Olen pitkään miettinyt tätä aihetta, oikeastaan siitä saakka kun ensimmäiset ystävät alkoivat lapsia puskemaan ulos maailmaan ja nyt kesästä saakka luonnostellut tätä kirjoitusta enkä tiedä onko se vieläkään ihan täysin julkaisukelpoinen. Jokainen tietää mikä on kummi, mutta kaikki ei ajattele tuota työnimikettä yhtä arvokkaana asiana eikä täytä kummin saappaita. Joku voi ajatella kummiuden vain avunantona lapsen kristilliseen kasvatukseen, toinen taas ajatella sen olevan vain lahjojen ostamista lapselle juhlapäivinä, mutta itselleni se on paljon muuta. Jotkut eivät halua edes antaa lapselleen kummeja, sillä siitä on tullut monelle niin mitätön ja merkityksetön asia.

Vielä ei ole minulle suotu sitä kunniaa, että saisin olla jonkun läheiseni lapsen kummi, mutta tiedän että kun se etuoikeus minulle suodaan, arvostan sitä todella paljon. Se, että joku ystäväni tai perheenjäseneni haluaisi minut lapsensa kummiksi, merkitsisi minulle sitä, että hän luottaa minuun ja siihen, että tulen olemaan läsnä heidän elämässään. Hän uskaltaa antaa minulle vastuuta hoitaa ja auttaa lapsen kasvatuksessa hänen aikuisikään saakka.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla sanotaan näin: ”Kummina oleminen on paitsi tehtävä myös mahdollisuus erityisen läheiseen ihmissuhteeseen. Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.”

Kun Elis ristittiin, jäi minulle vahvasti mieleen papin sanat siitä, että kummin tehtävä ei ainoastaan ole olla vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa vaan myös auttaa vanhempia arjessa, antaa heille omaa aikaa. Samaa sanoi pappi jo siskoni lasten ristiäisissä. En ole kovin uskonnollinen ihminen enkä varmastikaan pystyisi tarjoamaan lapselle kristillistä kasvatusta. Mutta mitä voin tarjota, on lapsenhoito-apua vanhemmille ja olla aikuinen ystävä ja turva lapselle.

Mielestäni on erityisen tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus omaan aikaan, olla kahdestaan vaikka vain kotisohvalla tekemättä mitään ja tässä kohtaa kummilla on tärkeä rooli. Ja mielestäni kummin tulee haluta olla kummilapsensa kanssa ja tehdä omia juttuja hänen kanssaan, siis olla aikuinen ystävä lapselle, lapsen ikään katsomatta. Näin itse ajattelen kummiuden. Olisin itse milloin tahansa valmis auttamaan vanhempia saamaan omaa aikaa, tiedän sen nyt omasta kokemuksesta vanhemmuuden kautta. Tuntuu, että aina täytyy olla todella hyvä syy miksi lapsi laitetaan hoitoon. En ole ikinä pyytänyt ketään hoitamaan Elistä vain ollakseni kahdestaan mieheni kanssa kotona ja rentoutuakseni. Aina pitää olla jotain kissanristiäisiä ja kokoajan menossa saadakseen lapsen hoitoon, eikä sen niin pitäisi olla. Eihän se ole omaa aikaa vaan sitäkin stressaavampaa kuin olla sen lapsen kanssa kotona. 😀

Elis on nyt 1,5 vuotias ja pystyn yhden käden sormilla laskemaan monta kertaa Elis on ollut yökylässä, muutaman kerran siskoni luona ja kerran tai kaksi mumminsa luona. Ja joka ikinen kerta on täytynyt olla todella hyvä syy laittaa Elis yökylään, on ollut ystävän häät tai olemme lähteneet yhdessä ulos. Eli ei puhettakaan mistään rentoutumisesta kotona. Emme ole siis Eliksen syntymän jälkeen päässeet montaakaan kertaa mieheni kanssa nauttimaan vain toistemme seurasta. Toki siinä on myös syyttäminen itseäni, koen huonoa omaatuntoa jos laittaisin Eliksen hoitoon ilman hyvää syytä vaikka näin ei pitäisi olla.

Mitä kummius merkitsee teille?

Perjantai-aamu alkoi kiinni muurautuneilla rähmäisillä silmillä, silmätulehdus. Samaan syssyyn sitten korvatulehduskin, totesi lääkäri. Viikonloppuna hoivattiin siis itkuista lasta, miten ihanaa. 🙂 Lauantaina pääsin itse käymään aamupäivällä salilla samalla kun mies lähti Eliksen kanssa metsään kävelemään (siis tästä on tullut ihan hitti!) ja iltapäivällä miehen ollessa pelissä tuli meitä moikkaamaan Eliksen kummi ja leivoimme yhdessä mokkapaloja.

Kävimme lauantaina myös Eliksen kanssa ottamassa muutaman syksyisen kuvan, kun sää oli sopiva, mutta ajattelin niistä laittaa tänne ihan erikseen. Katselimme myös kummin kanssa kuvia häistämme ja muistin, etten ole niitä vielä tänne laittanut vaikka oli tarkoitus. Voisin siis käydä jossain vaiheessa vähän niitä läpi ja julkaista jotain tänne teidänkin nähtäväksenne. 🙂

Sunnuntaina kävimme aamupäivällä moikkaamassa miehen isovanhempia, jonka jälkeen itse lähdin valokuvaamaan Studio Vassissa järjestettyjä tokaluokkalaisen tytön syntymäpäiväjuhlia. Juhlakalulle loihdittiin upea kampaus, josta myös vieraat olivat aivan innoissaan. Sen jälkeen avattiin lahjat, syötiin kakkua ja päivä jatkui kynsien lakkaamisella pareittain ja Anu loihti kampaukset myös vieraille. Kuvia voit käydä katsomassa Studio Vassin Facebook-sivuilta. Itse painelin kakun aikaan apteekin ja ruokakaupan kautta takaisin kotiin lohduttamaan kipeää Elistä. <3

Bongasin Hulluiltä Päiviltä söpöjä minikurpitsoja, joita oli pakko ostaa heti kotiin. Sunnuntaina keräsimme vielä iltapäivällä ulkoota vaahteranlehtiä ja pihlajanmarjoja niiden kaveriksi ja tein tällaisen syksyisen asetelman pöytää koristamaan. Vaahteranlehdet ei ollutkaan niin hyvä idea sillä ne kuivui koppuraksi yön aikana ja aamulla vasta ehdin kuvata tämän asetelman kun illalla oli jo niin pimeää. Itselleni ne kelpaa kyllä koppuraisinakin. 🙂

Olen saanut muutamalta lukijalta nyt kommentin että olempas ollut aktiivinen blogin päivittämisen suhteen ja kirjoituksia on tullutkin poikkeuksellisesti joka päivä. No niimpäs onkin, eikä edes väkisin. Kovasti on ollut kaikenlaista kerrottavaa, enemmän ja vähemmän tärkeää. Haluaisin muutenkin enemmän kirjoitella ihan vain perus kuulumisiamme, sillä lukeehan tätä sukulaisetkin jotka ovat kiinnostuneet kuulemaan Eliksestä. En silti halua ottaa stressiä jos päivitysten väliin saattaisi tulla vaikka viikon tai kaksi hajurako eli fiiliksen mukaan mennään myös edelleen.