DIY miniatyyripipo

miniatyyripipo-19.jpg

Oon taas kerran seurannut ihan kauhistuneena, kun joulu on tehnyt tuloaan jo lokakuusta saakka. Kauppojen hyllyille tuli joulukalenterit ja jouluvalot ennätysaikaisin ja sisustuksissakin on ruvennut jo tupsahtelemaan jouluista tunnelmaa. Lievästi sanottuna pieni ahdistus iski päälle heti ja mietin, että miten ihmeessä saan tänä vuonna joulumoodin päälle. Olin jopa jo päättänyt ettei meidän kotiin tänä vuonna tule yhtäkään joulukoristetta.

Viime viikolla kuitenkin iski töissä tunne, että olisi kiva sinne laittaa muutama jouluinen asetelma ja uppouduinkin nopeati Pinterestin ihmeelliseen maailmaan. Siellä ideoita hakiessa törmäsin maailman söpöimpiin miniatyyripipo joulukoristeisiin ja koska niiden toteutus oli maailman helpoin ja tarvikkeetkin löytyi niihin jo valmiiksi kotoa, päätin samantien väkertää muutaman sellaisen meillekin. Itseasiassa päätin sitten myös, että Elis saa osallistua niiden tekoon ja saadaan niistä mainiot lahjat päiväkodin tädeille.

Halusin jakaa ohjeen tänne teillekin, joten tässäpä tämä.

Tarvitse näitä varten

– villalankaa
– sakset tai mattoveitsi
– vessapaperi- tai talouspaperirullia

Ensin leikkaa vessapaperirullasta tai talouspaperirullasta n. 1,5cm paksuinen rengas. Sen jälkeen pätki villalangasta todella monta n. 20-25 cm pituista langanpätkää. Yksi langanpätkä kerrallaan solmi se tiukasti vessapaperirullan ympärille kuvan mukaisesti.

miniatyyripipo-3.jpg

miniatyyripipo-4.jpg

Parhaimman tuloksen saat, kun solmit niitä siististi vieretysten.

miniatyyripipo-7.jpg

Kun olet saanut koko rullan ympäri lankoja solmittua, käy ne vielä kerran läpi ja kiristä tarpeen mukaan.

miniatyyripipo-9.jpg

Tämän jälkeen työnnä langat renkaan sisältä toiselle puolelle ja liikuttele niitä sen verran, että solmukohta siirtyy rullan sisäpuolelle piiloon.

miniatyyripipo-13.jpg

Sitten siisti langat suoriksi ja solmi ne tiukasti langalla. Tämän jälkeen pipoa voi vähän muotoilla sisäpuolelta työntämällä solmukohtaa eteenpäin, jotta saat pipoon oikean koon ja muodon.

miniatyyripipo-15.jpg

Lopuksi tasoita pipon tupsu sopivan kokoiseksi ja näköiseksi.

miniatyyripipo-16.jpg

Tadaa, helppoa ja sopii amatöörillekin! Pipoista tuli aivan syötävän söpöjä.

miniatyyripipo-23.jpg

miniatyyripipo-24.jpg

DIY keittiöpyyhkeen pidike

ripustin-12.jpg

Olin jo joskus kesällä ostanut Sinooperista kaksi tällaista somaa puista rengasta, tarkoituksena tehdä niistä jonkinlaiset ripustimet kotiin. Yhtenä päivänä Elis oli löytänyt renkaat ja ottanut ne mukaan leikkeihinsä. Sillä hetkellä päätin toimia ja kaivoin jäljelle jääneet palaset tuosta puuteriroosan värisestä nahkavyöstä, jolla tuunasin peilipöytään vetimet (katso täältä), ja toinen puurenkaista löysi äkkiä paikkansa keittiöstä.

