Ohimenevää

y4mMzqqdmOSgBGF6CvXpsd3RFr1cnH1pPZAGnye_

Viime viikkoina olen usein pysähtynyt ikävöimään ja haikailemaan taakse jäänyttä elämää. Eilen postiluukusta kolahti päätös, jossa minut ja Eliksen isä tuomittiin avioeroon. Huhh, kuulostaa aika rankalta sana tuomittu, mutta niinhän se nyt vain menee.

Juuri ennen tuota postia riitelimme exäni kanssa hoitosysteemeistä ja riita kasvoi lumipallon lailla jo aivan epäolennaisiin asioihin. Sellaisiin asioihin joihin meillä ei enää ole oikeutta puuttua toistemme elämässä.

Monet aina kysyvät meidän väleistä ja vastaukseni on aina sama, riippuu kuun asennosta. Asia nyt vain on niin että meillä on molemmilla hyviä ja huonoja päiviä. Useimmiten huonot päivät johtuvat siitä, että jompi kumpi meistä ei ole toiminut toisen toivomalla tavalla, lapsellista touhua.

Mutta siis, palataan aiheeseen. Olen ollut alusta saakka varma, että ero oli meidän kohdalla oikea ratkaisu. Olimme lopulta todella erilaisia ihmisiä ja tuntui kun olisimme tukahduttaneet toinen toisemme. Emme saanut yhteistä arkea rullaamaan ja ajauduimme erillemme. Pitkään kestäneessä ongelmien oravanpyörässä ne kasvoivat lopulta liian suuriksi ja muuta keinoa ulos ei enää ollut kuin erota.

Mutta nyt kun tuosta erosta on kestänyt jo useampi kuukausi, havahdun siihen ikävän tunteeseen. Sain eilen vahingossa kuulla exäni tapailleen jotain jo viime marraskuusta lähtien ja myös lapsemme tavanneen tämän ja täytyy myöntää että rintaani alkoi välittömästi puristamaan ja kyyneleet vierimään poskia pitkin. Olin töissä vielä kuullessani tämän ja huulta purren yritin siirtää ajatukseni pois, jotta pystyin selvitä työpäivästä.

En voi kieltää ettenkö olisi itsekin tavannut uusia ihmisiä eromme jälkeen, mutta toistaiseksi olen pysynyt tyytyväisesti sinkkumarkkinoilla. Pieni kateellisuus ja katkeruus nosti nyt kuitenkin päätään enkä pysty oikeastaan edes selittämään läpikäymääni tunnereaktiota.

Aika kultaa muistot ja alan pikkuhiljaa unohtamaan ne kaikki huonot hetkemme ja ärsyttävät luonteenpiirteet. Exäni on yrittänyt vuoden alusta saakka kysellä milloin avioeron lopullista päätöstä voi hakea, mutta joka kerta olen kieltäytynyt selvittämästä asiaa, ärsyyntynyt ja vältellyt keskusteluja aiheesta. Olen yrittänyt unohtaa asian ja siirtää sen hoitamista loppuun, se kaikki tuntuu niin lopulliselta ja se sattuu vaikka sitähän juuri halusin?

Viimeinen kuukausi on ollut aika rankkaa aikaa ja olen alkanut iltaisin saamaan taas paniikkikohtauksia ja huomaan etten ole voinut niin hyvin mitä voin syksyllä ja talvella. Olen yrittänyt tukahduttaa tunteitani käymällä taas enemmän ulkona. Nukun liian vähän, syön huonosti enkä enää liiku. Kesä tekee tuloaan, valon määrä lisääntyy ja päivät pitenee ja pitäisi kai mielen piristyä, mutta tuntuu kuin itsellä mentäisiin täysin vastakkaiseen suuntaan.

Lopullinen ero on nyt kuitenkin sinetöity ja siitä muistuttaa tuo eilen käräjäoikeudelta saatu päätöskirje. Sanokaa että tämä on vain ohimenevää?

Eliksen 4v synttärit

synttarit-25

Meillä vierähti viikonloppu Eliksen 4-vuotis syntymäpäiviä juhliessa. Mitään teemaa ei varsinaisesti ollut, inhoan kattaa pöydän jollain teemalla, mutta tietysti värisävyä yritin vähän katsoa että toimisi kakun kanssa. Kakkuna meillä oli Turtles-kakku, Eliksen lempivärit on vihreä ja punainen, joten kakun koristeeksi laitoin punaisella naamiolla varustetun Raphaelin.

