Rakkautta materiaan

hakolacosy-19.jpg

Noniin, aloitetaampas viikko sohvan esittelyllä. Kirjoittelin sohvatilauksesta lokakuussa, postauksen voitte lukea täältä klik. Kuuden viikon malttamaton odotus on vihdoin päättynyt, kun kaksi viikkoa sitten haimme Hakolan Cosy -sohvan kotiin. Olin kuin pieni lapsi jouluaattona kun avasin sitä suojamuoveistaan ja ruuvailin puujalkoja kiinni. Tämä jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Sohva on kaikinpuolin enemmän kun osasin edes toivoa. Kankaan harmaa sävy on aivan täydellinen eikä edes meidän kellertävä tammiparketti saa sitä näyttämään beigeltä (kuten kävi edellisen sohvan kanssa). Myymälässä pohtiessani kangasta, olisin valinnut tummemman harmaan, mutta onneksi otin kankaanpalat kotiin ennen päätöksen tekoa, sillä kotona värisävyt näyttävät aina erilaiselta.

Sohva on ollut nyt meillä reilu kaksi viikkoa ja toistaiseksi voin sanoa olevani siihen todella tyytyväinen enkä keksi mitään nipotettavaa tai huomautettavaa. Uskallan jopa pitää sitä sellaisenaan, eikä viltein peiteltynä. Sanokaa hulluksi, mutta rakastan tuota sohvaa. Se on samaan aikaan ryhdikkään näköinen, mutta silti siinä pystyy hyvin löhöillä. Untuvatäytteiset selkätyynyt ovat ihanan pehmeät ja niihin on mukava nojata. Istuintyynyt pysyvät paikoillaan, eivätkä valu.

Viikonloppuna kotimme täyttyi kuudesta sokerihumalaisesta lapsesta, sormet ja suunpielet suklaassa ja voitte arvata että suklaata löytyi lopulta sohvastakin ja niin vain märällä lähti kaikki sotkut siististi ilman sen kummempia kikkakolmoskonsteja. Edes pulssini ei noussut sotkut huomatessani, koska luotto oli kankaaseen niin kova jo ennen rätin hakemista. 😀

Jos nyt aivan pakko on jotain keksiä ”huonoa” sanottavaa, niin sohva saisi olla leveydeltään n. 10-20 cm leveämpi ja vain koska meidän olohuoneeseen mahtuisi isompikin sohva, mutta tämä nyt oli tiedossa jo etukäteen ja olin valmis tinkimään leveydestä. Eipähän ole täyteen ängetty olohuone, mikä onkin paha ongelmani sisustamisessa, että kaikki seinäpinta-ala pitäisi aina olla täyttämässä.

Rahin hankinta oli ihan mainio idea, sitä voi pyöritellä mitenpäin vain ja sen voi tarvittaessa sijoittaa muualle. Kiitos siitä kuuluu Anna-Leenalle, ei olisi tullut mieleenkään tämä itsellä. En ole aikaisemmin ollut oikein rahi-ihmisiä.

Mitäs tykkäätte?

hakolacosy-5.jpg

hakolacosy-7.jpg

hakolacosy-22.jpg

hakolacosy-11.jpg

hakolacosy-24.jpg

hakolacosy-15.jpg

hakolacosy.jpg

hakolacosy-2.jpg

hakolacosy-12.jpg

Älä osta mitään -päivä

jouluvalot-19.jpg

Olen ollut aina todella kova kuluttamaan ja ostanut kaikenlaista hetken mielijohteesta. Vaatekaappini pursusi ennen Elistä jos jonkinnäköistä rytkyä, suurimmassa osassa vielä laput kiinnikin. Sama koski kenkiä. Ja laukkuja. Ja oikeastaan kaikkea. Eliksen synnyttyä siirsin tämän kuluttamisen lastenvaatteisiin, mutta onneksi vain hetkeksi. Heräsin siitä maniasta nopeasti ja innostuin äitiyslomalla sisustamisesta. Siis sellaisesta sisustamisesta, että aloin oikeasti säästämään rahaa kalliimpia hankintoja varten ja punnitsin pitkään ennen ostopäätöstä. Usein ehti jo mielikin muuttua siinä välissä, joten onneksi heräsin harkitsemaan hankintojani. Toki olen vieläkin tehnyt virheostoksia, joita kadun enemmän tai vähemmän, mutta useimmille hankinnoille onkin sitten löytynyt uusi koti. Hamstraamisesta siis olen päässyt suurimmassa määrin eroon.

