Oodi valitukselle

Eipä tuo otsikko mitään edes tarkoita, mutta ne oli sanat jotka tuli mieleeni kun aloin tätä kirjoittamaan. Nyt on siis pakko valittaa itsestäni ja oman kehon huolenpidosta. Raskaana tuli tungettua mahaan millon mitäkin välittämättä kaloreista, koska raskauskiloja ei oikein muutenkaan kertynyt ylimääräisiä ja se jäi kyllä pahasti päälle. Asiaapa ei helpottanut yhtään se, että lopetin urheilemisen jo raskauden alkutaipaleella. Paluu entiseen on siis niin järkyttävän kynnyksen takana, että en enää tiedä miten tästä nousisin.

Edelleenkin siis mätän millon mitäkin ja olen meidän perheestä se osapuoli, joka yleensä houkuttelee paheiden tielle. C on valitellut ihan samaa asiaa itsestään, mutta hän nyt sentään urheilee, jota itse en tee nimeksikään. Okei, kantelen Elistä ja kauppakasseja, käyn kävelylenkeillä, mutta ei se nyt oikein riitä. Masentaa kun muistelen sitä, miksi olin saanut kroppani muokattua juuri ennen pamahtamistani paksuksi.

Vielä imettäessä päivisin ja öisin useita kertoja, sai suuhun tunkea jotakuinkin mitä vaan ilman, että se näkyi kropassa ja paino sen kuin tippui. Sehän kuulostaa super hyvältä diililtä ja nyt on vaikea näköjään saada sinne pääkoppaan, että koska imetys on vähentynyt muutamaan kertaan päivässä ja yötkin on siirrytty korvikkeen käyttöön, niin pötsi alkaa kasvamaan jos ruokailu- ja liikkumustottumukset ei muutu. Tänään tajusin, että olen syönyt yhden smoothien aamulla (joka onkin ainoa terveellinen osa päivän aikana syödyistä aterioista), yhden lämpimän ruoan (tummaa pastaa ja jauhelihakastiketta) sekä lähes 7 pullaa!! Röhnötin hetki sitten sohvalla orastavan pääkivun kanssa tajuten miten epäterveellisesti olenkaan syönyt ja kello lähenee kahdeksaa illalla. Jotain muutosta on tultava!

C aloitti uuden vuoden terveellisillä ruokailuilla ja uudella harrastuksella, crossfitillä ja minä aloitin uuden vuoden uppoutumalla entistä syvemmälle sohvaan ja leipomalla 8 pellillistä pullaa. Siis voi luoja minkä itseinhon tämän ymmärtäminen sai minussa aikaan. Toki olen ehtinyt jo selailla moneen otteeseen FitFarmin nettivalmennustarjontaa ja olemalla jopa yhteydessä heihin Facebookin kautta, mutta mitään ei silti tapahdu. Ennen joulua tilasimme kotiin kolme kahvakuulaa, 6kg, 8kg ja 12kg, mutta ei nekään ole tuosta lattialta nousseet muuten kuin siirrettäessä pois Eliksen tieltä. Kaksi kertaa kävin koiran kanssa pienellä juoksulenkillä viime viikolla, mutta koirakin on joka toinen viikko meillä, joten aina sekään ei pakota liikkumaan.

Jos nyt voittaisin lotossa, hankkisin itselleni ensimmäiseksi personal trainerin piiskaamaan itseäni 24/7. Voisin toki laittaa kaiken ajanpuutteen piikkiin, mutta sekään ei ole totuus. Tai ehkä se on puolitotuutta? Nimittäin aluksi olin ajatellut tekeväni kahvakuulatreenin Eliksen päiväunien aikana, mutta useimmiten tuon ajan olen joutunut käyttämään etätöiden tekoon tai kotitöihin. Aamulla urheileminen ei tule kuuloonkaan, sillä kärsin aivan älyttömästä pahoinvoinnista aamulla urheillessa. Iltaisin taas olen jo liian väsynyt ja C tulee kotiin vasta 21-22 välillä ja silloin pitää alkaa tekemään vielä ruokaa meille, kun C tulee kotiin yleensä nälkäisenä ja noh, se on oikeastaan sitten ainoa hetki päivästä kun voimme olla kahdestaan ja vaihtaa kuulumisia. Muutamana päivänä viikosta C on kotona keskellä päivää parin tunnin ajan, jolloin voisin käydä lenkillä mutta se ei riitä minulle.

Pahoittelut, jos tämä teksti ei ollut kovin suoraviivaista, mutta itkukurkussa melkein kirjoittelin vain mitä sylki suuhun toi. Tästäpä siis motivoituneempa taidampa ottaa nuo kahvakuulat käteen ja koittaa puolen tunnin treeni DVD:n opastamana ennen kuin C pamahtaa töistä kotiin, Eliksenkin sain ajoissa untenmaille.

Onko muilla ollut raskauden jälkeen samanlaisia vaikeuksia ja miten niistä olette selvinneet?

Huomasin muuten, että olin arvonnan päättymispäiväksi ilmoittanut ”ensi viikon keskiviikkona 15.2.” siis mitäh?? Tuossa on kaksi asiavirhettä, nimittäin kuukausi sekä se, että arvonnan järjestin viime viikolla puhuen ensi viikosta eli tästä viikosta ja tämän viikon keskiviikko on 8. päivä eikä 15. päivä. Voiko tämän blogin ensimmäinen arvonta enää kohmeammin alkaa. 😀 En enää tiedä tarkoitinko todellisuudessa vasta nyt tästä päivästä katsottuna ensi viikon keskiviikkoa, joka todella on 15. päivä vai tämän viikon keskiviikkoa. Noh, päätös on tehtävä ja täten päätän arvonnan suorittavani ensi viikon keskiviikkona 15.1. eli vielä on 9 päivää aikaa osallistua arvontaan. Arvonta löytyy täältä.