoinen viikonloppureissusta Tallinnaan, tuntui että se tulee vähän liian yllättäen. Lopulta aloin kuitenkin lämmetä ajatukselle ja aloin jo oikein odottaa viikonloppua. Juuri kun eilen sain kirjoitettua aiheesta blogiin ja julkaistua sen, soittikin äitini että reissu peruuntui. Ei siis hotelliaamiaista, kylpylässä lillumista ja puhtaita lakanoita tiedossa. Höh.

Mutta onneksi reissun peruuntumista ei tarvitse sen enempää surra, nimittäin ilman menoja meidän ei tarvitse viikonloppua viettää. Lauantaina juhlitaan siskoni esikoisen 5-vuotis syntymäpäiviä ja sunnuntaiksi ystäväni on järjestänyt Nosh lastenvaatekutsut. Sen verran houkuttelevalta tuo kylpyläreissu kuitenkin kuulosti, että taidampa alkaa suunnittelemaan keväälle reissua sinne perheen kesken.

Kävimme tiistaina lääkärireissun jälkeen ostamassa Elikselle vähän jotain rauhallisempaa viihdykettä, hän kun ei oikein malta kipeänäkään rauhoittua. Olen monta kertaa hypistellyt Oppi&Ilon erilaisia puuhakortteja ja nyt nappasinkin lopulta tällaisen Minä itse osaan vastata -paketin. Näitä on eri ikäluokille ja ostin meille 3-5 vuotiaille tarkoitetun pakan, kohtahan meillä saadaan jo juhlia 3v syntymäpäiviä. Yllätyin miten hyvin Elis osasi, koska kaikki läpikäydyt kortit menivät oikein. Nämä on kyllä ihan mainiot kortit, vaikka onkin myönnettävä että hieman on vaikeuksia saada Elis asettumaan aloilleen, hän kun haluaisi vaan pelata lätkää…

elispelaa-2.jpg

oppiilo-6.jpg

elispelaa-9.jpg

oppiilo-5.jpg

elispelaa-11.jpg

oppiilo-2.jpg

elispelaa-15.jpg

oppiilo-4.jpg

elispelaa-19.jpg

Yllätyslähtö

sairaspaiva-2.jpg

Terveisiä sairastuvasta! Meille tarjoutui Eliksen kanssa yllätyslähtö viikonlopuksi Tallinnaan Tallink Spahan, sillä äitini on lähdössä sinne kaitsemaan pikkuveljeäni ja hänen tyttöystäväänsä ja pyysi meitä kaverikseen. Miehelläni on juuri samana viikonloppuna PT-koulun näyttökokeet, joten hän joutuu jäämään pois reissusta, harmi.

Mutta itse en voinut kieltäytyä tuosta, koska nyt jos joskus (taas) tulee kylpyläloma tarpeen. Viimeisten viikkojen häistä aiheutunut stressi ja nyt Eliksen kipeäksi tulo ovat kyllä ajaneet itseni taas ihan loppuun ja lähden siis enemmän kuin mielelläni nauttimaan hotellielämää. Tietysti pitää toivoa, että Elis ehtii parantua tätä ennen, koska muuten reissulta menee kyllä pohja.

Kävimme eilen Pikkujätissä ja Eliksellä todettiin kurkunpääntulehdus. Saimme yskänlääkettä ja neuvoiksi illalla höyryhengittelyä vaikka kylvyn muodossa ja yöllä jotain kylmää juotavaa. Kai sitä voisi laittaa lapsen yöllä ulos hengittelemään pakkasilmaakin, mutta se kuulostaa melko karulta eikä meillä onneksi tarvinnut tähän turvautua.

Tämä viikko menee siis töiden sijaan kokonaan kotona Elistä hoivaten ja vaikka vielä maanantaina ajatus tuntui ihan kivalta viikonlopun aiheuttaman väsymyksen jälkeen, niin nyt täytyy jo sanoa, että kaipaan tavallista arkea, rutiineja ja työkavereita. Jotenka siis viikonloppua odottaen ja sitten toivottavasti ollaan kaikki terveitä, voimissaan ja valmiita palaamaan vihdoinkin siihen perusarkeen.