Tänään aamulla päästyäni töihin ja avatessani sähköpostini, oli siellä kymmenittäin tarjoussähköposteja, jotka alkoivat sanoilla BLACK FRIDAY. Oikeasti meinasi revetä pelihousut katsoessani tuota sähköpostin määrää. Koskaan ei ole ollut sähköposti niin tukossa erilaisia tarjouksia ja vielä ihan oikeasti kun alat tarkastelemaan niitä, niin ne on ihan naurettavia! Otin sähköpostistani jopa kuvakaappauksen ja jaoin sen Facebookissani, koska siis onhan tämä ihan sairasta…

Kaikkihan sen jo varmaan tietää mikä tämä Black Friday on. Jenkkilästä rantautunut ihan kreisi shoppailupäivä, joulusesongin avauspäivä. Sitä vietetään kiitospäivän jälkeisenä päivänä eli marraskuun neljäntenä perjantaina. Ja tietystihän sen piti rantautua tänne Suomeenkin, hohhoijaa.

Hauska sattuma tänä vuonna on kuitenkin se, että samana päivänä vietetään Älä osta mitään -päivää, mikä siis riitelee hyvinkin vahvasti tuon Black Fridayn kanssa. Taitaa kuitenkin tuo Black Friday piestä tänään kuusnolla ainakin jos on sen näkyvyyttä katsominen. Itsehän aion siis viettää Älä osta mitään -päivää, tosin en ihan kirjaimellisesti, koska yhden joululahjan laitoin tilaukseen tänään. Tuo joululahja tosin ei liittynyt millään tavalla Black Fridayhin eikä ollut missään tarjouksessa, vaan puhdas sattuma. Ja täytyyhän sitä varmaan ruokakaupassakin vielä käydä.

jouluvalot-21.jpg

jouluvalot-22.jpg

Valoa pimeään – kirjaimellisesti

jouluvalot-24.jpg

Ajattelin kokeilla heittää pallon teille lukijoille ja antaa teidän päättää seuraavan postauksen aihe, kysymällä Facebookissa kiinnostaako teitä nähdä ensin Hakolan uusi sohvamme vai viimeisin jakkaratuunaukseni. Kumpikaan ei saanut suosiota ja päätinkin sitten julkaista ensin oman postaukseni koskien meidän Lumoblogien marraskuun haastetta.

Marraskuun #lumohaasteena meillä oli valoa pimeään eli kuinka kutistaa kaamos. Alunperin mulla oli idea ihan toisenlaisesta postauksesta, jakaa ihania vitamiinipommismoothiereseptejä, joilla todellakin kukistetaan kaamos! Se olisi kuitenkin vaatinut enemmän taustatyötä, koska en ole mikään vitamiinien asiantuntija enkä tiedä mistä hedelmistä ja marjoista saadaan mitäkin ja mihin ne sitten auttavat. 😀

Sitten vastaani osui todella houkutteleva postausaihe, joka sopikin haasteeseen ihan loistavasti. Olimme nimittäin Eliksen kanssa viikonloppuna vanhempieni luona kylässä ja siellä oli suursiivous menossa, tavaraa lenteli roskikseen ja minä himohamstraaja yritin pelastaa sitä rojua minkä kerkesin. No pelastin lopulta vain yhden laturin ja yhdet ulkojouluvalot ja siitä se ajatus sitten lähti.

