On kamalan rankkaa olla evakossa omasta kodistaan raskaana ollessaan. Huomenna tulee 3 viikkoa siitä, kun jouduttiin evakkoon ja olen kyllä niin valmis kotiin. Ihanaa kyllä, että saadaan kylpyhuone valmiiksi ennen vauvan syntymää. Mutta ilman mutkia ei ole tämä remontti edennyt.

Alunperin meidän piti pystyä olla kotona koko remontin ajan, mutta kolme viikkoa sitten mennessäni kotiin töiden jälkeen, huomasin kauhukseni koko kotimme olevan huputettu muovilla. Tämä johtui siitä, että meillä joudut kävelemään avokeittiön ja olohuoneen ohi mennessäsi kylpyhuoneeseen ja remontin aiheuttama pöly olisi pilannut kaikki huonekalumme. Koiran ja kolmen kissan kanssa elo muovien keskellä olisi ollut liian hankalaa ja päätimme siis mennä siskolleni.

20130110_163820.jpg


Jätimme kissat vielä toiseen makuuhuoneeseen ruoan, veden ja hiekkalaatikoiden kanssa. Kävin joka päivä laittamassa kissoille lisää ruokaa ja puhdasta vettä, mutta neljän päivän jälkeen huomasin, että yksi kissoistani koki tämän ratkaisun liian rankaksi. Sain luvan ottaa sen mukaan siskolleni ja ajattelin kaiken olevan nyt hyvin. Kaksi päivää tämän jälkeen mennessäni taas ruokkimaan kahta jäljelle jäänyttä kissaani, huomasin toisen heistä raapineen makuuhuoneen ovea niin, että kynsi oli katkennut ja verta oli kaikkialla. Sain onneksi järjestettyä hoitopaikan myös näille kahdelle kissalle, sillä siskolleni en enää niitä voinut ottaa.

Viikon loisina elämisen jälkeen, sain koiran hoitoon samaan paikkaan, missä kaksi muuta kissaani olivat ja pääsimme jatkaa loisina elämistä vanhempieni luokse (toinen vanhemmistani on allerginen eläimille). Viime viikon perjantaina soitin aamusta urakoitsijalle, joka kertoi, että pääsisimme viikonlopuksi kotiin ja että pönttö on nyt asennettu, muovit poistettu ja koti siistitty. Hain koirani hoidosta ja yhdeksän jälkeen illalla kaikkien vaatekassiemme kanssa astelimme väsyneinä sisään kotiovesta, huomataksamme kauhuissamme, että koko asunnosta oli tehty työmiesten varasto ja muovit olivat edelleen paikoillaan ja pöntöstä ei tietoakaan. Rojahdin takki päällä sohvalle itkemään ja saatuani sen loppumaan, soitin urakoitsijalle tiedustellakseni, missä meni vikaan? Urakoitsija oli erittäin pahoillaan, eikä osannut sanoa mitä oli tapahtunut. Hän lupasi selvittää asian työmiehiltään ja palata asiaan. Jäimme siis vielä viikonlopuksi vanhempieni luokse ja surun musertamana vein koirani takaisin hoitoon. Maanantaina sain puhelun, että tilaamani WC-pönttö ei ollut istunut kylpyhuoneeseen ja täten sitä ei ollut asennettu eikä paikkoja siivottu. Olisihan siitä toki voinut ilmoittaa...

IMG-20130125-WA0010.jpg

IMG-20130125-WA0009.jpg

IMG-20130125-WA0007.jpg


Nyt eletään keskiviikkoa ja viimeksi aamulla juttelin urakoitsijan kanssa puhelimessa ja meidän oli tarkoitus päästä tänään kotiin, sillä kaikki on nyt asennettu paikoilleen kylpyhuoneessa suihkuseinää ja sähköjä lukuunottamatta. Hän sanoi, että asunnosta siivotaan kaikki työmiesten tavarat ja sotkut pois ja muovitkin viedään mukana ja ilmottaisin vain kun suihkuseinä saapuu, niin he tulevat sen laittamaan kiinni. Onneksi tällä kertaa tajusin käydä vilkaisemassa kotia heti töiden jälkeen enkä odottaa iltaan, että C pääsee treeneistä. Kalusteet tosiaan oli kaikki paikoillaan ja pölytkin pyyhitty niiden päältä, mutta koko matkan eteisestä kylpyhuoneeseen, oli täynnä työmiesten romuja ja asunto edelleen huputettuna muovista. Soitin taas urakoitsijalle, että mikähän tällä kertaa meni pieleen? Urakoitsija kuulosti todella vihaiselta työntekijöilleen ja lupasi huomenna olla koko aamupäivän seisomassa vieressä ja katsomassa, että työntekijät tyhjentävät asuntoni tavaroistaan ja vievät muovit mennessään ja tarvittaessa piirtää paperille, mitä siellä pitää tehdä jos ei puhe mene perille.

IMG-20130130-WA0000.jpg

IMG-20130130-WA0002.jpg


Näin meillä. :) Evakossa siis edelleen, ehkä huomenna kolmen viikon jälkeen pääsisimme vihdoin kotiin ja laittamaan paikkoja nätiksi. Seuraavana kissan pilalle oksentaman sohvan uudelleenverhoilu -projekti. :)