Viime postauksen jälkeen on tuntunut siltä ettei ole ollut mitään sanottavaa. Päivät on mennyt töissä ja kotona Eliksen kanssa. Vappua juhlittiin kavereiden luona ja Elis oli yökylässä C:n äidin luona ja oli todella mukava päästä yhdessä ulos C:n kanssa. Vapusta toivuttiin useampi päivä ja sen jälkeen onkin ollut keskeneräisten töiden ja muiden asioiden hoitamista. Olen valmistumassa insinööriksi tästä päivästä katsoen tasan kuukauden päästä ja ompahan muuten samalla tasan 3kk aikaa enää häihinkin... Jännittävää. :)

Insinöörityötä on tullut siis viilailtua ja toimitettua koululle äidinkielen opettajalle korjattavaksi, fysiikankursseja on suoritettu, muutama kotisivuprojekti on saatu päätökseen ja aloitettu uusia, Eliksen päivähoitopaikka-asioita, hääpuvun kavennusta ja pitopalvelun järjestämistä on selvitelty, Tallinnan juomahakureissua on varailtu ja pakettiauton metsästystä ollut ja onhan noita asioita... ja kaikki tämä päivätöiden ja Eliksen hoitamisen ohella.

PT-valmennus on alkanut, mutta varsinaista treenaamista ei ole vielä aloitettu. Eilen sain ruokaohjeet sekä salitreeniohjeet, mutta viime PT-tapaamisella olin reippaasti myöhässä ja ehdimme käydä vain murto-osan salitreeniliikkeistä läpi. Keskiviikkona kävinkin heti niitä testaamassa salillani ja ensimmäistä kertaa jätin Eliksen lapsiparkkiin hoitoon. Koko salillaoloaika meni kelloa vahdaten ja rappusiin kuikuillen, millon tullaan hakemaan Eliksen vain itkiessä. :D No näin ei käynyt, mutta hieman murheellisen näköinen lapsi siellä silti odotti hakemista ja tuli paha mieli. Ehkä ajan kanssa hän alkaa tottua käymään siellä ja jopa innostuu päästessään touhuamaan vierailla leluilla. Yritän kuitenkin ajoittaa salilla käymiseni viikonlopuille ja sellaisille päiville kun C:llä on mahdollisuus olla kotona Eliksen kanssa.

Hääbudjettimme ylittyy muutamalla kolme nollaa seuraavilla luvuilla ja se järkytti eilen melko pahasti. Puolet hääbudjetista on vielä maksamatta, josta toinen puoli vielä keräämättä edes kasaan, joten nyt täytyy alkaa säästämään todella tehokkaasti. Tämän kulutuksen keskellä olen kuitenkin ylpeä siitä tosiasiasta, että noin vuodessa olemme saaneet säästettyä aika suuren summan rahaa! Jos häiden jälkeen jatkaisimme samalla tavalla säästämisen, olisi meillä mahdollisuus neljän vuoden sisällä jo hankkia oma asunto. Jee.

Tein aamulla aikamoista excelhirviötaulukkoa uuden ruokavaliomme pohjalta ja yritin laskea kuinka paljon jatkossa meillä tulee menemään rahaa ruokakauppaan ja tämän hetkiseen summaan se tuplaantui, mutta toisaalta tämän hetkinen "ruokavaliomme" sisältää kaikenlaisia mieliteko-ostoksia, joita ei todellakaan ole laskettu mukaan, joten todellisuudessa ruokakauppaan menevä summa on todennäköisesti +-0 ruokavaliomuutoksen myötä.

Ettäpä sellaista tällä kertaa, huomenna meille tulee ystäviä kylään katsomaan Suomen peliä.