Olin taas järjestänyt itselleni kyllä oikein sellaisen sopan, sillä lupauduin tekemään myös tutulleni ja hänen tyttärelleen 3-vuotis kakun samalle päivälle. Hommaa siis riitti torstaista saakka ja jalat kipeinä väänsin tarjoiltavia vielä lauantaina niin, että en ehtinyt itse laittautumaan ennen synttäreiden alkua lainkaan.

Synttärit menivät kuitenkin kaikenkaikkiaan mainiosti, vieraat saatiin kylläisiksi ja Elis sai toivomiaan synttärilahjoja. Tämä kevät tuntuu olleen poikkeuksellisen kiireinen kaikkien työ-, koulu- ja remonttikiireiden vuoksi ja siihen päälle vielä monen monet synttärit, niihin leipominen ja hohhoijaa. Blogi siis on joutunut väistämättäkin hieman koetukselle, mutta takataskussa on jo paljon juttuja teille. Pääsen vihdoin esittelemään teille meidän uuden lattian, pienen muutoksen keittiössä ja ehkä pian myös vessan remonttikuulumisia. Malttakaa siis!

synttarit-13

synttarit-3

synttarit-2

synttarit-16

synttarit-8

synttarit-18

synttarit-10

synttarit-26

Jamaican Jerk tacoilta

santamaria-3

Yhteistyössä Buzzador

Pääsin jälleen buzzaamaan ja tällä kertaa testaamaan Santa Marian uusia Street foodin inspiroimia makuja, nimittäin Jamaican Jerk tacoja. Santa Marian Jamaican Jerk Tacot perustuvat perinteiseen Jamaican Jerk mausteseokseen, jolla kanat maustetaan. Nämä maustetut kanat tarjoillaan Santa Marian Coconut & Pepper tortilloilla Mango saucen kera.

Kutsuin Eliksen kummitädin tacoillalliselle ja yhdessä valmistimme ruoan ja maistelimme näitä uusia makuja. Maut olivat omille makunystyröille melkoisen erikoisia, mutta niin vain ne upposi kitusiin enkä voi sanoa ettenkö joskus ostaisi niitä uudemman kerran.

Jamaican Jerk mausteseos sisältää maustepippuria, juustokuminaa ja hehkuvaa chiliä. Santa Marialta tuli myös kaksi muuta Street Food uutuutta, Pulled Salmon Wraps ja Smoky Pepper Burgers. Aion ehdottomasti testata myös näitä kahta uutuutta.

santamaria

santamaria-12

santamaria-8

santamaria-9

santamaria-13

santamaria-5

Banaanitikkarit

cheerios_buzzador-2

Pääsimme mukaan Buzzaamaan Cheerios kauramuroja ja perinteisen syömisen sijaan halusin keksiä muroista jotain erilaista. Ihanan Pinterestin avulla keksin yhdessä Eliksen kanssa askarrella banaanitikkareita, joita sitten koristelemme mm. näillä Cheerios kauramuroilla. Täytyy muuten sanoa, että nämä kauramurot maistuvat Elikselle ja menevät ihan karkin korvikkeenakin, sillä yhtenä päivänä hän pyysi jälkkäriksi kulhoon näitä ja napsi niitä piirrettyjen lomassa.

Mutta tässä siis ohjeet näihin maistuviin banaanitikkareihin! Ensin etsin kaupasta mahdollisimman isot banaanit, jotka sitten kotona paloittelin kolmeen osaan. Meillä sattui olemaan tallessa cake popsien teosta muovisia tikkuja, joiden päihin banaanit varovasti asetin. Banaanitikut laitoin n. tunniksi pakastimeen, jonka jälkeen koristelubileet saivat alkaa! Dippasin banaanit kauttaaltaan vaniljajogurttiin, jonka päälle oli helppo koristella muroilla ja strösselillä. Päälle vielä nokare kuohukermaa ja valmista!

Näistä tuli superherkullisia ja maistui varmaan paremmin aikuisille kun lapsille. Lapset sen sijaan nauttivat sotkemisesta, koristelusta ja strösselin syömisestä. 😉

cheerios_buzzador-3

cheerios_buzzador-6

cheerios_buzzador-7

cheerios_buzzador-10

cheerios_buzzador-12

cheerios_buzzador-9

cheerios_buzzador-11

Pikkuvessan päivitystä

vessaremppa-3

Pikkuvessa taitaa olla kodissamme ainoa oikea häpeäpilkku ja olen inhonnut sitä ensimmäisestä päivästä saakka. En ole halunnut näyttää siitä aikaisemmin blogissa yhtäkään kuvaa edes. Beiget kaakelit ja boordilista, epäkäytännölliset ja kulahtaneet kalusteet. Okei, voisi se tosiaan olla huonommassakin kunnossa, mutta kun meidän muu asunto on oikeastaan aika nätti ja kiva, niin tämä vessa suorastaan inhottaa. Olen onnistunut pilaamaan pesualtaankin, koska en vain ole välittänyt enää.

