Hierojasta personal traineriksi

personaltrainer-2.jpg


Huomio, täällä puhuu nyt ylpeä ja tyytyväinen vaimo! Mieheni valmistui lopultakin personal traineriksi ja olo on koko perheellä vähintäänkin huojentunut. Sen lisäksi että hänellä on taas yksi ammatti lisää, on jatkuva oppikirjojen levittely keittiön pöydälle ja yötä myöten pänttääminen ohi. En ole ikinä tavannut ketään, joka ottaisi opiskelun näin vakavasti vaikka huono asiahan se ei missään nimessä ole. Mutta kun homma menee siihen pisteeseen, että koko huushollin ilmapiirin valtaa hirveä stressi ja sen myötä kiukku, ei kellään ole enää kovin hauskaa.

Itselleni oli täysin selvää, että mieheni suoriutuu koulusta erinomaisesti, niin tunnollinen ja motivoitunut hän oli. Miehelleni tämä taas ei ollut laisinkaan selvää, epävarmuus iski joka ilta. Mieheni on entuudestaan urheiluhieroja ja se tuo mielestäni erinomaisen pohjan personal trainerin työhön. Olen päässyt ihailemaan hänen kykyä tuoda aikaisempaa osaamistaan mukaan uuteen ammattiinsa.

Ehdotin viikonloppuna yhteiseksi puuhaksi salilla käyntiä ja mieheni suunnitteli pikaisesti kokonaisvaltaisen treenin pyynnöstäni ja lähdettiin sitä sitten testaamaan. On aivan mahtavaa huomata, miten hän nauttii ohjauksesta, kertoo todella tarkasti mitkä lihakset tekevät töitä, mikä auttaa mihin, miten pienellä liikkeen muutoksella saa aikaiseksi erilaisia juttuja ja seuraa, neuvoo ja auttaa liikeratojen kanssa. Viikonloppuna esimerkiksi hän halusi viilata kyykkyni kuntoon, eikä tyytynyt mihin tahansa suoritukseen. Toistoja tehtiin, otettiin pallokin avuksi, jotta saatiin liike oikeaksi.

Liikkeitä tehdessäni, hän tunnusteli lihaksia ja sitä kuinka ne työskentelivät ja hänen silmistään paistoi se ilo ja tyytyväisyys, kun hän huomasi että siellä ne oikeat lihakset tekevät työtä ja liike tehtiin oikein. Hierojana hänellä on todella laaja tietämys ihmisen lihaksistosta, joka koostuu yli 600 lihaksesta ja mainiolla päättelykyvyllään se tuo uskomattoman lisän personal trainerin työhön.

Ei voi painottaa liikaa miten usein salilla näkee ihmisten tekevän liikkeitä väärin. Sen lisäksi, että siitä ei ole mitään hyötyä, niin se voi olla myös pahimmassa tapauksessa jopa vaarallista. En ikinä unohda kun siskoni kanssa kummasteltiin eräänkin nuoren jantterin tyyliä salilla, joka ei selvästikään tiennyt mitä on tekemässä (EDIT: kyseessä oli siis tällainen hyvinkin itsetietoinen saliniilo kavereineen, u know…) Kyllä oli naurussa pidättelemistä. En ole alan asiantuntija, eikä tarvitsekaan, koska voin vain olla kiitollinen että oma mieheni on. Hän hanskaa nämä hommat aivan erinomaisesti ja toivonkin, että hänen tietotaito pääsee pian tositoimiin.

Myöskään ruokapuolta ei pidä jättää varjoon, nimittäin se näyttelee aivan yhtä tärkeää roolia kuin oikein treenaaminenkin. Nykyään mieheni on jatkuvasti kiinnostunut kaikista ruoka-aineista ja niiden terveysvaikutuksista, ottaa selvää ja kokeilee itse. Okei, kasvikset jäävät meidän perheessä edelleen liian vähäiseksi, mutta suunta on oikea. Viimeksi eilen illalla hän luki sängyssä öljyistä ja ollessani jo puoliunessa kuulin epämääräisen kehoituksen jatkossa ostamaan vain tiettyä oliiviöljyä, koska siinä on sitä, tätä ja tota.. Saattoi mennä vähän allekirjoittaneelta ohi. 😉

Mutta jospa saataisiin pian tämäkin rouva kuntoon ikuisten jossittelujen sijaan. Oletteko koskaan itse turvautuneet personal traineriin tai voisitteko kuvitella treenavanne personal trainerin opastuksella?

personaltrainer-7.jpg

personaltrainer-3.jpg

personaltrainer-4.jpg

Äijäenergiaa pienessä paketissa

PB140140.jpg

Aloitetaampas viikonloppu näillä TODELLA söpöillä kuvilla! Minusta on ihanaa, että ystäväni antavat jakaa näitä nähtäväksi myös teille, koska kuka ei haluaisi katsella näin söpöjä kuvia? Kuten mainitsinkin jo aikaisemmin, niin kuvailin viime viikonloppuna pientä poikavauvaa, joka sattuu olemaan meidän kaveriporukassa tuorein tulokas tähän maailmaan. Pikkuprinssejä ei lähipiiriini synnykään yhtä tiheästi kun pieniä prinsessoja ja oli mukavaa vaihtelua kuvata ilman tyllejä ja kukkapantoja ja joutua miettimään vähän toisenlaisia rekvisiittoja.

Tällä kertaa kuvasimme meidän kotona ja äitini toi vielä viime hetkellä raksapuhaltimen tuomaan lämmintä hönkää kotiimme, jotta pienokaisella oli mahdollisimman mukavat oltavat. Rekvisiittana toimi vanha puulaatikko, mikä on ehdoton lempparini vauvakuvauksissa, lampaantalja ja ihana pörröviltti. Kaivoin myös kaapista esille palan muovimattoa, joka mukailee vanhaa lankkulattiaa. Ihan mainio varuste kuvauksiin!

