Lastenhuone juuri nyt

Nonni, se olisi sitten esittelyvuorossa Eliksen huone lattiaremontin jälkeen. Hups, mitäs siellä on tapahtunut? Eliksen sängyt (huomatkaa monikko) on kadonneet sieltä. Jep, sain jonkun mielenhäiriön ja päähänpinttymän, että Eliksen on aivan pakko saada sellainen talorunkosänky, sellainen mikä varmaan kohta kaikilla on. Vai olenko jo siinäkin jäljessä?

Vaikka AVARoomin parvisängyn hankkimisesta ei taida olla vielä vuottakaan, niin myönnän sen olleen virhehankinta. Itse sängyssä ei ollut mitään vikaa, mutta vaikka kuinka mittailin ja mallailin etukäteen että sen pitäisi olla sopivankokoinen huoneeseen ja muistelin itsellänikin olleen juuri tuossa samaisessa huoneessa täysimittainen sänky ala-asteikäisenä, niin eihän se nyt ollut sinne sopiva sitten ollenkaan. Ensinnäkin vaatehuoneen ovi hakkasi sängyn laitaan joka kerta kun oven avasi, puhumattakaan kun ja jos Elis kavereineen siellä innostui ovea availemaan ja leikkimään piilosta vaatehuoneessa. Sen lisäksi se kutisti huoneen entisestään ja se näytti pieneltä komerolta, ainakin näin itse sen näin.

Mutta tosiaan, nyt huoneessa on menty jo toista kuukautta ilman sänkyjä ollenkaan. Myin nimittäin sekä AVARoomin parvisängyn että Muuramen Jolla-sängyn. Uuden sängyn runkomateriaalit on jo ostettu, puutavara sahattu mittaan, mutta vielä kun saisi aikaiseksi sen rakentaa. En ole jaksanut pitää asian kanssa kiirettä, koska Elis ei ole yli vuoteen nukkunut omassa huoneessa, vaan uskollisesti äidin vieressä. Vaikka olen aina ollut niin sanottu mies talossa ja tarttunut poraan ja ruuvinvääntimeen rohkeasti, niin jostain syystä kynnys on ollut niin iso, että odotan vain jonkun prinssin saapumista työkalut valmiina toimeen.

Aikaisempia kuvia Eliksen huoneesta näet Uusia kuvia lastenhuoneesta ja Esittelyssä päivittynyt lastenhuone -postauksista.

Uudistunut blogikoti

Ihanaa alkanutta viikkoa ja tervetuloa uudistuneeseen blogikotiini CASA blogeihin. Kuten huomaatte, ulkoasu on päivittynyt, samoin CASA blogien etusivu. Muutosta on odotettu ja nyt onkin mukava kirjoitella ensimmäistä kertaa tällä uudella alustalla. Siirryimme WordPressiin, joka onkin itselleni työn puolesta tuttu työkalu. Kuvien laadun pitäisi olla myös uudella alustalla huomattavasti parempi. Itseasiassa olen varmaan viimeiset puoli vuotta ladannut kuvat ensin Flickeriin, josta siiten hakenut blogiin, koska en voinut sietää kuvien huonoa laatua.

Viime viikko onkin mennyt pienten säätöjen parissa ja vielä on muutamia asioita joita tuolla ylemmällä taholla säädetään. Oikeasta reunasta puuttuu esimerkiksi kaikki tutut namiskat, samoin Instagram ja paljon muuta. Pidin viime viikon osittaista sometaukoa muutenkin, mm. snäpin jätin kokonaan rauhaan ja katsotaan palaanko sen pariin enää ollenkaan.

Kävimme ystäväni kanssa torstaina ottamassa vähän uusia kuvia ja kuvaussessio tulikin loistavaan aikaan, nimittäin sain hyödynnettyä kuvia sitten tuossa yläbannerissa sekä oikeassa sivussa olevassa esittelypalkissa. Olihan se pakko saada itsellekin näitä siirappisia peltohengailukuvia. Niistä välittyy ihana tunnelma, vaikka todellisuudessa ne onkin juuri niin suunniteltuja etten saa siitä tunnelmasta enää itse kiinni ollenkaan.

Löysin viime viikolla aivan ihanan biisin, pakko jakaa se teillekin. Kirjoitin myös sen sanat ylös, joten tässä nekin. Tämä biisi on suoraan kun omista ajatuksistani tällä hetkellä.

Pieni hetki älä liiku, pysähdy.
Vielä hetki, minä pidän sinut nyt.
Älä mene vielä, paina pää ja makaa hiljaa siinä selällään.
Ei kukaan tiedä kun sivelet mun hiuksia.
On kiellettyä olla kiinni sinussa.
En ääneen myönnä mitään, etten tunne kuinka yksin jäljiltäsi täällä oon.

Koska en muista kuinka elin ennen sua.
Mutta muistan miltä tuntuu hetkessä rakastua.
Miten olin onnellisen heikkopäinen, tiesin mihin antaudun.
En koskaan unohtanut päivää kun luulin olevani sun ainoa, oikea, ihminen.

Kun luulin olevani sun, täydellinen sinulle.

En tahdo kuulla mitä meistä puhutaan.
Kun jäljellä on sydän ja sata murtumaa.
Ehkä nousen vielä, ehkä tänään tai hukuttaudun yksin elämään.