Huomasin juuri, että en ole viikkoon kirjoittanut tänne mitään. Osa syy laiskuus ja etten ole tehnyt mitään kertomisen arvoista. Pääsyy kuitenkin on ne ainaiset rahahuolet. En niinkään elä pelossa ettemmekö pärjäisi ja saisi järjestettyä häitä tai pystyisi hankkimaan tarvitsemiamme asioita, mutta ahdistaa tuleva kun on niin typeriä rahanmenoja, jotka masentavat. Sain viikko sitten kirjeen, että mätkyjä olisi tiedossa, eikä ihan vähän näin kotiäidin tuloihin verrattuna ja keskustellessani asiasta siskoni kanssa päädyimme juttelemaan opintotuista tajuten, että joudun palauttamaan kolmen kuukauden opintotuet vuodelta 2012 korkoineen. Silkkaa omaa typeryyttä molemmat (tosin väitän tuon ensimmäisen olevan jonkun ihan muun typeryyttä, mutta ei siitä sen enempää), mutta masentaa silti. Lisäksi meillä on ollut ongelmia pankkimme kanssa, kun olemme yrittäneet toukokuusta asti siirtää vakuutuksia pankkiimme keskittämisen vuoksi ja olen TODELLA pettynyt heidän toimintaan ja meiltä meni todella hyvä tarjous sivusuun heidän hölmöilyn takia. Ja minä kun halusin ostaa ne Britaxin ihanat B-motion matkarattaat Elikselle ja antaa C:lle mahdollisuuden hankkia PlayStation 4:n ja viettää joku ihana yö kylpylässä C:n kanssa kaksin joskus tulevana talvena, mutta kaikki nuo taitaa jäädä vain haaveeksi. Eli missään nimessä ei ole kyse elämästä selviytymisestä rahaniukkuuden vuoksi, vaan kaikki tuollainen pieni kiva jää nyt vain kaukaisemmaksi haaveeksi. Ja se masentaa…

Lisäksi olen todella väsynyt. Elis nukkuu nykyään yönsä huonosti (tähän joku voisi väittää muuta), mutta koska olen tähän asti tottunut siihen, että Elis nukkuu hyvin, tuntuu nämä nykyiset yöunet todella huonoilta. Hän menee nukkumaan n. 20 aikoihin ja herää ensimmäisen kerran suunnilleen keskiyön aikoihin (ei tietenkään auta, että itse kukumme vielä näihin aikoihin hereillä), jolloin tutti takaisin suuhun riittää ja oikominen parempaan nukkuma-asentoon. Tästä se sitten alkaa ja 1-2 tunnin päästä hän herää itkuun ja yleensä tuolloin hän on liikkunut niin, että on poikittain sängyssä, mahalleen kääntyneenä, pää hakaten pinnoihin tai siihen pehmoreunukseen eli siis haastava nukkuma-asento. Tässä vaiheessa tutin iskeminen takaisin suuhun ei aina enää riitä tai oikominen sängyssä, jolloin otan hänet viereeni nukkumaan, koska olen liian väsynyt imettääkseni häntä istuma-asennossa. Tämän jälkeen heräillään koko loppuyö n. tunnin välein ja taas syödään ja nukahdetaan. Ja jos en ota viereeni nukkumaan, saan ravata puolen tunnin välein laittamassa tuttia takaisin suuhun ja oikoen sitä nukkuma-asentoa. Jollekin tämä tosiaan voi kuulostaa tosi helpolta, mutta itselleni se on silti raskasta. Siirsimme Eliksen kolme viikkoa sitten omaan huoneeseen, mutta se oli todella huono idea, koska hän ei nuku siellä paremmin ja saankin ravata huoneessa jatkuvasti. Tosin nyt olen alkanut ottamaan hänet viereeni nukkumaan sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran herää tuon keskiyön heräämisen jälkeen. Ja ei, ei auta unipussi tuohon liikkeiden määrään.

Eikä siinä vielä kaikki, Elis nukkuu kyllä ihan hyvin päivällä, n. 3-4h yhteensä, mutta siitä huolimatta suurin osa hereilläoloajasta on pelkkää kitinää. Ei kelpaa olla sitterissä, ei lattialla, ei sylissä, ei ruoka, ei maissinaksut eikä mikään viihdyke. Eikä varmasti nukuta rintarepussa saati vaunuissa, jos käydään ulkoilemassa. Tänään nukkui puoli tuntia vaunuissa kun oltiin kävelemässä ja sitten päätettiin, että enää ei väsytä ja koska tuo kävely tapahtui juuri silloin kun hän yleensä nukkuu pinnasängyssä ne 2h päiväunet, jäi yhteisunet pojalla 1,5h mittaisiksi. Voi sitä kitinän määrää.

Ja kiinteidenkin aloittaminen on tuntunut tosi raskaalta. Aamu- ja iltapuurot menee TOSI hyvin ja siitä olenkin erittäin ylpeä, se on paras ruoka koko päivässä Eliksen mielestä. Hedelmäsoseet menevät vaihtelevasti ja samoin kasvissoseet. Mutta mulla on jostain syystä ihan hirveän suuri kynnys alkaa kaivaa soseita pakkasesta ja sulattamaan niitä, kun se on niin sotkuista puuhaa ja hermoja kiristävää, kun ne ei aina kelpaakaan. Niin paljon mieluummin vain imettäisin, kun se kelpaa aina eikä mene vaatteet vaihtoon joka ruokailukerran päätteeksi.