Paikka on oikeastaan aika mainio, tähän saakka keittiöpyyhkeet on vain tungettu alakaappien ovenkahvoihin ja tippuvat niistä aina lattialle. Tämä on nyt sopivasti tiskialtaan vieressä ja siihen on helppo kuivata kädet.

ripustin.jpg

ripustin-2.jpg

ripustin-3.jpg

ripustin-4.jpg

ripustin-6.jpg

ripustin-7.jpg

ripustin-8.jpg

ripustin-9.jpg

ripustin-11.jpg

Löhöilyä ja pähkäilyä

kaksin-15.jpg

Aurinkoista ja keväistä viikon alkua kaikille! Blogin avaaminen on ollut melkein viikon verran hirveän pinnistelyn takana ja olen muutamaan otteeseen yrittänyt jotain tänne tuottaakin, mutta mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Aikaa kirjoittelulle olisi ollut enemmän kun viimeiseen kolmeen vuoteen, sillä olen ollut viikon verran jo sairaslomalla paniikkilääkityksen sivuoireiden vuoksi. Pää on kuitenkin ollut niin jumissa ehkäpä juuri edellä mainitusta syystä ja siksi olenkin vain keskittynyt ottamaan rennosti.

Oltiin Eliksen kanssa viikonloppu kahdestaan kotona, kun mies oli ruotsinristeilyllä kavereidensa kanssa. Aloitin puuhastelun meidän tuulikaapin parissa, mutta pitkälle ei hommassa vielä päästy. Ihastuin niin Oblik -blogia kirjoittavan Jutan kuistin säilytyratkaisuun, että päätin koittaa toteuttaa samanlaisen meidän ahtaaseen tuulikaappiin.

Ensin olin sitä mieltä, ettei se toimisi, mutta toisaalta miksi ei. Viikonloppu menikin lähinnä ratkaistaessa tappien kiinnitystä seinään ja tarvikkeita hankkiessa. Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vierailemaan Espoon työväenopiston puutyöverstaalla valmiiksi sahattujen puutappien kanssa ja porata niihin oikeankokoiset reiät. Sitten pitäisi vielä siistiä tuulikaapin seinä, paikata aikaisemmat reiät ja maalata, kenties jollain muulla kuin valkoisen sävyllä ja laittaa tapit paikoilleen.

Tällaista siis tänne meille, palaan asiaan kun hommat edistyy! 🙂

kaksin-6.jpg

kaksin-9.jpg

kaksin-10.jpg

kaksin-13.jpg

kaksin.jpg

Kun äiti heittäytyi lapselliseksi

paasiainen-29.jpg

Olipas äidillä suuret odotukset palmusunnuntain suhteen. Ensin en ollut edes ajatellut lähteväni virpomaan Eliksen kanssa ja yhtäkkiä olinkin asettanut koko hommalle hirveät paineet ja kun homma ei mennytkään niin kun mielikuvissa, tuli kiukku. Äidille.

Puhuimme koko viime viikon virpomisesta ja miten koristellaan yhdessä pajunoksia ja sitten Elis pukeutuu pieneksi noidaksi ja lähtee virpomaan ja saa PALJON suklaamunia. Elis oli niin innoissaan eikä paljon muusta puhunut. Lauantaina sitten koristeltiin niitä pajunoksia ja koristeltiin varmuuden vuoksi muutama extra, jos vaikka intouduttaisiin oikein enemmänkin virpomaan. Suunnittelin reittiä niin, että kävisimme läpi kaikki lähellä asuvat sukulaiset.
Sitten koitti sunnuntai, joka muuttui nopeasti painajaismaiseksi päiväksi. Puettiin huivit ja essut ja piirrettiin kasvoihin ”näppylöitä” niin kun Elis niitä kutsui. Hän meni innoissaan peilin eteen katsomaan itseään, mutta innostus loppui lyhyeen. Yhtäkkiä kasvoille nousi hätääntynyt ilme ja hän halusi ”näppylät” pois ja vaatteet pois. Rauhoittelin häntä ja kerroin miten serkkutytötkin on pukeutunut noidiksi. Katseltiin netistä yhdessä pienien pääsiäisnoitien kuvia. Pääsimme lopulta autoon ja mummin pihalle. Elis jäi piilottelemaan itseään oven taakse ja laittoi korin päähänsä. Häntä hävetti. Äiti vielä kiusasi lisää yrittäen ottaa kuvia maailman söpöimmästä pienestä virpojasta. Menimme sisälle ja siellä alkoikin aivan hysteerinen itkeminen ja riisuuminen, jota seurasi ensin lahjontayritys ja sitten uhkailu. Kumpikaan ei toiminut ja lopulta äiti heittäytyi lapseksi ja suuttui. Riisuttiin noidan vaatteet ja renkaat sutien poistuttiin paikalta. Kävimme vielä hampaat irvessä isomummin luona, joka niin odotti näkevänsä pikkunoidan ja kummitädin luona, joka niin rakastaa pikkuvirpojia.
Kotiin päästyämme lopulta rentouduttiin, syötiin lounas ja tutkimme yhdessä koriin kaikesta huolimatta kertynyttä saldoa. Ettäpä sellainen palmusunnuntai meillä, taidettiin traumatisoitua koko perhe. 😀 Miten muilla selvittiin virpomisesta? Minkä ikäisenä teillä lapset ensimmäisen kerran on lähteneet virpomaan ja onko se ollut lapselle ihan mielekäs juttu?

