Lupasin jo ensimmäisessä blogikirjoituksessa valottaa hieman raskauden alkuaikoihin ja aloitankin siitä, kun plussasimme ensimmäisen kerran. Se taisi olla perjantai 10.8. tai lauantai 11.8., enkä todellakaan odottanut plussaa. Kuukautiset olivat vasta viikon myöhässä (viikonkin heittely on kierrossani täysin normaalia), mutta minulla sattui olemaan kaapissa ylimääräinen testi, joka oli kaikenlisäksi Anttilan valikoimasta joku halvin. Otin kyllä kuvankin testistä, mutta se on kadonnut puhelimestani. C taisi olla treeneissä tehdessäni testiä, mutta laitoin hänelle Whatsappissa heti viestiä, jonka hän luki treenien jälkeen ja soitti innoissan.

Kumpikaan meistä ei uskonut vielä yhdestä testistä, vaan seuraavana päivänä kävimme molemmat omia aikojamme apteekissa ja yhteensä teimme varmaankin 3 eri testiä. Olimme todella epäluuloisia, emmekä vielä tästäkään voineet uskoa, vaan tein maanantaina 13.8. siskoni luona Clearbluen digitaalisen testin, josta tallessa kuvakin.

20120813_192145.jpg

Viiden plussauksen jälkeen raskaus oli vain uskottava ja olimme onnessamme ja soitin heti neuvolaan. Koska olimme lähdössä Kos:lle 24.8., saimme ajan neuvolaan normaalia aikaisemmin. Neuvolassa minulle kerrottiin, että ensimmäinen kunnallinen ultra tehdään vasta raskausviikoilla 12. Halusimme kuitenkin varmistaa asian ennen reissuun lähtöä ja varasimme ajan yksityiselle lääkärille. Emme halunneet ottaa riskiä, että matka menisi minulla ns. hukkaan, kun en voisi ottaa alkoholia enkä nauttia kaikista kreikkalaisista ruoista.

Saimme ajan lääkärille päivää ennen reissuun lähtöä 23.8., kun viikkoja olisi pitänyt olla 7-8. Lääkäri ultrasi minut ja löysi tyhjän pussin. Lääkäri kertoi kyseessä olevan ns. tuulimuna. Hän kirjoitti minulle englanniksi lääkärinlausunnon siltä varalta, että keskenmeno alkaisi juuri matkamme aikana ja joutuisin hakeutua siellä hoitoon. Olimme aivan järkyttyneitä, vaikka hän kertoi olevan myös mahdollista, että siittiö on etsinyt muutaman päivän oikeaa paikkaa, jolloin ruskuaispussi näyttää vielä tyhjältä. (Toivottavasti en nyt täysin vääriä puhu). Eipä tuo tieto paljon lohduttanut, sillä perussuomalaisina ajattelimme vain pahinta ja odottelimme keskenmenoa. Reissukin meni pilalle riidellessä. Keskenmenoa ei kuitenkaan kuulunut ja viikko reissulta palaamisen jälkeen päätin varata ajan uudelleen yksityiselle.

Ja voi sitä ihanaa yllätystä minkä siellä näinkään, pienen sykkivän sydämen.