I am me and nothing more

DSC_5724

Tulee kuluneeksi vuosi siitä kun aloitin lääkityksen paniikki- ja ahdistuskohtauksiini ja tein asiasta julkista myös täällä blogissa. Melkoinen matka on tuosta kuljettu eikä alamäiltä olla vältytty. Paljon on tapahtunut, isoja muutoksia. Suurimpana muutoksena kuitenkin oma henkinen hyvinvointini. Luin äskettäin vuosi sitten kirjoittamani tekstit ja mietin vain että miten olen voinutkin olla noin hukassa elämässäni. Muistan silti elävästi sen pelon tunteen, jota koin tuolloin päivittäin. Pienet arkiset askareetkin, kuten ruokakaupassa käynti ja koiran ulkoilutus oli joinain päivinä täysin mahdottomia.

Tällä hetkellä voin oikein loistavasti; ajan autoa lähes päivittäin, olen ajanut kerran jopa Tikkurilaan saakka. Olen ajanut muutaman kerran Helsingin keskustassa ja tulipa käytyä Siuntiossakin. Olen käynyt kauppakeskuksissa lorvimassa ja lentänyt yksin Eliksen kanssa. Olen kulkenut yksin bussilla, käynyt elokuvissa ja ollut ikimuistoisilla risteilyillä ystävieni kanssa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut elämääni ihan mielettömiä tyyppejä. Tein perheeni kanssa upean ja yhden elämäni parhaimman reissun Ahvenanmaalle, jolloin saimme nauttia mielettömistä maisemista pyöräillen Ahvenanmaan ympäri.

Viime vuosi oli monin tavoin myös raskas ja yksi vaikeimmista vuosista. Talvi ja kevät meni hieman pimennossa enkä muista kauheasti siitä ajasta ja loppukesästä päättyi yksi rakkaustarina. Mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

Tällä hetkellä odotan tulevaa todella innoissani, nimittäin aloitin opiskelut Helsinki Design Schoolissa, sisustussuunnittelijan tutkintoa. Mietin viime vuonna paljon mitä haluaisin tehdä elämässäni ja ensimmäistä kertaa oli hassua huomata miten janoan tehdä useampaakin asiaa. Haluaisin kovasti opiskella valokuvausta ja tehdä sitä myös työkseni. Sen lisäksi haluaisin leipoa kakkuja, sellaisia ihan mielettömiä taideteoksia. Näiden lisäksi haluan päästä ideoimaan, toteuttamaan, suunnittelemaan ja tekemään sisustuksia.

Tämä kevät tuo siis tullessaan paljon uusia ja jännittäviä asioita elämääni. Näihin sanoihin haluan toivottaa ihanaa ja aurinkoista päivää ja loppuviikkoa kaikille. <3

”kurotan mun käden
kurotan mun mielen
kurotan mun sydämen
ehkä se riittää”

– Pariisin Kevät // Vielä vähän matkaa tähtiin

Comments are closed.