Innostuin samantien kotiin päästyämme asentamaan niitä takapihallemme. Ja eihän se siihen jäänyt, vaan kävin varastosta kaivamassa loputkin joulukrääsät ja koristelin koko kotimme joulumoodiin. Empä ole koskaan ennen laittanut jouluvaloja vielä marraskuun puolella. Sen sijaan olen märehtinyt siinä synkässä pimeydessä kiukutellen hukassa olevaa joulufiilistä.

Siinä sitten fiilistelin joulutunnelmaa ja tajusin, että se marraskuun tuoma ankea pimeys oli poissa ja mielen oli vallannut hyvä lämmin tunnelma. Sattumalta vielä myöhemmin illalla juttelin äitini kanssa puhelimessa tästä nimenomaisesta pimeyden tuomasta väsymyksestä ja masennuksesta ja hän siellä haukotteli ja voivotteli. Minä siinä sitten ärsyttävänä, ylipirteänä vastasin, että ei meillä vaan kun iskin jouluvalot paikoilleen!

Aivan käsittämätöntä miten paljon muutamat jouluvalot ja kynttilät tekee mielelle. Enkä tajunnut sitä itsekään ennen kuin ne valot oli laitettu. Pimeys ei haitannut enää ollenkaan, vaan oikeastaan pidin siitä. Oli ihanaa istua pelkissä jouluvalojen luomassa valossa ja kynttilöiden tuomassa lämmössä. Meillä ollaan siis jo ihan joulutunnelmissa ja pieni sisäinen tonttuni on herännyt. Enää puuttuu joulumusiikki, mutta ei nyt ihan vielä mennä siihen. 😉

jouluvalot-17.jpg
valoapimeaan-3.jpg

valoapimeaan-4.jpg

valoapimeaan-2.jpg

valoapimeaan-9.jpg

valoapimeaan-12.jpg

valoapimeaan-10.jpg

valoapimeaan-5.jpg

valoapimeaan-6.jpg

valoapimeaan.jpg

valoapimeaan-7.jpg
jouluvalot-25.jpg

Helpot ja maukkaat kanafajitakset

tortillat-9.jpg

Kaikki läheiseni tietävät miten syön aina kanafajitakset. Kaupan hunajamarinoituja kanasuikaleita, tacokastiketta ja smetanaa. Ei muuta. Kuulostaa tylsältä, mutta niin hyvää. Tuo ehdoton lempparini on nyt saanut kuitenkin kilpailijan, vihdoinkin. Tosin eipä tämäkään suosikki raaka-aineilla koreile. Ohje on niin naurettavan yksinkertainen, että tuntuu ihan hölmöltä edes jakaa sitä tänne. Päätin sen silti jakaa, koskaan ei voi tietää kenen arjen tämäkin pelastaa juuri tuolla yksinkertaisuudellaan ja helppoudellaan. En varmasti ole ainoa, joka junnaa samoissa ruoissa päivästä toiseen kaivaten vaihtelua ilman, että reseptit sisältävät miljoona raaka-ainetta ja valmistusvaihetta.

Suikaloin ensin kanafileet ja laitoin ne marinoitumaan oliiviöljyn ja broilerimausteen kanssa. Sillä aikaa kuullotin pannulla paprikat ja sipulit. Sitten paistoin kanasuikaleet ja lopuksi yhdistin nämä pannulla. Jaoin kanasuikaleet tasapuolisesti fajitaslettuihin, joita paketissa on kahdeksan, laitoin jokaisen päälle reilun ruokalusikallisen tacokastiketta ja käärin rulliksi. Rullat laitoin tiiviisti uunivuokaan ja levitin vielä päälle aikaisemmin tekemäni tacomaustekermaviiliseoksen.

