treenaus-3.jpg


Tätä hetkeä olen odottanut. Kun treenikärpänen oikeasti puraisee ja kovaa. Olen valehtelematta laiminlyönyt kuntoiluani siitä päivästä saakka, kun plussasin Eliksestä. Sitä ennen kävin monta kertaa viikossa salilla ja lenkkeilin. Raskauden ja Eliksen syntymän jälkeen olen välillä käynyt satunnaisesti yhdellä lenkillä puoleen vuoteen tai raahautunut salille, mutta siihen se on jäänytkin.

Budapestissä ihastelin paikallisia, jotka olivat kauniita ja komeita, hyväkuntoisia. Hyvin suomalaisen näköisiä ja oloisia, mutta vaan pirusti paremman näköisiä. Siellä myös tosiaan kävelimme noin 15 kilometriä per päivä ja siitä se sitten lähti. Kotiin tultuamme jatkoin samantien lenkkeilyä ja nyt voinkin jo ylpeästi sanoa käyneeni vähintään kolme kertaa viikossa lenkillä (siis nämä kaksi viimeistä viikkoa) ja tällä viikolla lisäsin siihen vielä salinkin ja olen käynyt siskoni kanssa kaksi kertaa salilla.

En voi edes sanoin kuvailla, miten hyvä olo siitä tulee ja olihan se nyt tiedossa, että tätä tarvitsin. En vain saanut siitä aloittamisesta millään kiinni. Toivonkin nyt, että tämä sama innostus kantaa vielä pidemmällekin, eikä tyssähdä heti kun painan 'julkaise' nappia. Liikunta vaikuttaa niin moneen asiaan, omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja sitä kautta jopa parisuhteen hyvinvointiin. Jaksan Elistä ja uhmakiukkuja huomattavasti paremmin jo vain kahden viikon treenibuustin jälkeen ja huomaan syöväni enemmän. Terveellisesti tietenkin. Lukuunottamatta äsken tehtyä pitsatilausta. ;)

Halusin vain tulla kertomaan teille, että tunnen olevani tällä hetkellä energisempi kuin aikoihin ja toivottavasti se alkaa pian välittymään myös sinne teille. :) Ihanaa viikonlopun alkua, huomenna matkaamme Jyväskylään ystäväni häihin, kyyneleet on siis taattu!