Pelkoa ja ikävää Tukholmassa

synttarisankari-4.jpg

Tämän kuvien söpöliinin jouduin tänään aamulla hyvästelemään melkein neljäksi päiväksi, kun lähden suoraan töistä kohti Olympiaterminaalia. Vitsit, ette arvaakaan miten ristiriitaisin fiiliksin matkaan ystäväni kanssa Ruotsiin Adelen keikalle. Ystäväni Kaisa sai mieheltään synttärilahjaksi joulukuussa itselleen ja kolmelle ystävälleen keikkaliput Adelen Tukholman konserttiin sekä laivamatkat ja minä onnekkaana pääsin viemään yhden paikan. Reissua on kuitenkin varjostanut talven ja kevään aikana pahentunut paniikkihäiriöni ja olen pelonsekaisissa tunnelmissa matkaa odottanut.

Kuulostaa varmasti hullulta, että pelkään tätä reissua, jossa saan siis viettää reilut kolme vuorokautta ystäväni kanssa, shoppailla Tuhkolmassa, yöpyä hotellissa ja nähdä Adelen livenä. Takana on tänään tasan kuukausi paniikkilääkkeiden syömistä ja paniikki- ja ahdistuskohtaukset ovat alkaneet helpottamaan, illat ja nukkumaanmeno tuntuu tällä hetkellä luovan eniten ahdistusta. Toki olen tämän neljän viikon aikana välttänyt tilanteita, joissa paniikkikohtauksia esiintyy, olinhan kaksi viikkoa sairaslomallakin, mutta silloin kun niitä on tullut, on ne pysynyt jokseenkin hallinnassa eikä normaalia pakokauhua ole päässyt tulemaan.

Olin jo ehtinyt alkaa suhtautumaan tähän reissuun positiivisesti ja odotin jokseenkin innolla reissuamme, kunnes toissapäivänä luin uutisen Tukholmaa uhkaavasta terroristiuhasta. Voitte varmaan arvata millaiset tunteet moinen uutinen herätti, karvat nousi pystyyn ja loin jo kamalia mielikuvia päässäni. Mikäs sen parempi iskukohde kun tupaten täynnä oleva Tele2 Arena. No eilen luin jo päivitetyn uutisen, jossa mainittiin uhkan koskevan euroviisujen finaalia. Ei siinä että se olisi yhtään sen parempi, mutta kenties pystyn loppureissuksi rentoutua ja nauttimaan konsertista.

Onkos siellä muita Adelen konserttiin matkaavia?

Elis sai synttärilahjaksi lähes koko vaatekerraston Minionit teemaisia kuteita, on kengät, sukat, kalsarit, t-paita, takki ja lippis. Ja nehän piti sunnuntaina saada heti päälle pyöräilyretkelle. 🙂

synttarisankari-10.jpg

synttarisankari-6.jpg

synttarisankari-8.jpg

Juhlatarjoilut

synttarit-59.jpg

Viime perjantai meni töiden jälkeen keittiössä ja jalat kiitti kyllä illalla sänkyyn rojahtaessa, kun takana oli monen tunnin leivontasessiot seisten laattalattialla. Lisähaastetta hommaan toi siskon lapset, jotka tulivat meille illaksi hoitoon. Ensimmäiset 1,5 tuntia meni selvitellessä lasten riitoja, sitten ruokkiessa ja lopulta sain rauhassa leipoa synttäritarjoiluja 40 (huh huh) vieraalle.

Joka juhlan vakiotarjoiltavaksi noussut lohivoileipäkakku valmistui jo rutiinista, olin vain unohtanut ostaa muutamat raaka-aineet ja tein ensin täytteen valmiiksi jääkaappiin odottelemaan lopullista kasaamista.

Viime hetkillä päätin väsätä toiseksi suolaiseksi tarjottavaksi kinkkupiirakan, joka sekin seisoi kun olin unohtanut ostaa kinkun. Siinä sitten kolmen lapsen kanssa oli turha toivo lähteä kauppaan ostamaan puuttuvia raaka-aineita ja jouduin odottelemaan että äitini pääsi apuun.

Äitiäni odotellessa pystyin sentään valmistamaan Kinuskikissan uutuusreseptillä Missisippi Caramel Cake kakun, jossa pohja tuo mieleen chocolate chip cookiesit, sen päälle minivaahtokarkkeja, jonka kruunaa mokkakinuski. Tuo kakku oli niin herkullista, että sanat ei edes riitä sitä kertomaan. Huh!

