Kännykkäkamerat, ne pirulaiset. Niillä on niin helppoa ottaa kuvia ja niiden kuvanlaatu on ihan järjettömän hyvä. Hyvin harvoin enää tulee otettua esimerkiksi itsestään kuvia muuten kuin kännykkäkameralla, koska se kulkee mukana joka paikassa. Tiesittekö mitä niiden laajakulmainen optiikka kuitenkin tekee henkilökuville? No saa meidät näyttää hurjan paljon hoikemmilta kuin mitä oikeasti olemme.
Itsekin olen tässä tyytyväisenä jo muutaman vuoden kerryttänyt massaa ja katsonut kehonkuvaani vain kännykkäkuvien kautta ajatellen, että hyvältä näyttää vielä, ei huolta. Pelkän kuluneen kesän aikana painoa on tullut peräti 3 kg, siis vain muutaman kuukauden aikana! Silti kuvissa näyttäytyi ihan samannäköinen typy. Ihmettelin miten se on mahdollista, koska olen painanut näin paljon viimeksi yli 10 vuotta sitten, jolloin ne kilot myös näkyi.
Käydessämme ystäväni kanssa kuvailemassa pellolla kunnon järkkärillä ja 50mm linssillä, tajusin sen. Olin suurimmassa osassa kuvia sellainen turvonnut porsas, että kuvat päätyivät suoraan roskakoriin. Kuvat ei osoittanut tälle suruunsa syöneelle ja juoneelle tyttöselle yhtään armoa. Ja hyvä näin, sillä nuo kuvat herättivät etten voi enää elää näin. Päätin jälleen kerran, ties kuinka monetta kertaa, että nyt on tehtävä jotain. En olekaan nyt kolmeen viikkoon lipittänyt iltaisin sitä viinilasillista enkä käynyt syömässä pikaruokaa, herkuista puhumattakaan. Olen palannut takaisin salille ja sen lisäksi myös lenkkipolulle. Käyn Benin kanssa pitkillä lenkeillä lähes joka päivä, joko aamulla aikaisin tai sitten illalla. Ja voin sanoa että se tuntuu hyvältä! Kyllä se on urheilu ja ulkoilma joka tähän pahaan mieleen auttaa eikä alkoholi ja ruoka.
Miten sitä onkin niin helppo aina repsahtaa? No niin tai näin, en aio jäädä sitä suremaan vaan katse eteenpäin.
Tämän tekstin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tarkoitus kertoa uusista elämäntavoistani, vaan muistuttaa, että se kamerakännykkä on kyllä yksi viheliäinen paskiainen, älkää luottako siihen. Se valehtelee ja vääristää.
