Olen pitkin blogiani kertonut opiskelevani, mutta en ole tarkemmin avautunut asiasta. Matkani fuksista insinööriksi on ollut kivinen ja mutkainen tie. Aloitin kouluni syksyllä 2007 kun Metropolia Ammattikorkeakoulu oli viimeistä vuotta EVTEK ja Stadia. Ennen tätä olin ollut kaksi vuotta työelämässä ja halusin päästä takaisin koulunpenkille. Hakiessani kouluun, en tiennyt oikein tarkalleen mitä olen menossa opiskelemaan, mutta koulutusohjelman esittely vaikutti mielenkiintoiselta. Olen jo yläasteikäisestä saakka tykännyt puuhastella tietokoneiden parissa, ensimmäiset kotisivunikin tein jo yläasteella ja kuuluihan tuohon ikään reilulla kädellä kuvien photoshoppailukin IRC-Galleriaa varten. Ajattelin insinööritittelin tulevan vain siinä sivussa opiskellessani mediatekniikkaa, mutta se olikin täysin päinvastoin.

Koulutusohjelmaan kuului iso määrä todella haastavaa matikkaa sekä fysiikkaa, jotka eivät todellakaan olleet vahvuuteni ja tajusin jo ensimmäisen vuoden aikana tämän tuoden vielä monet ongelmat opiskeluuni. Asiaa ei auttanut silloiset ihmissuhdekuviot, aloitin opiskelut eläen etäsuhteessa ja jouluun mennessä tiemme jo erosivat saaden omat ajatukset harhailemaan opiskelusta. Samoihin aikoihin minulla todettiin paniikkihäiriö. Ensimmäisen opiskeluvuoden kevät ja seuraava lukukausi meni melko rankoissa juhlakuoseissa eri opiskelijabileissä, kunnes seuraavana keväänä aloin taas seurustelemaan. Samoihin aikoihin perustin toiminimen ja aloin tekemään töitä erääseen mainostoimistoon. Työt ja uusi suhde vei taas mukanaan ja vietin aikani mieluummin töissä tienaamassa rahaa kuin koulussa. Usein tein jopa koulussa kesken tunnin töitä etänä. Tenttiviikot meni töitä tehdessä, tuntui mukavalta tienata rahaa työssä, jota varten oikeasti opiskeli eikä esimerkiksi kaupan kassalla. Usein tuntui myös siltä, että opin enemmän työssä kun koulun penkillä.

Seuraavat kolme vuotta meni työhuuruissa ja pitihän sitä tehdä töitä, jotta pystyin kustantamaan kahden aikuisen ihmisen elämisen, sillä silloinen seurustelukumppani ei erinäisistä syistä kyennyt ns. tuomaan leipää pöytään. Painoin niska limassa töitä ja yritin samalla suoriutua koulusta, koulun kuitenkin jääden kakkoseksi. Kolmen vuoden jälkeen todellisuus iski tajutessani parhaan kaverini, jonka tapasin aloittaessamme opiskelemaan samaan aikaan, valmistuvan keväällä ja itselläni opiskelujen olevan aivan puolitiessä. Tässä vaiheessa opiskelua oli takana jo viisi vuotta. Päätin lopettaa työni mainostoimistossa, sillä työpanostani ei siellä tunnuttu arvostavan ja samalla päätin lopettaa suhteeni, sillä arvostusta ei sielläkään tullut. Kevät 2012 oli muutosten aika, löysin C:n ja aloitin työt vanhempieni yrityksessä. Olin pitkästä aikaa taas onnellinen ja aikani riitti myös koululle.

Aika koululle loppui kuitenkin lyhyeen, kun loppukesästä sain tietää olevani raskaana. Yritin kaikin keinoin saada keväällä aloittamani insinöörityön päätökseen ennen Eliksen syntymistä, mutta loppuraskautta kohden mennessä alkoi ajatukseni harhailemaan tulevassa vauvassa ja insinöörityö sekä viimeiset rästissä olleet kurssit jäi taas taka-alalle. Elis syntyi ja tiesin, että nyt on pakko saada koulu päätökseen ja syksyllä jouduin jo toistamiseen hakea lisäaikaa opiskeluille. Koko viime syksy ja tämä kevät meni tsempatessa koulun kanssa, sillä tiesin sen olevan nyt tai ei koskaan ja vihdoin ja viimein voin huokasta helpotuksesta!

Seitsemän rankkaa vuotta takana ja kaikki 240 opintopistettä on vihdoin kasassa. 9.6. olen virallisesti mediatekniikan insinööri ja tätä tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla.