eino2

Snapchatissa seuraavat ovat voineet jo nähdä, että olen ollut jossain ihan ihmeellisessä vauvakuplassa tavattuani toisen kummipoikani. Minun onneni (ja ystäväni vahinko) on, että kummipoikani asuu saman kadun varrella, joten ravaan jatkuvasti nuuhkimassa tuota ihastuttavaa poikaa.

Ristiäisiä juhlittiin toukokuun lopussa ja viime viikolla otettiin kuva kiitoskorttia varten. Sain ottaa Eino Julius Ilmarista myös newborn-kuvat, mutta en ole vieläkään saanut käsiteltyä kuvia, koska ahdistun joka kerta avatessani ne. En suinkaan sen takia, että ne olisi niin epäonnistuneet vaan päinvastoin! Niitä on varmaan sata onnistunutta kuvaa, enkä vain kykene valitsemaan niistä parhaimmistoa loppukäsittelyyn. Siksi ne nyt roikkuu tuolla vieläkin odottelemassa viimeistelyä, vaikka syntymästä on jo yli kaksi kuukautta.

Toista se oli näiden kiitos -korttiin tulevien kuvien kanssa, nimittäin kuvaussessio oli yksi räpsäisy ja hommat oli purkissa. :D Eikka nimittäin säpsähti samantien hereille eikä toista tilaisuutta kuvien otolle enää tullut. Onneksi tämä ensimmäinen otos oli vain niin hyvin onnistunut, että huokaisimme helpotuksesta ja naureskelimme koko jutulle miten hyvä tuuri meillä kävikään.

Mitäs tykkäätte tästä perhosentoukasta? :D