Isänpäivä

Meillä ei isänpäivää juhlittu lahjojen kera kuten ei myöskään äitienpäivää. Mielestäni kumpikaan ei ole sellainen päivä, jolloin pitäisi muistaa lahjoilla vaan pikemminkin yhdessäololla ja ehkä kortilla. Meillä ei kyllä väsätty korttiakaan, kun ei vaan flunssassa jaksanut ajatella koko asiaa. Päiväkodissa Elis oli tehnyt isänpäiväkortin ja se sai riittää. Meillä myöskin alkoi isänpäivä niin, että äiti sai nukkua pitkään ja isi nousi ylös kukonlaulun aikaan Eliksen kanssa. 😀 Hups. Sitten kun äiti tultiin herättämään kahdeksan maissa, niin kyllä harmitti ja ryhdyinkin samantien keittiössä puuhastelemaan aamupalaa isille. Sen verran olin päättänyt panostaa tähän päivään, että olisin halunnut tehdä isille sänkyyn Kinuskikissan reseptistä suklaisen kuppikakun, mutta tällä kertaa sänkyyn vieminen jäi ja isi sai sen ihan ruokapöytään. Ja kyllä kelpasi! Tämä herkullinen kuppikakku vei kyllä sekä isin että äitin ja myös Eliksen kielen mennessään.

Rauhallisen ja tavallisen aamun jälkeen puolen päivän maissa lähdimme miehen äidin luokse syömään isänpäivälounasta, joka oli snägärimeiningillä koottu eli miehen äiti oli käynyt Tikkurilasta asti hakemassa meille aivan superherkullisia pita gyroksia ja jälkiruoaksi oli leiponut supersuklaakakun. Tämä oli yhdessä päätetty etukäteen että skippaamme ylihinnoitellut isänpäivälounaat ravintolassa ja sen sijaan saamme nauttia kreikkalaisista pita gyroksista.

Iltapäivällä lähdimme kaikki yhdessä vielä katsomaan miehen kotipeliä ja Elikselle oli puettu päälle fanipaita ja ihme kyllä Elis jaksoi koko kaksituntisen istua katsomassa. Peli voitettiin ja lähdimme väsyneinä kotiin ja söimme iltapalaksi vielä ylijääneet pita gyrokset ja katsoimme Eliksen mentyä nukkumaan muutaman jakson Peaky Blindersia, joka on muuten aivan todella hyvä sarja! Suosittelen.

Mitäs mieltä te olette isänpäivästä, onko se kulutusjuhla vai onko yhdessäolo tärkeämpää?