Siitä onkin jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi olen vatsataudin kourissa ollut. Laskeskeltiin että molemmat meistä on viimeksi sairastanut vatsatautia ala-asteikäisenä. Alkuviikosta se iski kuitenkin kuin salama tyhjältä taivaalta, ensin minulle. Yöllä heräsin huonoon oloon enkä meinannut saada enää unta. Aamulla olikin sitten kuume noussut ja mikään ei maistunut. Tähän asti olen saanut pidäteltyä oksennusta, mutta vatsassa sen kun myllertää ja voitte varmaan kaikki kuvitella mistä päästä se tulee! Seuraavana yönä C heräsi oksentamaan ja toissailtana myös Elis oksensi ja eilinen ja tämä päivä on mennyt kakkavaippoja vaihtaessa.

Ruoka on uponnut koko perheelle todella huonosti ja olo on sen mukainen. Voimat on totaalisen kadoksissa ja kaikki kiukuttelee. Eilen minun oli jo pakko mennä käymään töissä ja kuusi tuntia istumista palaverista toisessa sai kyllä imettyä viimeisetkin mehut kun ruoka ei edelleenkään maittanut. Tai en olisi edes uskaltanut syödä, sillä kaikki tuntui tulevan suoraan läpi.

Tänään koimme kuitenkin ilon hetken täällä sairastuvan keskellä, kun Elis otti viisi askelta! Sitä seurasi aikamoiset hurraahuudot. :) Elis on aikaisemmin jo ottanut 1-2 askelta, mutta nyt jopa VIISI! Ja sehän meitä piristi ja toivottavasti kohta päästäisiin jo ulos nauttimaan tuosta auringosta.