01112014-1.jpg

01112014-2.jpg

01112014-3.jpg


Tänään kun muut ovat maannut sängyissään krapulaa kärsien, alkoi meillä aamu aikaisin superaamiaisella ja hyvällä mielellä. Mies oli noussut ylös jo hetkeä ennen ja laittanut kahvin tippumaan ja minä aloin väsäämään aamiaista hetken päästä myöhemmin noustuani. Nappasin alkuviikosta mukaan Pirkkalehden ja näin siinä ihanan hedelmäsalaatin, jota päätin nyt testata. Olin jo muutamaa päivää aikaisemmin tehnyt hankinnat sitä varten ja pitikin tehdä se jo eilen aamulla, mutta olin unohtanut ostaa ananaksen. Tälle päivälle se sopi tosin huomattavasti paremmin. Lisäksi tein munakasta ja pekonia sekä kaupan valmiita purkista uuniin croisantteja (jotka vuosien saatossa ei todellakaan ole enää niin herkullisia mitä joskus olen kuvitellut) ja lisäksi olin ostanut meille valmiit luonnonjugurtit marjamyslikansilla. Aikamoiset tarjottavat siis. Niin täyttävät että nuo luonnonjugurtit jäikin yli huomiselle aamulle.

01112014-1-2.jpg

01112014-4.jpg

01112014-5.jpg

01112014-8.jpg


Aamupalan jälkeen tulikin melkoinen kiire, sillä olin sopinut itselleni ajan HydraFacial -kasvohoitoon Sairaala KL:n tiloihin, ihanan esteettisen sairaanhoitaja Pia Airaskorven luokse. Tein Pialle verkkosivut ennen Kosin reissuamme ja sovimme tuolloin että kun ehdin, niin käyn kokeilemassa tuota hoitoa. En ole ikinä ennen käynyt missään kasvohoidossa, lukuunottamatta yhtä kertaa yläasteella kun äitini varasi ajan johonkin epämääräiseen kasvohoitoon, jossa naamaani puristeltiin ja vielä kaksi päivää hoidon jälkeenkin naamani kirkui punaisena.

Olin lukenut tästä HydraFacial -hoidosta samalla kun tein Pialle sivuja ja se kuulosti todella hyvältä ja päätinpä siis mennä Pian luokse kokeilemaan ja juttelemaan samalla ensimmäistä kertaa kasvotusten, kun olimme tähän saakka hoitaneet kaikki asiat puhelimitse ja sähköpostitse. Pia vaikutti jo puhelimessa aivan ihanalta ihmiseltä, eikä kasvotusten tapaaminen pettänyt ollenkaan! Päinvastoin, Pia sai tästä, joka ei koskaan ole huolehtinut ihostaan, vakituisen asiakkaan. :)

Hoidon jälkeen en varsinaisesti huomannut mitään eroa kasvoilla paitsi paikottain pientä punoitusta, joka laski melko nopeasti, mutta iho tuntuu aivan erilaiselta ja vieläkin hipelöin sitä kun se tuntuu ihan vauvan pyllyltä. Pian mielestä eron myös näki, mutta toisaalta hän on asiantuntija ja näkeekin sen kenties erilailla kun itse. :) Pia näytti hoidon jälkeen nestettä ja sitä kaikkea _paskaa_ mitä ihostani sinne meni ja hyhhyh, olin varmaan niin järkyttynyt siitä etten tajunnut kuvata sitä vaikka se olisi ollut kiva näyttää täälläkin. :) En myöskään tajunnut ottaa ennen -kuvaa joten en jaksanut sitten ottaa turhaan mitään jälkeen -kuvaakaan.

01112014-9.jpg

01112014-10.jpg

01112014-11.jpg


Hoidon jälkeen sain kuningasidean ihastellessani aurinkoista ja hiljaista Helsinkiä lauantai-aamupäivällä, että käyn samalla hakemassa sen ihanan päiväpeitteen BoConceptin liikkeestä. Iloisena lähdin tallustamaan kohti liikettä, nauttien samalla auringosta ja siitä hiljaisuudesta, kunnes yhden liikkeen kohdalla tajusin että ei perskeles, tänäänhän on pyhäpäivä eikä kaupat ole auki. :D Ei auttanut muu kuin tallustaa takaisin autolle ja ajella kotiinpäin.

Kotimatkalla koukkasin Konalan kautta hakemassa meille kaksi ihanaa pinnatuolia, jotka näkyikin jo Instagramin puolella sekä viemässä ystäväni luokse uuden ulkoisen kovalevyn, sillä hänen mies sai pelastettua meidän kaikki kuvat siltä rikkimenneeltä kovalevyltä! Olenkin unohtanut siitä mainita täällä, mutta totta tosiaan monien itkujen ja raivareiden jälkeen kuvat saatiin pelastettua eikä ystäväni miehellä mennyt siihen kun muutama hassu minuutti. Varsinainen nörtti!

01112014-2-2.jpg

01112014-3-2.jpg

01112014-1-3.jpg


Iltapäivällä kävimme vielä ulkoilemassa Linlon ulkoilualueella, sillä mies halusi lähteä kuvaamaan luontoa sinne. Hän on nyt yhtäkkiä innostunut kuvaamisesta. Vielä kun saisi kuvaamaan meikäläistäkin, mutta taitaa luonto olla kauniimpi kuvattava. ;D Päivälliseksi mussutimme mäkkärin ruokaa ja niinkin kamalalta se kuulostaakin, niin voi miten onnellinen olen kun Elis söi melkein kaikki omat ranskalaisensa ja muutaman haukun hampurilaistaan. Ehkä hän alkaa pikkuhiljaa olla paranemaan päin vaikka se olikin kaikki mitä hän koko päivän aikana on syönyt.