paasiainen-20.jpg

paasiainen-22.jpg

paasiainen-24.jpg

paasiainen-25.jpg

paasiainen-31.jpg

paasiainen-33.jpg

paasiainen-36.jpg

paasiainen-38.jpg

paasiainen-40.jpg

Raakasuklaan ohjeet paketoituna

miranlahja.jpg

Voi kun olisin halunnut jakaa tämän teille jo ennen joulua, mutta tiedän rakkaan siskoni lukevan blogiani joten enhän voinut paljastaa joululahjaa täällä etukäteen. Kysyin  kerran häneltä ihan suoraan mitä hän toivoo joululahjaksi ja olemmehan monesti jutelleet miten hän haluaisi opetella tekemään raakasuklaata. Päätin sitten kasata hänelle raaka-aineet ja kirjoittaa ohjeet.

Päädyin ostamaan Voimaruoan raaka-aineita, sillä ne nyt vain ovat nätimmät pakkaukset kuin esimerkiksi Cocovin. Clas Ohlsonista ostin hillopurkin, johon sujautin puoli litraa POP Amaranttia. Itse olen käyttänyt makeutukseen hunajaa, mutta siskolleni ostin Lifen myyjän suosituksesta agavesiirappia.

Ensin oli tarkoitus vain koneella kirjoittaa resepti, mutta tehdessämme Eliksen kanssa joulukortteja päiväkotitädeille, intouduin itsekin maalailemaan vesiväreillä. Keksin sitten myöhemmin käyttää maalaamaani A4:sta pohjana reseptille ja siitä tulikin aika nätti. Ainakin jos ei keskity tuijottamaan harakanvarpaitani. Käsiala on kyllä niin ruostunut vuosien aikana ja eipä se koskaan ole mikään kehuttava ollutkaan.

Reseptihän on tuttu Saara Sarvaksen blogista (klik) ja olen sitä hehkuttanut blogissa ennenkin. Olen sitä ihan vähän muokannut itselle sopivaksi ja kirjoitin sen sellaisenaan tähän lahjaankin. Sain tosin muutama päivä sitten siskoltani puhelun ”Missä vaiheessa kaakaovoi sulatetaan, kun sitä ei lue tässä ohjeessa…” Hups, pieni lapsus jos toinenkin oli korttiin päässyt, nimittäin siellähän tosiaan lukee ensimmäisessä kohdassa, että sulata kookosvoi, jonka siskoni oli käsittänyt sitten kookosöljyksi ja siellä hän iloisesti sulatteli kookosöljyä. 😀

Päällystin kenkälaatikon, jonka pohjalle laitoin silkkipaperia ja kasasin tarvikkeet paikoilleen. Lahjanauhaksi keksin vielä käyttää ”Enjoy the good life” -tekstillä koristeltua kangasnauhaa, joka oli tullut pussilakanasetin mukana ja minä vanha jemmarihan otan talteen aina tällaiset. Teksti sopi paketin teemaan kuin nenä päähän, uusiokäyttöä parhaimmillaan. 😉

