Tämä muutto on kyllä sisältänyt kaikki katastrofin ainekset ja olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Ensi viikon tiistaina lähdetään vihdoin kahdeksi viikoksi Thaimaahan ja toisin kuin aikaisemmin olen ajatellut niin nyt se todellakin tulee tarpeeseen. En osaa edes jännittää reissua saati tajuta että me oikeasti lähdetään sinne, koska ollaan niin keskellä muuttoa ja kaikki aivan levällään.

Tulin kertomaan pikaiset terveiset ettette rakkaat lukijani ihmettele, olenko jäänyt lopullisesti traktorin alle, kun ei ole tuo Ig:kään päivittynyt. Yksinkertaisesti aikaa ei ole ollut somelle lainkaan eikä meillä ole vielä edes nettiä uudessa kodissa. Yhtenäkään päivänä en ole vielä päässyt suoraan töistä ja päiväkodin kautta kotiin, vaan puuhailtavaa on riittänyt. Yhtään normaalia päivää ei vielä siis ole ollut ja se näkyy kyllä perheen jokaisessa jäsenessä. Joka päivä olen hakenut viimeisiä tavaroita vanhalta asunnoltamme (jota siellä edelleen on ihan pilvin pimein, mm. meidän kaikki vaatteet, kengät, ulkovaatteet sekä ainakin 8 pahvilaatikollista tavaraa).

Koko muutto oli huonosti organisoitu, koska emme saaneet töistä niin lyhyellä ajalla vapaapäivää molemmat että kaikki tavarat olisi saatu yhteen hengenvetoon kuljetettua uuteen asuntoon. Toiset kokee tämän ehkä positiiviseksi asiaksi ettei kaikkea tarvitse kerralla raahata, mutta meidän tilanteessa se olisi kyllä ollut paljon parempi vaihtoehto.

Maanantaina meillä oli siis pakettiauto vuokrassa neljä tuntia, jonka aikana saimme kaikki isot huonekalut, keittiön irtaimiston muutettua. Tiistaina vuokrasimme pakun vielä hakeaksemme uuden sohvan sekä Ikeasta sängyn, olemmehan jo nukkuneet syksystä saakka pelkästään patjalla. Keskiviikkona koitti sängyn kasausprojekti ja samaan syssyyn ilmeni koirallamme eroahdistusoireita uudessa kodissa, joka tosin oli arvattavissa. Viimeisillään raskaana oleva ystäväni auttoi sängyn kasaamisessa ja Eliksen vaatteiden viikkaamisessa kaappiin ja sitten lähdimme eläinlääkäriin hakemaan apua koirallemme. Kotiin palattuamme, tuli vielä toinen ystäväni ja siskoni kasaamaan sängyn loppuun. Torstaina lähdin suoraan päiväkodin pihalta näyttämään yhtä lipastoa eräälle ostajalle ja siinä vierähtikin tunti, onneksi Elis oli tämän ajan hoidossa siskollani. Sen jälkeen ylipuhuin siskoni lähtemään kanssani ruokakauppaan, emmehän olleet käyneet vielä koko viikkona kaupassa ja syöneet koko perhe todella köykäisesti koska aikaa ei vain ollut kauppaan. Kello olikin taas jo kahdeksan illalla, kun pääsimme Eliksen kanssa kotiin.

Kaikkea tätä on varjostanut pienimuotoinen pöpö, joka ei ota lähteäkseen ja energiataso on ihan nollassa. Viikonloppuna olisi tarkoitus vihdoin hakea kaikki tavarat lopultakin vanhasta kodista ja saada koti järjestykseen, jotta on mukava lähteä reissuun. Yritän vielä ehtiä päivittämään blogia ennen reissua ja katsotaan jos reissun päältäkin jonkun tekstin tänne raapustaisi. :)