Pikkuvessan remontti on jostain syystä vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt, vaikka sinänsä rahasta ei ole ollut kyse vaan ainoastaan saamattomuudesta. Olen nimittäin päättänyt, että pikkuvessan remontti tehdään mahdollisimman edullisesti, koska se on kuitenkin vain vessa. Muutama viikko sitten Eliksen ollessa kuumeessa, tylsistyin totaalisesti ja se johti siihen, että kaivoin varastosta vasaran ja puukon. Päätin ruveta irroittamaan tuota boordilistaa, jotta homma edes joskus etenisi. Ajattelin jopa säästää remonttikuluissa niin paljon, että teen mahdollisimman paljon itse. Koska olen kuitenkin haaveillut seinä-WC:stä jo iät ja ajat, sen kehikon rakentamiseen ja WC-istuimen asentamiseen tarvitsen ammattilaista, samoin pesualtaan viemäröintien asentamiseen tarvitsen ammattilaista, muutoin ajattelin selvitä urakasta itse. Mutta katsotaan kuinka käy. 🙂

Kuka arvaa mitä aion vessan seinille tehdä?

vessaremppa

vessaremppa-2

Kiirettä ja selittelyjä

maisema

Hups, täysin vahingossa tuli pidettyä taas reilun viikon mittainen blogihiljaisuus. Viime viikko on ollut täynnä hommia jotka ovat syöneet kaiken vapaa-ajan, mutta en silti ole hetkeksikään unohtanut blogia.

Viime viikon maanantaina alkoi lattiaremontti, joka ”vahingossa” laajeni siihen pisteeseen, että keittiöstä puretaankin tänään pieni seinän pätkä ja jääkaapin paikka vaihdetaan eli samalla uusitaan myös keittiön lattia. Alunperin ei ollut tarkoitus vielä uusia keittiön lattiaa, mutta niin vain suunnitelmat muuttuivat remontin edetessä.

Vaihdoimme myös makuuhuoneiden ovenkarmit uusiin ja itseasiassa uudesta pukeutumishuoneestani ovi poistettiin kokonaan. Eteiskäytävä näyttää nyt huomattavasti tilavammalta ja valoisammalta. Kynnyslistat poistettiin myös ja lattia jatkuu yhteneväisesti kaikissa tiloissa, ihanaa!

Koska myös tuttuun tapaani jätin koulutehtävien teon viime tippaan, tuli viime viikko stressattua niiden parissa. Ne sattuivat vielä olemaan tähän astisista koulutehtävistä kaikista haastavimmat ja aikaa vievimmät, joten ihan fiksu veto ei kyllä ollut jättää niitä noin viimeiseen hetkeen.

Torstaina kävin kävelyllä Benin kanssa, pakkasin mukaan kuumaa kaakaota termariin, nappasin viltin mukaan ja menimme upeille kallioille ihastelemaan auringonlaskua. Sieltä myös nämä postauksen kuvat. <3

Viime viikon perjantaina aamuyöstä minusta tuli myös toistamiseen kummitäti, kun hyvä ystäväni synnytti ihanan tummatukkaisen poikavauvan. Pääsiäisyllätys päätti humpsahtaa kaksi viikkoa etuajassa maailmaan ja en olisi koskaan voinut uskoa sanovani tätä, mutta minuun iski aivan kamala vauvakuume saatuani tuon pienen nyytin sunnuntaina syliin. Olisin voinut maata maailman tappiin asti tuo pienokainen mahan päälläni tuhisemassa ja imemässä nyrkkiään. Äääääää. Katsotaan jos tällä viikolla saisimme otettua siitä ihanat newbornkuvat.

Tässä siis hieman kuulumisia ja selittelyjä, huomenna jatketaan remppajuttujen parissa! Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille. 🙂

maisema-2

P.S. Kiinnostaisiko teitä joskus nähdä täällä blogin puolella kuvaamiani asuntoja myyntiä varten? Vuoden vaihteessahan työnkuvani hieman laajeni nykyisessä työpaikassani, josta Snapchatissa seuraavat tietävätkin ja olen päässyt kuvaamaan aivan huikean hienoja kohteita, joista varmasti saisi inspiraatiota omiin remontteihin ja sisustukseen.