Ystäväni toi itse mukanaan asusteet vauvalle. Hieman joutui käyttämään mielikuvitusta, jotta saimme pippelin piiloon, mutta onneksi ystäväni oli varustautunut puolisonsa kravaatilla, jossa riitti pituus juurikin tuohon.

Nämä kuvat onnistuivat mielestäni ihan loistavasti ja olenkin niitä ihastellut jo useaan otteeseen.

PB140078.jpg

PB140109.jpg

PB140206.jpg

PB140130.jpg

PB140186.jpg

PB140094.jpg

Pinkkiä tylliä ja vauvantuoksua

newborn-8.jpg

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Aloitetaan tämä viikko näillä sulostuttavilla vauvakuvilla, joita pääsin muutama viikko sitten ottamaan. Olen ollut onnekas kun ympärilläni ystävät sikiää ja olen nyt päässyt harjoittelemaan heidän vauvoillaan kuvaamista ja seuraavat kuvat odottelevat jo myös julkaisua, niissä onkin sitten vähän äijäenergiaa jo. ;D

Kesällä ottamani vauvakuvat menivät niin hienosti, vauva nukkui ja hereillä ollessaankin oli hyväntuulinen, joten odotukset näihin kuviin oli korkealla. Pieleen meni. Vaikka tämä neitokainen oli vain muutaman viikon vanha, ei nukkuminen tullut kyseeseenkään ja kuvaaminen oli todella vaikeaa. Kaikki neljä raajaa heilui vimmatusti ja oli vain sekunneista kiinni milloin hän taas hermostuu ja alkaa itkemään naama punaisena. Kaikki kuvaideat saatiin heittää nurkkaan siltä seisomalta ja go with the flow.

Lähdin ystäväni luota hieman epätoivoisissa fiiliksissä, koska olin varma että kuvista ei löydy yhtään käyttökelpoista materiaalia ja murehdin asiaa myös Oi siskoni mun Anninalle, joka on jo kokenut vastasyntyneiden ja vanhempienkin lasten kuvaaja. Annina kuitenkin lohdutti, että eiköhän sieltä nyt muutama hyvä kuva löydy ja ettei se tarvitse kun vain ne muutamat hyvät kuvat. Ja niinhän se on. Roskakoriin menikin läjä kuvia, mutta kyllä sieltä löytyi juuri ne muutamat nappiotokset. Ja tärkeintä, että ystäväni on kuviin tyytyväinen.

Vielä on paljon treenaamista ja koska jokainen vauva on erilainen, ei näihin kuviin oikein pysty etukäteen valmistautumaan vaan on todellakin mentävä vauvan ehdoilla. Menneenä viikonloppuna pääsin kuvaamaan jo seuraavaa vastasyntynyttä ja otokset olivat niin onnistuneita että 150 kuvasta oli TODELLA vaikea karsia vain muutama ystävälleni ja lähetinkin niitä hänelle lopulta ainakin 30.

newborn-15.jpg

newborn-30.jpg

newborn-13.jpg

newborn-37.jpg

Hokikokit

Tulipa yhtäkkiä mieleeni, että en ole lainkaan täällä paljastanut äitiyslomallani tekemääni työprojektia. En muista olenko edes maininnut asiasta, enkä nyt jaksa käydä läpi kaikkia postauksia, mutta ajattelinpa asiasta nyt kertoa hieman jälkijunassa.

Pääsin viime keväänä mukaan tekemään keittokirjaa, joka kantaa nimeä Hokikokit. Itse vastasin kirjan taitosta. Kirja on tehty hyväntekeväisyysprojektina ja kirjan tuotot menivät pikkuveljeni jääkiekkojengille. Kirja ei verotussyistä ole myynnissä kirjakaupoissa. Kirjaa painettiin 5000 kpl ja sitä myytiin n. 4200 kpl. Kyseessä siis ei ole mikään valtava painosmäärä. Kirjaa pitäisi olla edelleen saatavilla 20 eurolla mm. Espoon jäähallien kahvioissa, Laaksolahden Tenniskeskuksessa ja Bluesin kotiotteluissa.
Kaikki kirjan starat ovat kaukaloiden ammattilaisia: uransa Espoossa aloittaneita, Bluesissa joskus pelanneita, edelleen pelaavia tai kaupungissa asuvia lätkästaroja. Michelin-kokki Pekka Terävä oli valmistanut ihania reseptejä, joista jokainen valitsi suosikkireseptinsä omiin nimiin.

Kirjan taittaminen oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia projekteja, joita olen päässyt mukaan tekemään. Omien hääsuunnitelmien myötä olen lisäksy päässyt myös tekemään muille hääkutsuja ja muita häihin liittyvää graafista suunnittelua. Kotisivujen suunnittelun ja toteutuksen ohella se on ollut oikein mieluisaa vaihtelua ja huomattavasti vähemmän stressaavaakin. Voisinkin vaihtaa alaa joksikin häiden graafisten tuotteiden suunnittelijaksi. 🙂

Kunhan saamme myös omat kutsut lähtemään eteenpäin, tulen ne varmasti täällä julkaisemaan.

Mahtuisiko teidän kirjahyllyihin tuollainen kirja? 🙂

hokikokit2.jpg

hokikokit3.jpg

hokikokit4.jpg

hokikokit5.jpg

hokikokit6.jpg

hokikokit7.jpg

hokikokit8.jpg

hokikokit9.jpg