Mielenkiintoista, miten sitä nykyään itsekin tarvitsee tiettyjä rutiineja selvitäkseen arjesta. Tuntuu, että kuuppa menee ihan sekaisin tällaisesta ja ahdistus valtaa mielen. Johtuuko se sitten siitä, että ikää on tullut itselle lisää vai siitä että lapsiperheessä rutiinit ovat todellakin tärkeitä ei ainoastaan lapselle vaan myös vanhemmille, mutta nuorempana sitä pystyi kyllä elämään täysin toisenlaista, ihanan huoletonta elämää.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, mukavaa pikkulauantaita kaikille! Tälle viikolle luvassa vielä jonkinnäköistä sisustuspostaustakin, joten olkaapa kuulolla.

sairaspaiva-3.jpg

kotikuvat-11.jpg

sairaspaiva-1.jpg

sairaspaiva-6.jpg

sairaspaiva-8.jpg

Onnellinen ja väsynyt

haat.jpg

Huhheijaa, nyt on häät juhlittu ja olipahan juhlat. Upea aurinkoinen talvimaisema tuli kuin tilauksesta ja olimmekin kaikki ikionnellisia ja hihkuimme tyytyväisinä. Lauantai alkoi laittautumisella hääparin kotona brunssin parissa ja siitä sitten juhlapaikalle viimeisiä valmisteluja tekemään. Juhlapaikalta oli lyhyehkö kävelymatka kirkolle ja upeat potrettikuvat hääparista napsittiin matkan varrelta, mistä löytyikin toinen toistaan kauniimpia kuvauslokaatioita. Itse räpsin kännykällä kuvia minkä kerkesin, sen verran upea näky oli hääpari enkä voinut jättää kuvien ottamista vain häävalokuvaajan käsiin. Instagramiin päivitinkin heti vihkimisen jälkeen yhden sneakpeak kuvan hääparista.

haat-7.jpg

haat-8.jpg

Juhlapaikka oli aivan upean näköinen, oikea kunnon winter wonderland ja koko hääjuhla meni aivan mielettömän hyvin. Ruoka oli maittavaa, juotavaa riitti ja kaikilla oli mukavaa. Itselläni laukesi kyllä hirveä stressin jälkeinen päänsärky ja jännitin puheen pitämistä todella paljon. Vasta puheen jälkeen pystyin rentoutumaan itse. Jännitin puhetta niin paljon, että pillahdin itkuun ennen kun ehdin sanoa ensimmäistä sanaakaan.

Tällä hetkellä olemme Eliksen kanssa kotona lepäämässä, sillä Eliksellä nousi eilen kuume ja viime yö meni jatkuvasti heräillen kun hän ei meinannut saada henkeä. Pieni lepääminen tekee kyllä itsellekin viikonlopun jälkeen hyvää, mutta tuntuu pahalta nähdä oma lapsi noin kipeänä. Ei riittänyt veren vuodatus toissayönä, vaan vielä piti kuumeenkin nousta ja raukkaparka valittelee kipeää kurkkua eikä oikein ruoka maita.

Kauhujen yö

sanky.jpg

No ei nyt sentään, koska pahempaakin olisi voinut sattua. Heräsimme aamuyöllä siihen kun sänkymme näytti siltä kun sinne olisi tapettu joku eläin, melkein.