Itse synttärikakku tuli tänä vuonna ammattilaiselta ja siinä mentiin minionit teemalla, jossa yhdistyi myös jääkiekko ja lempijoukkue HIFK. Kakku oli hieno, mutta odotukset olivat liian korkealla ja aavistuksen koin pettymystä nähdessäni kakun, jonka olisin pystynyt itsekin tekemään. Noh, kuten aikaisemmin mainitsin, stressitaso säilyi tällä jaottelulla matalammalla, kun vastuuta oli jaettu.

Muita tarjoiluja olivat vielä juhlapäivänä kaupasta haetut karkit, keksit, sipsit, suolatikut, popcornit ja cocktailpiirakat. Näillä tarjoiluilla selvittiin lopulta yli kuudeksi tunniksi venyneestä vieraiden kestitsemisestä ja jääkaappiin jäi vain jämät, jotka nekin on jo lusikoitu pois härnäämästä. 😉

synttarit-38.jpg

synttarit-27.jpg

synttarit-72.jpg

synttarit-43.jpg

synttarit-41.jpg

synttarit-50.jpg

synttarit-30.jpg

synttarit-32.jpg

synttarit-34.jpg

synttarit-29.jpg

synttarit-74.jpg

synttarit-31.jpg

synttarit-54.jpg

synttarit-67.jpg

synttarit-65.jpg

synttarit-63.jpg

synttarit-66.jpg

synttarit-76.jpg

synttarit-80.jpg

synttarit-79.jpg

Pian juhlitaan!

Yksi vuosi on taas vierähtänyt ja huomenna meidän elämää rikastuttanut ja rakastuttanut Elis täyttää 3 vuotta! Aika menee nopeasti, tämä kuultu fraasi lapsiperheissä pitää todella paikkansa. Maanantaina Eliksen mummi käytti pojan parturissa ja kyllä näyttää tuo pullaposki heti taas niin isolta pojalta. Vaikka äitinä rakastin hänen pitkää ja sotkuista peikkotukkaansa, on ihana nähdä niiden hiuksien alta komea nuori poikani.

Synttäreitä juhlitaan läheisten sukulaisten ja ystävien kesken lauantaina ja mennään samalla kaavalla kuin viime vuonna. Ensin juhlimaan tulee sukulaiset ja myöhemmin vielä ystävät. Näin säästytään itse kaksilta kattauksilta ja ei se vielä ole kavereille niin justiinsa, jos kakku on jo korkattu. Vuoden tai kahden päästä sitten päästään järkkäilemään erillisiä kaverisynttäreitä ja eiköhän niitä riitä vielä moneksi vuodeksi myöhemminkin.

Kakku on laitettu tilaukseen jo reilu kuukausi sitten, se on itselleni jotenkin todella tärkeä. Aikaisempina vuosina olen kakut tehnyt itse, mutta tänä vuonna ajattelin oman kuntoni huomioon ottaen pitää stressitason alhaisempana ja siirsin kakun vastuun ammattilaiselle. Kakun tarkkoja speksejä ei vielä tiedä kukaan muu kuin minä ja kakuntekijä, joten yllätystä piisaa monelle. 🙂

Ajattelin vähän verestellä tässä kuitenkin muistoja aikaisemmilta synttäreiltä, millaisia kakkuja olen itse taikonut. 1-vuotis synttäreitä juhliessa tein Paavo Pesusieni kakun, joka onnistui mielestäni erinomaisesti, olihan se ensimmäinen kosketukseni sokerimassaan. Viime vuonna sitten päädyin tekemään jo vähän monimutkaisempaa kakkua ja tein Tuomas Veturi kakun. En epäile etteikö olisi onnistunut kakun teko tänäkin vuonna, mutta nyt ei pää kyllä kestäisi sitä stressitasoa, joka edellisinäkin vuosina on kakuista aiheutunut.

Koristelut tulevat olemaan maltilliset, en koe tarpeelliseksi niihin panostaa, mutta kyllä eilen tuli silti piipahdettua juhlatarvikekaupassa hakemassa pari palloa.

