Käsityön arvostaminen ja sen puute, niin ja se ihana seinäkoriste!

Törmäsin eräässä Facebook-ryhmässä tyttöön, joka oli tehnyt itselleen upean makrame-seinäkoristeen ja jakoi siitä kuvan. Itse olen haaveillut vastaavanlaisesta seinäkoristeesta jo pitkään, mutta sellaisen tekeminen tuntuu kovin työläältä, vaikka rakastankin käsitöitä ja pientä näpertelyä.

Eräs toinen ryhmän jäsen ihastui tuohon makrame-seinäkoristeeseen myös ja kysyi jos hän voisi tilata samanlaisen itselleen. Kärppänä paikalla pyysin myös minulle samanlaista seinäkoristetta. Hän vastasi rehellisesti kertoen kuinka paljon materiaaleihin menee rahaa, mutta koska kyseessä on monta tuntia aikaa vievä käsityö, haluaisi hän jonkinlaisen korvauksen myös käyttämistään työtunneista. Tämä sopi minulle samantien, koska ymmärrän käsityön päälle. Tiedän, että monia hinta olisi varmasti kauhistuttanut, koska täällä ei tunnuta osaavan aina arvostaa toisen käyttämää aikaa.

Itselläni on vastaavanlaisista tilanteista vähän liikaakin kokemusta. Monet viikonloput olen käyttänyt siihen, että teen synttärikakkuja tai otan kuvia vauvoista, lapsista ja raskausmahoista, saamatta siitä lähellekään sellaista korvausta mikä kattaisi käyttämäni ajan. Hyvä jos edes pyytämäni summa kakun leipomisesta kattaa materiaalikuluja. Puhumattakaan siitä, että miten hemmetin monta tuntia käytän niiden valmistamiseen. Käytännössä yhden kakun tekoon menee kolme päivää, vaikka ei tietenkään kokonaista kolmea päivää, mutta ei siinä paljon muuta viitsi niille päiville sopia menoa. Ensimmäisenä päivänä leivon kakkupohjan, seuraavana päivänä koittaa kakun täyttö ja vasta kolmantena päivänä voin sen koristella. Kakkuja leivon kuitenkin rakkaudesta lajiin, joten en valita.

Valokuvaamisessa ei taas ymmärretä, että se työ ei lopu siihen kun kuvat on räpsitty. Sen jälkeen koittaa kymmenien ellei jopa satojen kuvien läpikäynti ja karsiminen. Kun kuvista on erotettu jyvät akanoista, tehdään niihin tietyt kuvankäsittelyt. Koska kuvaan raakakuvia, ei ne ole koskaan valmiita ilman tiettyjä säätöjä, vaan erinomainenkin kuva vaatii tietyt säädöt kuvankäsittelyohjelmalla. Siihen päälle vielä jotain hienosäätöjä, fiiliksen lisäystä, lataus galleriaan ja linkkiä menemään. En edes osaa sanoa kuinka paljon lopulta vietänkään aikaa kuvien parissa niiden oton jälkeen.

Mutta palataan takaisin tähän upeaan makrameen. Se on niin upea katseenvangitsija, etten haluaisi piilotella sitä makuuhuoneessa, mutta toistaiseksi sille ei tunnu löytyvän muuta paikkaa. Täytyy katsoa jos se vielä päätyisi olohuoneeseen jonain päivänä, mutta se sopii kyllä täydellisesti makuuhuoneeseenkin! Hieman kiinnostaisi opetella tekemään näitä itsekin, sellaista hyvää terapiaa.

Mitä mieltä te olette käsitöistä ja niiden hinnoittelusta? Olisitteko itse valmiita maksamaan hieman enemmän, kun tiedätte että on käsityönä valmistettu ja joku on oikeasti käyttänyt useita tunteja sen valmistamiseen?