Elis herätti yöllä pyyhkimään räkää nenästä ja äiti työtä käskettyä paljaalla kädellä pyyhkäisi nenää ja sitten peittoon ja jatkettiin nukkumista. Pian uudelleen Elis sanoi että äiti räkää tulee lisää, pyyhi. Sanoin hakevani vessasta paperia ja nousimme molemmat ylös. Sitten kuulin kun Elis kysyi mitä sängyssä oikein on ja tulin katsomaan kuinka koko sänky oli veressä. Elis katsoi minuun ja huomasin hänen koko naaman olevan veren peitossa ja herätin äkkiä mieheni ja laitoin valot päälle. Nenä vuosi verta aivan valtoimenaan ja hän säikähti veren määrää niin paljon, että alkoi hysteerinen ja paniikinomainen itku. Olin jo kantamassa häntä suihkuun, kun tajusimme ettei lämmin suihku välttämättä tee hyvää eikä verenvuoto ainakaan sillä tyrehdy. Jäin istumaan kylpyhuoneen lattialle Elis sylissäni. Pyysin häntä käymään makuuasentoon ja pidin paperituppoa nenässä. Elis jatkoi itkemistään ja yritin rauhoitella häntä, koska itku ei auttanut asiaa myöskään. Ehdotin miehelleni jotain kylmää, mutta lopulta päädyin vain painamaan nenää ja Eliksenkin jo rauhoituttua saimme verenvuodon lakkaamaan.

Mieheni vaihtoi puhtaat lakana sillä välin, mutta Elis ei halunnut enää tulla sänkyyn. Hän säikähti verta niin paljon ettei olisi halunnut enää lainkaan nukkumaan. Lopulta saimme suostuteltua hänet sänkyyn lupaamalla lukea lempparisatu ja kohta olimme jo kaikki unessa.

Aamulla Elis jo osasi nauraa verelle ja näkiessään peilistä omat veriset kasvonsa, alkoi häntä naurattaa. Kaikki hyvin, mutta melkoinen herätys oli koko porukalle enkä kyllä toivo näitä lisää.

Ehdinkin jo konsultoimaan sairaanhoitajaystävääni, joka kehoitti hankkimaan jääkaappiin kylmäpusseja. Tiedän, että joillain nenästä saattaa tulla verta useinkin ja mitä erikoisimmissa tilanteissa, toivottavasti tästä ei meillä tule tapaa. Rakkaat pellavalakanat kävivät jo heti aamulla pesussa ja huokaisin helpotuksesta, kun veri ei ehtinyt jämähtää niihin. Tänään vietämme kotipäivän rankan yön jälkeen, vaikka käväisinkin jo aamupäivällä töissä.

sanky-2.jpg

Ystävänpäivän nopea herkku

ystavanpaiva-5.jpg

Huomenna koittaa taas ystävänpäivä ja vaaleanpunainen väri on taas vallannut joka paikan. Meillä ei oikein tuo ystävänpäivä ole koskaan kuulunut juhlittaviin päiviin, eikä myöskään tänä vuonna.

Kuten olen jo useampaan kertaan täällä blogissa toitottanut, niin tänään me juhlimme rakkaan ystäväni häitä ja siinä jos jossain on riittävästi rakkautta ystävänpäiväksi. Heidän oli tarkoitus mennä naimisiin jo vuotta aikaisemmin, jolloin hääpäivä olisi nimenomaan osunut ystävänpäiväksi. Rakas kummipoikani päätti kuitenkin ilmoittaa tulostaan, joten häitä lykättiin vuodella.

Muistatteko kuinka tein vuosi sitten isänpäivänä miehelleni aamupalaksi nopean suklaamukikakun mikrossa? Se oli kyllä niin superherkullista, mutta jäänyt meillä täysin unholaan sen jälkeen. Ajattelin kuitenkin, että sehän on ihan loistava herkku myös ystävänpäiväksi. Sen voi tehdä joko omalle puolisolleen tai miksi ei rakkaalle ystävällekin. Suklaamukikakun kruunaa vielä jäätelöpallo päälle, nam!

Suklaamukikakun resepti löytyy Kinuskikissan sivuilta, joten käykääpä kurkkaamassa sieltä! Reseptillä tekee tosiaan 2-3 mukikakkua, kun tavalliseen kahvikuppiin laittaa. 🙂

ystavanpaiva-13.jpg

ystavanpaiva-2.jpg

ystavanpaiva-6.jpg

ystavanpaiva-4.jpg