Uunissa riitti vain pieni hetki, lähinnä että fajitasletut lämpenevät. Mmm, niin maukasta ja aivan liian yksinkertaista.

tortillat-2.jpg

tortillat.jpg

tortillat-3.jpg

tortillat-4.jpg

tortillat-6.jpg

Äijäenergiaa pienessä paketissa

PB140140.jpg

Aloitetaampas viikonloppu näillä TODELLA söpöillä kuvilla! Minusta on ihanaa, että ystäväni antavat jakaa näitä nähtäväksi myös teille, koska kuka ei haluaisi katsella näin söpöjä kuvia? Kuten mainitsinkin jo aikaisemmin, niin kuvailin viime viikonloppuna pientä poikavauvaa, joka sattuu olemaan meidän kaveriporukassa tuorein tulokas tähän maailmaan. Pikkuprinssejä ei lähipiiriini synnykään yhtä tiheästi kun pieniä prinsessoja ja oli mukavaa vaihtelua kuvata ilman tyllejä ja kukkapantoja ja joutua miettimään vähän toisenlaisia rekvisiittoja.

Tällä kertaa kuvasimme meidän kotona ja äitini toi vielä viime hetkellä raksapuhaltimen tuomaan lämmintä hönkää kotiimme, jotta pienokaisella oli mahdollisimman mukavat oltavat. Rekvisiittana toimi vanha puulaatikko, mikä on ehdoton lempparini vauvakuvauksissa, lampaantalja ja ihana pörröviltti. Kaivoin myös kaapista esille palan muovimattoa, joka mukailee vanhaa lankkulattiaa. Ihan mainio varuste kuvauksiin!

Ystäväni toi itse mukanaan asusteet vauvalle. Hieman joutui käyttämään mielikuvitusta, jotta saimme pippelin piiloon, mutta onneksi ystäväni oli varustautunut puolisonsa kravaatilla, jossa riitti pituus juurikin tuohon.

Nämä kuvat onnistuivat mielestäni ihan loistavasti ja olenkin niitä ihastellut jo useaan otteeseen.

PB140078.jpg

PB140109.jpg

PB140206.jpg

PB140130.jpg

PB140186.jpg

PB140094.jpg

Muuton Dotsit

muutodots-3.jpg

Olen muutostamme saakka yrittänyt vähentää takapihan kautta kulkemista, mutta samaan aikaan kuin alitajuisesti tehnyt siitä vain helpompaa ja vieraammekin usein tulevat sitä kautta. Taloyhtiömme parkkipaikan sijainti houkuttelee kulkemaan takapihan kautta, vaikka todellisuudessa kävelymetrejä ei montaakaan kerry lisää vaikka kuljettaisiinkin etuoven kautta. Syyskuussa viimeinkin valmiiksi saatu betonikiveys lisäsi ei-niin-yllätyksellisesti takapihan kautta kulkemista vain entisestään ja huomasinkin miettiväni oven viereen naulakkoa takeille ja laukuille, koska usein ne päätyivät lattialle lojumaan tai tuolien selkänojille.

Tyrmäsin ajatuksen perinteisestä omalla jalalla seisovasta naulakosta samantien, koska se olisi ollut liian massiivinen tuohon tilaan ja olihan tarkoituksenani vähentää takapihan kautta kulkemista. Lopulta kuitenkin hermostuin siihen, että mm. käsilaukkuni ja kameralaukkuni kantautui ruokapöydälle, vaikka kulkisin etuoven kautta. Päätin siis lopultakin hankkia ripustuskoukut tuohon seinälle ja mietin pitkään millaiset siihen hankkisin.

Mielessä kävi seinänaulakko hyllyllä tai säilytyskorilla, mutta mistään sisustuskauppojen syövereistä ei löytynyt mitoiltaan tai ulkonäöltään sopivaa. Habitaremessuilla sellainen oli Hobby Hallin osastolla, mutta enää sitä ei ollut verkkokaupassa.

Sitten mietin, että naulakon voisi korvata ripustimilla, jotka samalla toimisivat ikään kuin sisustuselementteinä ja samantien muistin Muuton Dotsit. Olen ihaillut niitä jo pitkään eri sisustusblogeissa ja -lehdissä, mutta koska meillä ei ole ollut käyttötarkoitusta niille, ei sellaisia sitten ole vielä hankittu.

