Meillä on nyt kaksi yötä kokeiltu unikoulua... taas. Täällähän nukuttiin jo muutama kuukausi oikein erinomaisesti n. klo 19-08 heräämättä kertaakaan, kunnes ennen joulua alettiin taas nukkumaan huonosti. Enää ei tutti ja paijailu riittänytkaan ja saatiin niin kamalia raivareita että ihan naapurien puolesta hirvitti. Aloin raahaamaan Elistä viereen tissille nukahtaen siihen itse samalla, kunnes heräten pian kantamaan hänet takaisin omaan sänkyyn, kun hän oli vuorostaan nukahtanut. Tämä toimi hetken, kunnes Elis ei enää nukahtanutkaan tissille viereen ja aloin imettämään häntä omassa huoneessaan istualteen sylissä. Se taas ei ollut minun juttu ollenkaan, koska välillä pelkäsin nukahtavani pystyyn ja tiputtavani Eliksen sylistä. Sitten kuvioon astui korvikkeet ja juotimme Elikselle maidon nostamatta häntä pinnasängystä. Pian huomasimme Eliksen osaavan pitää pullosta itse kiinni, joten kävimme vain viemässä maidon hänelle ja menimme takaisin nukkumaan. Tämäkin toimi meillä hetken ja varmasti toimisi edelleen, kunnes ärsyynnyin tuosta öisestä maidon litkimisestä, sillä Elis ei selvästikään juonut janoonsa vaan oli tässä vaiheessa jo tottunut nukahtamaan maidolla. Lisäksi korvikkeen juominen saa Eliksen pissailemaan enemmän, mikä taas aiheuttaa supermärkiä vaippoja öisin ja jokaikinen aamu on ollut löysät vellitkin housussa. Tulin siis siihen tulokseen, että tämä yöllinen tankkaaminen saa nyt loppua ja unikoulu alkakoon.

Ensimmäinen yö tuli vähän extempore, en ollut suunnitellut sitä mitenkään etukäteen ja vielä klo 00 herätessä Elis sai maitonsa. Seuraava herätys oli klo 4.30 ja silloin sen päätin, että maitoa en hänelle vie ja marssin huoneeseen laittamaan tutin suuhun. No sehän tiedettiin että tuosta toimenpiteestä seuraa vain superraivarit ja niinhän siinä kävikin. Ennen Eliksen huoneeseen marssimista lukaisin nopeasti kännykällä netistä muutaman unikouluvinkin ja näistä viisastuneena nappasin Eliksen syliin ja yritin rauhoitella häntä. Elis vain sylki tuttia pois suusta, yritti riuhtoa tietänsä tissille tai pois sylistä. Luovutin ja pistin hänet takaisin pinnasänkyyn. Menin herättämään C:n ja passitin hänet sylittelemään Elistä, sillä hänen sylissään ei yrittäisi päästä tissille. C saikin lopulta Eliksen rauhoittumaan syliin, mutta samantien sänkyyn pistäessä alkoi raivarit. Muutaman yrityksen jälkeen C tuli pois luovuttaen ja minä menin vuorostani tassuttelemaan. Monen monen monen tutin pois suusta heittämisen, itkuraivarin, ylösnousemisyrityksen ja käden pois työntämisen jälkeen Elis rauhoittui ja nukahti. WAU! Ja seuraavan kerran heräsimme hieman ennen yhdeksää aamulla.

Tästä innostuneena päätin jatkaa unikoulua, mutta tämä seuraava yö ei enää ollutkaan niin helppo. Viime yö meni siis valvoessa n. 3h Eliksen vieressä. Ensimmäisen kerran Elis heräsi n. klo 01, jolloin kaikki näytti vielä hyvältä. Pelkkä 20 minuutin tassuttelu riitti ja hiipiminen ulos huoneesta. Ehdin juuri nukahtamaan uudelleen, kun seuraava itku jo alkoi ja sitä seurasi taas 20 minuutin tassuttelu. Eikä aikaakaan kun löysin itseni jo TAAS tassuttelemasta. Kolmas tassuttelu päättyi vasta n. klo 03.20 ja siitä eteenpäin sainkin nukkua levollisesti aina sinne klo 05.30 asti, kunnes C:n herätyskello soi ja hän nousi ylös aamutreeneihin mihin Elis tietenkin heräsi myös. Ei muuta kun taas tassuttelemaan sillä minähän en vielä puoli kuudelta ylös nouse. Sain kun sainkin Eliksen vielä nukahtamaan ja lopulta nousimme ylös C:n palatessa takaisin kotiin n. puoli kahdeksan maissa aamulla.

Tämä toka yö ei nyt enää oikein vakuuta minua halusta jatkaa unikoulua, mutta kaipa se on vain pidettävä pää kylmänä. Sentään suuremmilta raivareilta vältyttiin, mutta väsytystaistelu oli silti kova ja unisyklit aivan liian lyhyitä ja äiti on ihan loppu nyt.

Onko muilla kokemusta unikoulusta ja kuulostaako tämä yhtään tutulta teille? Kauan teillä meni, että yöunet alettiin nukkumaan ilman jatkuvaa heräilyä ja tassuttelua?