Mitäs tykkäätte lahjaideasta?

miranlahja-8.jpg

miranlahja-2.jpg

miranlahja-4.jpg

miranlahja-5.jpg

miranlahja-6.jpg

miranlahja-3.jpg

Joululahjat päiväkotitädeille

paivakotiin-4.jpg

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta kun jouduin itsekin sen dilemman eteen, mitä ostaisi päiväkodin hoitajille? Monet taitaa kamppailla saman probleeman kanssa. Meillä päädyttiin tekemään joululahjat itse, vähän puolivahingossa kyllä.

Erään pitkältä tuntuneen viikon loppupuolella yritin epätoivoisesti keksiä meille iltapäiviksi tekemistä Eliksen kanssa ja Pinterest kävi taas kuumana askarteluideoista. Meidän materiaalivarastot olivat vain niin surkeat, että tuntui jo mahdottomalta keksiä tekemistä. Sitten muistin taikataikinan ja päätin kokeilla sen valmistamista.

Intouduin sitten muovailemaan ihan todenteolla, kokeilin erilaisia pöllöfiguureita ja tein muutaman joulukoristeen Iittalan kastehelmituikkua käyttäen. Olin jo pitkään halunnut tehdä kastehelmikoristeltuja joulukoristeita ja niistä tulikin todella kivoja.

Melkein heti keksinkin, että näistä saisi oivat joululahjat päiväkodin hoitajille ja ei muuta kun uutta taikataikinaa valmistamaan. Koska taikataikina jää hieman kellertäväksi kuivuttuaan, halusin vielä upgreidata lahjoja ja päätin liukuvärjäystekniikalla spreijata ne hopea-valkoisiksi. Ihan mainio idea, niistä tuli todella kauniit sen jälkeen.

Elis pääsi mukaan askarteluihin ja jättämään lahjoihin oman käden jälkensä. Lisäksi taiteiltiin joulukortit ja kiinnitettiin koristeet kortin sisäaukeamalle.

Olin vain tietysti unohtanut milloin päiväkoti sulkee ovensa ja meni kyllä niin viime tinkaan lahjojen antaminen, vain yksi hoitaja oli enää paikalla. :/

koristeet-3.jpg

paivakotiin-3.jpg

paivakotiin-7.jpg

taikataikinakoristeet-4.jpg

paivakotiin-8.jpg

paivakotiin-9.jpg

paivakotiin-2.jpg

Huonon onnen käpykranssi

k%25C3%25A4pykranssi-1.jpg

Meidän käpykranssi lensi viikonloppuna kaaressa roskikseen. Ai miksi? No koska kaikki mitä yritin, epäonnistui.

Yritin olla näppärä DIY-tyyppi, joka taikoo upean käpykranssin ja valokuvaa sen teille tännekin step by step tyylillä. Katselin Pinterestistä erilaisia toteutuksia käpykranssiin ja useammassa oli käytetty teräslankahenkaria, joita itsellänikin roikkuu vaatekaapissa. Sen kummemmin ohjeita etsimättä, kaivoin liimapyssyn esiin ja aloin innoissani liimailemaan käpyjä ensin ympyrän muotoiseksi taittelemaani henkariin.

Alku lähti käyntiin kivasti ja sain käpyjä liimattua noin neljäsosan henkarista. Yhtäkkiä ne alkoivat kuitenkin tippuilemaan yksitellen, mutta minä vain päättäväisenä jatkoin niiden liimailua. Lopulta henkarista tipahti iso kasa toisiinsa liimaantuneita käpyjä ja tajusin luovuttaa homman.