Tuo tila on kuitenkin aika keskeisellä paikalla kodissamme ja lopullinen päätös syntyikin aika nopeasti, eikä tarvinnut jäädä miettimään olisiko ne nyt nuo Muuton Dotsit vai ei. Kyllä oli! Tilasin meille pienet saarnin ja roosan väriset sekä yhden keskikokoisen valkoisen Dotsin ja nyt ei tarvitse enää etsiä käsilaukkua ja kameralaukkua milloin mistäkin vaan tuosta ne löytyy aina. Onneksi kameralaukkuni ei ole perinteinen hirvitys vaan aivan ihana retro nahkalaukku Etsystä ja tämän hetkinen laukkunikin sisustukseen sopiva, söpö hennon vaaleanpunainen käsilaukku.

muutodots-4.jpg

muutodots.jpg

muutodots-2.jpg

Routainen aamu

routa-2.jpg

pelto-5.jpg

Julkaisinkin jo aikaisemmin kuvia tästä kohmeasta ja routaisesta aamusta, kun kävimme yhden parhaimmista ystävistäni kanssa kuvaamassa lapsia, meikäläistä ja maisemia. Unohdin julkaista kuvat mitä ystäväni otti itsestäni, joten lyhyestä virsi kaunis, tässä nämä unohtuneet kuvat.

routa-1.jpg

routa-2.jpg

routa-17.jpg

routa-20.jpg

routa-6.jpg

routa-23.jpg

Pinkkiä tylliä ja vauvantuoksua

newborn-8.jpg

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Aloitetaan tämä viikko näillä sulostuttavilla vauvakuvilla, joita pääsin muutama viikko sitten ottamaan. Olen ollut onnekas kun ympärilläni ystävät sikiää ja olen nyt päässyt harjoittelemaan heidän vauvoillaan kuvaamista ja seuraavat kuvat odottelevat jo myös julkaisua, niissä onkin sitten vähän äijäenergiaa jo. ;D

Kesällä ottamani vauvakuvat menivät niin hienosti, vauva nukkui ja hereillä ollessaankin oli hyväntuulinen, joten odotukset näihin kuviin oli korkealla. Pieleen meni. Vaikka tämä neitokainen oli vain muutaman viikon vanha, ei nukkuminen tullut kyseeseenkään ja kuvaaminen oli todella vaikeaa. Kaikki neljä raajaa heilui vimmatusti ja oli vain sekunneista kiinni milloin hän taas hermostuu ja alkaa itkemään naama punaisena. Kaikki kuvaideat saatiin heittää nurkkaan siltä seisomalta ja go with the flow.

Lähdin ystäväni luota hieman epätoivoisissa fiiliksissä, koska olin varma että kuvista ei löydy yhtään käyttökelpoista materiaalia ja murehdin asiaa myös Oi siskoni mun Anninalle, joka on jo kokenut vastasyntyneiden ja vanhempienkin lasten kuvaaja. Annina kuitenkin lohdutti, että eiköhän sieltä nyt muutama hyvä kuva löydy ja ettei se tarvitse kun vain ne muutamat hyvät kuvat. Ja niinhän se on. Roskakoriin menikin läjä kuvia, mutta kyllä sieltä löytyi juuri ne muutamat nappiotokset. Ja tärkeintä, että ystäväni on kuviin tyytyväinen.

Vielä on paljon treenaamista ja koska jokainen vauva on erilainen, ei näihin kuviin oikein pysty etukäteen valmistautumaan vaan on todellakin mentävä vauvan ehdoilla. Menneenä viikonloppuna pääsin kuvaamaan jo seuraavaa vastasyntynyttä ja otokset olivat niin onnistuneita että 150 kuvasta oli TODELLA vaikea karsia vain muutama ystävälleni ja lähetinkin niitä hänelle lopulta ainakin 30.

