Ensimmäinen kokonainen viikko päiväkodissa on nyt takana ja heti viikonlopun iskiessä sen kyllä huomasi myös Eliksestä. Perjantaina Elis oli todella itkuinen koko iltapäivän ja halusi kokoajan olla äitin sylissä. Aikaisempina päivinä vastaavanlaista ei ole ollut havaittavissa, vaan Elis on ollut hyvällä tuulella myös päiväkodin jälkeenkin. Perjantaiaamu alkoikin pienellä itkulla, kun jätin Eliksen päiväkotiin, mutta oli loppunut samantien.

Tänään lauantaina äidillä olisi muutaman tunnin päästä tarkoitus lähteä Stadionille katsomaan mitäs muutakaan kuin Cheekiä. Olin vielä tunti sitten valmis luovuttamaan ja myymään liput eteenpäin, sillä tänään on ollut aivan kamala päivä Eliksen kanssa ja olen TODELLA VÄSYNYT. En tiedä johtuuko päiväkodista vai ei, mutta aamupäivällä vietiin C hänen työpaikkansa kesäpäiville ja jo silloin Elis oli itkuinen, ihan kuin olisi luullut joutuvansa taas päiväkotiin. Kaikki aamutoimet suoritettiin samalla tavalla, joten eipä tuo ole ihmekään jos luuli.

Elis nukahti autoon hetkeksi menomatkalla ja takaisin kotiin päästyämme syötin hänelle lounaan ja yritin laittaa päiväunille. Tässä kohtaa kaikki meni todella pieleen. Elis ei nimittäin kestänyt yhtään sitä, että yritin laittaa hänet pinnasänkyyn nukkumaan vaan välittömästi kun yritin kävellä huoneesta pois, alkoi sydäntä raastavai itku. Ihan kuin Elis olisi pelännyt äitin hylkäävän hänet ja vain silloin kun näköyhteys meillä säilyi, oli hän itkemättä. Puoli tuntia yritin saada häntä nukahtamaan pinnasänkyyn käyden välillä kaatamassa takaisin makaamaan ja lässyttämässä. Puolen tunnin päästä kävin hakemassa hänet pois ja siirryimme meidän sänkyyn makaamaan. Luulin jo hetkeksi Eliksen nukahtavan, mutta turhaan. Tuntia myöhemmin luovutin ja nousimme ylös. Seuraavat 2,5h olivat yhtä itkua, kaatuilua ja kitinää, koska Elis selvästi oli todella väsynyt, mutta ei vain suostunut nukahtamaan. Välillä itkettiin molemmat. Puoli neljän maissa huomasin Eliksen pilkkivän sohvalla istuessaan ja katsoessaan piirrettyjä ja lopulta hän nukahti ja siirsin hänet pinnasänkyyn nukkumaan.

Tähän saakka olin siis valmis luovuttamaan ja olla menemättä Cheekin keikalle, mutta nyt oli äidin hetki ottaa pienet torkut myös. Noh, turha toivo. Eihän se uni tule ja nyt istun tässä näpyttelemässä tätä tekstiä ja odottelen Eliksen heräävän, jotta päästään hakemaan isi kotiin. :D

Päiväkodissa Elis on nukahtanut joka kerta todella nätisti, mutta kotona illat ovat olleet kauheita, nyt näistä päiväunista puhumattakaan. Toivottavasti näistä nukkumaanmenorutiineista ei tule jokin uusi tapa, vaan tämä rauhoittuisi pian ja saisimme nauttia taas ihanan helpoista nukahtamisista.

Lisäksi olemme nyt kahden viikon ajan jouduttu jokainen yö ottamaan Elis meidän väliin nukkumaan 02-03 välillä, sillä itku on aivan kamalaa jos erehdymme vain laittamaan hänelle tutin suuhun tai viemään maitoa ja poistuessamme huoneesta.

Onko muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia päiväkodin alettua?