Mitäs tykkäätte edellisten vuosien kakuista ja miten tärkeäksi kakun itse koette juhlissa? Tai koristelut? Joko teillä järjestetään kaverisynttäreitä lapsille ja mitä niissä pitäisi ottaa huomioon erilailla kun sukulaisten synttärijuhlissa?

synttarit-12.jpg

synttarit-8.jpg

synttarit-3.jpg

synttarit-23.jpg

synttarit-10.jpg

synttarit-4.jpg

synttarit-1.jpg

Kuulumisia

lepoa-13.jpg

Nyt täytyy kyllä sanoa, että mulla on ihan totaalinen kirjoitusblokki. Taas vierähti viikko enkä ole saanut tuotettua blogiin mitään. Olen aivan lukossa kirjoittamisen kanssa enkä jotenkin saa itsestäni mitään irti. Kirjoitettavaa olisi vaikka ja kuinka, mutta en hyväksy julkaistavaksi mitään. Ne mitä olen luonnoksiin kirjoittanut, tuntuu tällä hetkellä sellaiselta turhanpäiväiseltä, pinnalliselta lätinältä ja jotenkin uin niin syvissä vesissä oman mieleni kanssa ettei moinen pinnallisuus sovi.

Sitten taas mitään liian syvällistäkään en jaksaisi tai haluaisi tänne teille kirjoitella, kevätkin tekee tuloaan, joten haluatte varmaan nauttia sellaisista positiivisista asioista. Ei sinänsä ettäkö täällä meillä kotona menisi jotenkin huonosti, vaan enemmänkin ajattelen, että ehkä nämä paniikkihäiriöt ja ahdistukset sekä lääkkeiden aloitus ei ole sellaista mieltä piristävää luettavaa.

Olen itseasiassa voinut yllättävän hyvin viimeisen viikon ajan. Aurinko on paistanut, olen ollut sairaslomalla ja saanut omaa aikaa. Olen alkanut hoitamaan paniikkiani monellakin osa-alueella. En ole ainoastaan aloittanut lääkkeiden popsimista, vaan käyn tällä hetkellä myös juttelemassa psykoterapeutilla kerran viikossa ja olen innostunut taas liikunnasta. Tällä kertaa en kuitenkaan suinpäin rynnännyt takaisin sinne salille, vaan aloitin ensin lenkkeilemällä työmatkat muutaman kerran viikossa. Kaivoin kuitenkin hyvin nopeasti fillarin esiin ja innostuin monen vuoden jälkeen pyöräilystä. Olen nauttinut viime viikolla joka päivä lyhyistä ja vähän pidemmistäkin pyöräretkistä auringon porottaessa ja meidän koiran juostessa vieressä. Samalla olen saanut aktivoitua vähän koiraammekin, jolla on liikunta jäänyt vähemmälle lopetettuani meidän yhteisen agilityharrastuksen. Tämäkin on omalta osaltaan lisännyt hyvää mieltäni, kun ei ole tarvinnut potea kamalaa huonoa omaatuntoa koiran liikunnan laiminlyömisestä.

Olen myös kiinnostunut ahdistuksesta kirjoitetusta kirjallisuudesta ja olin kirjastossa jo toista kuukautta jonossa Vapaaksi ahdistuksesta -kirjaan, jota psykologini suositteli. Kirja on todella kiinnostava ja hyvin kirjoitettu ja jos aikaa olisi enemmän, olisin varmasti sen jo lukenut kannesta kanteen. Valitettavasti sain kirjan käsiini vasta viime viikon perjantaina, juuri sairaslomani viimeisenä päivänä, joten en ennättänyt hyödyntämään tuota luppoaikaani kirjan lukemiseen. Suunnittelin jo kirjan ostamista itselleni, sillä siitä olisi varmasti hyötyä myöhemminkin. Tuota kirjaa voisin suositella kenelle vaan, vaikka ei paniikkihäiriötä sairastaisikaan.

Lainasin myös ekirjana jo pitkään haaveilemani Konmarin ja olen sitä nyt muutaman sivun verran lukenut. Harmi kun kirjaston ekirjojen lainausaika on vain 14 päivää ja jono tuolle kirjalle aivan järkyttävä, taitaa kirja jäädä pahasti kesken. Senkin ostamista itselleni olen siis jo miettinyt, sillä se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Olen tämän kevään aikana ehtinyt päästä jo hyvin eroon ylimääräisestä tavarasta ennen tuon kirjan saamista käsiini, mutta uskon kirjasta olevan silti vielä paljon apua meidän kodin järjestykselle! Mitenhän saisin miehenikin sen lukemaan. 😉

Terassia ja takapihaammekin olen tässä sairasloman aikana ehtinyt miettimään ja taidamme jatkaa tuota terassia vielä sivusuunnassa muutaman metrin, vaikka viime kesänä olin toista mieltä. Ihastuin myös Weekday Carnival blogissa mustaan terassilaudoitukseen ja kävinkin jo Bauhausissa viikonloppuna vähän tutkimassa tuota Tikkurilan Valtti Plus terassiöljyä ja ajatukseni saivat vain lisävahvistusta siitä, että meille tulee musta terassi. <3 Tänään kävi puutarhuri siistimässä meidän etupihalta löytyvät isot puut, jotka hipoivat jo talon kattoa, voiden aiheuttaa pidemmällä aikajaksolla suurtakin tuhoa sekä takapihan puskat, jotka myös olivat päässeet kasvamaan aika massiivisiksi.

Monta projektia siis menossa ja paljon taas lisää ideoita ja itseni parantelua. Toivottavasti tulevasta kesästä pääsen vielä nauttimaan ilman jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. 🙂 Kuvissa näkyy muuten tämän hetken lempipaitani, Tallinnan kylpyläreissulta Bershkasta mukaan tarttunut ihanuus!

lepoa-16.jpg

lepoa-4.jpg

lepoa-6.jpg

lepoa-7.jpg

Löhöilyä ja pähkäilyä

kaksin-15.jpg

Aurinkoista ja keväistä viikon alkua kaikille! Blogin avaaminen on ollut melkein viikon verran hirveän pinnistelyn takana ja olen muutamaan otteeseen yrittänyt jotain tänne tuottaakin, mutta mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Aikaa kirjoittelulle olisi ollut enemmän kun viimeiseen kolmeen vuoteen, sillä olen ollut viikon verran jo sairaslomalla paniikkilääkityksen sivuoireiden vuoksi. Pää on kuitenkin ollut niin jumissa ehkäpä juuri edellä mainitusta syystä ja siksi olenkin vain keskittynyt ottamaan rennosti.

Oltiin Eliksen kanssa viikonloppu kahdestaan kotona, kun mies oli ruotsinristeilyllä kavereidensa kanssa. Aloitin puuhastelun meidän tuulikaapin parissa, mutta pitkälle ei hommassa vielä päästy. Ihastuin niin Oblik -blogia kirjoittavan Jutan kuistin säilytyratkaisuun, että päätin koittaa toteuttaa samanlaisen meidän ahtaaseen tuulikaappiin.

Ensin olin sitä mieltä, ettei se toimisi, mutta toisaalta miksi ei. Viikonloppu menikin lähinnä ratkaistaessa tappien kiinnitystä seinään ja tarvikkeita hankkiessa. Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vierailemaan Espoon työväenopiston puutyöverstaalla valmiiksi sahattujen puutappien kanssa ja porata niihin oikeankokoiset reiät. Sitten pitäisi vielä siistiä tuulikaapin seinä, paikata aikaisemmat reiät ja maalata, kenties jollain muulla kuin valkoisen sävyllä ja laittaa tapit paikoilleen.

Tällaista siis tänne meille, palaan asiaan kun hommat edistyy! 🙂

kaksin-6.jpg

kaksin-9.jpg

kaksin-10.jpg

kaksin-13.jpg

kaksin.jpg

Kuukauden ostolakko

rahi-9.jpg

Olipa kyllä rankkaa viettää kuukauden ostolakko, eikä se nyt ihan suunnitelmien mukaan mennyt muutenkaan. Ihan viime metreillä sorruin tilaamaan Kodin1 verkkokaupasta Annon ihanan villaisen rahin nahkaisella hihnalla. Se pomppi Facebookin news feedissä niin aktiivisesti -50% hintalapulla, että enhän voinut olla sitä ostamatta. Hain sen kuitenkin vasta toissapäivänä postista, joten lasketaanko se leikisti vasta huhtikuun puolelle ostokseksi? 😉

Annoin itselleni ennen Tallinnan reissua luvan vähän höllätä blogin kanssa ja sitä olen tehnytkin. Huono omatunto kuitenkin soimaa siitä, mutta yritän muistuttaa itselleni tämän olevan ihan hyvä juttu. Paniikkilääkitys on nyt aloitettu ja se on myös verottanut paljon jaksamistani ihan kaiken suhteen. Päivät menee ihan kohtalaisen hyvin, vaikka töihin en ole kyennytkään menemään, mutta onneksi olen pystynyt etänä hoitamaan lähes kaikki työni. Kiitos kehittynyt tietotekniikka <3

Oli toisaalta mahtavaa viettää kuukauden ostolakko, ensimmäistä kertaa ei pelota laskupino jonka pian kaivan esiin palkan kilahdettua tilille. Olen verkkokauppojen suurkuluttaja, en vain jaksa lähteä ryysäämään kauppakeskuksiin ja se on niin helppoa aina tilata laskulle ja maksaa vasta myöhemmin. Palkkapäivänä sitä sitten kiroaa, mutta tällä kertaa tilille saattaa jäädä muutakin kun pelkkiä murusia.

Aktivoiduin myös viime viikolla laittamaan myyntiin kaikennäköistä kodintekstiiliä, omia vaatteita ja Eliksen pieneksi jääneitä ulkovaatteita ja kenkiä Facebookin kirppisryhmiin ja kauppa onkin käynyt kuumana. Eilen ovi kävi moneen otteeseen ja tälle viikolle on myös sovittu vielä useammat kaupat. Etätyöpäivien ansiosta onkin ollut aikaa kuvata tuotteita ja laittaa niitä myyntiin, ilman että yksi taapero häärää jaloissa.

Mutta mitäs tykkäätte tästä Annon rahista? Vaikka tämä nyt ei varsinaisesti ollut mikään ostoslistalla oleva hanke, on tämä jo nyt osoittautunut erittäin käteväksi. Tykkään itse iltaisin istua Ikean nojatuolissa ja on mukava kun siinä saa nostaa jalat tuolle rahille.

rahi-2.jpg

rahi-6.jpg

rahi-5.jpg

rahi.jpg

rahi-8.jpg

Itse ilkimys

itseilkimys-7.jpg

Itse ilkimyksellä en viittaa Minioneihin, vaikka ne meidän perheessä onkin tällä hetkellä todella hitti, vaan Elis itse on itse ilkimys välillä. Sillai hyvällä. 😉 Yritin lauantaina kahteen kertaan ottaa kuvia olohuoneesta, mutta ensimmäisellä otoksella Elis tykkäsi hyppiä kameran eteen jatkuvasti ja niistä tulikin lopulta mainioita otoksia. Onnistuneet otokset jouduinkin sitten ottamaan myöhemmin päivällä, kun Elis lähti mieheni kanssa mummolaan. Ne kuvat näkyivät jo eilisessä postauksessa, mutta tässä vielä nämä ”epäonnistuneet”.

itseilkimys-3.jpg

itseilkimys-4.jpg

itseilkimys-5.jpg

itseilkimys-6.jpg

itseilkimys.jpg

Aurinkoa

aurinko-5.jpg

Aurinko on parasta maailmassa. Kuten aikaisemman postauksessa puhuin valosta tunnelissa, niin tänään sitä valoa on todella piisannut. Tuntuu jo lähes kesältä ja itse innostuinkin jo laittamaan terassia kesäkuntoon. Haaveilen kunnollisista terassikalusteista, vaikka viime kesänä olin ihan varma että nämä eurolavat ovat se juttu. Ne on kuitenkin äärimmäisen hankalat pehmusteineen pitää kunnossa kesät talvet. Talveksi pehmusteet päätyivätkin meidän saunaan eikä sitä olla sen jälkeen nautittu saunomisesta.

Aurinko innosti myös taas kuvailemaan olohuonetta, jota edelleen niin kovasti rakastan. En muuttaisi siitä mitään. Paitsi ehkä yhden asian, mutta siitä lisää myöhemmin. Aurinko ja sen mukana tuoma valo on todellakin uskomaton elementti, se miten se vaikuttaa mieleen. Olimme Eliksen ja serkkutyttöjen kanssa aamupäivällä ulkoilemassa ja nyt istun ypöyksin kotona, nauttimassa tästä auringonvalosta. Vaikka on siinä huonotkin puolensa, näin intohimoisen sisustajan ja kodin siistinä pitävän näkövinkkelistä. Nimittäin se paljastaa pienimmätkin pölypallot ja liat. Voi jösses, meilläkin saisi imuroida päivittäin monta kertaa, mutta onneksi ihan kaikki ei näy kuvissa. Ikkunatkin kaipaisivat kunnon pesua. Olenkin haaveillut jo puoli vuotta siivoojasta, joka kävisi kerran kuukaudessa tai kahdessa kuukaudessa tekemässä täällä perusteellisen siivouksen ikkunapintoja myöten.

Nyt vaihdan läppärin telkkariin ja nautin niistä hömppäsarjoista, joita mieheni ei millään jaksaisi katsoa. 😉

aurinko-10.jpg

aurinko-15.jpg

aurinko.jpg

aurinko-17.jpg

aurinko-7.jpg