newborn-15.jpg

newborn-30.jpg

newborn-13.jpg

newborn-37.jpg

Mutteripannu

blogiin-11.jpg

Olen mieltänyt mutteripannun kahvihifistelyyn tai koristeeksi, mutta meidän talouteen eksyi yksi sellainen myös tuossa eräänä päivänä kun appeni pölmähti suoraan Kreikan saarilta tänne meidän koleaan Suomeen Eliksen arkea piristämään. Ensimmäisenä hän meille kylään tullessaan kaivoi povaristaan nyssykän kahvipurua ja kyseli liedellä lämmitettävän pannun perään. Pienen kielimuurin jälkeen ymmärsimme toisiamme ja tajusin hänen kaipaavan mutteripannua tai jotain sen tapaista…

Eihän meillä sellaista ollut, mutta saahan niitä kaupasta. Tutkiskelin hintoja ja järkytyin että sellaisesta pienestä vekottimestä pyydetään melkoisia summia. Sitten menimme äitini kanssa eräänä päivänä käymään Kodin1:ssä ja olimme jo parkkipaikalla lähdössä kotiin, kun asia mutteripannusta nousi esille. Olin sitä mieltä ettei me sellaista tarvita, mutta äitini suorastaan vaati saada käydä hakemassa sellaisen, jotta Papus saa kunnon kahvia ja juoksi jo takaisin myymälään. No eipäs tuolla ollutkaan hintaa kun muutama hassu kymppi ja ne kympit on kyllä maksanut jo itsensä takaisin, niin tärkeä siitä on tullut itselleni jo nyt.

Heti kotiin päästyäni halusin sitä testata ja hain marketista jotain mutteripannulle sopivaa kahvipurua ja ei muuta kun lukemaan käyttöohjeita. Pienen säätämisen jälkeen kahvit oli kuplinut mutteripannun yläosaan ja ihana tuoksu valtasi kodin. Enpä ole koskaan omassa kodissani saanut yhtä hyvää kahvia, MoccaMaster ja Nespresson kapselikone jäävät ihan kakkoseksi. Nespresson kapselikone pääsi kuitenkin käyttöön, nimittäin sen erillisellä maidonvaahdotinosalla lämmitin ja vaahdotin maidon, mikä kruunasi kahvin. Sen pelkkä tuoksukin on jo aivan omaa laatuaan ja siihen vielä se ihana pehmeä maku.

Ei ollut turha hankinta tuo mutteripannu, jota olen lähinnä vain ihmetellyt muiden kotona ja nyt se onkin lämmennyt meillä lieden päällä päivittäin.

blogiin-2.jpg

blogiin-6.jpg

blogiin.jpg

blogiin-12.jpg

Hetken vaihtelua

rottinkituolit-13.jpg

Sain vihdoin myytyä Adean Band sohvamme, mutta uutta sohvaa kun ei vielä kuulu, oli keksittävä väliaikainen ratkaisu olohuoneeseen. Ensin raahasin meidän varasänkynä toimivan ilmapatjan olohuoneeseen, joka koollaan täyttikin koko tilan. Sitten mieheni isä tuli meille viikonlopuksi ja vajaa viikon kestäneen ilmapatjalla löhöilyn tilalle piti keksiä jokin muu ratkaisu. Raahasinkin meidän terassilta rottinkituolit olohuoneeseen ja stailasin ne kotoisiksi. Tämä näyttikin yllättävän kivalta kokoonpanolta, että sitä melkein jo unohti koko sohvan. ;D Eilen kuitenkin sain vihdoin viestin, että uusi sohva olisi noudettavissa Kodin1:n varastosta, joten tänään pääsemme vihdoin istumaan kunnon sohvalle! Mutta mites tämä stailaus uppoo teihin, voisitteko kuvitella olohuoneenne ilman sohvaa? Ehkä tämä kuitenkin sopisi paremmin esimerkiksi jonkin viherhuoneen sisustukseksi…

rottinkituolit-8.jpg

rottinkituolit-10.jpg

rottinkituolit-14.jpg

rottinkituolit-16.jpg

rottinkituolit-7.jpg