Päätin jättää suunnittelun ammattilaisille ja etsin käsiini kunnon, jo ainakin kerran hyväksi todetun ohjeen käpykranssin tekoon. Löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen, jossa käpyyn liimataan ensin kuumaliimalla muovihelmi ja lopuksi kävyt sujautetaan henkariin muovihelmien avulla. Sinellin kautta tuumasta toimeen ja pian käpyjä koristeli ihanat moniväriset helmet. Annoin liiman kuivua rauhassa ennen seuraavaa vaihetta ja sitten tyytyväisenä ripustin kävyt henkariin.

Kaikki näytti hyvältä. Kaikki näytti niin hyvältä ja sain käpykranssin valmiiksi. Spreijasin sen hopealla ja valkoisella maalilla, toivoen saavani myös viimeisetkin värikkäät muovihelmet piiloon. Saatuani käpykranssin valmiiksi, kävin innoissani laittamassa sen roikkumaan meidän ulko-oveen ja tuijottelin sitä iloisena. Onnistuin lopultakin.

Seuraavat päivät huomasin aina töistä kotiin tultuani, että se näytti kaljummalta. Ja kaljummalta. Värikkäät muovihelmet tuijottivat ilkikurisesti nauraen. Mietin, että voivatko kävyt elää lämpötilan mukaan ja ulkona menevät takaisin sumppuun ja siksi kranssi alkoi näyttää kaljummalta? Yhtenä päivänä mieheni tuli kotiin ja sanoi napanneensa puutähden maasta kun oli tippunut ja mietin eikö kuumaliima kestä kylmää? Yritin katsoa kranssia ja mielestäni siellä ei ollut yhtään muovihelmeä ilman käpyä eli kävyt ei ollut tippuneet siitä.  Ajattelin, että lisään siihen kuitenkin muutaman kävyn ja nappasin sen viikonloppuna sisälle. Virhe! Kuumaliima päätti sanoa samantien itsensä irti ja kävyt tippuivat kranssista kuin plussapallot. Laskin nopeasti mielessäni menetetyt eurot ja viskasin kranssin roskikseen.

Yksi stressinaiheuttaja vähemmän. Ehkä en olekaan DIY-tyyppi, vaikka kuinka haluaisin.

Kesanto

makuuhuone-13.jpg

Tein reilu vuosi sitten yhden parhaimmista Tori-ostoksistani, kun bongasin sieltä ihanan vanhan peilipöydän jakkaroineen. Peilipöydästä on tullut yksi lempihuonekaluistani ja onnekseni se oli säilynyt todella hyväkuntoisena eikä näin vaatinut minkäänlaisia korjaustoimenpiteitä.

Pientä freesaamista se kuitenkin kaipasi, nimittäin alkuperäiset laatikoiden nupit olivat tylsät ja rumat valkoiset puunupit. Keväällä sitten vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen ja peilipöytä sai ihanat nahkavetimet (klik). Näitä olenkin jaksanut hehkuttaa blogissa, peilipöytä päivittyi niiden ansiosta tähän päivään säilyttäen kuitenkin sen oman vanhan fiiliksen (klik).
Peilipöydän mukana tullut jakkara tarvitsi myös pientä freesausta ja se onkin ollut kaapissa piilossa tähän saakka. Kirjoittelin vuosi sitten blogissa asiasta (klik) ja puntaroin silloin kahden Marimekon mustavalkoisen kuosin välillä. Joulukuun alennusmyynneistä kuitenkin bongasin ihanan Kesanto-kankaan ja ajatukset mustavalkoisesta kuosista oli siltä heittämältä kuopattu. Projekti roikkui pitkään, vaikka kangas odotti kaapissa ja niittipyssynkin olin ostanut Lidlistä halvalla. 
Koska jakkaran päällinen oli jonkinlaista lampaanvillaa, halusin kankaan alle hankkia verhoiluvanua ettei epätasaisuus paista kankaan alta. Tästä syystä projekti seisoikin, en nimittäin saanut aikaiseksi käydä kangaskaupassa. Lopulta verhoiluvanu tuli minun luokse (tai oikeastaan vaahtomuovilevy), sillä uusi sohva oli onnekseni pakattu juurikin sellaisella. Sitten ei tarvinnut enää kun kaivaa jakkara, kangas ja niittipyssy kaapista ja ryhtyä työhän. Itse työhön meni ehkä 10 minuuttia ja nyt jakkara on aivan upea! Kangas sopii siihen täydellisesti, aivan kuin se olisi ollut siinä aina. Kulmat olisin voinut ehkä viimeistellä vähän paremmin, mutta hätähousu kun olen, niin ne näyttävät nyt tuolta. Olen silti todella tyytyväinen lopputulokseen, eikä niitä ryppyisiä kulmia tule tuijoteltua.

Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

makuuhuone-3.jpg

makuuhuone-11.jpg

makuuhuone-10.jpg

makuuhuone-3.jpg

Peilipöydän uusi ilme

peilipoyta-29.jpg

Peilipöytä sai siis viikonloppuna uuden ilmeen vaihtamalla nuppivetimet itsetehtyihin nahkavetimiin. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja puuteriroosan värinen nahka sopii pöytään kuin nakutettu. Uudet vetimet ovat niin mahtavat, että innostuin todenteolla vaihtamaan keittiöönkin vetimet, mutta vielä en ole päättänyt minkä väriset. 🙂 Nyt saa kansa sanoa mielipiteensä näistä!

peilipoyta-34.jpg

peilipoyta-1.jpg

peilipoyta-8.jpg

peilipoyta-11.jpg

peilipoyta-22.jpg

peilipoyta-18.jpg

peilipoyta-20.jpg

peilipoyta-1.jpg

DIY Nahkavetimet

nahkavedin-6.jpg

Tämä postaus alkaa taas samoilla saatesanoilla kun moni muukin, löysin aikoinaan jostain ruotsalaisesta sisustusblogista upeat nahkalenkkivetimet keittiön kaapistoista ja himoitsin samanlaisia meille kotiin. En tosin tiennyt mihin sellaiset laittaisin, mutta kun meidän vanhan peilipöydän ostin, tiesin heti että siihen tulee sellaiset.

Googlen avulla löysin erään ruotsalaisen verkkokaupan, joka niitä myi mutta hinnat olivat aivan pimeitä. Sitten ajattelin, että voisin tehdä ne itse, koska toteutus ei todellakaan ole vaikeimmasta päästä. Nahan löytäminen taas oli. Ainakin jos ei halunnut maksaa siitä maltaita vain pientä palaa varten.

Sittenpäs näin Styleroomissa toisen käyttäjän lataamat kuvat, kuinka hän oli tehnyt vanhasta nahkavyöstä vetimet keittiöönsä ja koin sellaisen ”no niimpä tietenkin” fiiliksen. Ei muuta kun H&M:n verkkosivut auki ja selailemaan heidän nahkavyövalikoimaa ja sieltä löysin samantien vain 4,99 euroa maksavan ihanan puuterinroosan sävyisen ohuen nahkavyön. Seuraavana päivänä kävin ostamassa sen L koossa, niin sain riittävästi pituutta. Vielä piti metsästää nahan rei’itin, mutta sekin löytyi Clas Ohlsonista (tietenkin) hintaan 7,99 euroa ja samalla kauppareissulla nappasin paketilliset uraruuveja ja muttereita.

Mittasin nahasta sopivan kokoisen pätkän, leikkasin, rei’itin ja iskin ruuveilla kiinni. Tadaa! Upeat uudet vetimet ja mamma on tyytyväinen. 🙂

nahkavedin-1.jpg

nahkavedin-2.jpg

nahkavedin-3.jpg

nahkavedin-4.jpg

nahkavedin-5.jpg

Projektista tuli ihan himo vaihtaa keittiöönkin kaikkiin oviin tuollaiset lenkkivetimet yläkaappeihin ja pitkittäissuunnassa olevat vetimet alakaappeihin. Mitäs sanotte?

Nappaan kuvat vetimistä kiinnitettyinä kun tuo aurinko seuraavan kerran jaksaisi paistaa, joten sitä odotellessa. 😉