Sen sijaan, että kertoisin vain kaikkia ihania odotukseen liittyviä juttuja, ajattelin avautua vähän näistä erinäisistä kiputiloista joita olen raskauden aikana kokenut. Blogikirjoitusten perusteella mustahan voisi saada kuvan, että koko odotus on ollut vaan kaikkea ihanaa niinkuin elokuvissa. Päinvastoin, mä en ole koskaan kokenut oloani yhtä avuttomaksi ja rampaksi.

Alkuraskauden aikana kehoni valtasi pahoinvointi, joka ei onneksi yltynyt niin pahaksi kuin esimerkiksi siskollani, joka joutui tiputukseen. Koska kärsin paniikkihäiriöstä, olivat suurimmat pahoinvoinnin tunteeni ehkä enemmän henkisiä. Mulle riittää että kerrotaan jonkun saattavan aiheuttavan tietynlaisia oireita ja tuntemuksia, niin voin olla varma että sitten ne myös tulevat. :D Ja sen sijaan, että olisin kärsinyt aamupahoinvoinnista, aamut olivat alkuraskauteni parasta aikaa. Hyvän olon tunne kesti heräämisestä n. puoleen päivään, jonka jälkeen pahoinvointi alkoi ja kesti nukkumaanmenoon saakka. Se ei ollut missään nimessä sellaista, että olisin oksennellut jatkuvasti vaan nimenomaan sellaista jatkuvaa vellovaa pahanolon tunnetta. Välillä jopa toivoin että olisin oksentanut, että paha olo olisi lähtenyt pois. Väsymys oli myös todella suuressa osassa alkuraskauteni aikana. Välillä olin niin väsynyt, että se saattoi aiheuttaa pahaa oloa. Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, niin urheilu jäi pois arkirutiineistani jo heti alkuvaiheissa, vaikka olenkin lukenut, että liikunta saattaisi helpottaa raskauden aiheuttamaa pahoinvointia. Alkuraskauteeni kuului myös kovat alavatsakivut, jotka muistuttivat kuukautiskipuja. Olen aina kärsinyt todella kovista kuukautiskivuista, mutta nämä tuntuivat niitäkin kivuliaammilta. Myös nivusiini särki jo alkuraskauden aikana, mikä on ilmeisestikin harvinaisempaa. Nivussäryt olivat viimeinen syy, miksi liikunta jäi pois. En pystynyt edes koiraa ulkoiluttamaan aina, kun sattui niin paljon nivusiin.

Tasan raskausviikolla 13 pahoinvointi lähti pois ja pystyin taas syömään muutakin kuin vain keittoja, hedelmiä, vihanneksia ja juomaan vettä. Olisihan se toki ollut ihanaa, että noin terveelliset elämäntavat olisivat seuranneet vähän pidemmällekin. ;) Myös väsymys alkoi helpottamaan ja nivussäryt ja alavatsakivutkin poistuivat. Toisen kolmanneksen raskaudesta kärsin kuitenkin järjettömistä alaselkäkivuista. Nukuin niin huonosti, kun heräilin öisin kamaliin alaselkäkipuihin ja oli pakko nousta istumaan. Luulen tämän johtuneen suureksi osaksi yöllisistä pissahädistä. Olen ennen raskauttani jo huomannut, että jos yöllä tulee vessahätä, enkä jaksa nousta ylös sitä suorittamaan, voin olla varma, että aamulla alaselkä on kipeä kun virtsarakko painanut koko yön. Saimme joululahjaksi kuitenkin uuden petauspatjan, joka on Memory Foamia ja alaselkäkivut lähtivät. Samalla lähti kyllä myös jatkuvat öiset vessahädätkin.

Muutama viikko meni ilman raskauteen liittyviä epämukavia tuntemuksia ja ehdin jo ajatellä, että tämähän on ihan kivaa ja saatoin ehkä tuntea oloni jopa hehkeäksi mahani kanssa, kunnes kivut ja väsymys taas alkoivat. Väsymys tuli pahimpana puolen päivän aikaan riippumatta siitä olinko juuri syönyt lounaan vai en. Olin niin väsynyt töissä, että tuli oikein paha olo ja välillä meinasin saada ihan paniikkikohtauksen tämän takia. Mietin vain, että mihin voisin käydä makaamaan. Tämä helpotti onneksi, kun aloin syömään rautaa ja vitamiineja, jotka olivat odottaneet aloittamista laukussani jo monta viikkoa. :D Kivut sen sijaan eivät ole lähteneet pois millään konsteilla. Öisin en pysty nukkumaan, en mitenkään päin ja päivätkin menee mummon vauhtia, kun jalat levällään laahustan menemään. Nivusiini särkee niin paljon ja tuntuu kuin olisin tehnyt liian rankat sisäreisitreenit liian isoilla painoilla. Muistan kun siskoni oli tässä vaiheessa raskaana ja olin hänen kanssaan kauppakeskuksessa enkä voinut ymmärtää, miten hänen kävely on niin hidasta ja miten muka VOI sattua niin paljon. :D En ihmettele enää... Yöllä kun herään vessahätään, sattuu nivusiini niin paljon, että olen meinannut joutua konttaamaan vessaan. Ja nämä kivut eivät taida ennen synnytystä enää kadota. :D Oloa ei myöskään helpota se, että vauva on alkanut hikottelemaan aivan jatkuvasti. Se tuntuu sanoinkuvaamattoman epämukavalta. Potkut ja kääntyilyt tuntuvat ihanilta hikottelujen rinnalla. Joku saattaa olla asiasta eri mieltä, mutta itse koen asian näin. C on aivan haltioissaan, kun vauva hikottelee ja yritänkin häntä muistuttaa kokoajan, että tietäisipä vain miltä musta tuntuu.

Lisäksi uusimpana tuntemuksena on omituinen polttelu iholla ylävatsan kohdalla, juuri rintojeni alapuolella. Todennäköisesti se on närästystä, mutta koska aikaisemmat närästykseni ovat olleet polttelun tunne kurkussa, en osaa tunnistaa tätä polttelua närästykseksi. Se on sellainen polttelun, nipistelyn ja kirvelyn sekamelska ja tuntuu todella epämukavalta. Tuntuu aivan siltä kuin se tunne olisi tehnyt koko ylävatsan alueen ihostani ihan kosketusherkän. Jos joku tunnistaa tuon tunteen, niin kuulen mielelläni asiasta lisää. :)