Ompas turhia valituksia, mutta väsynyt olen ja kaikki tuntuu moninkerroin raskaammalta ja vaikeammalta ja ahdistavammalta. Ehkä se on myös tämä syksy ja pimenevät päivät? Tuntuuko nämä fiilikset yhtään tutuilta ja onko samoja ongelmia myös teillä? Mielelläni kuulisin muidenkin arjen sujumisesta.

2. Mitä et ehdottomasti haluaisi häihisi?

Vaikka aloitinkin blogin kirjoittamisen raskauden myötä ja elämäni pyörii tällä hetkellä pienen vauvamme ympärillä ja se on minulle kaikki kaikessa, en haluaisi häihimme pieniä lapsia. Haluan ehdottomasti säilyttää häät aikuisten juhlina. Meidän häissä tullaan tosin näkemään meidän Elis sormuspoikana sekä siskoni tytöt morsiustyttöinä kirkossa ja ruokailemaankin he jäävät, mutta sen jälkeen heidät haetaan pois ja starttaa aikuisten bileet.

3. Ja mitä puolestaan toivoisit häissäsi olevan tai tapahtuvan?

Odotan häiden olevan niin meille kuin kaikille vieraille yhtä mukava ja ihana juhla täynnä rakkaudentäytteisiä hetkiä. Jos rahaa olisi kuin roskaa ja hääjuhlapaikka vetäisi enemmän ihmisiä, kutsuisin sinne kaikki ystävämme juhlimaan kanssamme, nyt harmittaa että joudumme vetämään rajan johonkin.

4. Uskaltaisitko antaa jonkun muun järjestää häänne alusta loppuun?

En ikinä. En vaikka saisimme häät ilmaiseksi. Naimisiin mennään vain kerran ja haluan niiden olevan meidän (lue: minun) näköiseni ja vaikka aina sanon että en ole pinnallinen ja materialisti, niin kai sitten vähän kuitenkin olen.

5. Mistä koostuu täydellinen hääpäivä?

Onnellisesta hääparista, iloisista vieraista ja hyvästä fiiliksestä loppuun asti. Toivon, että hääpäivänä pystyn olla murehtimatta sitä, että emme saaneet juuri sellaisia lautasliinoja kuin olisin halunnut tai kukka-asetelmat pöydissä ei olekaan juuri sellaiset kun olin toivonut.

6. Onko teillä jo hääpaikka, jos on niin millainen?

On. Selasin koko viime talven ja kevään netistä hääjuhlapaikkoja ja niitä onkin ollut monia kymmeniä. Paikan päällä kävimme katsomassa neljää juhlapaikkaa. Juhlapaikan tuli ehdottomasti olla sellainen, että siellä saa juhlia vaikka aamuun asti, pitopalvelu hankkia erikseen ja samoin alkoholi. Halusin sen myös hieman henkivän maalaisromantiikkaa ja nätti vehreä piha oli plussaa. Mielestäni onnistuttiin löytämään täydellinen paikka, tosin saisi olla hieman kookkaampi niin voisimme kutsua lisää vieraita.

7. Smokki, frakki, saketti vai joku muu?

Haluan sulholle puvun, joka sopii meidän maalaisromanttiseen teemaan ja mietin perinteisen puvun ja saketin välillä enkä vieläkään ole päättänyt kumpi hänelle tulee. Varmasti lopullinen päätös tulee vasta kun näen ne hänen yllään. Huomaa, sulholla ei ole sanansijaa tässä asiassa! Tosin sulho haluaisi taskukellon, silinterihatun, monokkelin sekä kävelykepin. Taskukellon hänelle lupasin.

8. Kuinka paljon sulhanen on osallistunut hääjärjestelyihin tähän mennessä?

Emme varsinaisesti ole aloittaneet vielä kunnon hääjärjestelyjä, mutta kyllä aina iltaisin ideoita jaan hänen kanssaan ja esittelen löytöjäni ja nyt viemme kaasot ja bestmanit tallinnaan maistelemaan mahdollisia hääviinejä ja kuohuvia. 🙂 Hääpaikat ja kirkon kävimme myös yhdessä katsastamassa. Sanoinkin sulholle, että hän saa sitten bestmanien kanssa huolehtia tavaroiden roudaamisesta hääpaikalle, se riittää minulle!

9. Jos saisit valita minkä tahansa esiintyjän häihinne, mikä tai kuka se olisi?

Ehdottomasti Olavi Uusivirta. Tässä taas viittaan rahaan, jos meillä sitä olisi rajattomasti, olisi Olavi jo tilattu sinne. Ehkä kuulemme sitä kuitenkin Spotifysta tai vaikka sulhon suusta? 😉

10. Oletko jo ehtinyt muuttaa mieltäsi jossain asiassa, missä?

Kukka-asetelmat. Olin ihastellut koko talven eräänlaista kukka-asetelmakuvaa Pinterestissä ja olin jo päättänyt, että meille tulee sellaiset ja tilasin Etsystä silkkikukkia ja hankin erikokoisia viinilaseja. En muka halunnut kunnon kukkia pöytiin vaan simppelit jutut. Sitten tuli kesä ja kukat alkoivat kukkimaan ja ne näyttivät niin ihanilta. Nyt meillä on varastossa viinilaseja tyhjänpanttina ja kasallinen silkkikukkia, koska haluan ehdottomasti kunnon kukkakimput pöytiin.

11. Kuinka monta päivää on jäljellä tärkeään päiväänne?

314 päivää.

Päätin tehdä Follow me -nappulat blogiini, jotta minua / meitä voitaisiin seurata myös muissa sosiaalisissa medioissa. Päivitin muutenkin hieman blogin ulkoasua lisäämällä tähän vähän persoonallisuutta mm. ylätunnistekuvalla.

Mitäs mieltä olette?