Kun olen raskaana, aion laittautua ja pukeutua nätisti.
Alkuraskauden aikana kaivoin kaapistani ne kamalimmat säkit, sillä julkistin raskauteni vasta raskausviikolla 15 ja vatsaa piti siihen asti piilottaa. Tämän jälkeenkään en vielä suunnannut vaateostoksille, vaan päätin mahduttaa itseni normaalivaatteisiini, joka johti siihen, että kuljin niissä kamalimmissa rytkyissäni joita uskalsin venyttää. Vasta joulun jälkeisten alennusmyyntien alkaessa hyväksyin tosiasian, että uusia vaatteita on saatava. Viikkoja takana siis jo 24, kun päätin alkaa pukeutua siistimmin. Tosin edelleenkin viihdyn paremmin verkkareissa ja liian isoissa paidoissa. Mitä laittautumiseen muuten tulee, niin en ennen raskauttakaan jaksanut aamuisin harjata hiuksiani suihkun jälkeen ja föönata niitä, saati meikata, joten mikä olisi raskaaksi tullessa tätä muuttanut?

Kun olen raskaana, aion edelleen urheilla aktiivisesti.
Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys, tarviiko muuta sanoa. En voinut kuvitellakaan lähteväni urheilemaan, olin niin väsynyt, pahoinvoiva ja nivusiin särki. Koiran ulkoiluttamisenkin siirsin suurimmaksi osaksi C:lle. 13. raskausviikon jälkeen, kun pahoinvointi alkoi helpottaa, ei urheilun pariin palaaminen ollutkaan enää niin helppoa, joten urheilut ovat todella jääneet. Ainoa positiivinen asia on, että se ei niinkään näy kropassa.

Kun olen raskaana, sallin itseni lihota max. 10-15kg.
Raskausviikkoja nyt 27+3 ja kiloja tullut n. 5-6kg. En osaa sanoa kuinka paljon kiloja on vielä tulossa, mutta alku näyttää lupaavalta. Neuvolatätikin sanoi, että uskoisi kiloja tulevan yhteensä n. 10-15kg. En ole ruokatottumuksiani muuttanut mitenkään muuten, kun jättämällä alkoholin pois kokonaan ja roskaruoan lähes kokonaan, joten tästä syystä niitä kilojakaan ei ole tainnut tuon enempää tulla vaikka urheilu onkin jäänyt. Alkuraskauden pahoinvoinnin aikana maistui keitot, vihannekset, hedelmät ja vesi paremmin kuin muut, joten sekin taisi edesauttaa että kiloja ei sillon vielä tullutkaan. Ja edelleen syön saman verran kuin aikasemmin enkä ns. kahden edestä.

Kun olen raskaana, en kiukuttele kaikille kaiken aikaa.
Alkuraskauden aikana kiukuttelin paljon. En osaa sanoa johtuiko se hormooneista vai ei, mutta huomasin kiukuttelun vähentyneen huomattavasti, saatuani kerrottua raskaudesta vanhemmilleni. Raskauden salaaminen vanhemmiltani stressasi ja vei voimiani todella paljon. Tällä hetkellä koen kiukuttelevani yhtä paljon kuin ennen raskauttakin.

Kun olen raskaana, en anna siitä tulla ainoa puheenaiheeni.
Tuleva vauva ja odotusaika on niin iso asia elämässäni tällä hetkellä, että on todella vaikeaa olla puhumatta siitä. Osasyy blogin aloittamiseen oli juuri se, että en rasittaisi kaikkia läheisiäni jatkuvilla raskauspuheilla. En olisi osannut arvatakaan, että siitä tulee näin iso keskipiste elämässäni. Nyt pystyn ymmärtämään paljon paremmin ihmisiä, joiden facebookit alkavat täyttyä vauva-aiheisista statuksista ja kuvista. Yritän silti välttyä siltä, että kaikki tuttavani ajattelisivat minusta niin, että elämässäni ei enää muuta olisi. Blogin perustamisen jälkeen onkin facebook statukseni odotuksen ja vauvan ympäriltä vähentyneet.

Kun olen raskaana, ei minusta tule avutonta ja laiskaa valittajaa.
😀 Hah. Olen pahempi sohvaperuna kuin koskaan aikaisemmin. Erotin tämän urheilusta sen takia, että nyt on kyse mm. kotitöiden teosta. Nyt raskaana ollessani lähinnä vain makaan sohvalla tai sängyssä valittamassa kaikkia eri kiputilojani ja edes leipää en saa valmistettua itse. Toisaalta olen ansainnut tämän passaamisen, onhan edessä vielä sellainen koettelemus mitä mies ei edes haluaisi joutua kokemaan.

Olen varmasti luvannut itselleni monta muutakin asiaa, joita ei raskaaksi tullessa tule tapahtumaan, mutta nuo nyt tuli mieleen. Onneksi C:n mielestä en ole yhtään sen vähempää ihana oma itseni. 🙂