Äitienpäivä. Ensin ajattelin etten tänne blogiin lätisisi mitään jonninjoutavaa äitienpäivästä, mutta viime hetkellä muutin mieleni. Tämä on itselleni kolmas viettämäni äitienpäivä ja rehellisesti sanottuna en muista kummastakaan aikaisemmasta mitään. Sain viime vuonna lahjaksi mieheltäni elämyslahjakortin pimeässä ruokailuun. Emme ole itseasiassa vieläkään käyttäneet sitä, mutta olemme saaneet vihdoinkin aikaiseksi varattua pöydän kesäkuuksi. :D ensimmäisenä äitienpäivänäni en saanut mitään lahjaa, mutta en sellaista odottanutkaan. Olin juuri saanut vain muutamaa viikkoa aikaisemmin lahjoista parhaimman, Olympuksen mikrojärkkärin... ei vaan, ihanan poikani ja sen myötä äitiyden. Äitiyttä ei voi sanoin kuvailla ennen kuin sen itse kokee ja oikeastaan vasta sitten olen osannut sitä kautta löytää arvostuksen omaa äitiäni kohtaan. Vasta nyt osaan asettua äitini saappaisiin ja ymmärtää mitä on olla äiti ja olla kiitollinen kaikesta mitä äitini on minunkin takiani ja eteeni tehnyt.

Itse en todellakaan kaipaa lahjakasaa äitienpäivänä, enkä sano tätä vain kuulostaakseni makealta, vaatimattomalta mutsilta vaan ihan oikeasti äitienpäivänä tulisi keskittää energia ihan toisenlaisiin juttuihin. Yhdessäoloon antaen kuitenkin äidin hengähtää. Tunnetustihan äidit hoitaa lapset ja kodin vuorokauden ympäri ja mielelläni olisin itse yhden päivän vastaamatta lapsen vaippojen vaihdosta, pukemisesta ja riisumisesta, ruoanlaitosta, siivoamisesta, päiväunille laitosta, iltapalan kanssa tappelusta, aamukahvin keittämisestä, koiran ulkoilutuksesta ja yhteisen tekemisen keksimisestä. En toki sano, että nuo kaikki jää aina äitien harteille, mutta melkein 90 % edellämainituista syystä tai toisesta jää äidin vastuulle.

Aamupala sänkyyn on toki ihana ajatus, mutta kun se tarjoillaan herättäen äiti 7.30, ei se ehkä enää aja asiaansa. ;) Mieluummin nukun sen extratunnin ja syön sitten pöydän ääressä yhdessä perheen kanssa. Lapsen tekemä äitienpäiväkortti on ehkä suloisinta mitä äitienpäivänä voi saada ja sellaisen sainkin jo perjantaina viedessä Eliksen päiväkotiin. Oli Elis tehnyt hienon sydämen mallisen kaulakorunkin taikataikinasta. Kukkia saa varmaan jokainen äiti ja niitä saa toki kaupasta, mutta ei valkovuokkoja turhaan äitienpäiväksi kerätä, vaan itselläni herää siitä juuri se isän ja lapsen yhteinen hetki kun niitä on juuri äitiä varten käyty keräämässä. Nähty se vaiva. :)

Tänä vuonna sain kukkia ja sain aamupalan sänkyyn, klo 7.30. ;D Mieheni tuli perjantaina todella kipeäksi ja ollut käytännössä pois pelistä koko viikonlopun. Silti hän oli hankkinut minulle kauniit liljat. Tänään emme tehneet mitään erikoista, kävimme aamulla yhdessä kävelyllä kun aurinko paistoi ja keräsin samalla äidilleni valkovuokkoja. Eliksen kanssa teimme sormiväreillä kortit äidilleni ja mummilleni ja iltapäivällä kävimme kakkukahveilla mummini luona. Mieheni jätimme kotiin toipumaan ja illalla tyydyimme nauttimaan mäkkärin antimista.

Toivottavasti jokaista äitiä on tänään muistettu tavalla tai toisella ja toivotankin hyvää äitienpäivää kaikille upeille äideille!