Huomasin juuri, että en ole viikkoon kirjoittanut tänne mitään. Osa syy laiskuus ja etten ole tehnyt mitään kertomisen arvoista. Pääsyy kuitenkin on ne ainaiset rahahuolet. En niinkään elä pelossa ettemmekö pärjäisi ja saisi järjestettyä häitä tai pystyisi hankkimaan tarvitsemiamme asioita, mutta ahdistaa tuleva kun on niin typeriä rahanmenoja, jotka masentavat. Sain viikko sitten kirjeen, että mätkyjä olisi tiedossa, eikä ihan vähän näin kotiäidin tuloihin verrattuna ja keskustellessani asiasta siskoni kanssa päädyimme juttelemaan opintotuista tajuten, että joudun palauttamaan kolmen kuukauden opintotuet vuodelta 2012 korkoineen. Silkkaa omaa typeryyttä molemmat (tosin väitän tuon ensimmäisen olevan jonkun ihan muun typeryyttä, mutta ei siitä sen enempää), mutta masentaa silti. Lisäksi meillä on ollut ongelmia pankkimme kanssa, kun olemme yrittäneet toukokuusta asti siirtää vakuutuksia pankkiimme keskittämisen vuoksi ja olen TODELLA pettynyt heidän toimintaan ja meiltä meni todella hyvä tarjous sivusuun heidän hölmöilyn takia. Ja minä kun halusin ostaa ne Britaxin ihanat B-motion matkarattaat Elikselle ja antaa C:lle mahdollisuuden hankkia PlayStation 4:n ja viettää joku ihana yö kylpylässä C:n kanssa kaksin joskus tulevana talvena, mutta kaikki nuo taitaa jäädä vain haaveeksi. Eli missään nimessä ei ole kyse elämästä selviytymisestä rahaniukkuuden vuoksi, vaan kaikki tuollainen pieni kiva jää nyt vain kaukaisemmaksi haaveeksi. Ja se masentaa...

Lisäksi olen todella väsynyt. Elis nukkuu nykyään yönsä huonosti (tähän joku voisi väittää muuta), mutta koska olen tähän asti tottunut siihen, että Elis nukkuu hyvin, tuntuu nämä nykyiset yöunet todella huonoilta. Hän menee nukkumaan n. 20 aikoihin ja herää ensimmäisen kerran suunnilleen keskiyön aikoihin (ei tietenkään auta, että itse kukumme vielä näihin aikoihin hereillä), jolloin tutti takaisin suuhun riittää ja oikominen parempaan nukkuma-asentoon. Tästä se sitten alkaa ja 1-2 tunnin päästä hän herää itkuun ja yleensä tuolloin hän on liikkunut niin, että on poikittain sängyssä, mahalleen kääntyneenä, pää hakaten pinnoihin tai siihen pehmoreunukseen eli siis haastava nukkuma-asento. Tässä vaiheessa tutin iskeminen takaisin suuhun ei aina enää riitä tai oikominen sängyssä, jolloin otan hänet viereeni nukkumaan, koska olen liian väsynyt imettääkseni häntä istuma-asennossa. Tämän jälkeen heräillään koko loppuyö n. tunnin välein ja taas syödään ja nukahdetaan. Ja jos en ota viereeni nukkumaan, saan ravata puolen tunnin välein laittamassa tuttia takaisin suuhun ja oikoen sitä nukkuma-asentoa. Jollekin tämä tosiaan voi kuulostaa tosi helpolta, mutta itselleni se on silti raskasta. Siirsimme Eliksen kolme viikkoa sitten omaan huoneeseen, mutta se oli todella huono idea, koska hän ei nuku siellä paremmin ja saankin ravata huoneessa jatkuvasti. Tosin nyt olen alkanut ottamaan hänet viereeni nukkumaan sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran herää tuon keskiyön heräämisen jälkeen. Ja ei, ei auta unipussi tuohon liikkeiden määrään.

Eikä siinä vielä kaikki, Elis nukkuu kyllä ihan hyvin päivällä, n. 3-4h yhteensä, mutta siitä huolimatta suurin osa hereilläoloajasta on pelkkää kitinää. Ei kelpaa olla sitterissä, ei lattialla, ei sylissä, ei ruoka, ei maissinaksut eikä mikään viihdyke. Eikä varmasti nukuta rintarepussa saati vaunuissa, jos käydään ulkoilemassa. Tänään nukkui puoli tuntia vaunuissa kun oltiin kävelemässä ja sitten päätettiin, että enää ei väsytä ja koska tuo kävely tapahtui juuri silloin kun hän yleensä nukkuu pinnasängyssä ne 2h päiväunet, jäi yhteisunet pojalla 1,5h mittaisiksi. Voi sitä kitinän määrää.

Ja kiinteidenkin aloittaminen on tuntunut tosi raskaalta. Aamu- ja iltapuurot menee TOSI hyvin ja siitä olenkin erittäin ylpeä, se on paras ruoka koko päivässä Eliksen mielestä. Hedelmäsoseet menevät vaihtelevasti ja samoin kasvissoseet. Mutta mulla on jostain syystä ihan hirveän suuri kynnys alkaa kaivaa soseita pakkasesta ja sulattamaan niitä, kun se on niin sotkuista puuhaa ja hermoja kiristävää, kun ne ei aina kelpaakaan. Niin paljon mieluummin vain imettäisin, kun se kelpaa aina eikä mene vaatteet vaihtoon joka ruokailukerran päätteeksi.

Ompas turhia valituksia, mutta väsynyt olen ja kaikki tuntuu moninkerroin raskaammalta ja vaikeammalta ja ahdistavammalta. Ehkä se on myös tämä syksy ja pimenevät päivät? Tuntuuko nämä fiilikset yhtään tutuilta ja onko samoja ongelmia myös teillä? Mielelläni kuulisin muidenkin arjen sujumisesta.